Tawantinsuyu - inkojen neljän piirin valtakunta

Inkojen valtakunta eli kukoistuskauttaan 1500-luvulla. Se jäi yllättävän lyhyeksi, sillä ensimmäisen huomattavan inka-hallitsijan Pachacutecin valtaannoususta oli kulunut vähemmän kuin sata vuotta, kun espanjalainen Francisco Pizarro kukisti viimeisen inka-hallitsijan Atahualpan vuonna 1532.

Inkat ehtivät kuitenkin luoda Pachacutecin ja hänen seuraajiensa Tupac Yupanquin ja Huayna Capacin hallinnon aikana uuden maailman mahtavimman valtion. Valtakunta käsitti nykyisen Perun ja osia nykyisistä Ecuadorista, Chilestä, Boliviasta ja Argentiinasta. Yli 4000 kilometriä pitkään valtakuntaan kuului hyvin erilaisia alueita rannikon kuivista erämaista ja Andien kylmistä, lumipeitteisistä huipuista aina sisämaan trooppisiin sademetsiin asti.

Valtakunnan väestö muodostui kymmenistä eri kieliä puhuvista kansoista, jotka inkat alistivat valtaansa valloitussodin ja diplomatiaa käyttäen. He loivat yhtenäisen valtion, Tawantinsuyun ("tawa" neljä, "suyu" osa, suunta, piiri, siis neljän piirin valtakunta), jota hallittiin Cuscosta, valtakunnan poliittisesta ja uskonnollisesta keskuksesta.

Hallitakseen valtakuntaansa inkat rakensivat kymmeniä tuhansia kilometrejä teitä ja riippusiltoja vaikeakulkuisten rotkojen yli. Rakennustensa materiaalina he käyttivät kiviä, jotka hiottiin niin yhteensopiviksi, että ne voitiin liittää toisiinsa ilman laastia. Rakennukset oli suunniteltu kestämään jopa aluetta vaivaavat maanjäristykset.

Inkat olivat hyviä organisoijia. He eivät tunteneet kirjoitustaitoa, mutta heillä oli quipu, naruihin tehtäviin solmuihin perustuva muistiinpanojärjestelmä, jota käytettiin erityisesti hallinnollisten tietojen tallentamiseen. Rahaa ei käytetty, vaan kaupankäynti perustui vaihtokauppaan. Valtio keräsi tarvitsemansa varat taksvärkkinä, kullekin alueelle, kylälle ja yhteisölle määrättiin oma työpanoksensa. Kullakin asukkaalla oli oma, määrätty asemansa yhteisössä, toisaalta valtio huolehti myös siitä, että puutteessa elävät saivat riittävän elatuksen.

Vuonna 1532 inka-valtakuntaa ravisteli vallanperimysriita. Huascar ja Atahualpa taistelivat vallasta. Atahualpa oli vanginnut veljensä ja vakiinnuttamassa valtaansa, kun maahan saapui muukalaisia. Espanjalaiset järjestivät väijytyksen ja vangitsivat Atahualpan. Tämä oli kuitenkin enemmän huolissaan veljensä kukistamisesta ja määräsi hänet pikaisesti surmattavaksi. Espanjalaisille hän lupasi huoneellisen kultaesineitä ja kaksi kertaa saman määrän hopeaesineitä, mikäli hänet vapautettaisiin. Palkkio maksettiin ja Atahualpa vapautettiin, mutta espanjalaiset tuomitsivat hänet kuolemaan veljensä surmaamisesta.

Muutamalla sadalla sotilaalla ja hevosella espanjalaiset saivat mahtavan valtakunnan haltuunsa. Sen sortumiseen oli monia syitä, kuten eurooppalaisten kehittyneempi sodankäyntitekniikka ja monien inkojen valloittamien kansojen kauna näitä kohtaan. Ehkä tuntemattomin syy espanjalaisten valloituksen onnistumiseen olivat eurooppalaisten tuomat kulkutaudit, jotka eräillä alueilla surmasivat lyhyessä ajassa jopa 85% asukkaista. Vielä 1780 inkat nousivat kapinaan Tupaq Amarun johdolla. Vaikka kapina kukistettiin seuraavana vuonna, kyseessä on ainoa kerta, jolloin Amerikan alkuperäisväestö vakavasti uhkasi Espanjan asemaa.

Inka-valtio ei syntynyt tyhjästä, vaan sitä oli edeltänyt tuhansien vuosien ja lukuisien kulttuurien ketju. Inkojen suurin ansio olikin niiden parhaiden saavutusten yhdistäminen ja organisoiminen kukoistavaksi valtakunnaksi.