Raimo Viirret
Eduskuntavaalien kohtalon kysymyksiä Kainuun kannalta, on kuinka monta ja monestako puolueesta eduskuntaan saadaan kansanedustajia. Eduskunnassa on pitkään ollut vähintään yksi edustaja sekä keskustasta että vasemmistoliitosta tai sen edeltäjäpuolueesta SKDL:stä.
Nytkin ainakin istuvilla kansanedustajilla Paula Lehtomäellä (kesk.) ja Anne Huotarilla (vas.) on hyvät mahdollisuudet jatkaa valtiopäivillä, mutta saavatko he kainuulaista seuraa omiin ryhmiinsä, on huomattavasti vaikeampi kysymys. Puolueiden kokonaismenestyksin, tuurin ja äänestäjien harkinnan osuessa yksiin se on nytkin mahdollista, mutta kainuulaisten äänestäjien vähetessä vaikeampaa.
Oulun vaalipiirissä kainuulaiset ehdokkaat kilpailevat käytännössä tiukimmin edustajapaikoista oman puolueensa sisällä pohjoispohjalaisia ehdokkaita vastaan. Kainuulaisten äänet riittävät helposti edustajapaikkoihin kahdessa suurimmassa puolueessa, mutta riskinä on niissäkin äänten hajoaminen maakunnan sisällä liian pieniin paloihin. Vielä tärkeämpää äänten keskitys on kokoomuksessa ja SDP:ssä .
Myös Kainuusta kokoomuksen ja Sdp:n äänestäjät ovat onnistuneet nostamaan kainuulaisen eduskuntaan, kun kannatus on keskitetty pääehdokkaalle. Läheskään aina kotimaakunnan äänestäjille ei ole saatu läpi selvää viestiä siitä, kenellä kulloinkin on parhaat mahdollisuudet paikka ottaa.
Viimeksi Sakari Valli kokoomuksesta ja sosiaalidemokraattien Aarno von Bell onnistuivat 20 vuotta sitten pääsemään ensi kerran eduskuntaan kokeiltuaan kumpikin aikaisemmin myös turhaan. Molempien parlamenttiura sai myöhemmin jatkoa, mutta päättyi vahingossa, kun jatkovalintaa ei osattu Kainuussa varmistaa.
Ääni-imureissa tehoa
1970-luvun vaaleissa
Vuonna 1975 kainuulaisedustus eduskunnassa putosi neljästä kolmeen, kun parlamenttiin pääsivät keskustan agronomi Aino Karjalainen Kajaanista ja kunnanjohtaja Alvar Saukko Suomussalmelta sekä kansandemokraattien Heikki Mustonen Sotkamosta. Karjalainen ja Mustonen jatkoivat eduskunnassa - Saukko oli uusia edustajia.
Suomussalmelainen opettaja Rauno Korpinen (skdl) putosi samoin kuin varapaikalle pudonnut kajaanilainen liikennöitsijä Ville Tikkanen (sd.). Äänten keskitys ei sosiaalidemokraateilta onnistunut, kun oululainen Matti Ahde haravoi ympäri vaalipiiriä liki 13 000 ääntä ja uudisti paikkansa. Ahde oli aloittanut uransa eduskunnassa jo 1970.
Kokoomuksessa kajaanilainen lehtori Sakari Valli oli seuraavissa vuoden 1979 vaaleissa jo kolmannen kerran ehdokkaana ja nousi nyt ensimmäiselle varasijalle alle 640 äänen erolla kansanedustajapaikkaan. Samoissa vaaleissa kajaanilaisopettaja Aarno von Bell nousi ohi Tikkasen kainuulaisten sosialidemokraattien ykkösehdokkaaksi, mutta jäi äänten hajotessa kauaksi kansanedustajapaikasta.
Matti Ahde keräsi jälleen hivenen alle 12 000 ääntä, mutta ääniharavaksi nousi SMP:n J. Juhani Kortesalmi. Äänikilvassa kolmannen sijan otti SKDL:n suomussalmelaissyntyinen lääkäri Arvo Kemppainen Kajaanista yli 10 000 äänellään. Kainuussakin Kemppaisen ääni-imuri oli niin tehokas, että Mustos-Heikki putosi eduskunnasta vain 230 äänen erolla.
Myös keskustassa äänten keskitys epäonnistui kainuulaisittain, sillä Aino Karjalainen tippui eduskunnasta - paikka olisi tullut 7 lisä-äänellä. Alvar Saukko uudisti yli 8 000 äänellä selvästi valtakirjansa.
Näin eduskuntaan pääsi vuonna 1979 vaan kaksi kainuulaista: lääkäri Kemppainen ja kunnanjohtaja Saukko.
Kainuun edustus
vahvistui varasijoilta
Vuonna 1983 kainuulaisen Kemppais-suvun lääkäriedustus valtiopäivillä tuplaantui, kun kajaanilainen Hannu Kemppainen nousi keskustan listan kakkoseksi liki 8 500 äänellään. Samalla Alvar Saukko putosi vajaan 1 600 äänen marginaalilla.
Arvo Kemppainen piti myös paikkansa skodariryhmässä, Sotkamon Heikki Mustonenkin nousi aluksi uudestaan parlamenttiin vain viiden äänen erolla. Iiläinen taistolaiskansanedustaja Pentti Liedes nousi kuitenkin Mustosen tilalle, kun äänet tarkistettiin oikeusistuimissa. Liedeksen kuoleman jälkeen Mustonen palasi vaalikauden lopulla vielä uudestaan eduskuntaan.
Vaalikaudella 1983-87 Kainuun edustus valtiopäivillä oli Saukon putoamisesta huolimatta erinomaisen laaja. Kajaanilaiset Aarno von Bell ja Sakari Valli pääsivät nyt yhtäaikaa nousivat ensi kerran eduskuntaan. Lisäksi kajaanilainen Pentti Kettunen pääsi SMP:n listalla Kortesalmen vanavedessä parlamenttiin.
Parhaimmillaan eduskunnassa oli näin kuusi kainuulaista edustajaa.
Vuonna 1987 Kettunen ja von Bell putosivat varasijoille. Kumpikin palasi takaisin kesken vaalikauden, sillä J. Juhani Kortesalmi nimitettiin toukokuussa 1989 Mikkelin läänin maaherraksi ja Matti Ahde siirtyi kesäkuun lopussa 1990 Veikkauksen toimitusjohtajaksi.
Arvo Kemppainen ja Sakari Valli säilyttivät paikkansa. Hannu Kemppainen ei ollut ehdokkaana, mutta keskustasta eduskuntaan nousivat verojohtaja Kauko Heikkinen Suomussalmelta ja kotitalousopettaja Annikki Koistinen Kajaanista.
Näin ennen vaaleja Kainuusta oli jälleen parlamentissa kuusi edustajaa. Valtiopäivien jo päätyttyä Arvo Kemppainen menehtyi sairauskohtaukseen. Hän ei kuitenkaan ollut enää ehdokkaana vaan aikoi palata Kajaanin terveyskeskuksen johtavaksi lääkäriksi.
-luvullakin
vahva panos
Vuoden 1991 vaaleissa Aarno von Bell sek paikkansa. Myös Hannu Kemppainen palasi keskustaryhmään, johon tuli näin kolme kainuulaista edustajaa. Keskustan verenseisautusvoitto tuntui Kainuussakin.
Eduskuntaan nousi myös Osmo Polvinen vasemmistoliitosta, joka voitti kajaanilaisen Veikko Hannuksen vain 23 äänen erolla. Hannus jäi varasijalle.
Sakari Valli putosi parlamentista alle 550 äänen erolla. Myöskään Pentti Kettunen ei onnistunut vaalikauden lopulla saamaansa kansanedustajan valtakirjaa uusimaan. Silti eduskunnassa työskenteli yhtä aikaa viisi kainuulaista.
Vuonna 1995 oli Aarno von Bellin kohtalona pudota eduskunnan demariryhmästä. Eroa kansanedustajapaikkaan jäi vain 156 ääntä. Sakari Valli jäi kokoomuksessa nyt selvästi kauemmas paikasta. Kumpikin olisi voinut päästä eduskuntaan, jos Kainuun kokoomuslaiset ja sosialidemokraattiset äänestäjät olisivat ymmärtäneet, kuka heille on ykkösehdokas. Kokeneina kansanedustajia "Belli" ja Valli olisivat olleet Kainuulle tärkeitä edustajia Lipposen ensimmäisellä hallituskaudella.
Kainuun hallituslinkiksi nousi yllättäen vasemmistoliiton suomussalmelainen sosiaalijohtaja Terttu Huttu, joka nostettiin samaa kyytiä ministeriksi asti. Kansanedustajaksi nousi myös kajaanilainen toimistotyöntekijä Anne Huotari (vas.) - Polvinen putosi 224 äänen erolla.
Keskustan ryhmään pääsivät edelleen Annikki Koistinen ja Hannu Kemppainen - Kauko Heikkinen ei ollut enää ehdolla. Kemppainen oli listansa viimeinen valittu.
Viimeksi Lehtomäki ja
Huotari haravoivat
Viime vaalien jälkeen Kainuun edustus eduskunnassa jäi jälleen vasemmistoliiton ja keskustan varaan.
Kaiken lisäksi neljän edustajina ryhmä puolittui, kun keskustalainen maisteri Paula Lehtomäki Kuhmosta ja vasemmistoliiton Anne Huotari Kajaanista keräsivät molemmat yli 7 000 ääntä.
Ministeri Huttu-Juntunen putosi kohtuullisen selvin luvuin eduskunnasta, mutta Huotari nousi puolueensa ykköseksi. Polvinen menetti yli tuhat ääntä ja jäi etäälle paikasta.
Ensikertalaisena Lehtomäki kokosi listansa ja samalla koko vaalipiirin toiseksi suurimman äänipotin.
Keskustan kansanedustaja Hannu Kemppainen jäi 3 700 äänellään kainuulaisehdokkaiden viimeiseksi kauaksi edustajapaikasta.
Kun Suomussalmen kunnanjohtaja Timo Säkkinen ja opettaja Timo Härkönen Sotkamosta saivat molemmat runsaat yli 4 000 ääntä, ei kumpikaan heistäkään ollut kovin lähellä edustajapaikkaa.
Sosialidemokraatit ja kokoomus eivät taaskaan onnistuneet ratkaisemaan, ketä ehdokkaista eduskuntaan pitäisi yrittää. Asianajaja Juhani Seppänen ja projektipäällikkö Antti Toivanen kilpai livat kokoomuksessa tasapäin.
Viiden kainuulaisen demariehdokkaan äänet eivät olisi yhteen laskienkaan viime kerralla riittäneet edustajapaikkaan. Opettaja Tellervo Huotari ja veturinkuljettaja Raimo Piirainen olivat peräkkäin listansa puolivälissä ja muut kolme ehdokasta viimeisinä.