|
Illalla ajateltuaOsa IV: Kesälomalla koululla opiskelua paossaKävin kahvilla kapakassa, jossa myydään vain yhtä lajia olutta, yhtä lajia lonkeroa ja yhtä lajia — jos yhtäkään — siideriä. Ison pyöreän pöydän ääressä oransseilla muovituoleilla istuivat kapakan kantapeikot, tuulipukuiset aravavuokra-asuntojen proletaarit. Joku oli lukenut artikkelin Kommunismin mustasta kirjasta. Ja he puhuivat siis maailmanhistoriasta, vallanhimosta ja joukkomurhista.He puhuivat laajalti antiikin Roomasta, ristiretkistä, Idi Aminista ja Leninistä. Ja he joivat kaljaa. Tuulipukujen hihat kahahtelivat. Jos läntiset sivistyskansat tietäisivät Suomen olemassaolosta, ne kadehtisivat korkeaa suomalaista yleissivistystä. Rakas daamini lukee pääsykokeisiin. Joudun olemaan häiritsemättä häntä. Se on vaikeaa näin suulaalle miehelle. Hän sai ylioppilaskirjoituksissa kolme laudaturia ja kaksi eximiaa. Sekä yhden approbaturin, onneksi, etten tuntisi itseäni aivan mitättömyydeksi. Hän olisi ollut meidän luokalla ammoisina aikoina koko koulun paras. Wanhalla laskutavalla se olisi tehnyt viisi ällää. Joskus ylistys on myrkkyä. On vaikea olla olevinaan "oma itsensä", jos joku kehaisee. Silti se on niin kuin sataisi mannaa ja hunajaa — tai sanoisinko kuivaa tuontisiideriä ja Björkin cd-levyjä. Toivottavasti tuo ei ole vittuilua. Sitä se low self-esteem saa aikaan paremmissakin piireissä. En ole ollut Njet.netissä mukana kenties aikoihin. Yksi syy on kai siinä, että onnistuin käännyttämään erään kuopiottaren kouvolalaiseksi. Toisaalta kevään koulutyöt olivat laadultaan jatkuvaa läsnäoloa vaativia. Kun virka-aika meni koululla ja vapaa-aika yhdessäollessa, nettiaikaa ei jäänyt palastakaan. Sitä on eläminen. Sitä ei kukaan kertonut minulle, kun olin pieni. Kaikki on loputonta aikataulujen yhteensovittamista. Isoja kaveriporukoita ei voi koota ex tempore enää milloinkaan. Pitää yrittää etsiä kaikkien kynnelle kykenevien kalentereista jokaiselle jonkin verran sopiva tuokio ja tavata silloin. Jos jollakulla on huono päivä, sille ei voi mitään. Ja nykyään aika monella on aika usein huono päivä. Opintoviikkoja puuttuu. Valokuvia pitäisi ottaa ja jotain maalailla ja liimailla. Hämäläisten laulun viimeinen säkeistö menee näin: Jos miestä missä tarvitaan maan eestä vaikka kaatumaan, niin uljaita on urhoja, on järkeä, on kuntoa, jos toimeen tartutaan. Reetta on synnyltään puhtaasti savolainen ja muistaa mielellään korostaa laulun lopetusta. "... jos toimeen tartutaan." Hämäläisyydessä on jotain peräti geneettistä, eikö? Pitäisi tehdä rästitöitä. Pitäisi siivota olohuone. Pitäisi... Jos vain tarttuisin toimeen. Ulkona kukkivat syreenit. On niin kuin olisi kesä. Juhannuksen jälkeen on mentävä Tukholman-risteilylle ja serkun juhannushäihin. Selvää päivää en tule näkemään ennen heinäkuuta.
Jami Järvinen |