Käsikirjoituksessa on suoranainen leegio ihanan höpsähtäneitä koukkuja. Esimerkiksi typpeä hengittävät marsilaiset tarvitsevat maan ilmakehässä toimiessaan hengityslaitteita (kummalista, typpeähän on vaikka miten paljon ennestäänkin). Paitsi tietysti marsilaisten erikoisjoukot, jotka käyttävät konsentroitua typpidioksidia sisältävää purukumia. 

Henkilöhahmot on vedetty asiaankuuluvasti pilakuvatasolle. Mukana on tietysti pakkohankintana todellisuudesta vieraantunut tiedemies, jonka mukaan jokainen tarpeeksi edistynyt sivilisaatio on pakostakin rauhanomainen. Samalla tavalla vakiokalustoon kuuluvat verenhimoinen kenraali ja äänestäjiensä nuoleskelusta ylenmäärin kiinnostunut presidentti. Muitakin henkilöhahmoja on katastrofielokuvan tapaan suorastaan hengästyttävä remppa, itse asiassa selvästi erottuvaa päähenkilöä ei ole laisinkaan. Jos ei tietysti itse marsilaisia lasketa sellaisiksi. 

Näyttelijäkaarti on ladattu elokuvamaailman kovilla nimillä. Jack Nicholson on kaksoisroolissaan edellä mainittuna pressana ja sutkina Vegasilaisena hotellinomistajana oma maaninen itsensä, sopii kuvaan kuin sormiparistot sädepyssyyn. Pierce Brosnan on vähän kliininen tiedemiehenä, ehkä hieman liian tervejärkisen oloinen. Niin ja vanha pikkuhousujen maalitaulu, Tom Joneskin on mukana pikkuroolissa sekalaisen muun tähtisikermän kanssa. Mutta suuret nimet eivät pääse pilaamaan filmiä, jokainen näyttelijä on sentään sen verran ammattilainen. Paitsi tietysti Michael J. Fox, joka onneksi saa melko äkkiä pysyvän syvärusketuksen (zzzzzäp!).

Katastrofielokuvalle välttämättömät mullistukset on myöskin toteutettu hartaudella ja näkemyksellä. Las Vegas lentää ilmaan lentävien lautasten suosiollisella avustuksella varsin mallikkaasti. Ja muitakin monumentteja käydään romauttelemassa asiaankuuluvassa määrin. Aivan ID 4:n kaltaisiin tuho-orgioihin ei ylletä, mutta eipä Impotence Daykaan esitellyt parikymmenmetristä robottia (marsilainen päänupissa ohjastajana) ajamassa takaa avolavapakua pimeällä valtatiellä. 

ID 4:n tavoin Mars Hyökkää ei myöskään paljon muuta maailmaan noteeraa (pari pikaista viittausta riittää). Mutta toisaalta tyyliin kuuluu kertakaikkiaan juonenkuljetus mallia “ilkeät muukalaiset vastaan urheat amerikkalaiset”. 

Mene ja tiedä, ehkä olen nähnyt väärän tulevaisuuslinjan, mutta pahaa pelkään. Nyt olen jo nähnyt kommentteja jotka pikkaisen viittaavat edelläkuvattuun suuntaan. Mutta lastenleffaksi MH on aivan liian tummasävyinen. Vai mitä olette mielipuolta kohtauksesta, jossa ufo leikkii hippaa partiolaisporukan kanssa tönimällä kaatuvaa Washington- monumenttia puolelta toiselle, yrittäen liiskata ipanat sen alle? 

Ehkä Mars Hyökkää! todellakin on liian outo tavalliselle (lausutaan kapeakatseiselle) elokuvayleisölle. Ehkä siitä nauttiakseen pitää olla jollakin perustavaa laatua kieroutunut luonne. Kohtalolle kiitos, ainakaan minä en ole ensimmäisenä ehdolla valittaessa Vuoden Tervejärkisintä Kansalaista.