Tidskrifter p� svenska  
 
   
 

Sisutabletteja

5.10.2001

Suksien ja puukon lisäksi suomalainen korpisoturi turvautuu amfetamiiniin. Armeijan apteekin varastoissa on Stimulin nimellä kulkevaa puhdasta amfetamiinia. Amfetamiinitabletteja on tarkoitus jakaa erikseen käskettäessä tärkeimpiä tehtäviä hoitaville sotilaille, kuten korkea-arvoisille upseereille, lentäjille ja vihollisen selustassa toimiville erikoisjääkäreille, kertoo sotilasapteekin johtaja, professori Markku Rajaniemi. Kansainväliset sopimukset kieltävät amfetamiinin käytön ja hallussapidon.

Puolustusvoimien suhtautuminen huumeisiin on selvä. "Pyrkimyksenä on varmistaa se, ettei varusmiespalvelus ole se paikka, jossa nuori voisi aloittaa huumekokeilunsa", kirjoitettiin puolustuvoimien uutislehden Ruotuväen pääkirjoituksessa 1.8.2001. Puolustusvoimien huumekielto pätee vain rauhan aikana. Kriisitilanteita varten puolustusvoimien lääkevarastoissa on puhdasta amfetamiinia. Stimulin-nimisiä amfetamiinitabletteja on tarkoitus jakaa erikseen käskettäessä tärkeimpiä tehtäviä hoitaville sotilaille, kuten korkea-arvoisille upseereille, lentäjille ja vihollisen selustassa toimiville erikoisjääkäreille, kertoo sotilasapteekin johtaja, professori Markku Rajaniemi. Amfetamiini otettiin käyttöön Suomen puolustusvoimissa jatkosodan aikana. Silloin sotilaille jaettiin pervitin-nimistä piristettä.

Pervitin on metamfetamiini ja läheistä sukua amfetamiinille. Pervitinin kaltaisia piristeitä, kuten benzedriiniä, käyttivät kaikkien maiden armeijat toisen maailmansodan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen piristeistä on tullut sotilaslääkinnän vakiotavaraa. Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjät käyttävät dexedrin-merkkistä piristettä pitkillä pommituslennoilla. Samaan valmisteeseen turvautuivat myös Apollo-astronautit kuulennoilla. Sotilas- ja huvikäytön lisäksi amfetamiinipohjaisia piristeitä käytettiin laihdutuslääkkeinä ennen kuin amfetamiinin hallussapito, myynti ja valmistus kiellettiin YK:n alaisissa kansainvälisissä sopimuksissa 1960-luvulla. Suomi on sitoutunut näihin sopimuksiin.

Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."

Komentajien harkintaan perustunut pervitinin jakelu toimi ilmeisen hyvin. Piristeiden päihdehakuisesta käyttöä ei sota-aikana tapahtunut lähteiden mukaan lainkaan. Ongelmia tuottivat lähinnä korvikealkoholin sekä jossain määrin opiaattien väärinkäyttö. Pervitinin jakelu oli osin sattumanvaraista. Vuonna 1942 kotirintamalla vänrikkinä palvelleelle Jouko Teperille pataljoonan lääkäri yksinkertaisesti antoi "lasiputken, jossa oli sata pervitiini-nimistä pikkutablettia. Hän sanoi saaneensa niitä kokeiltaviksi." " Joskus sodan kuluessa niitä otinkin ja piristyin."

Säännöllisimmin pervitiniä käyttivät suomalaiset kaukopartiomiehet, jotka tekivät rasittavia tiedustelu- ja partioretkiä syvälle vihollisen selustaan. He marssivat kesäisin ja hiihtivät talvisin pitkiä matkoja joskus vihollisen takaa-ajamina. Matka olivat henkisesti hyvin vaativia. Esimerkiksi vanginsieppauksien yhteydessä suomalaiset saattoivat joutua surmaamaan aseettomia neuvostosotilaita puukolla tai kirveellä, koska tuliaseita ei paljastumisen pelossa voitu käyttää.

Pervitin, kuten muutkin amfetamiinijohdannaiset, nostavat verenpainetta, tihentävät pulssia, kiihdyttävät keskushermoston toimintaa ja avaavat hengitysteitä. Viimeksi mainitun ominaisuuden vuoksi amfetamiinijohdannaisia käytettiin pitkään astman hoidossa. Nimensä mukaisesti piristeet piristävät. Käyttäjä tuntee olonsa hyväksi. Jano, nälkä ja väsymys kaikkoavat. Keskittymiskyky ja itseluottamus vahvistuvat. Sopivina annoksina suun kautta nautittuina piristeet ovat suhteellisen turvallisia. Riski riippuvuuden kehittymiseksi on pieni. Jos annostelu on kohtuullista ja aineet puhtaita, myös myrkytysriski on vähäinen. Piristeiden jatkuva käyttö suurina annoksina suurentaa vaaroja nopeasti. Pitkä valvominen voi aiheuttaa vainoharhaisuutta ja aggressiivistä käyttäytymistä. Myös päihderiippuvuun todennäköisyys suurenee. Käyttäjä saattaa kuolla aivoverenvuotoon tai sydänkohtaukseen.

Suomeen pervitinit tuotiin Saksasta. Saksan armeijassa pervitiniä oli käytetty paljon. Vaikka pervitin oli parantanut joukkojen suorituskykyä, siitä oli saatu myös huonoja kokemuksia. Haittojen johdosta pervitin määriteltiin huumeeksi Saksassa 12.6.1941, ja sen jakelua rajoitettiin. On mahdollista, että pervitinit päätyivät Suomeen, koska saksalaiset halusivat pienentää varastojaan. Suomalaisen jakelukäskyn päivämäärä perusteella näin on saattanut käydä. Suomessa pervitiniä ei koskaan mainittu puolustusvoimien lääkeluetteloissa tai lääkintäoppaissa. Sen sijaan nykyisin varastoissa olevat stimulin-tabletit ovat mukana sodan ajan lääkeluetteloissa. Puolustusvoimien amfetamiinivarastot on peräisin jatkosodan ajalta. Amfetamiinin lisäksi stimulin-tableteissa on sidosaineena tärkkelystä. Tablettien tehoa valvotaan säännöllisin kemiallisin testein.