Hobitit - periannath

Hobitit asu(i)vat mieluiten koloissa (kuka tietää, ehkä he asuvat vielläkin), he rakastivat hyvää ruokaa ja rauhallista elämää. Tästä johtuen he olivat taipuvaisia lihomaan. Kaikenlaisia seikkailuja pidetään hobittien keskuudessa sopimattomina. Heidän elämässään kohtuuttomuus rajoittui värikkäisiin vaatteisiin ja kuuteen ateriaan päivässä. Oli todellinen onni, että hobitit löysivät itselleen sopivan rauhallisen asuinsijan Eriadorista Rankkivuon länsipuolelta. Siellä hobitit asuivat maassa, jota he kutsuivat Konnuksi ja vaurastuivat. Maan heille lahjoittivat kadonneen Arnorin valtakunnan dúnedain. Kontuun he perustivat monia siirtokuntia kuten Hobittilan ja Tukinturun.

Hobitteja oli kolme heimoa. Näiden nimet olivat karvajalat, helokesit ja väkevät.
Karvajalat olivat hobittiheimoista suurilukuisin ja he ylittivät ensimmäisinä Sumuvuoret ja saapuivat Eriadoriin. He olivat kooltaan kaikkein pienimpiä, heillä oli pähkinänruskea iho ja hiukset sekä tietenkin nimensä mukaisesti karvaiset jalat.
Noin sata vuotta myöhemmin, vuonna 1150 Kolmatta Aikaa, seurasivat helokesit karvajalkoja vuorten yli Eriadoriin. Helokesit olivat hobittiheimoista vähälukuisin. He olivat muita hobitteja pitempiä ja hoikempia ja luonteeltaan heitä pidettiin alttiimpina seikkailuille kuin muita hobitteja. Tätä osoittaa myös se, että kaikki Sormuksen Saattueen hobiteista sekä Bilbo Reppuli olivat helokesisukua.
Viimeisenä hobiteista Eriadoriin saapuivat väkevät. Hobiteista he eniten muistuttivat ihmisiä. He olivat raskastekoisempia ja leveäharteisempia kuin muut Hobitit ja joillekin heistä kasvoi parta. Muut hobitit pitivät heitä outoina, koska vain he pitivät uimisesta, veneistä ja kalastuksesta.

Kuten kaikilla kansoilla oli myös hobiteilla omat kuuluisuutensa. Kukaan muu näitä "kuuluisuuksia" ei sitten tuntenutkaan. Heitä kuitenkin ovat veljekset Marcho ja Blanco, jotka johtivat ensimmäiset hobitit Kontuun. Bucca Nevalainen Konnun ensimmäinen thain. Thain on Konnun johtaja, mutta hänellä oli vain seremoniamestarin virka, joka perustettiin 1979 Kolmatta Aikaa kun Arnorin viimeinen kuningas katosi. Enimmäkseen hobitit kuitenkin päättivät itse omista asioistaan. Bandoras Tuk oli jättiläinen hobittien joukossa, hän oli neljän kyynärän ja viiden tuuman mittainen. Hän johti hobitit taisteluun, kun pieni örkkijoukkio hyökkäsi Kontuun vuonna 2747.
Tyypillistä kuitenkin hobiteille on, että eniten heidän keskuudessaan mainetta, ennen Sormuksen Sodan sankareita, oli kerännyt Tobold Piipari. Hän oli ensimmäisenä viljellyt galenasia, piippukessua. Piippukessu on tupakantapaista ainetta, jota poltetaan piipussa. Tapa levisi hobiteilta ympäri Keski-Maata.

Mutta Auringon Kolmannen Ajan lopulla nousi hobittien pieni kansa todelliseen Maailman maineeseen. Ensin Bilbo Reppuli, joka suoritti matkallaan monia urhoollisia tekoja. (kts.Hobitti) Hän löysi matkallaan Suurimman Sormuksen, vaikka sitä ei vielä silloin tiedettykkään. Velho Gandalf Harmaa huomasi tämän vasta paljon myöhemmin. Mutta samaan aikaan, kun Gandalf tajusi asian, huomasi myös Sauron, että Suurin Sormus on löytynyt ja tästä tapahtumasta katsotaan Sormuksen Sodan alkaneen vuonna 3018. Muodostettiin Sormuksen Saattue, jonka tehtävänä olisi viedä Sormus Mordorin maahan ja tuhota se pudottamalla Sormus Tuomionvuoreen.
Sormuksen Saattueeseen kuului neljä hobittia: Frodo, jonka haltuun Sormus oli uskottu. Samvais Gamgi (Sam), Frodon uskollinen palvelija, joka pelasti isäntänsä hengen useammin kuin kerran. Hänen suurimmaksi uroteokseen katsotaan suuren hämähäkin Lukitarin surmaaminen. Lisäksi olivat Peregrin Tuk (Pippin) ja Meriadoc Rankkibuk (Merri), jotka suurten tekojensä tähden lyötiin Gondorin ritareiksi. Merristä tuli myös Rohanin kuningas, Théodenin aseenkantaja ja yhdessä aseneito Éowynin kanssa hän surmasi Morgulin noitakuninkaan. Kerrotaan että Merri ja Pippin haudattiin Gondorin kuningas Elessarin eli Aragornin kummallekkin puolelle Minas Tirithiin.
Teoista suurimman teki silti Frodo Reppuli, joka kuljetti Sormuksen Mordoriin. Kuitenkin lopulta Frodo ei ollut se, joka Sormuksen tuhosi, sillä Tuomionvuorella otti Sormus vallan Frodosta. Silloin hyökkäsi hänen kimppuunsa Sméagol Klonkku, joka oli omistanut sormuksen viisisataa vuotta, kunnes Bilbo löysi sen. Siitä asti kun Sormus oli siltä otettu, Klonkku oli etsinyt sitä. Klonkku riisti Sormuksen Frodolta, mutta sen jalansija petti ja se putosi Tuomionvuoreen.

"Niin tuhosivat Keski-Maan pienimmän ja vähäisimmän kansan jaloin ja huonoin yhdessä Suurimman Sormuksen." s. 113 Tolkienin Maailma

Auringon Kolmas Aika loppui siihen, kun Keski-Maan viimeiset haltiaylimykset purjehtivat Kuolemattomille Maille. Heidän mukanaan lähtivät myös Bilbo, Sormuksen löytäjä ja Frodo Reppuli, Sormuksen viejä. Tätä ennen Frodo kuitenkin kirjoitti kaiken tapahtuneen ylös ja näin laati suurmimman osan Länsikairan Punaisesta Kirjasta. (johon kirjat Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta Tolkienin mukaan perustuvat) Hän antoi kirjoittamalleen osalle nimeksi "Sormusten Herran tuho ja Kuninkaan Paluu". Myöhemmin kun Sam Gamgin vaimo kuoli myös hän purjehti kuolemattomille maille, sillä hänkin oli ollut Sormuksen viejä (hän oli kantanut sitä, ei vain kuulunut saattueeseen) vaikka vain hetken. Ja niin oli viimeinenkin Sormuksen viejistä lähtenyt Keski-Maasta.

Lisää hobiteista:
Tolkien FAQ; Hobbits