virtuaalihevonen | SIM-game horse




VIR MVA ch -arvonimi myönnetty 6. kesäkuuta 2004
YLA ?
KRJ I, ? p.




"Tassu"
Tanskalainen puoliveri-ori
s. 22.3.2003, Fin (18v. 09/04, VHKR)
sk. 168cm
kasv. Tajs-siittola
om. Riikka P. | riikka_paakkonen@luukku.com
kotitalli: Vuelo Lipizzar
ko Grand Prix, re 120cm
luonne
astutukset & varsat
muuta

kisatuloksia

sijoituksia kouluratsastuksessa: 37
sijoituksia esteratsastuksessa: 19
sijoituksia kenttäratsastuksessa: 3



isä: Archibal
ii. Christianson
iii. Fisseminister
iie. Nathanael
ie. Gisela
iei. Krestoffer
iee. Madeline
emä: Brenda Cana

ei. Bartram

eii. Jorgenson
eie. Laurentia
ee. Hieronymus
eei. Haagen
eee. Kalinka

Tassun isä on Tajs-siittolan jo edesmennyt ylpeys, tummanruunikko esteori Archibal. Ori aloitti kisauransa 5-vuotiaana ja 6-vuotiaana se sijoittui kolmanneksi Tanskan nuorten estehevosten laatukatselmuksessa. Archibal hyppäsi korkeimmillaan 150cm luokkia Tanskan maajoukkueen ratsuna, mutta kova kilpailu pudotti sen pois yhden kauden jälkeen, kun menestystä ei tullut tarpeeksi. Ori jatkoi kilpauraansa kansallisella tasolla ja voitti muutaman kerran Tanskan mestaruuden esteillä, kunnes loukkasi jalkansa tarhassa ja siirtyi kokopäiväiseksi siitosoriiksi. Vaikka Archibalin oma kisaura ei ollut kuin tähdenlento, siitosoriina se on oli monta kautta maansa suosituin puoliveri-ori hyvien jälkeläisnäyttöjensä takia, sillä se jätti monia erinomaisia nuoria estehevosia. Archibalin isä, Christiansson oli pikemminkin kouluratsu, joka kerkisi jättämään vain muutaman jälkeläisen ennen tapaturmaista kuolemaansa. Ori kilpaili aikanaan Intermediate -luokissa, mutta GP-hevosta siitä ei koskaan saatu lisäysten vaatimattomuuden ja oppimishalun muuttumisen vuoksi. Archibalin emä Gisela polveutuu puolestaan Saksalaisesta huippu-ori Krestofferista, olympiaratsusta, joka menestyi esteratsastuksessa jopa kansainvälisellä tasolla kuuluen Saksan maajoukkueeseen sen itseoikeutettuna tähtenä 10 vuotta, mikä on kilpahevoselle todella pitkä aika. Gisela itse kilpaili vain muutaman kauden kansallisella tasolla nuorten luokissa ja tamman ratsastajan siirtyessä vaativampiin luokkiin se myytiin sukunsa vuoksi siitostammaksi Gertheimerin puoliverisiittolaan.

Tassun emä puolestaan on Iso-Britanniasta lähtöisin oleva kouluratsu Brenda Cana. Tamma kilpaili nuoren ratsastajansa kanssa EM-tasolla I-B:n joukkueessa, mutta suoranaista menestystä kansainvälisellä tasolla se ei saavuttanut, parhaita tuloksia lienee EM -kisojen 17. sija. Brenda omasi hienot liikkeet ja varsinkin ravistaan se sai suuresti kehuja koulutuomareilta. Kansallisella tasolla Britanniassa tamma kilpaili 11-vuotiaaksi asti, jolloin se sitten myytiin Tajs-siittolaan siitostammaksi huikeasta summasta. Brenda jätti kaiken kaikkiaan kuusi varsaa, joista kaksi myytiin Saksaan, yksi meille Suomeen ja kolme viimeisintä jäivät Tanskaan. Brenda Canan isä Bartram, hyväksyttiin Hanoverin alkuperäiskantakirjaan 6-vuotiaana II-palkinnolla ja vaatimattomilla pisteillä, koska 6-vuotiaana ori ei ollut vielä mikään komea ilmestys, vaikkakin lahjakas kouluratsu, joka oli sijoittunut viidenneksi Bundeschampionaatissa Saksassa ja ollut palkinnoilla monissa muissa ikäluokkakilpailuissa. Todellisen kilpauransa Bartram aloitti vasta Isossa-Britanniassa, kun se myytiin saarivaltioon 14-vuotiaana oikean ratsastajan alle. Ori kerkesi kilpailemaan Briteissä kuitenkin vain kaksi kautta, molemmat kansallisella tasolla startaten muutaman GP -luokankin, kunnes usein toistuvat ähky kohtaukset siirsivät sen pois valmennuksesta. Brenda Canan emä Hieronymus on Puolalaisen Wielshteinin valtion siittolan kasvatti. Nuorena tamma vaikutti oikein lupaavalta ratsuhevosen alulta, joten se myytiin pois siittolasta Itävaltalaiselle ratsuttajalle. Heran jalat olivat kuitenkin se heikko kohta, eivätkä ne tahtoneet kestää kovaa treenaamista. Onni kuitenkin kohtasi jo melkein ampumistuomion saaneen tamman, kun Canan -siittolan johtaja näki siron ja pienikokoisen mutta hyväliikkeisen yksilön nuorten hevosten kilpailuissa Saksassa. Hieronymuksen Itävaltalainen omistaja oli enemmän kuin tyytyväinen myydessään huonojalkaisen tammansa kohtuullisesta summasta, joka oli kuitenkin puolet enemmän siiä, mitä hän itse oli Puolaan maksanut. Hieronymus siirrettiinkin Britanniaan ja se sai muutaman ihan lupaavankin varsan, mutta kansainvälisiä tahtiä ei yhdestäkään saatu edes kalliiden orien kanssa.



Stefan Tajs, alias Tassu tai Tepu, saapui Suomeen vuoden 2003 syyskuussa Tanskalaisesta Tajs-siittolasta Tanja Ukkosen (& Lunavallen) maahantuomana. Tanjan oli tarkoitus vain tutustua siittolaan, mutta päästyään tämän hurmaavan hevosen selkään ei hän voinut sitä olla ostamatta. Tassulla oli ennen sen Suomeen saapumista kilpailtu jonkin verran Tanskan maalla, lähinnä helpoissa ja vaativissa luokissa. Tanjan kanssa ori sitten depytoi uudessa kotimaassaan melkin heti GP-tasolla ja nyttemmin Tepu on siirtynyt minun ratsastettavakseni.

Luonteeltaan Tassu on suuri nallekarhu, joka hyvän käyttäytymisen varjolla kerää huomion puoleensa, tosin löytyy orista myös se ihmistä komentavampi puoli, joka keksii kaikenlaisia jekkuja ja laittaa taitamattomimmat ihmiset seinää vasten. Vaikka Tepu pitää kujeilemisesta muiden kustannuksella, se ei silti pure tai potki.
Harjattaessa tai muuten vain hoidettaessa orin voi jättää vapaaksi käytävälle, kunhan vain muistaa olla tammaa nenän alle tuomatta. Tassu ei ole karkailevaa sorttia ja kunhan joku on vieressä paijaamassa, kaikki ovat tyytyväisiä. Vettä tämä herra ei myöskään vierasta, kesäisin se pitää suunnattomasti harjoitusten jälkeen kunnon pesusta pihalla, tässäkin tilanteessa vapaana. Uimista olemme myös kokeilleet ja tumma hevonen kun Tepu on, se menee mielellään veteen vilvoittelemaan, mutta tulee sieltä myös yhtä nätisti pois, eikä yritä ratsastajaa piehtaroimalla alas saada.
Kisoihin laittautuminen on myös herran mieleen ja kouluratsastuksessa kun varsinkin pitää hyvältä näyttää, ainainen letittäminen ja puunaaminen eivät käy herran hermoille, voisin jopa vannoa, että se nauttisi siitä. Pää on kuitenkin Tassulle vähän arempi paikka ja sen harjaaminen tai otsaharjan letitykseen ei hirvittävästi aikaa tarvitse tuhlata kun ori alkaa jo mieltään osoittamaan.
Suitsittaessa ori antaa kiltisti päänsä alas, eikä rupea sitä nostelemaan. Onneksi, sillä Tepulta löytyy kokoa ihan riittävästi minuun nähden ja siinä sitten oltaisiinkin, jos ei suitsia ilman tappelua päähän saataisi. Satuloiminen sujuu yös mallikkaasti, eikä vyön kiristäminen ole ongelma, jos sen vain muistaa tehdä rauhallisesti ja varmoin ottein, pelkureista Tassu kun ei pidä. Talutteleminen kotioloissa kannattaa suorittaa ketju suussa, sillä joskus aivan vahingossa Tepu unohtaa sen narun päässä kulkevan ihmisen ja lähtee kävelemään, varsinkin toisten oriitten läsnäollessa. Kisapaikoilla puolestaan kannattaa heti alkajaisiksi, trailerista alasottaessa siis, vaihtaa Tassulle suitset päähän, niin ei pääse ikäviä haavereita tapahtumaan.
Kuten moni muukin hevonen, myös Tepu rakastaa kaikkea makeaa, niinpä se tutkiikin tarkkaan jokaisen luokseen tulevan ihmisen ylimääräisten tulijaisten varalta. Kuitenkaan niitä herkkuja ei pitä hillittömästi syöttää, sillä urheiluhevosen tarkka ruokavalio ei niitä hirveästi sisällä ja varsinkin, kun Tassu on herkkä ähkylle. Silloin tällöin toki saa yhden porkkanan tai omenan antaa, mutta mitään itsetehtyjä kakkuja tai sokeria en liiemmin suosittele orille syöttämään.
Tallissa Tepu käyttäytyy yleensä asiallisesti ja tyytyy katselemaan maailman menoa kiltisti karsinastaan sisälle tulijoita hörähdyksellä tervehtien. Koska Tassu on johtaja persoona, se yrittää aina tilaisuuden tullen näyttää muille hevosille pomon asemansa ja jos ori muiden kanssa tarhataan, niin ruunien. Viereisiin tarhoihin muiden oriiden laittaminenkin on riskaa peliä, sillä jos aidat eivät anna periksi suosiolla, niin sitten niistä tullaan tyylipuhtaasti yli ja lähdetään riitaa haastamaan. Tätä emme alussa huomioineet ja saimmekin olla monta kertaa aitoja korjaamassa, kunnes älysimme korottaa pyörötarhan aidan 140cm korkuiseksi ja siellä Tepu saa sitten yksinään riehua, kun ei haastajia ole lähistöllä. Tammojen kanssa on sama juttu, tosin riitaa tämä herra ei niiden kanssa haasta, vaan yrittää aina tilaisuuden tullen astua neitejä vapaaksi päästyään.
Jos Tassu kiltistä olemuksestaan ja hellyydenhalustaan huolimatta päättää karata, kiinniottamista on turha yrittää, kaurasankot kun eivät tähän hevoseen päde. Yleensä auttaa vain aika ja avonaiset tallin ovet, ori kyllä marssii karsinaan aikansa kierreltyään.
Kuljettamien sujuu Tepun kohdalta melkein ilman ongelmia yksinään trailerissa, mutta isolla autolla lähdettäessä kannattaa sen viereen jättää yksi tyhjä paikka. Autoon meno sujuu hyvin, mutta pitkillä matkoilla ori saattaa tympääntyä ja heinäverkon tyhjennyttyä herra alkaa leikkimään kiinnitysnaruilla. Siinä sitten testataankin samalla, onko narut laittettu tarpeeksi kireälle ja kunnon solmuilla, sillä löyhemmät versiot saadaan kyllä hampailla auki.
Kengittäjää tai eläinlääkäriä Tassu ei vierasta, uusien kenkien vaihto sujuu asiallisissa merkeissä ilman ongelmia ja suuvärkki ei ole niin arka paikka, jotta sen hoidosta pitäisi kiistelemään ruveta. Onhan se mukavampi puhtaalla purukalustolla hurmata kaikki kaksi -ja nelijalkaiset.

Ennen meille tuloa Tepulla on kilpailtu vaativan tason kouluratsastuksessa että korkeissa esteluokissa ja maastoratsastuksessa, mutta nyt sen uralla tulee näillä näkymin olemaan vain kouluratsastusta. Ori omaa näyttävät, ilmavat liikkeet, joilla se viimeistään hurmaa tuomariston, ellei ole sitä jo aikaisemmassa vaiheessa tehnyt. Harmi vain, että nämä korkeat liikkeet eivät ole ratsastaja ystävälliset, mutta totuttelun jälkeen selässä pystyy kyllä istumaan keventämättäkin. Tassun saa helposti peräänantoon ja se kantaakin takaosaansa hyvin.
Kouluratsastuksesta ori itse pitää ja se toimii aikalailla pienillä avuilla, mutta täysin tuntemattomien ja kokemattomien ratsastajien kanssa se ei suostui harrastamaan harmonista yhteistyötä. Tepun selässä on ihana istua varsinkin kilparadoilla, sillä ori saa itsellensä jostain ylimääräistä energiaa ja show-vaihteelle siirtyessään kukaan ei pidättele voittajaa.
Esteillä Tassu on myös kisannut ja menestynytkin, mutta liian usein hyppäämisestä ei ole kuin haittaa, sillä puomit alkavat herkästi lentelemään ja ori itse tympääntyy ainaiseen pomppimiseen. Nykyään hyppäämme vain pieniä esteitä ja mielenvirkistystä varten, sillä itse olen vannoutunut kouluratsastaja ja Tepu paras hevoseni, joten en sitä esteillä halua hajottaa.
Maastolenkit meinaavat Tassulle samaa kuin vapaapäivä, kuului lenkkiin sitten rauhallista käyntiä tai kiitolaukkaa hiekkapoluilla. Jos tiedän jo maastoon lähtiessäni, että tarkoituksena on käydä laskettelemassa kunnon vauhtia, menemme poluille, jossa ei hirvesti liikennettä ole, sillä Tepu ryhtyy kovassa vauhdissa harrastamaan mielellään mummojen tai kaikenlaisten luonnossa liikkujien teilaamista. Vauhdikkaassa menossa kannattaa laittaa satulaan kauhukahva kiinni, sillä innostuessaan Tassu alkaa mielellään pukittelemaan ja vaikka herra vanha onkin, niin kyllä se osaa takapäänsä korkealle heittää. Uusi harrastus leppoisille eläkepäiville tuli kuvioihin oriin täyttäessä 18-vuotta ja jättäessä koulu -ja esteradat. Matkaratsastus on tarpeeksi "vauhdikasta" meille molemmille, eivätkä jalat rasitu kyseisessä lajissa todellakaan yhtä paljon kuin rata -tai maastoesteillä.



t. Ember's Gia s. 14.7.2004 (e. Kiss Marie)
o. Lanetzo MM s. 5.2.2004 (e.Tiit's So Pure And So Beutiful)
t. Timant's De Sapin, s. 1.4.2004 (e. Nectar's Ofelia)
o. RHS The One, s. 9.12.2003 (e. Star Theme's Dream Believer)
o. Ardiente Galope, s. 27.11.2003 (e. Punainen Rubiini)
t. Graceful von Kraften, s. 17.11.2003 (e. Nectar's Aprikossa)
o. Aranto W, s. 15.11.2003 (e. Taikajoen Daphne)
t. Suhina's Platinium, s. 14.11.2003 (e. M�ntysuon Thilde)
t. HB Ariette, s. 15.10.2003 (e. Hubertuksen Almight Frost)
o. RGT Manhattan, s. 6.10.2003 (e. Mantder�s Cofies)
o. FNS Matthew, s. 20.8.2003 (e. RG Golden May)