|
|
 |
|
Kuten tarkimmat lukijat ovat jo huomanneet, ei Demoefektissä valitettavasti kuukauden demobändiä palkita enää tavarapalkinnolla. Palautetta jaetaan silti entiseen tapaan ja joka kuukausi nostetaan yksi bändi kuukauden parhaimmaksi, joten demon lähettämistä ei suinkaan kannata lopettaa. Tällä kertaa suurimman vaikutuksen teki suomirockia raikkaasti ja omaehtoisesti esittävä Muusa, johon kannattaa tutustua vaikkapa nettisivujensa kautta.
Tavoittelivat bändit sitten tästä lähin palkintoja tahi ei, on selvää, että kaikki eivät palstalle mahdu. Muutamia arvostelun perusperiaatteita on siis syytä hieman kerrata. Huumorista käyttövoimansa saavat joukkiot, vielä taipaleensa alkuvaiheessa olevat yhtyeet ja nuorista soittajista koostuvat bändit ovat ensimmäisenä raakkauslistalla. Asiaan palataan kuitenkin heti silloin, kun bändi tietää mitä on hakemassa. Monet vaan eivät heti perustamisen jälkeen ole sisäistäneet halujaan eikä materiaali tuossa vaiheessa koskaan ole tiukempaa tarkastelua kestävää. Myös kaikenlaiset tilapäiset projektityöt ja puolivillaiset sooloteokset eivät kipeimmin kaipaa palautetta.
Monia saattaa kismittää, ettei demoa arvostella, vaikka kaikki olisikin omasta mielestä kunnossa. Olen pyrkinyt jättämään sivuun myös eri musiikkiopistoissa syntyneet jammailukokoonpanot. Asiaan palataan heti kun tavoitteet ovat muualla kuin oman sorminäppäryytensä esittelyssä. Demoefektin toimituksessa keskitytään kuuntelemaan ensisijaisesti biisejä ja vasta sitten tyyliä. Tosin esim. hard rockia ja suomirockia tulee sellaisia määriä, ettei keskinkertaisempia tulokkaita ole tarkoituksenmukaista käsitellä. Monille kelpaisi samatkin sanat.
Mutta ettei tämä kuulostaisi liian julmalta, niin tokihan kaikki demot kuunnellaan ja vasta sen jälkeen arvotetaan. Kaikenkarvaista materiaalia saa - ja pitää! - siis toimittaa edelleen osoitteeseen Soundi/Demot, PL 312, 33101 Tampere. Marko Säynekoskelle kulkeutuvat metallidemot on syytä varustaa kuoreen kirjoitettavalla "Metallit" -tunnuksella.
DEMOJEN KÄRKI
Muusa
Terhi Sikiö (kb), Saara Soikkeli (v), Perttu Vepsäläinen (d), Heikki Soikkeli (b), Joni Metsola (g)
www.muusa.cjb.net
Kuuntele biisi: Pikkutyttö [Pikkutyttö-promosingleltä]
Kovin usein bändit lähtevät perustamisessaan siitä ajatuksesta, että palkkaamalla naislaulajan on yhtye lähtökohtaisesti jo muita eksoottisempi. Muusan Saara on tätä taustaa vasten huomattavan vahva keulakuva ja karismaattinen laulaja. Miellyttävää on myös Muusan ärhäkkä asenne, Pikkutyttö on biisinä ihan perinteistä suomirockia, mutta pirullisella vimmalla esitettynä se ei äkkiseltään siltä kuulosta. Perinteisillä aseilla uhitellessaan Muusakin on hukkumassa massaan, vaikka vakuuttaakin astetta ryhdikkäämmällä ja itsevarmemmalla tatsillaan. Muusa on demobändiksi hämmentävän valmis - oikeastaan enää ei kaivata kuin pari nappibiisiä ja bisneksen kaikkien ovien pitäisi aueta.
Crackwhore
Rain Slo (v, g), Enzo (g, v), Tab O.D. (b), Karz (d)
crackwhore@jippii.fi
Tämä yhtye on ainakin viisaasti ymmärtänyt siivota poliittisen korrektiuden huitsin humppaan heti kättelyssä. Punk rock -yhtyeelle varsin osuva nimi ja aivan törkeä särövalli kitaroissa rajaavat mahdolliset kuulijat jatkossa varmasti vain vastaanottavaisiin sellaisiin. Ihan suoraa räkytystä kuuden biisin demo ei sisällä, sillä jo heti Sick Inside Outissa bändi harhailee varsin vittumaisien efektien maailmassa ja biisitkin heittelehtivät vähän minne sattuu. Asenteesta reippaasti plussaa ja bändin valitsema linja on ainakin uskottava. Eri asia on, kuinka kauan korvat jaksavat puutumatta ottaa vastaan jatkuvaa sirinää ja hurinaa.
Liftari
Jani Repo (d), Timo Jokinen (b), Saku Virtanen (v, g), Anssi Peuhkurinen (g)
liftari.yhtye@luukku.com
Tämän perinteikkäämmäksi ei tamperelainen suomirockyhtye enää voi muuttua. Kyllähän tämä on useaan otteeseen kuultu eivätkä ryhmän tekstit mahdottoman oivaltavia ole, mutta kyllä Liftarin musiikissa sielua on ja nippa nappa vesirajan yläpuolella oleva laulu ilmentää vilpitöntä tunnetta. Ehdottoman hyvä ratkaisu on ollut sovittaa Pienen tytön hassu ilme akustiseksi ja viipyileväksi, rockimmissa vetäisyissä omaperäisyys kärsii heti kolauksen, vaikka niissäkin genren kliseet on sisäistetty rakentavasti. Pubin nurkkaan ajettujen kombojen demoja tippuu enemmän kuin laki sallii, mutta hyvin harvoin ne tekevät minkäänlaista vaikutusta. Liftari tekee.
Pihka
Johan (g), Eeva (v), Harri (d), Pena (b)
info@pihka.com
www.pihka.com
Astetta modernimpaa suomalaista rockpoppia. Eevan laulusta tulee kovasti mieleen Jonna Tervomaa ja muutenkin mielikuvat yhdistyvät enemmän tuoreempiin suomirock-nimiin á la Egotrippi kuin monilla edelleen esikuvana patsasteleviin Eppu Normaaliin ja Kolmanteen Naiseen. Aivan mahdottoman omaperäistä osaamista Pihka ei vielä esitä, mutta kokonaisuus on ehdottomasti plussan puolella. Soitto toimii ja biisit rullaavat, vaikka niissä saisi olla koukkuja vielä muutama enemmänkin. Hyvä alku, enää ei tarvita kuin hivenen parempia sävellyksiä. Tällä linjalla Pihkalla on kaikki mahdollisuudet auki, jos se vaan on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Sähkölintu
Toni Tanska (v), Tanja Varha (v), HP Savolainen (g, v), Jani Aapro (g, v), Janne Mönkkönen (b), Markku Jäppinen (pe, g, v), Antti Häyhä (pe)
ugrikultur@sahkolintu.com
www.sahkolintu.com
Edellinen tänne asti päätynyt Sähkölinnun demo teki lähtemättömän vaikutuksen, joten uutta materiaalia kuuntelee poikkeuksellisen tarkalla korvalla. Sähkölintu on tiedostaen lisännyt musiikkiinsa etno-vaikutteita ja akustisia elementtejä, jotka ottavatkin niskalenkin aiemmin raskaahkosta soundista. Kehitys kuulostaa luonnolliselta, nykyinen soundi jopa entistäkin linjakkaammalta, mutta samalla tiettyä magiaa ja omaleimaisuutta on kadonnut. Ei kuitenkaan häiriöksi asti, sillä edelleen Sähkölintu lentää persoonallisena. Nyt tosin bändiä voi pitää enemmän kansanmusiikkina kuin rockina, mutta sehän on vain määrittelykysymys. Vanhempi materiaali oli enemmän henkilökohtaisesti mieleen, mutta bändinä Sähkölintu on entistäkin valmiimpi.
MUUT KATSASTETUT
Aeroflop
Rami Vierula (v, g), Matias Pitkänen (g, bv), Lauri Järvinen (g), Sami Korhonen (b), Joni Bergman (d)
www.aeroflop.com
Saatteessaan Aeroflop korostaa muuttunutta tyyliään, mutta jos demoarvostelijan korvat eivät ole aivan vaikusta valmistetut, niin aika tutultahan tämä kuulostaa. Brittipop-vaikutteita on kyllä siivottu sivummalle, mutta muuten bändin tunnistaa entisekseen. Biisit ja toteutus ovat kelvollista, mutta ihan tältä demolta ei välity mitä bändi haluaa itsestään ilmaista. Ovatko esimerkiksi rämisevät - ja musiikkiin aika huonosti sopivat - kitarat tarkoitushakuinen ratkaisu vai budjetin naftiutta? Laulun flegmaattisuuskin paikoin häiritsee. Lion´s Eyes on ehdottomasti kolmesta biisistä se paras.
Blueborn
Seita Vähäsöyrinki (v), Oskari Kurki (g), Roope Leikoski (g), Niko Salminen (b), Lasse Sevonkari (d)
roope@blueborn.tk
www.blueborn.tk
Vähän kankeaa on Bluebornin taivallus. Verkkaiseen kulkevalla popilla hurmaaminen vaatii erityisen hyviä biisejä, niiden ympärillä leijuvaa magiaa tai ylimaallisen kaunista tulkintaa. Niitä on tietysti tämänikäiseltä yhtyeeltä kohtuutonta vaatia. Siinä kuitenkin syyt miksi Blueborn hiipuu vielä demosatsin keskikastiin. Lisäksi tällaisilla sovituksilla ei maailmaa valloiteta - bändi on liikaa keskitiellä jokaisella osa-alueella. Soittoon kaipaisi lisää rentoutta, meininkiin hyvää fiilistä ja ennen kaikkea killeribiisejä. Seitan laulusta puuttuu toistaiseksi tarvittava herkkyys ja karisma. Ensi kerralla sitten kunnon irtiotto, jookos?
Bullett
Juce (v), Rizzto Cullervo (g), Bonanza (g), V-M (b), Tim-O (d)
info@bullettrocks.com
www.bullettrocks.com
Bullettin hard rockin pelastaa kuivalle maalle jannujen viitseliäisyys päivittää soundia ottamalla mukaan vienoja grunge- ja pop-mausteita. Kasarisuuruuksia muistuttaa vain laulun fraseeraus, joka pysyy vain vaivoin ylitulkinnan paremmalla puolella. Vuosien kokemuksen kuulee tiukassa soitossa, mutta myös kappaleissa, jotka eivät ole aivan pahinta genren kliseiden kierrätystä, vaikka totuuden nimissä Bullettin vahvimmaksi ominaisuudeksi ei omaperäisyys nousekaan. Kaikin puolin ok, mutta tähän maailmanaikaan kuitenkin vanhanaikaista. Hassut taiteilijanimet saisi unohtaa niin ikään 80-luvulle. Demon nimeäminen Chinese Democrazyksi sentään edustaa hyvää tilannetajua.
Combo
Panu Perkiömäki (v, g), Saku Rajalin (g), Jarno Raitio (b, bv), Mikko Hänninen (d)
comboband@hotmail.com
Jyväskyläläinen remmi ei nimellään juuri omaperäisyyttä esitä eikä se välity vielä musiikistakaan. Saatteessa luvattua juurevuutta kaipaisi biiseissä kuulevansa, sillä tähän korvapariin Combo esittää suomenkielistä rockia, missä ulkopuoliset vaikutteet rajaantuvat lähinnä iskelmällisyyteen. Tavallaan Combossa ei ole mitään vikaa ja tällaista roinaa soitetaan tämän maan radiokanavilla tälläkin hetkellä, mutta paha tästä on mennä edes demotasolla innostumaan. Combon soundi on niin tavallinen ja tekstit kierrättävät tylsästi kliseitä. Äärimmäisen vahvasti toteutettua ja jopa tulkittua, mutta suosittelisin vielä reippaasti radikaalimpia sovitusratkaisuja. Enemmän sitä countrya ja bluesia.
ECS
Eero (v), Wellu (g), Nakke (g), Juha A (d), Kalu (b)
ecsgrp@hotmail.com
www.ecsband.cjb.net
Tiedoksi vaan, että lyhenne bändinnimenä ei koskaan ole mikään kunkku ratkaisu. Muuten enempiä sormenheristelyjä ei tarvitakaan, sillä ECS esittäytyy kolmannella demollaan varsin potentiaalisena. Mukavaa että biiseissä tapahtuu muutakin kuin vaan yksisuuntaiset perusasiat. Etenkin Love Storyn kakkoskitaran seikkailut elävöittävät biisiä huomattavasti. Vielä paketti ei ole aivan kasassa, sillä itsetarkoituksellisen kikkailunkin puolelle lipsutaan ja Nerves Wide Openin "funk-kitara" on äärimmäisen kulunut ratkaisu. Lisäpisteitä kyvykkäästä solistista ja ryhdikkäästä otteesta soittoon.
Exhausted
Antti Loponen (g, v), Waltteri Numminen (d), Arttu Äikäs (b)
exhausted@luukku.com
www.exhausted.cjb.net
Exhausted on keikkaillut paljon tai sitten se on vain levittänyt keikkamainoksensa erinomaisesti, sillä bändin nimi on tuttu kaupungin ilmoitustauluilta jo vuosien ajalta. Homman nimi on vaihtoehtoinen rock, joskin pakkaa sekoittaa väliin hevit väliin tylsät rock-riffit. Myönnetyistä vaikutteista eniten tarttuisin Foo Fightersiin ja Nirvanaan. Ainakin Exhaustedin vauhdikkaan popin ja melodioiden yhdistelemiskäsityksessä on paljon samaa. Ja niin kuin monen monituista kertaa aiemminkin, ainoa osa-alue selvästi muita alempana on laulu. Siitä puuttuu niin voima kuin nyanssit. Biisit ovat oikeinkin hyviä, mutta pientä tiivistämistä ja suoraviivaistamista kaivattaisiin paikka paikoin.
Fonaatio
Ei kokoonpanotietoja
fonaatio@hotmail.com
www.fonaatio.cjb.net
Mitäänsanomattoman kitaraintron jälkeen ei olisi odottanut kuulevansa hip hopia,mutta kerrankos sitä yllättyy. Itse asiassa Fonaatio ei ole puhdasta hip hopia, sillä kappaleet on tosiaan soitettu oikeilla instrumenteilla ja soundi vivahtaa rokkipuolelle. Ei mitenkään mahdoton yhtälö, mutta kaikkea ei yhdistelmästä ole saatu irti. Plussaa tosin siitä, että rokkikertosäkeiden lävähtäessä peliin, Fonaatio pysyy kaukana rap metallista. Ääntelehtiminen kaipaa lisää pontta ja soittokin on hieman liian varovaista. Ja ne kitaraosuudet ovat liiankin perinteisiä tällaiseen musiikkiin. Mutta alku on ehdottoman kiinnostava. Demo lienee kuitenkin pumpun ensimmäinen?
Formed
Jussi Hautala (v), Jaakko Eskelinen (g), Otto Miikulainen (g), Oskari Halsti (d), Ville Lappalainen (b)
reddie@jaakari.net
www.formed.tk
Ainakaan itseluottamuksesta ei ole puutetta, kun demo-CD:lle on liitetty myös faneille suunnattu dokumentti yhtyeestä. Itse kun en ole yhtyeestä koskaan kuullutkaan ja orkesterin keski-ikäkin on vielä alle kahdeksantoista. Mutta kyynisyys sikseen, sillä Formedin pop/nu-metalliksi ristimä tyyli toimii. Biiseissä ei ole napisemista ja soitto kulkee erinomaisesti. Tällaisena lastenmetallin aikakautena Formedin linjanvalinta ei ole ollenkaan hullumpi, etenkin kun sen jäsenet vielä uskottavasti sopivat edustamaansa genreen. Alan ulkopuolisia voi tietysti olla hankala houkutella mukaan ja niitä Kornilta lainattuja jurnutusriffejä (vrt. Nothing) voi kyllä jatkossa feidata.
Gang Bang Cafe
K. Chaos (v), Zepa (d), Jompe (g), Juha (g), Kenttu (b)
gangbangcafe@hotmail.com
www.gangbangcafe.tk
Traditioita ylläpitävää hard rockia tosiaankin. Pieksämäkeläisorkesterin arvotus liittyy ennen kaikkea siihen, pitääkö 80-luvulle kurkottavaa kukkoilurockia menneisyyteen jämähtäneenä vai yhäti käyttökelpoisena tyylinä. Gang Bang Cafe suoriutuu genren perusoppimäärästä, mutta asennetta ja energiamäärää lukuun ottamatta bändillä on aika vähän tarjottavaa. Kokonaisuudelle takapakkia aiheuttaa yllättävänkin kankea laulu ja geneeriset biisit. Paikoin hommassa on myös kohkaamisen maku, mikä tietysti on pienempi paha kuin jäykistynyt steriiliys. Ei huono, mutta suositellaan vain musiikinlajin innokkaimmille diggareille. Biiseistä Gangbang Riot on ehdottomasti paras.
Magneettitaivas
Minna (v), Jussi (g, v), Mikko (b), Toni (d), Juha (o, pi, s, bv)
jujahe@edu.kauhajoki.fi
Kaikesta kuulee, että bändi on enemmänkin vain harrastus eikä tänä maailman aikana tule nousemaan levy-yhtiön prioriteettijulkaisujen piiriin. Jotakin sympaattista Magneettitaivaassa tosin on, sellaista oikealla tavalla kotikutoista ja aitoa tekemisen iloa. Usein sorrutaan melkoisen helppoihin ratkaisuihin, ihan kirjaimellisesti hölmöihin lallatuksiin. Soitto on hivenen arkaa - johtuen varmasti myös makuuhuoneäänityksestä - mutta hienot melodiat ja tekstien vilpittömyys tulevat kyllä esiin. Minä en ole talvi -kappaleen vihellysintro on kerrassaan mahtava! Noitalinna huraa lienee Magneettitaivaan loogisin vertailukohta.
Outcast Crew
J "Aki" Boa (v, g), NecroBoy (g), Daniel Stuka (b, bv), Matti Matti (d)
danielstuka@hotmail.com
www.pandemoniumoutcasts.com
Onhan ollut bändillä varsinainen muodonmuutos. Tosin edellinen kuulokuva bändistä ulottuukin likemmäs kymmenen vuoden päähän, kun Outcast Crew toimi vielä Absurdus -nimellä. Monipuolinen metalli on vaihtunut kokonaan punkahtavaan rockiin. Vähän kylmäksi Hylkiöporukka tosin jättää. Tyyliltään bändin voinee yhdistää Hellacoptersiin ja vastaaviin, mutta kun tempo käy oudoksuttavan hitailla kierroksilla siirtyvät mielikuvat enemmänkin hard rockin suuntaan. Raskaimmillaan mielessä vilahtaa Danzig. Biiseissä ei ole juuri vikaa, energiatasossa kylläkin. Jos Outcast Crew haluaa rockata raskaammin, pitäisi sen ilmetä esimerkiksi rankemmin kitaraosuuksin. Punk rockin harrastamiseen tarvitaan enemmän ytyä.
Out Of Bounds
Sloemoe (g), Opp (d), Miga (v), Gimmy (b), Miguel (v)
opp103@hotmail.com
www.outofboundsmusic.com
Turkulainen pumppu ei ehkä tyylivalinnallaan ole mahdottoman omaperäinen, mutta osaa tonttinsa sen verran vakuuttavasti, että genren muutamat kliseet menevät siinä sivussa. Out Of Bounds määrittelee musiikkinsa rapcoreksi, mutta tietynlaista Refusedmaista äkkivääryyttä kappaleiden rytmityksessä on myös havaittavissa. Energiaa ja vimmaa tuntuu olevan uskottavuuden saavuttamiseksi, vaikka tietynlainen kolhous soundia välillä häiritseekin. Oma osansa on tietysti liian kepeällä soundimaailmallakin. Kahden laulajan käyttö toimii mainiosti, joskin puhtaat lauluosuudet eivät ole vielä kovin puhtaita.
Partavaahtokone
Olli (d, pe), Jumbo Rok (b, bv), Teemu (g, bv), Mötky (v, g)
partavaahtokone@hotmail.com
www.partavaahtokone.com
Juu-u, ei nimi bändiä pahenna ja sillä lailla. Toinen mistä Partavaahtokone tulee kuulemaan lopun ikäänsä on Klamydia-vertaukset, jotka ainakin toistaiseksi ovat hyvin perusteltuja. Kaikeksi onnettomuudeksekseen bändi vielä tulee Vaasasta ja solistinsa kuulostaa yksi-yhteen Jokisen Veskulta. Kaiken ilmeisen jälkeen voikin yhtyeelle jakaa tunnustusta, kuinka hyvin suomirockmainen kevytpunk toimii. Biiseissä on energiaa ja rehellisen junttimaisissa teksteissä ei ole pahimpia ylilyöntejä. Toimivia biisejä, tarpeeksi suoraselkäistä soittoa ja biisintekijäosaston melodiatajulle on jaettava muutama ylimääräinen pojo.
Road Child
Pete (v, g), Nino (g), Foxy (b), Nasty (d)
Nino, Salpatie 1, 04400 Järvenpää
Vähän kaksijakoinen tapaus. Bändi osaa selkeästi asiansa - laulussa on taipumusta oikein kunnon tulkintaan, biisejä maltetaan rakentaa huolella ja tunnelma välittyy kuulijalle varsin vaivatta. Mutta jaksaako kuulija mukana? Sing For The Living ei varsinaisesti etene mihinkään, vaikka kappaletta venytetään häikäilemättä. Sama vika vaivaa muitakin biisejä. Road Child jumittaa pikkunätisti hyvin sovitettujen kitaroiden ja tunteikkaan laulun avulla, mutta biisejä ei erota toisistaan eikä yhtye kerro itsestään juuri mitään mitä se ei olisi demon ensimmäisen kahden minuutin aikana tehnyt. Lisää biisejä kehiin ja toiston välttämistä, siis. Soitossa on vielä liikaa tissuttelemisen makua. Rytinää kaivattaisiin.
Rosa
Ei kokoonpanotietoja
info@rosarocks.com
www.rosarocks.com
Rosa on hyvä esimerkki siitä, millaista jälkeä syntyy, kun yritetään olla joka saralla mahdollisimman tavallisia. Jo nimestään lähtien Rosa hukkuu samanlaisten yrittäjien joukkoon. Yhtyeen suomirock on taitavasti - joskin äärimmäisen tylsästi - sovitettua, sanoituksista ei jää oikein mitään mielikuvaa ja sävellykset sopivat minkä tahansa iskelmäradion ohjelmavirtaan. Mikään ei estä, etteikö Rosa oikeaan paikkaan osuessaan voisi menestyäkin, mutta omaperäisyydestä sen on turha tavoitella pisteitä. Hyvin toteuttua, mutta sisällötöntä muotopuolen täytettä. Asenteen ja tekniikan puolesta Rosa on jo demovaiheen ohittanut.
Terijoki Syndrome
Jussi Iivonen (v), Heikki Kainulainen (g, bv), Harri Tenhunen (g), Pekka Puhakka (b), Antti Vihavainen (d)
joonas.jarva@terijokisyndrome.com
www.terijokisyndrome.com
Kamalasti nimetyllä yhtyeellä on hirveä hinku tehdä asiat ammattimaisesti, mutta niin kuin usein käy, tuossa tohinassa unohtuu se tärkein eli musiikki. Demoa on kyllä hiottu varmasti kotitarpeiksi, mutta musiikin sielu ei välity kuulijalle millään. Soitto on asiallista, mikä ei ole ansio yksin, sillä ilman biisejä teknisillä kyvyillä ei ole juuri tarvetta. Tällaiset aihiot on käytetty jo moneen kertaan ja kun laulu on jäykkää ja todella varovaista, ei käteen jää mitään. Pyrkimystä iskeviin kertosäkeisiin tuntuu olevan, mutta kun soitto ei tue iskevyyttä, jää efekti näennäiseksi. Biiseistä puuttuvat myös kunnon melodiat - nyt kappaleissa ei tapahdu juuri mitään.
The Urania News
Ei kokoonpanotietoja
jooelranta@theuranianews.com
www.theuranianews.com
No, ainakin tietty omaehtoisuus on jo saavutettu, sillä Urania News ei huku massaan. Toisaalta, ei voi myöskään välttyä mielikuvalta, että tässä tarkoitushakuisesti halutaan erottua muista musiikinkin kustannuksella. Niin kuin osoitteleva nimi vihjaa, nyt liikutaan vähän suuremmissa galakseissa. Urania Newsin biisit ovat pitkiä ja ne perustuvat samaan kuvioon, jota jankataan hamaan loppuun asti hieman sitä koskettimilla ja kitaroilla maustaen. Tapa, jolla esimerkiksi Circle uudisti Suomen indie-kenttää kymmenisen vuotta sitten. Sama kaava toimii myös Urania Newsilla, joskin mukaan tuupatut pop-sävyt ovat tyystin väärässä asiayhteydessä. Laulun funktiotakin lienee syytä jatkossa pohtia. Mutta biisit säilyttävät intensiteettinsä hyvin.
Whocares
Tuuli Siitari (v), Antti Leinonen (g), Hanna Korhonen (d), Andji Miettinen (b)
whocares@welho.com
www.whocares.rocks.it
Alternative rockia, grungea ja poppia mukavan huuruisena soppana tarjoilee Whocares omituisesta soundimaailmasta huolimatta. Vaikka Tuulin laulu onkin oikeasti kantavaa ja biiseissäkin pysytellään ilmeisempien ratkaisujen ulkopuolella, tulee kappaleiden muodosta kovasti mieleen Hole ja genrekumppaninsa. Merkille on tosin pistetty Whocaresin pyrkimys progressiivisempaan asenteeseen, mikä lähinnä ilmenee suoraviivaisuuden välttelemisenä. Kokonaisuus on hyvin hallussa, mutta ässäbiisejä ei demolle ole tarttunut. Suuntautumisesta riippuen biiseihin tarvittaisiin joko lisää räkää tai riipaisevia melodioita. Nyt ollaan vaihtoehtorockiksi aika konservatiivisia.
Zebrafish
Jouni Porio (v, g, prog), Jari Vireaho (d, pe), Johanna Vireaho (kb, bv), Esa Räsänen (b)
zzebrafish@hotmail.com
www.zebrafishsite.com
Mielenkiintoinen yhtye, josta ei oikein ota selvää. Eikä oikein tiedä pitäisikö siitä vai ei. Zebrafish kikkailee ehkä hivenen enemmän kuin laki sallii, mutta toisaalta soiton omaleimaisuus on osa bändin viehätystä. Bändi kun ei ole liikkeellä esittelemässä omaa virtuositeettiään, vaan kierosta otteesta tulee hetken demoa kuunneltuaan oikeastaan hyvälle tuulelle. Erityisen hienosti Zebrafish käyttää stemmalauluja. Toisaalta kappaleista ei saa otetta, musiikki on jatkuvassa liikkeessä olevaa elementtiä. Tietyllä tapaa kappaleita pitäisi yksinkertaistaa, muttei niin paljon, että Zebrafishin omaperäisyys siitä kärsisi. Siinäpä sitä haastetta ensi kerraksi.
|
|
|
|
|
