TV1 perjantaina 23. huhtikuuta 2004 kello 21.00
Uusinta maanantaina 26. huhtikuuta 2004 kello 16.00


SUOMALAISET SOTILAAT VAKOILIVAT YHDYSVALTAIN KANSSA NEUVOSTOLIITTOA

Toimittajat: Olli Ainola ja Ari Lehikoinen

Tikkakoski Jyväskylä. Havumetsä peittää kalliot, joiden uumeniin on louhittu Suomen armeijan salaisimmat sopukat.

Tämän lähemmäksi kamera ei pääse. Tuolla jossain on ilmavoimien esikunta ja puolustusvoimien elektronisen sodankäynnin hermokeskus. Sen tärkein osa on huippuvarjeltu Viestikoelaitos.

Viestikoelaitos on Suomen virallinen vakoilulaitos. Se sieppaa, purkaa ja yrittää analysoida naapurimaiden – ennen muuta Venäjän – sotilaallista viestiliikennettä. Tutkat, puhelimet, radiot – kaikki sähkömagneettinen säteily kiinnostaa Viestikoelaitosta. Näin se yrittää päästä jyvälle Venäjän armeijan aikeista.

Jaakko Valtanen, kenraali evp, puolustusvoimien komentaja 1983-90: ”Mehän olemme olleet sähköteknisesti aina eteviä.” Mulla oli selvä käsitys meidän hyvyydestä ja taitavuudesta tässä suhteessa.”

Kuunteluasemia on kaikkialla Suomessa ja vielä ilmassakin.

Tämä on harvinainen näky. Se on erikoisvarusteltu Fokker. Rungossa olevat ulokkeet ovat sensoreita, jotka poimivat tehokkaasti värähtelyjä eri aallonpituuksilla. Tässä on ainoa valokuva, joka Suomen lentokuuntelusta on julkistettu. Kuva on 1980-luvun alusta.

Toiminnasta ei anneta tietoja. Pyysimme haastattelua, kuvauslupaa ja esitimme muutaman yksinkertaisen kysymyksen. Kuukausien neuvottelujen ja odottelun jälkeen pääesikunta lähetti tylyn kirjeen.

Ilman perusteluja ilmoitettiin, että esimerkiksi tieto laitoksen organisaatiosta on salainen, kuten myös toimintasuunnitelma, kansainvälinen yhteistyö ja henkilöstömäärä. Jopa tieto siitä, kenelle laitos palveluitaan tuottaa on salainen. Poikkeuksen tekee toimintakertomus. Se on erittäin salainen - kuten myös strategia.

On vain luotettava laitoksen johtajan Jari Kähärän sanaan, kun hän vakuuttaa, että laitos ei seuraa siviilitietoliikennettä tai kotimaassa tapahtuvaa viestintää…

Grafiikka:

Viestikoelaitos;

Talousarvio 2004 12,2 M€

Henkilöstö 125

Suojelupoliisi:

Talousarvio 2004 12,2 M€

Henkilöstö 110

Vain laitoksen budjetti paljastetaan – tosin ensimmäisen kerran historiassa. Käyttömenot ovat samaa luokkaa kuin Suojelupoliisilla eli ei mikään aivan pieni virasto.

Myös entisten työntekijöiden suut ovat supussa, sillä kaikkia sitoo elinikäinen vaitiolo.

Seppo Heiskanen, insinöörieverstiluutnantti, elektronisen sodankäynnin koulutuskeskuksen johtaja: ”Me suomalaiset ei olla mitään lörpöttelijäkansaa….”

Vain kerran tämä vala on rikottu niin, että se vei oikeuteen.

Alkoholiin ja alamaailmaan tutustunut entinen laitoksen kapteeni alkoi kaupitella salaisuuksia länteen. Hän jäi kiikkiin 1979.

A-piste sai suojelupoliisin aineiston tapauksesta. Niiden mukaan Suomella oli jo 1970-luvun alussa atk-tekniikkaa, joka mahdollisti salakirjoitettujen viestien avaamisen sekä peilausjärjestelmiä, joiden avulla voitiin tunnistaa Neuvostoliiton radiolähettimiä ja muuta vastaavaa.

Petturikapteeni oli vain pikku nappula suuremmassa pelissä, eikä voinut tietää, että hänen kaupittelemansa tiedot eivät olisi länsimaita hyödyttäneet, sillä Viestikoelaitos oli pantu pystyyn pitkälti läntisen – ennen muuta Yhdysvaltain – avun turvin.

1970-luvulla Suomella oli jopa salaista yhteistyötä lännen tiedusteluelinten kanssa Neuvostoliittoa vastaan.

Pekka Visuri, Valtiotieteen tohtori, tutkija, eversti evp: ”Tämänsuuntainen havainto on varmaan ihan oikea, liittyi siihen, että haettiin selkänojaa Neuvostoliiton mahdollista painostusta vastaan….Miten laaja se oli, miten pitkälle se meni, se on vaikeammin selvitettävissä.”

A-piste ja TV1:n dokumenttitoimitus ovat selvittäneet tätä salaista länsiyhteistyötä, joka tapahtui poliittisen johdon tietämättä. Mukana oli kenraalikuntaan kuuluvia, myös puolustusvoimien komentajia.

Tätä ei ole aiemmin tiedetty: Kylmän sodan alettua 1940-luvun lopussa armeija sopi Yhdysvaltain laivaston tiedustelupalvelun kanssa rakentavansa vesitiedustelujärjestelmän Suomenlahdelle. Sen avulla piti vakoilla Neuvostoliiton laivastoa.

50-luvulla armeija sai Yhdysvalloilta huomaamatta panssarintorjunta-aseita. Suomi lupasi tehdä niille talvikokeita. Tiedot annettiin Yhdysvaltain puolustusministeriölle.

60-luvun alussa Suomen hankkiessa kaukovalvontatutkia, suomalaiset vihjaisivat mahdollisuudesta kytkeä tutkat lännen ilmapuolustusjärjestelmään. Pentagonissa vinkki otettiin tyytyväisenä vastaan.

Robert S. McNamaran ollessa Yhdysvaltain puolustusministeri Suomen ja Yhdysvaltain sotilassuhteet viimein virallistettiin.

Suomen hallitus teki 1966 erittäin salaiseksi leimatun päätöksen – Yhdysvaltain aloitteesta – niin sanotun suosituimmuusaseman vahvistamisesta. Ruotsi oli tehnyt vastaavan, mutta kymmenen vuotta aiemmin. - Tätä enempää poliitikoille ei oikeastaan asioista kerrottu.

Yhdysvaltain puolustusministereiden ja puolustusvoimien komentajan Yrjö Keinosen virallisilla kirjeillä solmittiin 1968 sopimus, jossa Suomi sitoutui turvaamaan Yhdysvalloilta saamansa aseet, laitteet, tekniikan ja salaiset tiedot. Pentagonin turvaryhmä lensi peitetarinan turvin varmistamaan, että suojaukset olivat kunnossa.

Yhdysvallat ei sitoutunut puolustamaan Suomea, mutta tarjosi kernaasti monenlaista apuaan.

Valtanen: "Ei meillä ollut pyrkimystä heittäytyä lännen sotilaallisen avun varaan, vaan yrittää selvitä omin voimin. / Mutta jos sota sitten olisi syttynyt, oltiin valmiit ottamaan apua vastaan – niin silloin kuin nytkin.”

1960-luvulla amerikkalaisten suunnitelmiin kuului erikoisjoukkojen pataljoona, joka olisi tullut Länsi-Saksasta avustamaan suomalaisten vastarintaliikettä.

Valtanen: ”Kyllä meille kerrottiin aivan suoraan että on valmiussuunnitelma sen varalta että jos Suomi joutuu sodan piiriin.”

USA:lle kaikki tämä oli myös laskelmoitua peliä. Suomen puolustusvoimat oli kotimaassa arvostettu instituutio. Amerikkalaiset arvelivat, että oli edullista vaikuttaa Suomen yleiseen mielipiteeseen juuri sotilaiden kautta – sitä paitsi sotilastie oli mutkaton ja nopea kanava Atlantin yli, tapahtui politiikassa mitä vain.

Suhteiden syvyys pidettiin visusti piilossa, sillä varsinkaan yya-kaudella ei saanut kärähtää.

Korkea-arvoisen sotilaslähteen mukaan 1970-luvulla Suomen sotilastiedustelu nojasi ratkaisevasti Yhdysvaltain apuun.

Suomi turvautui esimerkiksi tietojen analysoinnissa lännen asiantuntijoihin, sillä armeijalla ei ollut kykyä selvittää, mitä kaikki siepatut viestit, koodit ja värähtelyt tarkoittivat. Näin ajauduttiin ennen pitkää yhteistyöhön, joka ei ollut lainkaan riskitöntä.

CIA:n sisäisissä papereissa saatettiin tunnustaa aivan suoraan suoraan, että jos Neuvostoliitto saisi tietää, että Suomi harjoittaa tiedusteluyhteistyötä lännen kanssa, Neuvostoliitto miehittäisi koko maan.

Houkutus oli silti ylivoimainen. Puolustusvoimien komentaja Lauri Sutela salli tiedustelupäällikölleen Raimo Heiskaselle tiettyjä vapauksia.

1970-luvulla puolustusvoimat toimitti Yhdysvalloille muun muassa Suomenlahden vesikuunteluhavaintoja. Todennäköisesti vakavin yhteistyö koski suomalaisten keräämää dataa Neuvostoliiton tutkajärjestelmästä – haettiin aukkoja Neuvostoliiton ilmapuolustuksesta.

Puolustusvoimien komentaja Lauri Sutela joutui kuitenkin lopettamaan salaisen yhteistyön, sillä se oli vaarassa tulla julki. Paljastuminen olisi ollut skandaalia pahempi katastrofi.

LIDL: kuitteja ja kyykytystä - erikoista henkilöstöpolitiikkaa

Toimittaja: Niina Jokiaho

-"evääksi tuoduissa tuotteissa oli oltava teipattuna kuitit, mistä mikäkin oli ostettu"

-"inhimillinen virhe tuotteiden tilauksessa johti varoitukseen"

-"..sain ohjeen, että kassalla piti olla nopea, tai tuli varoitus. Alussa neuvottiin, että tuttuja ja sukulaisia ei pitäisi rahastaa.."

Nämä tarinat uskalletaan kertoa vain nimettöminä. Entisen työntekijän mukaan jopa hidas kävely on syy varoitukseen.

Lidlin entinen työntekijä: - ..meidän työporukka oli tosi hyvä mutta se oli ainoastaan se että meillä vaihtu aluepäällikkö joka oli tosi tiukka, ja siitä me saatiin huomautuksii että käveltiinkö liian hitaasti käytävällä, eikö kassatyö sujunu riittävän nopeasti, ja kaikkee pienempii..

Aluetoimitsija Marja Lindgren, Palvelualojen ammattiliitto PAM: -Periaatteessa työntekijää aina ensin epäillään ja sitten todetaan vasta sitten syyttömäksi. Eli siellä on paljon tarkempi kulttuuri sen tavaran suhteen mitä Lidl myy ja miten henkilökunta sitä käsittelee. Että pitää olla kuitit pitkältä aikaa tallessa, että on ostanut tavaran joko Lidlistä tai jostain muusta liikkeestä.

Palvelualojen ammattiliittoon Pamiin on kevään aikana tullut yhteydenottoja useista Lidlin myymälöistä. Tampereen toimistoon on soittettu myös nimettömänä.

Marja Lindgren: -Vois sanoo että sen kuherruskuukauden jälkeen kun se oli rantautunut niin yhdessä vaiheessa, vois sanoo, niin yhteydenotot oli lähes päivittäisiä, niitä oli useita. nyt voi sanoa että ehkä viikottain kuitenkin, ollaan yhteydessä kun meillä sitten vastaavankokosista tämmösistä meidän ketjuliikkeistä yhteyksiä otetaan harvakseltaan, että kerran kuussa joku voi ottaa yhteyttä ja varmistaa asioita, niin siinä mielessä se on vähän työllistävämpi tää Lidl.

Tilannetta on helpottanut neljän luottamushenkilön valinta. Pääluottamusmies hoitaa kaikkia Suomen myymälöitä.

Yhtiö on puolentoista vuoden toiminta-aikanaan ollut esillä usein ja näyttävästi mm. olut- ja pullopolitiikkansa vuoksi. Ay-väki osasi muiden maiden kokemusten perusteella odottaa ongelmia jo ennen kuin Lidl avasi Suomeen yhtään myymälää. Alussa väännettiin työehdoista ja sopimuksista.

Puheenjohtaja Ann Selin, Palvelualojen ammattiliitto PAM: - No nyt enimmäkseen tilanne siellä myymälätasolla on semmonen, että tuska henkilökunnalla liittyy tähän johtamistapaan, että hyvin tällanen - siellähän ne ensimmäiset päälliköt ja johtajat jotka suomen lidliin tuli niin on siellä saksassa koulutettuja ja sieltä tuli tietynlainen johtamismentalitetti myöskin ja nyt en sitä uskalla ihan saksalaiseks mennä sanomaan mutta hyvin "lidliläinen" se ilmeisesti kuitenkin on ollu, ja se on ollu meille aika vieras.

Ylemmille myymäläpäälliköille on esimerkiksi kerrottu, ettei tavallisen työväen kanssa tarvitse olla kovin lämpimissä väleissä.

Tälle espoolaiselle tontille nousee uusi Lidl-myymälä, samanlainen kuin muut lähes 60 myymälää ympäri Suomea. Kauppoja on noussut ripeällä tahdilla - karkeasti laskien myymälä per viikko. Henkilökuntaa on noin tuhat.

Suomessa toimii useita ulkomaisia kauppaketjuja, mutta vain harvalla on ollut opettelemista niin kuin Lidlillä. Ensimmäiset ay-väen terveyhdyskäynnit myymälöihin päättyivät ulko-oven näyttämiseen.

Lidl ei ole ainoastaan suomalaisen ay-väen päänvaiva. Euroopan nopeimmin kasvavalla vähittäiskauppaketjulla on myymälöitä 12 maassa, eniten Lidl hiertää kotimaassaan Saksassa.

Tiedottaja Cornelia Haas, Keskusammattiliitto Verdi: -Lidliä voisi sanoa epätyypilliseksi työnantajaksi. TYöskentelytavat ovat hieman taantumuksellisia. Se raknetuu tiukalle hierarkialle. He maksavat tosin taksojen mukaan, mutta eivät esimerkiksi ylitöistä. Kuukauden lopussa jää siis vähemmän käteen, koska tavara tulee sisään aamuisin kello kuusi ja liikkeet ovat auki iltakahdeksaan. Ylitöitä tulee pakostakin.

Toimittaja Leo Riski/Saksa: Lidl on säätiö, onko sillä vaikutusta työpaikkademokratiaan Saksassa?

Tiedottaja Cornelia Haas, Keskusammattiliitto Verdi: -Säännöt takaavat sen, että, että jokaisella työpaikalla jossa on yli kolme työntekijää voidaan persutaa työpaikkaneuvosto joka valvoo työntekijöiden etuja. Lidl on säätiö, jonka päämaja on Baden-Würtenbergissä. SIksi siellä katsotaan, ettei sen tarvitse soveltaa työpaikkademokratiasääntöjä. He sanovat, ettei heidän tarvitse nataa perustaa työpaikkaneuvostoja, eikä yhdessäkään Saksan Lidlissä ole työpaikkaneuvostoja.

Lidl ei itse kerro asioistaan lainkaan. Suomen johtokaan ei halunnut kommentoida henkilöstöpoltiikkaansa, mutta vahvisti olevansa neuvotteluväleissä PAMin kanssa.

Liiton mukaan kiire ja kova työkulttuuri ovat tuttuja myös kotimaisissa ketjuissa. Lidliä on SUomessa kiitetty hintakilpailun aloittamisesta, mutta tarkoittaako "hard discount" roimaa alennusta muuhunkin kuin hintaan?

Tiedottaja Cornelia Haas, Keskusammattiliitto Verdi: -Mielestäni pitäisi varoa, ettei Lidlissä työskenteleviä ihmisiä uhrata kaupalle. En halua asiakkaana mennä sellaiseen supermarkettiin, jossa hinnat painetaan alas sortamalla työntekijöitä.

Puheenjohtaja Ann Selin, Palvelualojen ammattiliitto PAM: - Että täällä niin kun ylätasolla on jo niin kun puhuttu ne asiat joista pitää löytää yhteinen näkemys, mutta oon varma että jos myymälätasolta kysyy niin kovin suurta optimismia asioiden muuttumisen suhteen ei vielä kuule.

Lidlin entinen työntekijä: - Siitä lähtein kun mä olin töissä on lähteny puolet mun vanhoista työkavereista, ja ne uudetkin, nekin on lähteny, että ne tulee ja menee, ja nykyään kun menee sinne kauppaan niin on tosi huono ilmapiiri.

ISRAEL KASVATTI ITSELLEEN VIHOLLISEN

Toimittaja: Kai Byman

Israelilaiset taisteluhelikopterit tulittavat äärijärjestö Hamasin johtajan, Abdel-Aziz al-Rantisin autoa Gazassa. Tällä kertaa Rantisi selviää vielä hengissä Eletään kesäkuuta vuonna 2003.

17.huhtikuuta 2004 Israelin armeijan erikoisjoukot eivät enää töpeksi. Hamasin tuore johtaja Abdel Aziz al-Rantisi surmataan ohjusiskulla Gazan kaupungissa. Vajaa kuukausi aiemmin Israel on salamurhannut Hamasin perustajan ja merkittävimmän johtohahmon, sheikki Ahmed Jassinin pyörätuoliinsa.

Vaikka Israel onkin viime aikoina käynyt erityisen kovalla kädellä Hamasin kimppuun, on vihanpidolla jo lähes 15 vuoden mittainen historia.

Joulukuussa 1987 alkaa palestiinalaisten 1. kansannousu eli intifada Israelin miehitystä vastaan. Samalla näkee muutamassa viikossa päivänvalon myös miehitysalueilla toimineen Islamilaisen yhdistyksen aseellinen siipi, jonka nimeksi annetaan Hamas. Nimi on lyhennys sanoista islamilainen vastarintaliike. Tähtäimeensä Hamas ottaa Gazassa ja Länsirannalla toimivat Israelin armeijan yksiköt. Järjestön edeltäjä, Islamilainen yhdistys, ei missään vaiheessa kannattanut aseellista taistelua Israelia vastaan.

Tutkija Minna Saarnivaara, Helsingin yliopisto: "Kannattajakunnasta tuli selvää viestiä, että aseelliseen toimintaan tai muuten toiminnan muutokseen on tarvetta."

Levottomuuksia Gazan kaistalla heti palestiinalaisten kansannousun alettua joulukuussa -87. 1. intifadan alkaessa Jasser Arafatin johtama PLO majailee maanpaossa Tunisissa. PLO:n johto on vieraantunut kurjissa pakolaisleireissä asuvien palestiinalaisten arkitodellisuudesta. Hamasin synnylle on siis selvä sosiaalinen tilaus palestiinalaisalueilla. Tämän on pannut merkille myös Israelin hallitus, joka jo vuonna 1978 antaa luvan perustaa Hamasin edeltäjän, "Islamilainen yhditys" -nimisen järjestön. Israelin tarkoituksena on luoda maltillinen,uskonnollisia arvoja korostava vastavoima PLO:lle.

Lähi-itä -tutkija, journalisti Mikko Zenger: "Likud-hallitus nimenomaan pyrki horjuttamaan PLO:n asemaa ja "hajota ja hallitse" -politiikan nimissä pyrki tukemaan kaikkia tällaisia järjestöjä, jotka horjutti PLO:ta."

Tietyllä tapaa Israel siis toimi Hamasin kätilönä. Varoja ohjattiin Islamilaiselle yhdistykselle miehitysalueiden kyläneuvostojen ja niissä toimineiden yhteistoimintamiesten kautta. Kyläneuvostot olivat Israelin oikeistohallituksen väline Länsirannan ja Gazan kesyttämisessä.

Mikko Zenger: "Israel kieltää antaneensa rahallista tukea islamistiselle yhdistykselle, mut monet tutkijat väittää, et tästä olis selvää näyttöä."

Kun Israel innolla ja ponnella pyrki kontrolloimaan ja rajoittamaan PLO:lle suuntautuneita rahavirtoja, niin Hamasin edeltäjän suhteen tilanne oli täysin päinvastainen.

Minna Saarnivaara: "Hamasin rahavarat niin samanlaista kontrollia ei monien väitteiden mukaan ollu elikkä tässä tapauksessa voitas väittää että Israelilla on ollu ainakin epäsuoraa tukea Hamasille."

Hamasiin liittyvää väitöskirjaa Helsingin yliopistossa valmisteleva Saarnivaara kertoo, että Gazan alueen entinen sotilaskomentaja Yitzhak Segev on myöntänyt Israelin rahallisen tuen islamilaisille järjestöille.

Minna Saarnivaara: "On eräs Israelin armeijan entinen upseeri, joka on toiminu Gazan alueella, jonka mukaan Hamasia tuettiin -tai islamilaisia järjestöjä tuettiin."

Hamasin tuhannet ja taas tuhannet kannattajat juhlivat järjestönsä seitsemättä syntymäpäivää Yarmoukin stadionilla Gazassa. Myös muutamat yhdysvaltalaiset tiedusteluviranomaiset ovat nimettömyyden kaapuun piiloutuneina myöntäneet, että Tel Aviv antoi jo 70-luvun loppupuolelta lähtien niin suoraa kuin epäsuoraakin taloudellista tukea Hamasille ja sen edeltäjälle. Samojen lähteiden mukaan Israel myös solutti omia agenttejaan Hamasin riveihin seuloakseen esiin jo hyvissä ajoin kiihkomieliset ainekset.

Hamasin tekemä video, jossa räjähdys tuhoaa Israelin armeijan jeepin. Käenpoikasesta kasvoikin Israelin silmissä palestiinalaisten kansannousun myötä pelottava vastustaja niin että juutalaisvaltio kielsi Hamasin toiminnan vuonna 1989. Vahinko oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua.

Mikko Zenger: "Jotkut Israelin keskusta-vasemmistolaiset poliitikot on sanonu, että sitä saa, mitä tilaa. Israel itse, Likud-hallitus, loi Hamasin."

Erityisesti palestiinalaisten 1. kansannousu merkitsi rajua käännettä miehitysalueiden islamilaisten liikkeiden toiminnassa. Jasser Arafat oli kesällä 1988 hyväksynyt Intifadan melskeissä Palestiinan jaon ja tämä raivostutti niin Ahmed Jassinin kuin muutkin islamistit. Israel yritti kaupitella islamisteille jonkinasteista itsehallintoa, mutta islamilainen yhdistys reagoikin täysin ennalta-arvaamattomasti: se kun julisti aseellisen taistelun juutalaisvaltiota vastaan alkaneeksi.

Mikko Zenger: "Tää on kakspiippunen juttu: toisaalta me voidaan sanoa, että Hamas karkas käsistä, mut jos ajatellaan ihan tään hetken kannalta, kun meillä on uudet terrorismin vastaiset liikennesäännöt, ni Sharonin hallitus voi osoittaa: katsokaa nyt, tällaisia terroristeja palestiinalaiset ovat, niin tota tään hetken terroristissa tää mörkö onkin taas niinku hyvä juttu."

Speak: Kaksi autoa kohtaa lähellä Gush Gatifin juutalaissiirtokuntaa Gazan kaistalla. -PAMAUS!- Tällaisiin pahamaineisiin itsemurhaiskuihin israelilaissiviilejä vastaan Hamas turvautui laajemmassa mitassa vasta 2. intifadan aikana eli vuoden 2000 syksystä lähtien. Ensimmäinen järjestön itsemurhaisku toimeenpantiin vuoden -94 huhtikuussa eli vuosikymmen sitten.

"Kävikö Israelille Hamasin kanssa vähän samalla lailla kuin mitä Yhdysvalloille kävi Osama-bin-Ladenin ja kumppanien kanssa?

Mikko Zenger: "Joo-o, kyllä...kyllä voidaan sanoa näin."