KIVET JA MINERAALIT A - Ö

A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V, W - Y - Z - Ö


Mineraali on luonnossa esiintyvä, kiinteä, epäorgaaninen alkuaine tai kemiallinen yhdiste, jolla on tietty koostumus ja tavallisesti säännöllinen, sisäinen kiderakenne. Mineraalien ulkoiset ominaisuudet, kuten kidemuoto, lohkeavuus, kovuus, mineraalin ja viirun väri, kiilto ja ominaispaino, määräytyvät koostumuksesta ja kiderakenteesta. Mineraaleihin ei lueta homogeenisia amorfisia massoja (esim. vulkaaninen lasi) eikä myöskään synteettisesti valmistettuja jalokiviä. Vaikka mineraalilajeja tunnetaan lähes 3 000, vain 20-30 on varsinaisia kivilajimineraaleja, joista maankuori pääasiallisesti koostuu. Yleisimpiä ovat kvartsi, maasälvät, kiilteet, amfibolit, pyrokseenit, granaatit, oliviini ja kalsiitti.

Kivilaji on yhdestä tai useammasta luonnollisesti syntyneestä mineraalista muodostunut koostumus, joka on yleensä levinnyt laajahkolle alueelle. Useimmat kivilajit koostuvat monista tiiviisti toisiinsa liittyneistä kivimineraaleista, ja syntytapansa mukaan ne jaetaan metamorfisiin kivilajeihin, magmakivilajeihin ja sedimenttikivilajeihin.

A

• adamelliitti, kvartsimontsoniitti, yksi kalimaasälvän ohella plagioklaasia sisältävistä graniittimuunnoksista.
• adamiitti, eräs sinkkiarsenaattimineraali.
• adulaari, kirkas kalimaasälpä, jota käytetään myös korukivenä.
• agglomeraatti, kasauma, varsinkin vulkaanisista pommeista ja heitteleistä muodostunut pyroklastinen kivilaji.
• aglauriitti, kalimaasälvän sinertävä jalokivimuunnos.
• agmatiitti, murskaleita sisältävä seoskivilaji eli migmatiitti.
• akaatti, eräs kvartsimuunnos.
• akantiitti, koostumukseltaan argentiittia eli hopeahohdetta vastaava malmimineraali.
• akroiitti, eräs jalokivi, väritön turmaliini.
• aktinoliitti, sädekivi, kidejärjestelmältään monokliininen, asultaan sälöinen tai kuituinen lasikiiltoinen amfiboliryhmän mineraali.
• akvamariini, sinivihreä korukivi, myös beryllin kirkas, sininen tai vihreä jalokivimuunnos.
• alabandiitti, sulfidimineraali mangaanihohde.
• alabasteri, väritön tai heikosti värillinen, läpikuultava, hienorakeinen kipsi, jota käytetään koriste-esineiden valmistukseen.
• albiitti, plagioklaasi, jonka anortiittipitoisuus on alle 10 %.
• aleksandriitti, jalokivenä käytetty krysoberyllin muunnos, joka on päivänvalossa vihreä ja keinovalossa punainen.
• almandiini, tummanpunainen korukivenä käytetty granaatti.
• alunaliuske, saviliuske, jossa on sivuaineina hiiltä, pyriittiä ja bitumiaineita.
• aluniitti, alunakivi, emäksinen kaliumalumiinisulfaatti, jota on maasälpäpitoisissa kivilajeissa.
• amarylli, vihreä synteettinen korundi.
• amatsoniitti, lasikiiltoinen ja läpikuultava, korukivenä käytetty vihreä kalimaasälpä. Vihreä väri aiheutuu hivenaineena esiintyvästä kuparista. Amatsoniittia tavataan pegmatiiteissa.
• ambroidi, meripihkasta kuumentamalla ja puristamalla valmistettu koruaines.
• ametisti, jo antiikin ajoilta jalokivenä käytetty kvartsin muunnos, jonka väri vaihtelee violetista purppuraan. Violetti väri aiheutuu raudasta, mangaanista ja titaanista.
• amfiboliitti, basaltin metamorfoosituloksena syntynyt, pääasiassa sarvivälkettä ja plagioklaasia sisältävä tumma, emäksinen kivilaji.
• amfibolit, ryhmä rauta-magnesiumsilikaattimineraaleja, joille on ominaista kaksi keskenään vinon kulman muodostavaa lohkosuuntaa. Amfiboleja ovat mm. sarvivälke ja sädekivi (aktinoliitti, tremoliitti, antofylliitti).
• anataasi, kidejärjestelmältään tetragoninen titaanimineraali. Anataasi on heteromorfinen rutiilin kanssa.
• andalusiitti, väriltään harmaa, punertava tai vihertävä ja kidejärjestelmältään rombinen alumiinisilikaattimineraali. Andalusiittia on pääasiallisesti runsaasti alumiinia sisältävissä metamorfisissa kivissä. Sama aine esiintyy kahtena muunakin, kiderakenteeltaan andalusiitista poikkeavana mineraalina, trikliinisenä kyaniittina ja rombisena sillimaniittina.
• andesiini, plagioklaasin isomorfisen seossarjan mineraali.
• andesiitti, koostumukseltaan dioriittia vastaava vulkaaninen pintakivilaji, joka koostuu porfyyrisestä, hajarakeisesta plagioklaasista sekä biotiitista, sarvivälkkeestä tai augiitista.
• andradiitti, tavallisesti punaisenruskea granaattiryhmän mineraali.
• anglesiitti, lyijyvitrioli, väritön sulfaattimineraali, jota usein syntyy lyijyhohteen hapettuessa. Anglesiittia voidaan käyttää lyijymalmina.
• anhydriitti, kidejärjestelmältään rombinen vedetön kalsiumsulfaattimineraali, joka veden vaikutuksesta muuttuu kipsiksi. Anhydriitti muodostaa suolakaivoksissa usein valtavia kerrostumia.
• ankeriitti, dolomiittia muistuttava ja sen kanssa isomorfisesti sekoittuva karbonaattimineraali.
• anortiitti, plagioklaasi, jonka anortiittipitoisuus on yli 90 %.
• anortosiitti, lähes yksinomaan plagioklaasista koostuva valkoinen, harmaa tai sinertävän harmaa plutoninen kivilaji.
• antigoriitti, lehtiserpentiini, asultaan suomuinen serpentiini.
• antofylliitti, kidejärjestelmältään rombinen silikaattimineraali, yksi amfiboleista.
• antrakoniitti, runsaasti orgaanisia aineita sisältävä musta kalkkikivi.
• antrasiitti, täydellisimmin hiiltynyt kivihiili, jonka hiilipitoisuus on yli 90 %. Antrasiitti on suosittu talouspolttoaine, koska se palaa lyhyellä liekillä ja miltei savuamatta.
• apatiitti, vihertävä 5:n kovuinen fosfaattimineraali, joka on kivilajeissa pieninä rakeina erittäin yleinen. Apatiittia käytetään fosforilannoitteiden raaka-aineena. Myös luonnonvaraisten eliöiden tarvitsemasta fosforista on valtaosa peräisin apatiitista. Apatiittipitoisia karbonaattiesiintymiä on Suomessa Savukosken Soklissa ja Siilinjärvellä.
• apliitti, yleensä juonina esiintyvä keski- tai hienorakeinen graniitti, joka sisältää maasälpää ja kvartsia mutta tuskin lainkaan tummia mineraaleja.
• argentiitti, hopeahohde, hopeasulfidi, metallikiiltoinen lyijynharmaa tai raudanmusta hopeamalmimineraali.
• arkoosi, lähinnä maasälpää ja kvartsia sisältävä graniitin tai muun kivilajin rapautumistuote, kivettyneenä arkoosihiekkakivi, esim. Satakunnan jotunihiekkakivi.
• armalkoliitti, Kuusta löydetty mineraali, joka on nimetty ensimmäisten kuunkävijäin (Armstrong, Aldrin, Collins) mukaan.
• arseenikiisu, arsenopyriitti, metallikiiltoinen hopeanvärinen mineraali. Arseenikiisu on yleinen mutta melko merkityksetön mineraali paitsi silloin, kun sen yhteydessä on kultaa, hopeaa, nikkeliä tai kobolttia.
• arsenoliitti, koostumukseltaan arseenitrioksidia, myrkyllinen mineraali, jota on muiden arseenimineraalien, mm. arseenikiisun, pinnassa.
• arteriitti, suonigneissi, jossa graniittiaines on magmana ulkoapäin tunkeutunut kiveen.
• asbesti, useiden kuituisten mineraalien yhteisnimi. Päätyypit ovat amfiboliasbesti ja serpentiiniasbesti.
• atakamiitti, eräs kuparimalmimineraali.
• atsuriitti, kidejärjestelmältään monokliininen kirkkaansininen kuparimalmimineraali.
• augiitti, pyrokseeniryhmään kuuluva mineraali, joka on yleinen sekä plutonisissa että vulkaanisissa kivilajeissa. Tyypillisiä augiittia sisältäviä kivilajeja ovat gabrot, diabaasit ja basaltit.
• aurinkokivi, jalokivenä käytetty lohenpunainen maasälpäaventuriini. Aurinkokiveä on löydetty erityisesti Norjasta.
• auripigmentti, keltainen pehmeä arseenimineraali, jota käytetään maalivärinä.
• autuniitti, uraanikiille, yksi uraania sisältävistä fosfaattimineraaleista.
• aventuriini, korukivenä käytetty kvartsi, jolle kiillesuomut antavat metallisen kimmellyksen.

B

• baryytti, raskassälpä, vaalea ja lasikiiltoinen, kidejärjestelmältään rombinen bariumsulfaattimineraali. Baryytti on yleisin bariummineraali, ja sitä esiintyy usein sinkki- ja lyijymalmijuonissa, baryyttia on löydetty Suomessa mm. Vihannin kaivoksesta.
• basaltti, musta, hienorakeinen vulkaaninen kivilaji, joka vastaa koostumukseltaan gabroa.
• bauksiitti, pääasiassa alumiinihydroksideista koostunut sedimenttikivilaji, joka muodostaa väriltään punaruskeasta kellanruskeaan vaihtelevia kasaumia. Bauksiitti on tärkein alumiinin raaka-aine.
• berylli, berylliä ja alumiinia sisältävä kidejärjestelmältään heksagoninen silikaattimineraali, jota on varsinkin pegmatiiteissa usein suurina kuusikulmaisen prisman muotoisina kiteinä. Läpikuultavaa vihreää berylliä eli smaragdia ja sinivihreää akvamariinia käytetään jalokivinä.
• berylloniitti, harvinainen fosfaattimineraali.
• biotiitti, tumma, kiilleryhmään kuuluva kidejärjestelmältään monokliininen, suomuinen mineraali, jolla on vain yksi lohkosuunta.
• borniitti, kirjava kuparikiisu, kuparimalmimineraali.
• bournoniitti, kidejärjestelmältään ortorombinen lyijy-, kupari- ja antimonipitoinen malmimineraali.
• boweniitti, yksi serpentiinimuunnoksista, vaaleanvihreä, läpikuultava korukivi.
• brasilianiitti, turmaliinin väritön tai kellertävä korukivimuunnos.
• brauniitti, musta kidejärjestelmältään tetragoninen mangaanimalmimineraali.
• bromiitti, mineraalina esiintyvä hopeabromidi.
• brookiitti, yksi titaanimineraaleista.
• brusiitti, väritön, talkkia muistuttava mineraali, jota on dolomiitti-, kloriitti- ja serpentiinikivilajeissa.
• bytowniitti, plagioklaasisarjan mineraali.

C

• carbonado, karbonado, musta läpikuultamaton timantti, jota käytetään mm. syväkairausterissä ja timanttien hionta-aineena.
• ceyloniitti, pleonasti, tummanvihreä spinelli.
• cipolino, sipulimarmori, valkea kiteinen marmori, jossa on vihertäviä kiillejuonteita.

D

• danburiitti, booripitoinen kalsiumsilikaatti, mineraali, jota käytetään myös jalokivenä.
• dasiitti, koostumukseltaan granodioriittia vastaava vulkaaninen kivilaji, joka rakenteeltaan on tavallisesti porfyyrista.
• demantoidi, aikaisemmin nimeltään Uralin smaragdi, vihreä andradiittigranaatti, jota käytetään jalokivenä.
• dendriitti, mineralogiassa kivilajien rakopinnoille, poikkeuksellisesti mineraalien sisällekin, tavallisesti rauta- tai mangaaniyhdisteistä jääkukkien tapaan kiteytynyt kuviosarja, jota usein erheellisesti luullaan fossiiliksi.
• diabaasi, kallioperässä tavallisesti juonina esiintyvä, koostumukseltaan gabroa ja basalttia vastaava juonikivilaji. Kapeissa juonissa diabaasi on mustaa ja hienorakeista, mutta leveämmissä saattaa plagioklaasi esiintyä pitkinä kapeina sälöinä, liistakkeina, jotka ovat ristikkäin kuin sumautuneet tukit joessa. Tätä rakennetta kutsutaan ofiittiseksi, ja se tekee diabaasista kulutusta kestävän kivilajin.
• diamiktiitti, lajittumattomasta aineksesta iskostunut sedimenttikivilaji, esim. moreenista iskostunut tilliitti.
• diamonair, diamantina, synteettisesti valmistettu, väritön yttrium-alumiinigranaatti, jota käytetään timantin jäljitelmänä. Diamonairin kovuus Mohsin kovuusasteikolla on 8,5.
• dikroiitti, kordieriitin aikaisempi nimi.
• diopsidi, vihreä, kidejärjestelmältään monokliininen, pyrokseeneihin kuuluva silikaattimineraali, jota on usein kalkkikivissä. Diopsidia voi tavata kidemuotoisena, ei-kidemuotoisina rakeina tai massamaisena.
• dioptaasi, korukivenä käytetty vihreä, lasikiiltoinen ja läpinäkyvä silikaattimineraali.
• dioriitti, syväkivilaji, jonka päämineraalit ovat plagioklaasi ja tummat mineraalit, kuten sarvivälke ja biotiitti. Kvartsia sisältävää muunnosta nimitetään kvartsidioriitiksi. Dioriitti, joka tavallisesti on keski- tai hienohkorakeista, tummanharmaata tai vihertävää, on Suomessa hyvin yleinen kivilaji. Tummia tasalaatuisia dioriitteja käytetään mm. rakennus- ja monumentti- sekä hautakivinä (ns. mustat graniitit).
• disteeni, kyaniitin entinen nimi.
• dolomiitti, ruskehtava tai kellertävä karbonaatti-mineraali, jonka kovuus on 3,5-4 ja jolla on kolme lohkosuuntaa vinossa kulmassa keskenään. Pääasiallisesti dolomiitista koostuvaa kivilajia sanotaan dolomiittikiveksi, jota esim. Itä-Suomen kalkkikivet valtaosaltaan ovat. Dolomiitti on kalsiittia kovempaa ja huonommin suolahappoon liukenevaa, mikä on varmin tapa erottaa nämä mineraalit toisistaan.
• dolomiittikivi, pääasiallisesti dolomiittia sisältävä kivilaji. Dolomiittikivi on tavallisesti syntynyt kerrostuneesta kalkkikivestä metasomaattisesti siten, että magnesiumpitoisten vesien magnesium on korvannut osan kalkkikiven kalsiumista.
• draviitti, ruskea turmaliiniryhmän mineraali.
• dumortieriitti, tavallisesti sininen posliiniteollisuudessa käytetty booripitoinen lumiinisilikaattimineraali.
• duniitti, oliviinikivi, eräs peridotiitin tyyppi, joka sisältää yksinomaan oliviinia.

E

• epidootti, keltainen tai kellanvihreä monokliiniseen kidejärjestelmään kuuluva mineraali, jonka kovuus on 7 ja jota on usein karsimuodostumissa ja umpeutuneissa kallioperän raoissa. Epidootti on varsin yleinen mineraali, on mm. vihreäkiven päämineraaleja.
• erytriini, kobolttikukka, arseenipitoinen punainen kobolttimineraali.
• eskolaiitti, timantinkiiltoinen musta kromimineraali, jota on löydetty vain Outokummusta. Eskolaiitti lienee timantin jälkeen kovin tunnettu mineraali.
• euklaasi, korukivenä käytetty silikaattimineraali.

F

• fabuliitti, korukivenä käytetty synteettinen strontiumtitanaatti.
• falertsi, kuutiollisten, metallikiiltoisten malmimineraalien isomorfinen seossarja, joka saattaa sisältää hopeaa, sinkkiä, arseenia, vismuttia ja germaniumia. Suomessa falertsia on tavattu Vihannin, Pyhäsalmen ja Kiskon malmeista.
• felsiitti, hyvin hienorakeinen, miltei yksinomaan maasälpää ja kvartsia sisältävä alkuperältään tavallisesti vulkaaninen kivilaji.
• fenakiitti, väritön tai kellertävä silikaattimineraali, jota käytetään myös jalokivenä.
• flint, useissa kielissä myös chert-nimellä tunnettu, pienirakeinen ja kova, väriltään vaihteleva piikivi.
• flogopiitti, biotiittia hieman vaaleampi fluoripitoinen kiillemineraali, jota on alkkikiviesiintymissä mm. Paraisilla, Sipoossa ja Siilinjärvellä. Flogopiitista saatavaa kiillettä käytetään mm. muoviteollisuudessa ja rakennusmateriaalina.
• fluoriitti, fluorisälpä, lasikiiltoinen, kidejärjestelmältään kuutiollinen mineraali, jonka kovuus on 4. Väri on tavallisesti violetti, mutta myös vihreitä, keltaisia ja värittömiä muunnoksia tavataan. Fluoriittia louhitaan juonista, joissa sitä on usein yhdessä mm. lyijyhohteen ja muiden malmimineraalien kanssa. Fluorivetyhapon valmistuksen ohella sitä käytetään lasi-, emali- ja metallurgisessa teollisuudessa.
• forsteriitti, oliviini.
• fosforiitti, pääasiallisesti kalsiumfosfaattia sisältävä mineraali. Fosforiittia on sedimenttikivissä konkreetiomaisina esiintyminä, jotka ovat muodostuneet fosfaattipitoisista eläinjäänteistä. Fosforiitti on merkittävä fosforilannoitteen raaka-aine.
• frankliniitti, spinelliryhmän magnetiitin mangaani- ja sinkkipitoinen muunnos.
• fuksiitti, vihreä kromipitoinen muskoviittiryhmän kiillemineraali.
• fylliitti, savikiven ja kiilleliuskeen välimuoto, pienirakeinen kiilteestä ja kvartsista koostuva yleensä musta liuske. Fylliitille on ominaista erittäin hyvin kehittynyt liuskeisuus, minkä vuoksi sitä louhitaan runsaasti mm. Suomessa käytävälaatoiksi.

G

• gabro, tumma, emäksinen syväkivilaji, jossa plagioklaasin (keskimäärin 50 %) lisäksi on tummia mineraaleja, kuten pyrokseeneja, oliviinia ja amfiboleja. Gabro on tavallisesti tasarakeista ja suuntautumatonta tai heikosti suuntautunutta.
• gadoliniitti, Johan Gadolinin mukaan nimensä saanut pikimusta harvinainen mineraali, joka sisältää lisäksi useita harvinaisia maametalleja, niiden lähteenä gadoliniitti on saanut tärkeän sijan kemian historiassa.
• gagaatti, tiivis mustankiiltävä ruskohiilen muunnos, jota käytetään korukivenä, kovuus 3,5.
• galmeija, sinkkisälvän (sinkkikarbonaatin) ja hemimorfiitin (sinkkisilikaatin) seos, joka on sinkkimalmi.
• gersdorffiitti, harvinainen hopeanharmaa nikkeli-malmimineraali, jota Suomessa on tavattu mm. Juuan Nunnanlahdesta.
• glauberiitti, suolakerrostumissa esiintyvä harvinainen, heikosti vesiliukoinen mineraali.
• gneissi, rakenteeltaan liuskeinen, metamorfinen kivilaji, joka kvartsin ja maasälpien ohella sisältää biotiittia tai sarvivälkettä. Gneissiä syntyy vuorenpoimutuksessa muista kivilajeista. Sedimenttikivilajeista, kuten grauvakasta, syntynyttä gneissiä sanotaan paragneissiksi ja magmakivilajeista muodostunutta gneissiä ortogneissiksi. Suonigneississä on lukemattomia liuskeisuuden suuntaisia graniittimaisia suonia. Gneissit ovat Suomen kallioperässä erittäin yleisiä.
• gneissigraniitti, gneissin ja graniitin välimuoto, joka voi olla liuskeesta syntynyt paragneissi tai graniitista syntynyt ortogneissi. Molemmissa gneisseissä ovat alkuperäiset rakennepiirteet häiriintyneet, jopa tuhoutuneet, ja kivi on saanut vahvasti suunnittuneen, ns. pilsteisen asun. Aikaisemin on käytetty gneissigraniitti-nimitystä myös granodioriitin gneissiytyneistä muunnoksista.
• grafiitti, kidejärjestelmältään heksagoninen, tummanharmaa, pehmeä ja tahraava mineraali, jonka koostumus on pelkkää hiiltä. Grafiitin kovuus on 1. Kiteet ovat kuusikulmaisen levyn muotoisia. Grafiitti johtaa hyvin sähköä. Sitä käytetään mm. voiteluaineena, elektrodimateriaalina, lisäaineena polymeerikuiduissa, sulatusupokkaissa, sähkömoottoreissa, ydinreaktoreiden hidastusaineena ja lyijykynissä.
• granaatti, ryhmä kuutiolliseen kidejärjestelmään kuuluvia silikaattimineraaleja, joiden kovuus on 6,5-7,5. Väri on yleisimmin punaruskea tai punainen, harvoin vihreä. Granaattia tavataan mitä erilaisimmissa kivilajeissa graniiteista ja peridotiiteista gneisseihin ja kalkkikiviin. Granaattilajeista yleisin on punertava almandiini. Kaunisvärisiä, varsinkin punaisia ja vihreitä, granaatteja käytetään korukivinä (esim. pyrooppi).
• graniitti, vaalea kalimaasälpää, plagioklaasia, kvartsia ja biotiittia tai sarvivälkettä sisältävä syväkivilaji. Pääasiassa maasälpien värin mukaan graniitti on tavallisesti punaista tai harmaata. Rakenteeltaan se saattaa olla tasarakeista tai porfyyrista. Peruskallioalueilla, kuten Fennoskandiassa, graniitti on hyvin yleinen kivilaji. Kaunisvärisiä, tasalaatuisia graniitteja käytetään mm. hauta- ja rakennuskiviksi. Tunnettuja ovat mm. Vehmaan, Taivassalon, Virolahden ja Ylämaan graniitit. Ns. musta graniitti on gabroa tai dioriittia ja harmaa osittain granodioriittia.
• graniittigneissi, graniitin ja gneissin välimuoto, joka saattaa olla joko vuorenpoimutuksessa suuntautunutta graniittia tai hyvin voimakkaasti metamorfoitunutta pintasyntyistä kivilajia. Suomessa käytetään pohjagneissi-nimitystä varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa yleisistä n. 2 700 milj. vuoden ikäisistä graniittigneisseistä.
• granodioriitti, graniittia muistuttava syväkivilaji, joka sisältää plagioklaasia, kalimaasälpää, kvartsia ja sarvivälkettä tai biotiittia. Granodioriitti eroaa graniitista siten, että ensin mainitussa on plagioklaasia yleensä enemmän kuin kalimaasälpää, graniitilla suhde on päinvastainen. Granodioriitti on Suomessa yleinen kivilaji.
• granuliitti, metamorfinen kivilaji, joka on muodostunut korkeammassa paineessa ja lämpötilassa kuin tavallinen gneissi ja sisältää biotiitin asemesta granaattia. Päämineraaleina ovat maasälvät ja kvartsi. Granuliittia on laajalla alueella Inarin seudulla.
• grauvakka, hiekkakivi, jonka aines on muodostunut nopean rapautumisen ja lyhyen kulkeutumisen tuloksena ja on siksi heikosti lajittunutta. Väliaines on yleensä kovaksi muuttunutta savea. Metaformoitunutta grauvakkaa sanotaan grauvakkaliuskeeksi.
• grossulaari, yksi granaattiryhmän mineraaleista.
• götiitti, kidejärjestelmältään rombinen, kellertävä, punertava tai ruskeanmusta rautahydroksidimineraali, jota esiintyy hapetussedimenteissä, kuten limoniitissa. Götiittiä voi syntyä rautarikkaista mineraaleista muuttumisen tuloksena. Lähtöaineksena voivat olla rautapitoiset kivimineraalit, karbonaatit tai sulfidit.

H

• hackmaniitti, sodaliittiryhmän mineraali, jota on Kuolan ja Kuusamon alkalikivilajeissa.
• hajarakeet, porfyyristen kivilajien hienorakeisessa perusmassassa olevat, usein omamuotoiset mineraalikiteet. Hajarakeista muodostuu isäntäkiveen ns. pirote.
• haliitti, vuorisuola.
• hambergiitti, jalokivenä käytetty väritön mineraali, jonka kovuus on 7,5. Hambergiittia saadaan Madagaskarista.
• harzburgiitti, oliviini- ja hypersteenipitoinen peridotiittikivilaji.
• haukansilmä, jalokivenä käytetty sinertävän vihreä kvartsi, jossa näkyy ns. kissansilmäilmiö.
• hauraskiilteet, verkkosilikaatteihin kuuluva mineraaliryhmä, jonka tärkeimmät edustajat ovat margariitti, kloritoidi ja klintoniitti.
• heliodori, jalokivenä käytetty keltainen, läpikuultava beryllimuunnos.
• heliotrooppi, vihreä, punapilkkuinen, korukivenä käytetty kvartsimuunnos.
• helsinkiitti, mm. Helsingin kallioperässä juonina esiintyvä, albiitista, epidootista ja kvartsista koostuva graniittinen magmakivilajimuunnos.
• hematiitti, verikivi, rautamalmimineraali, jonka kovuus on 5,5-6,5. Hematiitin väri vaihtelee teräksenharmaasta punaisen eri vivahteisiin. Hyvä tuntomerkki on punaruskea viiru, josta korukivenä käytetty muunnos on saanut nimen verikivi. Myös maalivärinä käytetty punamulta on hematiittia.
• hemimorfiitti, kalamiini, kidemuotonsa puolilukuisuuden mukaan nimetty sinkkimalmimineraali, jota on usein eräiden sinkkimalmien pintaosissa sekundaarisena muuttumistuloksena.
• herkyniitti, mineralogiassa eräs spinelliryhmän mineraali.
• hessiitti, eräs lyijynharmaa metallinkiiltoinen hopeamineraali.
• hessoniitti, kanelikivi, punakellervä granaatin jalokivimuunnos.
• heulandiitti, valkoinen, pehmeä zeoliittiryhmään kuuluva kalsiummineraali, jota on eräissä emäksisissä laavakivilajeissa ontelontäytteenä.
• hiddeniitti, spodumeenin vihreä jalokivimuunnos.
• hiekkakivi, hiekasta iskostumalla syntynyt kivilaji. Rakeiden välisenä sidosaineena on useimmiten hyvin hienorakeista kvartsia. Suomessa hiekkakiveä on Satakunnassa.
• hohkakivi, runsaasti kaasurakkuloita sisältävä, lasiksi jähmettynyt laava. Hohkakivi on mineraalikoostumukseltaan tavallisesti lipariittia tai trakyyttiä, toisinaan myös andesiittia ja dasiittia. Hohkakivi on niin huokoista ja kevyttä, että se voi kellua veden pinnalla.
• hornblendiitti, sarvivälkekivi, lähes yksinomaan sarvivälkkeestä koostuva peridotiittinen syväkivilaji.
• hornfels, savi- tai merkelikivestä kuuman magmamassan aiheuttaman kontaktimetamorfoosin vaikutuksesta syntynyt hienorakeinen, tavallisesti harmaa kivilaji.
• humiittiryhmä, sarja kemialliselta koostumukseltaan ja kiderakenteeltaan toisiaan muistuttavia mineraaleja, joita on varsinkin metamorfisten kalkkikivien kontaktivyöhykkeissä ja karstimuodostumissa. Humiittiryhmän mineraaleja ovat norbergiitti, kondrodiitti, humiitti ja klinohumiitti.
• hyaliitti, vesiopaali, opaalin lasimainen muunnos.
• hyasintti, mineralogiassa zirkonin punainen jalokivimuunnos.
• hübneriitti, volframiitin mangaanipitoinen muunnos, joka esiintyy isomorfisena seoksena ferberiitin kanssa.
• hydrofaani, opaalin samea muunnos.
• hyperiitti, diabaasia tai gabroa muistuttava tumma magmakivilaji, oliviininoriitti, jonka päämineraalit ovat plagioklaasi, augiitti, hypersteeni ja oliviini.
• hypersteeni, pyrokseeniryhmään kuuluva kidejärjestelmältään rombinen silikaattimineraali.

I

• idokraasi, jalosilikaatteihin kuuluvasta vesuvianiitista aikaisemmin ja sen jalokivimuunnoksesta vieläkin käytetty nimi. Vihreä tiivis muunnos muistuttaa jadea.
• ijoliitti, pääasiallisesti nefeliinistä ja egiriiniaugiitista koostuva alkalikivilaji, jossa on lisäaineksina mm. titaniittia ja apatiittia. Ijoliittia on ensimmäiseksi tavattu Kuusamon Iivaaralta.
• iksioliitti, aikaisemmin iksionoliitti, kolumbiitin harvinainen tinapitoinen muunnos, jota on tavattu mm. Skogsbölen pegmatiittiesiintymässä Kemiössä.
• ilmeniitti, musta, metallikiiltoinen trigoniseen kidejärjestelmään kuuluva titaanimalmimineraali, jonka kovuus on 5-6. Ilmeniittiä, joka muistuttaa ulkoasultaan magnetiittia, on usein rautamalmien yhteydessä, missä se saattaa olla joko hyödyke tai haitta, magnetiitissa suotautumina esiintyvää ilmeniittiä on vaikea rikastaa erilleen isäntämineraalistaan, mikä haittaa myös magnetiitin rikastamista. Ilmeniittiä käytetään titaanivalmisteiden raaka-aineena.
• imatrankivi, saveen kalsiumkarbonaatista muodostunut harmaa pallon tai kiekon muotoinen konkreetio.
• indigoliitti, turmaliinin korukivenä käytetty sininen muunnos.
• islanninsälpä, läpinäkyvinä kiteinä esiintyvä puhdas kalsiitti. Vahvan kahtaistaitteisuutensa vuoksi islanninsälpää käytetään optisiin kojeisiin, kuten Nikolin prismoihin, joilla saadaan aikaan polarisoitua valoa.
• itabiriitti, runsaasti rautamalmimineraaleja, varsinkin hematiittia sisältävä kerrosrakenteinen kvartsiitti, jossa on lisäaineksina oligoklaasimaasälpää ja vaaleaa kiillettä.
• itakolumiitti, löyhärakenteinen hiekkakivi, joka sisältää runsaasti kvartsirakeiden yli taipuilleita suomumaisia mineraaleja, kuten muskoviittia, kloriittia ja talkkia.

J

• jade, pyrokseeniryhmän mineraalin jadeiitin ja kovuuden, värin ja sitkeyden suhteen samankaltaisen amfiboliryhmän mineraalin nefriitin yhteinen jalokivinimi. Jade on tiivis, kuituinen, vihreä kivi, jota varsinkin Kiinassa on käytetty korujen ja pienoisveistosten raaka-aineena.
• jaspiliitti, juovainen kivilaji, jossa jaspis- ja hematiittikerrokset vuorottelevat.
• jaspis, piihaposta kiteytynyt tiivis ja läpinäkymätön, tavallisesti punertava tai ruskea, jopa kirjava kvartsimuunnos, jota käytetään korukivenä. Suomessa on löydetty rautaoksidin värjäämää punaruskeaa, mustajuovaista jaspista Kittilästä.

K

• kainiitti, väritön vesiliukoinen mineraali, jota on suolakerrostumissa varsinkin Saksassa. Kainiittia käytettiin aiemmin lannoitteena, ja se on yhä tärkeä kalilannoitteiden raaka-aine.
• kalimaasälpä, erittäin yleinen punertava silikaattimineraali, jonka kovuus on 6. Kalimaasälpää on graniiteissa, granodioriiteissa, gneisseissä ja hiekkakivissä. Sitä käytetään posliini-, emali- ja lasiteollisuuden raaka-aineena.
• kalkkikivi, pääasiallisesti karbonaattimineraaleja (kalsiitti, dolomiitti) sisältävä sedimenttinen tai metamorfinen kivilaji. Sedimenttisiä eli kerrostuneita kalkkikiviä syntyy kalkkikuoristen eliöiden kuorista (organogeeninen kalkkikivi) tai vedestä saostuvasta kalkista (kalkkisintteri). Metamorfinen eli kiteinen kalkkikivi on vuorenpoimutuksen yhteydessä muuttunutta kerrostunutta kalkkikiveä. Kalkkikiveä käytetään mm. maanparannusaineena, sementin ja kalkkilaastin valmistukseen sekä selluloosa-, sokeri- ja kemianteollisuudessa. Rakennus- ja kuvanveistotarkoituksiin käytettävää kalkkikiveä nimitetään marmoriksi. Suomessa louhitaan kiteistä kalkkikiveä mm. Paraisilla, Lohjalla ja Lappeenrannassa. Organogeenistä kalkkikiveä on Ahvenanmaan Lumparnin altaassa.
• kalsedoni, kvartsin tiivis, piilokiteinen muoto, jonka värimuunnoksia käytetään jalo- ja korukivinä.
• kalsiitti, entiseltä nimeltään kalkkisälpä, trigoniseen kidejärjestelmään kuuluva, puhtaana tavallisesti väritön tai valkoinen karbonaattiryhmän mineraali, jonka kovuus on 3. Kalsiitti on yleisin karbonaattiryhmän mineraaleista. Se liukenee sihisten kylmään laimeaan suolahappoon ja on voimakkaasti kahtaistaitteista. Kalsiittia on kalkki- ja merkelikivissä, karbonatiiteissa sekä vesiliuoksista kiteytyneissä rakojen ja onteloiden täytteissä.
• kaoliini, vaalea tai harmahtava alumiinisilikaattien heikosti kovettunut seos, joka on muodostunut pääasiassa kaoliiniryhmän mineraaleista ja sisältää etenkin kaoliniittia. Kaoliini on myös yleisnimitys, jolla suomen kielessä tarkoitetaan usein sekä mineraalia kaoliniitti että maalajia kaoliinisavi. Kaoliinia käytetään mm. posliinin ja tulenkestävien tiilien sekä paperin valmistukseen. Suomen kaoliiniesiintymät sijaitsevat Virtasalmella, Puolangalla ja Sallassa.
• kaoliniitti, yleisesti esiintyvä vaalea savimineraali, jota syntyy lähinnä kiilteiden ja maasälpien kemiallisen rapautumisen tuloksena. Suomessa kaoliniittia on kalliorapaumissa, joissakin kallioperän painanteissa, kaoliinisavena maaperässä (esim. Puolangan Pihlajavaara ja Kerkkä) ja pieniä määriä myös sedimenttisavissa. Kaoliniitti on tärkeä mineraali mm. posliinin valmistuksessa.
• karbunkkeli, jo vanhalla ajalla koruna käytetty tummanpunainen, pyöröhiottu pyrooppi-granaatti, jota keskiajalla pidettiin pimeässä valaisevana taikakivenä.
• karnalliitti, suolakerrostumissa esiintyvä vesiliukoinen mineraali, joka on kemianteollisuudessa tärkeä kaliumyhdisteiden ja magnesiumin raaka-aine.
• karneoli, punertavanruskea kalsedoni, jota käytetään korukivenä.
• kassiteriitti, tinakivi, kidejärjestelmältään tetragoninen, musta tai ruskea timantinkiiltoinen mineraali, joka sisältää n. 78 % tinaa ja jonka kovuus on 6-7. Kassiteriitti on tärkein tinamalmimineraali. Sitä saadaan tinamalmijuonista ja upamalmeista. Suuren tiheytensä ja hyvän fysikaalisen ja kemiallisen vastustuskykynsä vuoksi kassiteriitti rikastuu samaan tapaan kuin kulta jokisoraan, mistä sitä voidaan huuhtoa. Suomessa kassiteriittia on rapakivialueilla ja mm. Hausjärven Kurussa.
• kersantiitti, koostumukseltaan dioriittia vastaava juonikivilaji. Plagioklaasin ja biotiitin ohella kersantiitti sisältää usein kvartsia, sarvivälkettä tai kloriittia. Kivilaji on nimetty Bretagnessa Brestin kaupungin lähellä sijaitsevan Kersantonin kylän mukaan.
• kiastoliitti, andalusiitin muunnos, joka sisältää tummia, kiteen pituusakselin suuntaisia karbonaattiepäpuhtauksia. Kookkaissa kiteissä nämä näkyvät ristinmuotoisina kuvioina, ja sellaisista on valmistettu amuletteja ja koruja.
• kiillegneissi, biotiittigneissi, rakenteeltaan usein liuskeinen gneissi, jonka tummista mineraaleista suurin osa on biotiittia. Biotiitin lisäksi kiillegneississä on maasälpää ja kvartsia. Päämineraalien suhteet saattavat kuitenkin vaihdella melkoisesti. Mineraalikoostumuksen mukaan kiillegneissin väri vaihtelee harmaasta mustaan.
• kiilleliuske, pääasiallisesti biotiittia ja kvartsia sisältävä metamorfinen kivilaji, joka on tavallisesti vuorenpoimutuksessa muuttunutta savikiveä. Parhaiten lohkeilevia tyyppejä louhitaan käytävälaatoiksi.
• kiilteet, ryhmä verkkosilikaatteihin kuuluvia mineraaleja, joilla kaikilla on yksi erittäin hyvä lohkosuunta. Ohuet lohkosuomut ovat kimmoisia ja läpikuultavia. Kaikki kiilteet kuuluvat monokliiniseen kidejärjestelmään, ja niiden kiteet ovat kuusikulmaisia suomupinkkoja. Yleisin on biotiitti eli tumma kiille, jonka muunnos on vermikuliitti. Muskoviitti eli vaalea kiille on myös varsin yleinen, sen hienosuomuinen johdannainen on serisiitti. Harvinaisempia kiilteitä ovat lepidoliitti ja zinnwaldiitti, joita voidaan käyttää litiumvalmisteiden raaka-aineena, sekä kromipitoinen vihreä fuksiitti.
• kimberliitti, Etelä-Afrikassa varsinkin Kimberleyssä esiintyvä kiilleperidotiitti, joka on rapautumattomana sinertävää ja rapautuneena kellertävää. Kimberliitin täyttämistä muinaisten tulivuorten kanavista, kimberliittipiipuista, on tavattu rikkaita timanttiesiintymiä. Suomessa piippuja on eniten Lapissa sekä Pohjois-Savossa ja Karjalassa.
• kinzigiitti, savisyntyinen, voimakkaasti metamorfoitunut, granaattia ja kordieriittia sisältävä gneissikivilaji.
• kirjomaasälpä, kirjosälpä, kirjograniitti, maasälvän ja kvartsin säännönmukainen yhteenkasvauma, jossa kvartsi muodostaa maasälvän lohkopinnoilla näkyviä heprealaisia tai arabialaisia kirjaimia muistuttavia kuvioita. Kirjomaasälpää käytetään korukivenä.
• klinozoisiitti, harmaa tai vaaleanpunainen kidejärjestelmältään monokliininen epidoottiryhmän mineraali.
• klintoniitti, hauraskiilteisiin kuuluva kidejärjestelmältään monokliininen, tummanvihertävä tai ruskehtava mineraali, jonka kovuus on 3,5. Klintoniittia on Suomessa tavattu Paraisilla ja Laajasalossa.
• kloriitti, tavallisesti vihreä biotiitin kaltainen kiilleryhmän silikaattimineraali, jonka kovuus on 2-3. Kloriittisuomut ovat taipuisia ja tuntuvat käteen rasvaisilta ja liukkailta. Kloriittia tavataan kloriittiliuskeissa, vihreäliuskeissa ja vuolukivissä.
• kloritoidi, hauraskiilteisiin kuuluva tummanvihreä mineraali, jonka kovuus on 6,5. Alpeilla paikoin yleistä kloritoidia on tavattu myös Itä- ja Pohjois-Suomen liuskemuodostumissa mm. Paltamossa.
• kobolttihohde, kobaltiitti, hopeanvalkoinen, hiukan punaiseen vivahtava, kidejärjestelmältään kuutiollinen kobolttimalmimineraali.
• kolumbiitti, ruskeanmusta hauras mineraali, jonka kovuus on 6. Se on niobin ja tantaalin tärkeä raaka-aine, jota saadaan mm. Norjasta, Nigeriasta ja Brasiliasta.
• konglomeraatti, sorasta kivettymällä muodostunut kivilaji, metamorfoituneena konglomeraattiliuske. Konglomeraatin pyöreähköt, veden kuluttamat pallot ovat hienorakeisemman, hiekkaisen tai savisen perusmassan yhteenkittaamia. Konglomeraatit ovat pääasiassa jokien kerrostamaa rapautumisainesta, joka on peräisin vielä vanhemmista kivilajeista. Siitä juontuu nimitys museoiva kivilaji.
• kordieriitti, aiemmin dikroiitti, varsinkin sedimenttisyntyisissä metamorfisissa kivilajeissa yleinen sinertävä silikaattimineraali, jonka kovuus on 7-7,5. Kordieriittia on varsinkin granaattipitoisissa gneisseissä ja granuliiteissa. Kirkkaita muunnoksia käytetään korukivinä.
• korundi, timantin jälkeen kovin mineraali, kovuus 9. Punaista muunnosta nimitetään rubiiniksi ja sinisiä ja muunvärisiä safiireiksi. Korundi esiintyy harmaana ja sameana kivilajimineraalina runsaasti alumiinia sisältävissä metamorfisissa ja magmakivilajeissa. Alumiinioksidista valmistetaan synteettistä korundia, jolla korvataan kellojen laakereina aitoja korundeja, hionta-aineena käytettävää epäpuhdasta korundia eli smirgeliä ja myös koruteollisuuden käyttämiä aitoja jalokiviä.
• kovelliini, kovelliitti, kupari-indigo, tummansininen, pehmeä kuparisulfidimineraali, jota on monissa kuparimalmeissa. Nimetty italialaisen kemistin Niccolò Covellin mukaan.
• krokidoliitti, krokydoliitti, kuituinen riebekkiittiryhmän amfibolimineraali, asbesti, joka on korvautunut kvartsilla siten, että sen kuituinen rakenne on säilynyt. Tästä johtuu sen kissansilmäilmiö, jonka vuoksi kiveä käytetään koruihin (kissansilmä, tiikerinsilmä, haukansilmä).
• krokoiitti, lyijykromaatti, eräs harvinainen lyijy- ja kromimalmien pintaosissa muuttumistuloksena esiintyvä mineraali.
• kromidiopsidi, heleänvihreä pyrokseenimineraali, jota käytetään korukivenä, tavattu Suomessa Outokummun malmialueella.
• kromiitti, kidejärjestelmältään kuutiollinen, musta, heikosti metallinkiiltoinen kromimalmimineraali, jonka kovuus on 5,5. Kromiittia on ultraemäksisissä syväkivilajeissa, mm. duniiteissa ja peridotiiteissa. Suomessa sitä louhitaan Elijärven kaivoksesta Keminmaalla, lisäksi tunnetaan malmiaihio Sodankylän Koitelaisenvaaralla.
• kryoliitti, valkoinen natriumfluoridimineraali, jonka kovuus on 3. Kryoliittia on käytetty alumiinin valmistuksessa sekä keraamisessa teollisuudessa. Ainoa huomattava löytöpaikka Grönlannissa on louhittu loppuun.
• krysoberylli, jalokivimineraali. Krysoberyllin tunnetuin muunnos on päivänvalossa vihreältä ja keinovalossa punaiselta näyttävä aleksandriitti.
• krysokolla, vihertävä tai vihertävänsininen amorfinen kuparisilikaatti, jota on yleisesti kuparimalmien pintaosissa. Pehmeydestään (kovuus 2-4) huolimatta krysokollaa käytetään vaatimattomissa koruissa turkoosin korvikkeena.
• krysoliitti, oliviinin jalokivimuodosta joskus käytetty nimitys (tavallisesti peridootti).
• krysopraasi, jalokivenä käytetty omenanvihreä kalsedonimuunnos. Värin aiheuttavat nikkelisilikaatit. Krysopraasia on pahkuissa ja raontäytteenä.
• krysotiili, hienokuituinen, ultraemäksisissä kivilajeissa asbestijuonina esiintyvä serpentiinimuunnos.
• kubaniitti, kuparikiisua muistuttava kuparimalmimineraali.
• kukersiitti, Viron palavakivi eli öljyliuske. Nimetty Viron paikannimen Kukrusen mukaan.
• kultatopaasi, sitriinin eli keltaisen kvartsin entinen jalokivinimi.
• kunziitti, spodumeenin ruusunvärinen tai violetti jalokivimuunnos, kovuus on 6-7. Kunziitti on saanut nimensä yhdysvaltalaisen jalokivituntijan George Kunzin mukaan.
• kuparihohde, kalkosiitti, kuparimalmimineraali, joka suuren kuparipitoisuutensa (n. 80 %) ansiosta on arvokkaampaa kuin kuparikiisu, mutta tätä harvinaisempaa. Kuparihohdetta esiintyy mm. tummissa vulkaniiteissa, karsikivissä, pegmatiiteissa, kvartsijuonissa ja rakovyöhykkeissä. Monissa maissa kuparihohde on tärkeä kuparimalmimineraali, mutta Suomessa sitä ei ole kidemuotoisena löydetty.
• kuparikiisu, kalkopyriitti, tetragoniseen kidejärjestelmään kuuluva vihertävään vivahtava, messinginkeltainen mineraali, jonka kovuus on 3,5-4. Kuparikiisu kuuluu tärkeimpiin kuparimalmimineraaleihin. Se sisältää yhtä paljon kuparia, rautaa ja rikkiä. Kuparikiisu on ollut mm. Outokummun malmin tärkein arvomineraali. Myös Pyhäsalmen ja Vihannin kaivosten malmeissa on kuparikiisua merkittäviä määriä.
• kupariliuske, veden pohjaan kerrostumalla syntynyt kuparipitoinen bituminen merkelikivi, jota on 10-15 cm:n kerroksena itäisessä Saksassa Mansfeldin seudun permikautisissa sedimenteissä. Kupariliuske sisältää 2-2,9 % kuparia, 1,3-2,1 % sinkkiä, 0,015-0,021 % hopeaa ja 0,014 % molybdeenia.
• kupriitti, punaruskea mineraali, jossa on n. 90 % kuparia.
• kuukivi, ortoklaasia (kalimaasälpä), jossa on lamellikaksostumisesta johtuva kirkas, maitomainen ja sinertävä hohto. Samantapainen hohto saattaa esiintyä kuukvartsilla. Molempia käytetään korukivinä.
• kvartsi, yksi yleisimmistä kivilajeja muodostavista mineraaleista, kovuus on 7. Kvartsia louhitaan monista pegmatiitti- ja kvartsiesiintymistä ja sitä käytetään mm. lasi-, posliini- ja metallurgisen sekä kemianteollisuuden raaka-aineena. Kvartsi esiintyy useina väri- ja rakennemuunnoksina. Jalokivinä käytettävistä värimuunnoksista tärkeimmät ovat violetti ametisti, keltainen sitriini, savunruskea savukvartsi, punertava ruusukvartsi ja vesikirkas vuorikide (-kristalli). Myös kalsedoni, karneoli, akaatti, limsiö ja onyksi ovat kvartsin muunnoksia. Opaali on amorfista vesipitoista piihappogeeliä.
• kvartsiitti, miltei yksinomaan kvartsia sisältävä kivilaji, joka on syntynyt hiekkakivestä metamorfoitumalla. Kvartsiitti on yleistä Itä- ja Pohjois-Suomen kallioperässä. Kestävyytensä ansiosta se usein säilyy kulutukselta ja jää ympäristöstään koholle (esim. Koli ja Vuokatti).
• kvartsimaasälpäliuske, leptiitti, metamorfinen, tavallisesti hienorakenteinen kivilaji, joka kvartsin ja maasälvän lisäksi sisältää vain niukasti tummia mineraaleja, tavallisesti biotiittia tai sarvivälkettä. Kvartsimaasälpäliusketta saattaa syntyä sekä happamista tuffeista ja laavoista että normaaleista rapautumissedimenteistä.
• kyaniitti, aiemmin nimeltään disteeni, asultaan sälöinen, väriltään sininen alumiinisilikaattimineraali, jonka kovuus on 4,5-7. Kyaniittia, joka on saanut nimensä kreikan sinistä merkitsevästä sanasta kyanos, on Suomessa mm. Kolin kvartsiitissa. Se on teollisuusmineraali, joka soveltuu mm. korkeita lämpötiloja kestävien posliinien ja tiilien valmistukseen.
• kärnäiitti, Vimpelissä Lappajärven Kärnänsaaressa esiintyvä dasiittinen kivilaji, joka on uusimpien tutkimusten mukaan muodostunut meteoriitin iskun vaikutuksesta peruskalliokivilajeista. Tämän vuoksi siitä nykyisin käytetään nimitystä impaktiitti (iskun voimasta syntynyt).
• kärpänkivi, grafiitin aiempi kansanomainen nimitys.

L

• laaniliitti, karkearakeinen pääasiallisesti granaattia, biotiittia, kvartsia ja magnetiittia sisältävä kivilaji. Nimensä laaniliitti on saanut Laanilan retkeilykeskuksen mukaan.
• labradoriitti on tummanharmaa, läpinäkymätön plagioklaasimaasälpä, jonka lohkopinnoilla on samantapainen värileikki kuin harakan pyrstössä. Labradoriittia käytetään korukivenä. Suurimmat esiintymät ovat Labradorin niemimaalla Kanadassa. Suomessa sitä louhitaan Ylämaan jalokivipitäjässä, jonka tuotteista käytetään kauppanimeä spektroliitti.
• lakkoliitti, linssimäinen, kupolimaisesti kaareutuva syväkivi, joka on sulana tunkeutunut kerrosmyötäisesti vaakasuuntaisten sedimenttikivilajien sisään ja kohottanut päällä olevia kivimassoja.
• lamprofylliitti, keltainen, kiillemäinen mineraali, jota on eräissä nefeliinisyeniiteissä.
• lamprofyyrit, tummia emäksisiä juonikivilajeja. Rakenteeltaan porfyyrisissä lamprofyyreissä on hajarakeina tavallisesti augiittia, sarvivälkettä tai biotiittia.
• lantaniitti, valkoinen tai ruskehtava, pehmeähkö, kidejärjestelmältään rombinen mineraali, jota on muutamissa sinkkimalmeissa ja toisinaan kuorena harvinaisia maametalleja sisältävän ortiitin pinnalla.
• lapis latsuli, asuurikivi, syvän sininen, läpinäkymätön, usein pyriittihiukkasia sisältävä kalsiitti- ja sodaliittimineraalien seos. Lapis latsulia käytetään korukivenä.
• lasuriitti, latsuriitti, kuutiollinen sodaliittimineraali, kovuus on 5-5,5. Lasuriitti on yksi lapis lazulin aineosista.
• lasuurikivi, sama kuin lasuriitti.
• latsuliitti, sininen, kidejärjestelmältään monokliininen, korukivenä käytetty vesipitoinen alumiinifosfaatti, jonka kovuus on 6. Latsuliittia esiintyy Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa.
• laumontiitti, kidejärjestelmältään monokliininen, zeoliittiryhmään kuuluva valkoinen tai kellertävä, vesipitoinen kalsium-alumiinisilikaatti, jonka kovuus on 3-4 ja jota on löydetty mm. Kuhmoisten Sarkajärveltä.
• lavialiitti, metamorfinen vulkanogeeninen kivilaji, joka koostumukseltaan vastaa suunnilleen dioriittia. Lavialiitti on rakenteeltaan porfyyrista, amfiboliittia muistuttavassa perusmassassa on hajarakeina plagioklaasia ja uraliittia. Saanut nimensä Laviasta.
• lepidoliitti, eräs litiumpitoinen kiillemineraali.
• leptiitti, kvartsimaasälpäliuske.
• leukokseeni, titaniitti, joka esiintyy magmakivilajien ilmeniitin kehämäisinä suotautumina tai titano-magnetiittimalmeissa liistakkeisina muuttumistuloksina.
• leukosafiiri, väritön safiiri, korundin jalokivimuunnos.
• leusiitti, maasälvän sijaisiin kuuluva, runsaasti kaliumia sisältävissä laavakivilajeissa mm. Vesuviuksella esiintyvä vaalea mineraali, jonka kovuus on 5,5-6. Leusiitti on yleistä mm. Saksassa ja Italiassa, mutta ei Suomessa.
• ligniitti, ruskohiilen laji, jossa puun rakennetta on vielä näkyvissä.
• liitu, löyhärakenteinen kevyt kalkkikivi, tavallisesti valkoinen, joskus esim. bitumiaineiden mustaksi värjäämä. Liitu on muodostunut huokoseläinten kalkkikuorista, kokkoliiteista, ja hyvin hienorakeisesta amorfisesta kalkkilietteestä. Sitä käytetään mm. kirjoitusliituna.
• limburgiitti, basalttia muistuttava vulkaaninen kivilaji, jonka lasisessa perusmassassa on hajarakeina oliviinia ja augiittia. Saanut nimensä Belgian provinssista Limburgista.
• limoniitti, muutamien luonnossa tavattavien, yleensä ruskeiden rautahydroksidien yhteisnimitys, myös amorfinen rautahydroksidimineraali, jonka kovuus on 1-5,5. Raudan ohella limoniitti voi sisältää mangaania jopa 18 %. Limoniittia syntyy pohjavesistä saostumalla.
• limsiö, harmaa tiivis kvartsi, jota on konkreetioina liitukalkkikivissä mm. Ruotsin Skånessa. Liitukalkkikiveä ja limsiötä esiintyy Suomessa vain lohkareina. Limsiö oli kivikauden tärkein raaka-aine, jota käytettiin mm. aseisiin ja työkaluihin sekä myöhemmin kipinän iskemiseen tuluksissa ja piilukkopyssyissä.
• linneiitti, kobolttikiisu, teräksenharmaa kobolttipitoinen malmimineraali, jota on mm. Outokummussa. Nimetty ruotsalaisen kasvitieteilijän Carl von Linnén mukaan.
• lipariitti, Pohjois-Amerikassa ryoliitti, punertava kvartsiporfyyri, koostumukseltaan graniittia vastaava vulkaaninen kivilaji. Saanut nimensä Liparinsaarista.
• litiofiliitti, yksi litiummineraaleista.
• liuske, yhteisnimitys eräille liuskeisille, voimakkaasti suuntautuneille, metamorfisille kivilajeille. Liuskeita ovat mm. kiilleliuske, fylliitti, kloriittiliuske, talkkiliuske, serpentiniitti, sädekivi ja vuolukivi.
• lydiitti, musta, pienirakeinen jaspis- tai piiliuskemuunnos, jota kultasepät ovat käyttäneet jalometallien koetinkivenä. Nimetty Lyydian mukaan.
• lyijyhohde, galeniitti, kidejärjestelmältään kuutiollinen, lyijynharmaa malmimineraali, jonka kovuus on 2,5-3. Lyijyhohde sisältää usein jonkin verran hopeaa, minkä vuoksi sitä on louhittu hopeamalmina. Lyijyhohdetta tavataan toisinaan kalkki- ja karsikiviin liittyvänä, varsinkin happamissa vulkaniiteissa sekä myös malmi- ja rapakiviin liittyvissä greisenjuonissa. Päämineraalina lyijyhohdetta louhittiin aiemmin Korsnäsin kaivoksesta.
• löllingiitti, aiemmin leukopyriitti, metallikiiltoinen, hopeanvalkoinen, arseenikiisua muistuttava mineraali, jota on tavattu Suomessa mm. Kuortaneella ja Eräjärvellä. Saanut nimensä Itävallan kaupungin Löllingin mukaan.

M

• maasälvät, yleisin kivilajeja muodostava silikaattimineraaliryhmä. Maasälpiä on n. 60 % maankuoresta. Niille on yhteistä lähes samankaltainen kidemuoto, lohkeavuus kahteen toisiaan vastaan miltei kohtisuoraan suuntaan ja yhtä suuri kovuus (6-6,5). Kalimaasälpä on tavallisesti punertavaa tai harmaata, ja sitä on mm. graniiteissa ja pegmatiiteissa. Plagioklaasi on kahden maasälpälajin, albiitin ja anortiitin isomorfinen seos. Sitä on mm. gneississä ja gabrossa. Maasälvät eivät yleensä esiinny puhtaina, vaan voivat sisältää pieniä määriä bariumia, rubidiumia, strontiumia ja rautaa. Teollisuusmineraaleina maasälvistä tärkeimpiä ovat mikrokliini ja albiitti, joita käytetään lasi-, emali- ja posliiniteollisuudessa. Eräät maasälpälajit, kuten kuukivi ja labradoriitti, ovat suosittuja korukiviä, Suomesta saatavan labradoriitin kauppanimenä on spektroliitti.
• maavaha, maapihka, otsokeriitti, vaaleankeltaista, ruskeaa tai lähes mustaa, pehmeää tai huokoista ja kovaa massaa, joka on koostunut pääasiassa suurimolekyylisistä, tyydyttyneistä hiilivedyistä. Maavahan sulamisalue on 50-100 °C. Sitä esiintyy etenkin Galitsiassa Puolan ja Ukrainan rajaseuduilla sekä Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välisillä alueilla.
• magneettikiisu, pyrrotiitti, ruskeanharmaa, metallikiiltoinen heikosti magneettinen mineraali, jonka kovuus on 4-4,5. Viiru on mustanharmaa. Magneettikiisu kuuluu heksagoniseen kidejärjestelmään. Se on yleinen mm. monissa malmiesiintymissä muiden sulfidimalmimineraalien yhteydessä. Gabrojen ja serpentiniittien yhteydessä esiintyvä pentlandiittia sisältävä magneettikiisu on arvokas nikkelimalmimineraali.
• magnesiitti, kidejärjestelmältään romboedrinen karbonaattimineraali, jonka kovuus on 4-4,5. Magnesiitti muistuttaa kalsiittia ja dolomiittia. Sitä on mm. vuolukivissä ja talkkiliuskeissa. Magnesiittia käytetään kemianteollisuudessa sekä tulenkestävien tiilien ja erikoissementtien valmistukseen.
• magnetiitti, raudanmusta, metallikiiltoinen, kidejärjestelmältään kuutiollinen mineraali, joka tarttuu voimakkaasti magneettiin ja jonka kovuus on 5,5-6. Magnetiitin viiru on musta. Sitä tavataan pieniä määriä useissa eri kivilajeissa, kuten emäksisissä syväkivissä (esim. gabro, peridotiitti) ja vulkaniiteissa (esim. uraliittiporfyriitti). Magnetiittiesiintymiä käytetään raudan raaka-aineena, sillä puhtaassa magnetiitissa on rautaa 72 %.
• malakiitti, kuparimalmien muuttumistuloksena syntyvä, munuaismaisina massoina esiintyvä voimakkaan vihreä mineraali. Malakiittia käytetään koriste-esineiden raaka-aineena, ja sitä saadaan varsinkin Uralvuorten alueelta.
• mangaanisälpä, rodokrosiitti.
• manganiitti, musta mangaanimineraali, joka esiintyy usein säteittäisinä kidekokoumina muiden mangaanimineraalien tai karbonaattien yhteydessä.
• manganosiitti, smaragdinvihreä mangaanimineraali.
• mantelikivi, synnyltään tavallisesti vulkaaninen kivilaji, jossa mantelin muotoiset kaasurakkulat ovat täyttyneet mineraaliaineksella, kuten kvartsilla tai kalsiitilla.
• margariitti, harvinainen, hauraskiilteisiin kuuluva helmenharmaa mineraali, jonka kovuus on 4,5.
• markasiitti, messinginkeltainen, metallikiiltoinen, rombiseen kidejärjestelmään kuuluva mineraali, jonka kemiallinen koostumus on sama kuin rikkikiisun eli pyriitin sekä kovuus 6-6,5. Markasiitin kiteet ovat levymäisiä tai pylväsmäisiä, usein kaksostuneita. Sitä on tavattu useissa sedimenttikivilajeissa.
• marmori, metamorfinen kivilaji, jota luonnehtivat hieno- tai keskirakeinen uudelleenkiteytynyt kalsiitti tai dolomiitti. Marmori on myös yleisnimitys kaikille kiteisille karbonaattipitoisille kivilajeille, joilla on sellainen kovuus ja kiillotettavuus, että niitä voidaan käyttää rakentamiseen ja veistoksiin. Puhdas marmori on valkoista, mutta siitä on myös harmahtavia, kellertäviä ja punertavia muunnoksia. Tunnetuimpia ovat valkoinen italialainen Carraran ja kreikkalainen Paroksen marmori. Etelä-Suomessa on louhittu marmoria mm. Virtasalmella ja Särkisalossa. Lapissa louhitaan kellertävää dolomiittimarmoria (ns. Lapin marmoria) Tervolan Louessa ja vihreäkuvioista kromimarmoria Kittilässä.
• martiitti, eräs magnetiitin muuttumistuloksena syntynyt hematiitin muunnos.
• maucheriitti, kidejärjestelmältään tetragoninen, nelikulmaisina levyinä esiintyvä nikkelimineraali. Nimensä maucheriitti on saanut saksalaisen mineralogin Maucherin mukaan.
• melaniitti, iivaariitti, schorlomiitti, musta titaanipitoinen andradiittigranaatti.
• melanteriitti, rautavihtrilli, vihreä, pehmeä rautasulfaattimineraali, jota esiintyy mm. tippukiviluolissa ja usein kiisumalmien rapautumistuotteena hylätyissä kaivoksissa.
• meliliitti, harmaa, kellertävä tai ruskehtava mineraali, gehleniitin ja åkermaniitin isomorfinen seos, jota on mm. eräissä emäksisissä alkalikivilajeissa.
• merenvaha, sepioliitti, himmeä, kellertävänvalkea talkin sukuinen magnesiumhydrosilikaatti.
• meripihka, tertiäärikauden havupuiden fossiilinen pihka, joka sisältää erilaisia hartseja, meripihkahappoa ja eteerisiä öljyjä. Meripihka on amorfista ja pehmenee lämmitettäessä. Värisävyjä on vaaleankeltaisesta tummanruskeaan, punaiseen ja vihreään. Parhaat laadut ovat kirkkaita ja läpinäkyviä, heikoimmat maitomaisen sameita. Kovuus on 2-2,5.
• merkelikivi, runsaasti saviainesta sisältävä kalkkikivi.
• migmatiitti, seoskivilaji, jossa nuorempi magmakivilaji (tavallisesti graniitti) lävistää lukemattomina erikokoisina juonina vanhempaa kivilajia (tavallisesti gneissiä). Migmatiittia, jonka juonet ovat muodostuneet enimmäkseen ulkopuolelta kiveen tunkeutuneesta aineksesta, nimitetään arteriitiksi, ja migmatiittia, jonka juonet ovat osittaisen sulamisen takia syntyneet samasta kivilajista, nimitetään veniitiksi.
• mikrokliini, kidejärjestelmältään trikliininen kalimaasälpä.
• milleriitti, kuituinen metallikiiltoinen, messinginkeltainen nikkelimalmimineraali, jonka kovuus on 3.
• molassi, tertiäärikaudella Alppien pohjoiseen etumaastoon vuoriston rapautumisaineksesta muodostunut hiekkakivi- ja konglomeraattikerrostuma. Nimitystä käytetään muidenkin vuorijonovyöhykkeiden synnyltään ja koostumukseltaan vastaavista kerrostumista.
• moldaviitti, Moldaujoen mukaan nimensä saanut korukivenä käytetty vihreä tektiitti.
• molybdeenihohde, molybdeniitti, metallikiiltoinen, lyijynharmaa suomuinen mineraali, jonka kovuus on 1-1,5. Molybdeenihohde muistuttaa grafiittia, mutta on väriltään sinertävämpi ja kiilloltaan metallimaisempi. Molybdeenihohdetta, jossa on 60 % molybdeenia, tavataan graniiteissa, pegmatiiteissa ja kvartsijuonissa sekä eräissä sulfidimalmeissa. Mineraalia on Suomessa louhittu 1940-luvulla Lieksan Mätäsvaarasta, lisäksi sitä on tavattu mm. Kainuussa ja Peräpohjolassa.
• monatsiitti, toriumia ja harvinaisia maametalleja sisältävä ceriumfosfaatti, tärkeä ceriummalmimineraali. Monatsiittia on vähän monissa pegmatiiteissa ja graniiteissa, mutta kaikki taloudellisesti käyttökelpoiset esiintymät ovat veden lajittelemia upamalmeja, joiden monatsiitti on peräisin rapautuneista graniiteista ja pegmatiiteista.
• montmorilloniitti, koostumukseltaan monimutkainen verkkosilikaatteihin kuuluva kaoliniittia muistuttava savimineraali. Varsinkin natriummontmorilloniitille on ominaista kolloidisuus ja paisuminen vedessä.
• morion, korukivenä käytetty musta savukvartsi.
• mulliitti, alumiinisilikaatti, jota on tavattu Skotlannin tertiääristen laavojen sulaneissa savisulkeumissa, mutta yleisemmin synteettisenä mineraalina keraamisissa tuotteissa, etenkin posliinissa. Saanut nimensä Mullin saaresta.
• muskoviitti, vaalea kiille, läpinäkyviksi, kimmoisiksi suomuiksi lohkeileva silikaattimineraali, jonka kovuus on 2-2,5. Kromipitoista, vihreää muskoviittia nimitetään fuksiitiksi. Muskoviittia on varsinkin graniiteissa ja graniittipegmatiiteissa, ja sitä käytetään eristiminä sähkölaitteissa sekä erikoislasin valmistukseen.
• musta graniitti, rakennus-, hauta- ja monumenttikiviksi käytettävien tummien magmakivilajien yhteinen kauppanimi. Mustat graniitit ovat pääasiassa gabroja, dioriitteja, kvartsidioriitteja ja diabaaseja.
• mustaliuske, kiilleliusketta ja fylliittiä muistuttava, grafiittia ja kiisuja sisältävä metamorfinen kivilaji. Mustaliusketta on runsaasti mm. Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Sotkamon Kolmisopen alueen mustaliuske-esiintymät sisältävät jonkin verran nikkeliä, kuparia ja sinkkiä.
• myrmekiitti, kiteytymisen loppuvaiheessa syntynyt maasälvän ja matomaisen kvartsin mikroskooppinen yhteenkasvettuma, joka ympäröi suuria maasälpäkiteitä.

N

• nakriitti, verkkosilikaatteihin kuuluva valkea, ohuina levyinä läpinäkyvä harvinainen kaoliiniryhmän savimineraali.
• natroliitti, valkea zeoliittiryhmän mineraali, jota on usein basalttien onteloissa ja syeniiteissä, diabaaseissa yms. kivilajeissa muiden mineraalien, kuten nefeliinin tai plagioklaasin, muuttumistuloksena.
• nefeliini, alkalikivilajeissa esiintyvä maasälpiä muistuttava mineraali. Monissa alkalikivilajeissa nefeliini kuuluu päämineraaleihin. Suomessa sitä on mm. Iivaaran ijoliitissa.
• nefeliinisyeniitti, alkalisarjaan kuuluva syväkivilaji. Nefeliinisyeniitin päämineraalit ovat nefeliini ja maasälpä. Lisäksi siinä on tummina mineraaleina alkaliamfiboleja tai alkalipyrokseeneja.
• nefriitti, korukivenä käytetty vihreä amfibolimineraali, josta jadeiitin ohella käytetään kauppanimeä jade.
• nikkeliini, arseeni-nikkeli, metallikiiltoinen, vaalean kuparinpunainen nikkelimalmimineraali, jonka kovuus on 5.
• nontroniitti, kellanruskea, rautaa sisältävä kaoliiniryhmän savimineraali.
• noriitti, gabron muunnos, jossa on enemmän hypersteenejä kuin augiittia.
• noseliitti, noseaani, valkoinen tai vaalea sodaliittiryhmän mineraali, jota on mm. Kanarian saarten emäksisissä laavakivilajeissa.

O

• obsidiaani, laavan nopeasti jäähtyessä syntynyt musta, silkinkiiltoinen vulkaaninen lasi, joka lohkeaa teräväsärmäisin, simpukkamaisin murroksin. Obsidiaani soveltui hyvin esihistoriallisten työkalujen valmistukseen, veitsiin, nuolenkärkiin yms. Nykyisin siitä valmistetaan koriste-esineitä.
• odontoliitti, geologiassa korukivenäkin käytetty, mineralisoitumisvaiheessa syntyneestä rautafosfaatista turkoosinvihreäksi värjäytynyt fossiilinen hammas tai luu.
• ofikalsiitti, pääasiallisesti serpentiiniä sisältävä kiteinen kalkkikivi, dolomiitti tai marmori.
• oksidaatit, hapetussedimentit, raudan ja mangaanin oksideista ja hydroksideista koostuvat kemialliset sedimentit, jotka ovat kiteytyneet vesiliuoksista hapettavissa oloissa.
• oksidiset malmit, metallin ja hapen yhdisteistä muodostuneet mineraaleja sisältävät malmit. Oksidisia malmeja ovat mm. magnetiitti, kromiitti, hematiitti, ilmeniitti, rutiili, uraniniitti, scheeliitti ja volframiitti.
• old red sandstone eli vanha punainen hiekkakivi, devonikautinen mannersedimentti, joka on kerrostunut järvialtaisiin ja kuivalle maalle ja jossa on runsaasti kala- ja kasvifossiileja.
• oligoklaasi, plagioklaasilaji albiitin ja anortiitin isomorfisessa seossarjassa.
• oliviini, tummissa magmakivilajeissa yleinen, kidejärjestelmältään rombinen silikaattimineraali, jonka kovuus on 6,5-7. Oliviini muodostaa täydellisen isomorfisen seossarjan, jonka päätejäsenet ovat magnesiumpitoinen forsteriitti, josta tuotetaan magnesiumia, ja rautapitoinen fayaliitti. Forsteriittia käytetään valuhiekkana ja tulenkestävissä tuotteissa sekä kiuaskivinä. Oliviini on lasikiiltoinen, läpikuultava tai samea, väri vihreän eri vivahteita. Kirkkaan vihreä oliviini on myös korukivi. Nimeä peridootti käytetään sekä tavallisesta oliviinista että sen korukivimuodosta krysoliitista.
• omfasiitti, vihreä pyrokseenimineraali, jadeiitin ja diopsidin vain kovassa paineessa syntyvä isomorfinen seos. Omfasiittia on pääasiallisesti eklogiiteissa.
• onyks, korukivenä käytetty kvartsin muunnos.
• opaali, amorfinen ja kovettunut, vesipitoinen piihappogeeli, jota syntyy laavakivien raon- ja ontelontäytteenä, erkaumina kuumissa lähteissä sekä kasvien ja eläinten kivettyneisiin runkoihin ja jonka kovuus on 5,5-6,5. Kun opalisointi on kaunista, kiveä käytetään jalokivenä. Vesiopaali eli hyaliitti on väritöntä ja läpinäkyvää, jalo-opaali pohjaväriltään maitomaisen valkoista. Mustan opaalin pohjaväri on harmaan tai sinisen tumma, ja tuliopaali on läpinäkyvä, tasaisen oranssinvärinen. Opaalimatriksi on ruskeaa emäkiveä, jossa on opaaliläikkiä.
• ortoklaasi, lasikiiltoinen, läpikuultava, harvoin väritön kalimaasälvän muoto ja yleinen kivilajimineraali.

P

• pagodiitti, pyrofylliittiryhmään kuuluva, talkin tiivistä steatiittimuunnosta muistuttava mineraali, jota Kiinassa on käytetty pienoisveistosten ja koruesineiden valmistamiseen.
• palavakivi, öljyliuske, kukersiitti, bitumipitoinen sedimenttikivilaji, josta saadaan samantapaisia tislaustuotteita kuin maaöljystä. Palavaakiveä louhitaan mm. Kohtlajärvellä Virossa Tallinnan itäpuolella, jossa sitä poltetaan lämpö- ja sähköenergiaksi Narvan voimaloissa. Palavankiven louhinta useiden metrien syvyydestä jättää jälkeensä suunnattomat sivukivikasat. Viron palavankiven esiintymän on arvioitu ehtyvän 15 vuodessa.
• pallasiitti, oliviinipitoinen rautameteoriitti.
• pallograniitti, kivilaji, jossa tummat (biotiitti ja sarvivälke) ja vaaleat (maasälvät ja kvartsi) mineraalit muodostavat samankeskisiä kehiä, joskus palloja. Pallograniittien kehien (pallojen) koko vaihtelee välillä 2-20 cm. Pallograniitit ovat koostumukseltaan yleensä graniitteja tai granodioriitteja, joita on tavattu mm. Kurussa, Kangasalla, Espoossa, Porvoossa ja Kemijärvellä.
• pargasiitti, fluoripitoinen sarvivälke, jota on kiteinä mm. Ersbyn vanhan louhoksen kalkkikivessä Paraisilla. Nimensä pargasiitti on saanut Paraisten kaupungin ruotsinkielisen nimen, Pargas, mukaan.
• pegmatiitit, graniittisten magmakivilajien karkeakiteisiä muunnoksia, jotka muodostavat muita kivilajeja lävistäviä juonia tai pahkuja. Koostumus ilmaistaan yleensä etuliitteellä, esim. gabropegmatiitti. Sana pegmatiitti ilman etuliitettä tarkoittaa yleensä graniittipegmatiittia, joka sisältää miltei yksinomaan tavanomaisia aineksia, kuten maasälpiä, kvartsia ja kiilteitä. Kompleksipegmatiiteissa on lisäksi mineraaleja, jotka sisältävät harvinaisia alkuaineita. Pegmatiitteja louhitaan pääasiallisesti maasälvän ja kvartsin vuoksi mm. Kuortaneella, Eräjärvellä ja Peräseinäjoella.
• pektoliitti, valkea, trikliiniseen kidejärjestelmään kuuluva mineraali, jonka kovuus on 5. Pektoliittiä on magmakivilajien onteloissa ja alkalikivilajeissa, mm. Iivaaran massiivissa Kuusamossa.
• pentlandiitti, kellertävänruskea, magneettikiisua muistuttava ja tavallisesti sen kanssa yhdessä esiintyvä tärkeä nikkelimalmimineraali, jonka kovuus on 3,5-4.
• peridootti, oliviinin jalokivimuodon nimi.
• peridotiitti, tumma tai vihertävä, emäksinen magmakivilaji, joka sisältää lähinnä oliviinia ja pyrokseeneja sekä jonkin verran malmimineraaleja, kuten magnetiittia ja kromiittia. Pelkästään oliviinia sisältävä peridotiitti on duniittia. Hornblendiitin eli sarvivälkekiven päämineraalina on sarvivälke ja pyrokseniitin pyrokseenit, kuten enstatiitti, hypersteeni ja augiitti. Peridotiittia käytetään mm. kiuaskivenä.
• petaliitti, maasälpää muistuttava pegmatiittimineraali.
• petrobioliitti, kalsiumkarbonaattia sisältävä eloperäinen kivilaji.
• piemontiitti, ruskea, mangaanipitoinen epidoottiryhmän mineraali.
• piikivi, sertti, mikrokiteinen, erittäin hienorakenteinen ja tiivis kvartsi. Piikiveä tavataan Suomessa muuttuneena kemiallisina saostumina syntyneissä kivilajeissa. Uudelleen kiteytyneenä se on kallioperässä menettänyt tiiviin muotonsa. Se voi yksinään muodostaa piidioksidipitoisia sedimenttikiviä, joita on vaikea erottaa kvartsiiteista.
• piiliuske, lydiitti, piikiveä tai jaspista muistuttava hienorakeinen kvartsiitti. Kova ja hauras piiliuske on erittäin vaikeata työstää.
• pikivälke, uraanipikimalmi, voimakkaasti radioaktiivinen uraanimalmimineraali, jonka kovuus on 4-6. Pikivälke on mustaa, pikimäistä, amorfista ainetta, jonka uraanipitoisuus on 50-80 %.
• plagioklaasi, kahden maasälpälajin, albiitin ja anortiitin isomorfisen seossarjan yhteisnimitys. Plagioklaasi kuuluu yleisimpiin kivilajeja muodostaviin mineraaleihin. Eri koostumuksen omaaville plagioklaaseille on annettu niiden anortiittipitoisuuden mukaan omat nimityksensä: albiitti (anortiittia 0-10 %), oligoklaasi (10-30 %), andesiini (30-50 %), labradoriitti (50-70 %), bytowniitti (70-90 %) ja anortiitti (90-100 %).
• pleonasti, ceyloniitti, tummanvihreä spinelli.
• pollusiitti, harvinainen pegmatiittimineraali, jota Suomessa on löydetty Somerolta ja Eräjärveltä.
• polymiktinen, useasta kivilajista koostunut kerroksellinen kivilaji.
• porfyyri, syntyjään vulkaaninen tai puolipinnallinen kivilaji, jonka hienorakeisessa perusmassassa on hajarakeina esim. kalimaasälpää. Plagioklaasi- ja sarvivälkehajarakeita sisältävästä porfyyristä käytetään myös nimitystä porfyriitti. Porfyyriset graniitit ja rapakivet ovat olleet suosittuja rakennus- ja koristekiviä. Porfyyrisen kivilajin rakeet ovat yleensä perusmassan ainesta kookkaampia.
• praseemi, korukivenä käytetty sarvivälkeneulasten vihreäksi värjäämä kvartsi.
• prasioliitti, lämpökäsittelyssä vihreäksi muuttunut ametisti.
• presipitaatit, saostussedimentit, vedessä olleiden ja siihen liuenneiden ainesten saostumat, kuten kalsiumkarbonaatti- ja kalkkiliejusaostumat.
• proustiitti, punainen hopeamalmimineraali.
• psilomelaani, tiivis tai kuituinen, musta mangaanimalmimineraali.
• pyrargyriitti, musta, tummanpunainen, läpikuultava pehmeä hopeamalmimineraali. Pyrargyriitti on harvinainen, Suomessa sitä on tavattu Aijalan lyijykaivoksesta Kiskossa.
• pyriitti, rikkikiisu.
• pyrofylliitti, talkkia muistuttava vaaleita sävyjä saava pehmeä silikaattimineraali. Pyrofylliitti on yleinen Yhdysvalloissa.
• pyrokloori, etenkin Afrikassa esiintyvä arvokas mineraali, joka koostuu lähinnä niobi- ja tantalioksidista, ja myös uraanista. Pyrokloori on tärkeä niobin raaka-aine.
• pyrokseenit, tärkeä ryhmä kivilajeja muodostavia silikaattimineraaleja. Kiderakenteeltaan pyrokseenit ovat ketjusilikaatteja, ja niille on tyypillistä lyhytprismainen kideasu. Pyrokseeneja on lähes kaikentyyppisissä magma- ja metamorfisissa kivilajeissa, joskin useat pyrokseenit ovat tyypillisiä emäksisten kivien aineksia.
• pyrolusiitti, tetragoniseen kidejärjestelmään kuuluva musta, tahraava mineraali, josta käytetään myös nimityksiä rusko- tai ruunikivi. Pyrolusiitti on tärkeä mangaanimalmimineraali, jota on juonena mm. Kuusamon Rukatunturissa.
• pyromorfiitti, vihreä, voimakaskiiltoinen lyijymalmimineraali. Pyromorfiittia on eräiden lyijymalmien rapautuneissa pintaosissa.
• pyrooppi, verenpunainen granaattiryhmään kuuluva silikaattimineraali. Läpikuultavaa pyrooppia käytetään korukivenä.
• pyrrotiitti, magneettikiisu.
• pyterliitti, rapakivi, jossa kalimaasälpäovoidien ympärillä ei ole plagioklaasikuorta.

R

• ramsayiitti, suomalaisen Wilhelm Ramsayn mukaan nimen saanut ketjusilikaatteihin kuuluva mineraali, jota on muutamissa nefeliinisyeniiteissä ja pegmatiiteissa mm. Kuolan niemimaalla ja Grönlannissa.
• rapakivi, ryhmä syväkivilajeihin kuuluvia yleensä karkearakeisia ja helposti rapautuvia graniitteja. Rapakivet koostuvat pääosin kvartsista, maasälvistä (kalimaasälpä, plagioklaasi) ja tummista mineraaleista (biotiitti, sarvivälke). Rakenteellisesti erilaisia rapakivilaatuja on useita. Niistä tyypillisin, viborgiitti, koostuu muutaman senttimetrin mittaisista kalimaasälpärakeista (-ovoideista), joiden ympärillä on plagioklaasikuori, mikä näkyy kiven pinnalla usein vaaleana renkaana. Jotkin esiintymät rapautuvat helposti paikalleen moroksi. Suomen huomattavimmat rapakiviesiintymät ovat Lappeenrannan ja Loviisan välisellä alueella, Laitilan seudulla ja Ahvenanmaalla.
• raskassälpä, baryytti.
• rautaoksidisaostumat, vesiliukoisten rautayhdisteiden hapettuessa muodostuneet saostumat (järvimalmi, limoniitti).
• rautasälpä, kidejärjestelmältään romboedrinen karbonaattimineraali.
• rikkikiisu, pyriitti, messinginkeltainen, metallikiiltoinen, kidejärjestelmältään kuutiollinen sulfidimineraali, jonka kovuus on 6-6,5. Kovalla esineellä iskettäessä rikkikiisu kipinöi ja haisee rikiltä. Päämineraalina se esiintyy Pyhäsalmen malmissa. Pieniä määriä sitä on useissa kivilajeissa, ja sivutuotteena sitä saadaan mm. kuparimalmeista. Rikkikiisua käytetään mm. rikin, rikkihapon ja selluloosatehtaiden tarvitseman sulfiitin raaka-aineena.
• rodokrosiitti, mangaanisälpä, ruusunpunertava mineraali, jota jonkin verran käytetään koristekivenä. Rodokrosiitti on yleinen malmijuonissa, Suomessa sitä tavataan Ylistaron Vittingissä.
• rodoniitti, kidejärjestelmältään trikliininen mangaanisilikaatti, jonka kovuus on 5,5-6,5. Rodoniittia tavataan Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla. Kauniin punertavan värinsä ansiosta se on saanut käyttöä korukivenä.
• roscoeliitti, muskoviitin vanadiinia ja magnesiumia sisältävä mineraalimuunnos, vanadiinikiille.
• rubelliitti, eräs turmaliinin alkalipitoinen, punainen tai vaaleanpunainen jalokivenä käytetty muunnos.
• rubiini, korundin punainen jalokivimuunnos.
• ruskokivi, pyrolusiitti.
• rutiili, tetragoniseen kidejärjestelmään kuuluva punertava tai musta titaanidioksidi. Rutiilin valontaittokyky (2,6-2,9) ja kahtaistaitto ovat suurimmat, mitä kivimineraaleilla on tavattu. Tästä syystä hienoksi jauhettu rutiili on ns. titaaninvalkoisena erinomaisesti peittävä väriaine.

S

• safiiri, korundin väritön tai sininen jalokivimuunnos.
• saksoniitti, syväkivilajeihin kuuluva peridotiittimuunnos, joka pääosiltaan koostuu oliviinista ja pyrokseenista.
• sanidiini, lasimaisen kirkas ortoklaasi eli monokliininen kalimaasälpä.
• saponiitti, vesipitoinen alkalialumiinisilikaatti ja kaoliiniryhmän savimineraali.
• sapropeliitti, kokonaan tai pääosaksi liejusta koostunut kivi- tai maalaji.
• sardi, punainen kalsedoni.
• sardonyksi, sardoniksi, punaruskea- ja valkojuovainen piilokiteinen kvartsi.
• sarvivälke, kidejärjestelmältään monokliininen, koostumukseltaan monimutkainen amfiboliryhmän magnesium-ferro-kalsiumsilikaatti, jonka kovuus on 5-6. Sarvivälke, joka on yksi yleisimmistä mineraaleista, esiintyy useimmiten tummissa kivilajeissa rakeisena tai sälöisenä. Sen väri on tummanvihreä, tummanruskea tai musta.
• saussuriitti, pääasiallisesti epidoottia, albiittia ja serisiittiä sisältävä plagioklaasin muuttumistulos, jota on varsinkin emäksisissä magmakivilajeissa.
• savikivi, savesta diageneesissa iskostunut sedimenttikivilaji, jossa alkuperäiset rakennepiirteet ovat näkyvissä.
• savukvartsi, savunharmaa tai ruskea, myös korukivenä käytetty kvartsi.
• savutopaasi, savukvartsin vanhentunut ja virheellinen nimitys.
• scheeliitti, tärkeä volframimalmimineraali, jonka parhain tuntomerkki on voimakas fluoresointi ultraviolettivalossa.
• schöniitti, kalilannoitteena käytetty vesiliukoinen magnesiummineraali, jota on suolakerrostumissa.
• selestiini, tärkeä strontiummalmimineraali.
• seoskivilaji, migmatiitista käytetty suomenkielinen nimitys.
• serisiitti, hienosuomuinen vaalea muskoviittiryhmän kiillemineraali.
• serpentiini, monokliinisen, asultaan suomuisen antigoriitin ja samaan kidejärjestelmään kuuluvan mutta asultaan kuituisen krysotiilin yhteisnimitys. Serpentiini on tavallisesti syntynyt oliviinin muuttumistuloksena. Varsinkin vaaleita läpikuultavia muunnoksia käytetään pienoisveistosten ja koriste-esineiden raaka-aineena.
• serpentiiniasbesti, kuituinen krysotiiliserpentiini.
• serpentiniitti, pääasiallisesti serpentiiniä sisältävä metamorfinen kivilaji. Serpentiinikivet ovat lähinnä oliviinin muuttumistuloksia. Ne sisältävät usein lisäaineksena kromiittia tai nikkelipitoista magneettikiisua, ja niiden yhteydessä on usein merkittäviä kromi- ja nikkelimalmiaiheita.
• sertti, piikivi.
• serusiitti, serussiitti, valkoinen tai harmaa lyijy-karbonaattimineraali, jota on muuttumistuloksena monien lyijymalmien rapautuneissa pintaosissa.
• sfaleriitti, sinkkivälke.
• sferuliitti, happamissa laavakivilajeissa esiintyvä, useimmiten mikroskooppisen pieni, säteittäisesti kasvaneiden mineraalikiteiden pallomainen kasauma.
• siberiitti, punaisen turmaliinin, rubelliitin, sinipunainen Siperiassa tavattu muunnos. Nimensä se on saanut esiintymisalueensa Siperian mukaan.
• sideriitti, rautasälpä, karbonaatteihin kuuluva keltainen tai ruskea rautamalmimineraali. Myös rautaa sisältävistä meteoriiteista käytetty nimitys.
• sideroliitti, sama kuin pallasiitti.
• sideromelaani, basalttinen lasi, jota esiintyy mm. Sisilian vulkaanisissa tuffikerrostumissa.
• sikerö, kivilajin ontelon seinämälle kasvanut sekreetiomainen, tavallisesti kvartsista, kalsiitista tai zeoliittimineraaleista koostuva kideryhmittymä.
• sillimaniitti, vaalea, kuitumainen alumiinisilikaatti, jolla on sama koostumus kuin andalusiitilla ja kyaniitilla, mutta jotka kaikki poikkeavat kidemuodoltaan toisistaan eli ovat keskenään heteromorfisia. Suomessa sitä esiintyy liuskeissa, gneisseissä ja kvartsiiteissa mm. Tiirismaalla Lahden seudulla.
• sinikvartsi, korukivenä käytetty sinertävä kvartsi, jota on mm. Lapuan Simpsiön vuoressa.
• sinoperi, sinooberi, punainen, timanttikiiltoinen ja pehmeä elohopeamalmimineraali, jonka kovuus on 2,0-2,5. Sinoperia on käytetty väriaineena maaleissa, nykyisin pääasiallisesti taiteilijaväreissä.
• sintteri, lähteissä saostuneet mineraalit ja kivilajit. Kalkkipitoisista vesistä syntyy huokoisia kalkkisinttereitä, piisintteri syntyy kuumissa lähteissä hienosyisenä kvartsina tai amorfisena opaalina.
• sitriini, kellertävä kvartsi.
• skutterudiitti, tinanvalkoinen, metallikiiltoinen kobolttinikkelimalmimineraali, jota on mm. Ruotsin Tunabergissa ja Venassa.
• smaltiitti, smaltiini, speiskoboltti, vaaleanharmaa metallikiiltoinen kobolttimalmimineraali.
• smaragdi, beryllin jalokivimuunnos. Syvän ruohonvihreä smaragdi on korukivenä timantin veroinen. Smaragdia saadaan mm. Brasiliasta, Etelä-Afrikasta, Intiasta, Itävallasta ja Uralvuorilta Venäjältä.
• smektiitit, paisuvahilaisten savimineraalien ryhmä, johon kuuluvat mm. montmorilloniitti, beidelliitti, nontroniitti, saponiitti ja sauconiitti. Esim. pääasiassa montmorilloniitista koostuva savi on erittäin hienojakoista, minkä vuoksi sen vedensitomiskyky ja plastisuus ovat suuria.
• smirgeli, 50-70 % alumiinioksidia sisältävä epäpuhdas korundi, josta murskaamalla saatu jauhe on arvokas hioma-aine.
• smithsoniitti, sinkkisälpä, sulfidimalmien yhteydessä esiintyvä tärkeä sinkkimalmimineraali.
• sodaliitti, maasälvänsijaisiin kuuluva sininen tai kellertävä lasikiiltoinen mineraali, jota on alkalikivilajeissa.
• sparagmiitti, karkearakeinen, runsaasti maasälpää sisältävä hiekkakivi, jolle on ominaista rakeiden kulmikkuus.
• spektroliitti, sinisen eri vivahteissa välkehtivästä labradoriittimaasälvästä Suomessa käytetty kauppanimi. Spektroliittia on louhittu vuosikymmeniä Ylämaalla Kaakkois-Suomessa. 1980-luvun alusta lähtien sitä on myös jalostettu koruiksi paikkakunnan kivikylässä.
• sperryliitti, voimakaskiiltoinen, tinanvalkoinen platinamalmimineraali, jota on mm. Sudburyssa Kanadassa, kovuus 6-7.
• spessartiini, spessartiitti, kellertävän tai punaisen ruskea mangaanigranaatti. Spessartiini on saanut nimensä Spessartin vuoriston mukaan.
• spiliitti, basalttinen, rakenteeltaan diabaasimainen kivilaji, jonka alkuperäinen Ca-plagioklaasi (anortiitti) on kiven jäähtyessä muuttunut Na-plagioklaasiksi (albiitti).
• spinelli, rakenteeseen viittaava yleisnimi suurelle joukolle mineraaleja, joista muutamia (ns. jalospinellejä) käytetään korukivinä. Jalospinelli on lasikiiltoinen ja väriltään punainen, sininen, violetti, keltainen, vihreä tai väritön, sen kovuus on 8.
• spodumeeni, litium-alumiinipyrosilikaattien, ryhmä, jonka jalokivimuunnokset ovat vaalean ruohonvihreä hiddeniitti ja ruusunpunainen tai violetti kunziitti. Spodumeenin kovuus on 6-7.
• spongiittikalkki, varsinkin fossiilisista sienieläimistä koostunut kalkkikivi.
• stalagmiitti, luolassa uudelleen saostunut, lattiasta ylöspäin kasvava kalkkipylväs, tippukivipylväs. Katosta jääpuikkomaisesti alaspäin kasvava vastaavanlainen pylväs on stalaktiitti.
• stanniini, tinakiisu, teräksenharmaa kupari-tinamalmimineraali, jota on mm. Bolivian tinamalmijuonissa.
• starliitti, jalokivenä käytetty sininen zirkoni.
• stauroliitti, musta tai tummanruskea, kidejärjestelmältään rombinen jalosilikaattimineraali, jonka kovuus on 7-7,5. Hyvin yleisiä ovat stauroliitin ristin muotoiset kaksoskiteet, joita on katolisissa maissa käytetty amuletteina. Suomessa on stauroliittipitoista kiilleliusketta mm. Tohmajärvellä, Puolangalla ja Sodankylässä.
• steatiitti, tiivis talkin muunnos, jota käytetään mm. eristysmassana, paperin tiivisteenä, räätälinliituna, ihojauheena ja pienten koriste-esineiden valmistamiseen.
• stibniitti, antimonihohde, antimonimalmimineraali, jonka tärkein tuotantoalue on Hunain maakunta Kiinassa.
• stilbiitti, desmiini, kidejärjestelmältään monokliininen, zeoliittiryhmään kuuluva silikaattimineraali, jota on onteloiden täytteenä varsinkin basaltissa.
• stromatoliitti, merien vuorovesivyöhykkeeseen sinibakteerien saostama eloperäinen sedimenttimuodostuma. Suomessa sinibakteerin muodostamia stromatoliitteja on tavattu Keminmaan Tervolasta.
• strontianiitti, valkoinen tai vaalea värillinen karbonaattimineraali, joka on tärkeä strontiumin raaka-aine. Strontianiittia on louhittu varsinkin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Mineraali on saanut nimensä strontiumin mukaan.
• styloliitti, pieni pylväsmäinen kiteytymä, jollaisia on varsinkin kalkkipitoisissa sedimenttikivissä.
• suksiniitti, sukkiniitti, Itämeren meripihka.
• sungiitti, epäpuhdas, huonosti palava kivihiili, grafiitin ja antrasiitin välimuoto. Nimi on annettu Itä-Karjalassa Äänisjärven luoteispuolella olevan Sungun kylän mukaan.
• suolakivilajit, sedimenttikivilajit, jotka ovat muodostuneet pääasiallisesti vesiliuoksista saostuneista suolamineraaleista, kuten haliitista, karnalliitista, sylviinistä ja anhydriitistä.
• suomalmi, soissa kokkareina esiintyvä vesipitoinen rautaoksidisaostuma, jota on aiemmin järvimalmin tapaan käytetty raudan raaka-aineena.
• suonigneissi, gneissi, jossa vuorottelevat suunnilleen liuskeisuuden suuntaiset, vaaleat graniitti- tai granodioriittisuonet ja tummat gneissimäiset liuskeet. Suonigneissit ovat varsinkin Etelä-Suomessa yleisiä kivilajeja. Ne kuuluvat migmatiitteihin eli seoskiviin.
• syeniitti, ulkonäöltään graniittia muistuttava syväkivilaji, joka sisältää kalimaasälvän lisäksi biotiittia ja sarvivälkettä, mutta ei kvartsia. Syeniittiä vastaava puolipinnallinen juonikivilaji on syeniittiporfyyri. Kivilaji on saanut nimensä Syenen (Assuanin) mukaan.
• sylindriitti, Boliviassa louhittava arvokas tinamalmimineraali.
• sylviini, vesiliukoinen, pehmeä suolamineraali, joka muistuttaa vuorisuolaa.
• sylviniitti, sylviinin ja vuorisuolan seos.
• sypriini, vesuvianiitin, pääasiallisesti Mg,Al-silikaatista koostuvan mineraalin, vähäisen kuparipitoisuuden siniseksi värjäämä, jalokivenä käytetty muunnos.
• sädekivi, asultaan sälöinen amfiboli. Mustissa sädekivissä amfiboli on sarvivälkettä, vihertävissä antofylliittiä tai tremoliittia. Sädekivelle on tyypillistä sitkeys, kuituista muunnosta nimitetään sädekivi-asbestiksi.

T

• talkki, vaalea, pehmeä ja rasvaiselta tuntuva suomumainen mineraali, jonka kovuus on 1. Talkki on Mohsin kovuusasteikon pehmein mineraali, ja sitä on helppo naarmuttaa mm. kynnellä. Kidejärjestelmältään se on monokliininen. Talkkia on mm. talkkiliuskeessa ja vuolukivessä. Suomen tärkeimmät talkkiesiintymät ovat Sotkamon Talvivaarassa ja Lahnaslammella sekä Kuhmossa ja Polvijärvellä. Talkkia käytetään mm. paperi-, kumi-, väri- ja kemianteollisuudessa.
• talkkiliuske, metamorfinen kivilaji, joka talkin lisäksi sisältää tavallisesti magnesiittia, kloriittia, serpentiiniä ja sädekiveä. Puhtaita talkkiliuskeita louhitaan talkkimalmeina mm. Sotkamossa ja Polvijärvellä.
• tansaniitti, jalokivenä käytetty syvänsininen, läpinäkyvä zoisiitti, jolla on voimakas pleokroismi. Nimensä tansaniitti on saanut Tansanian valtion mukaan.
• tantaliitti, pegmatiiteissa esiintyvä musta, rombinen tantaalimineraali, jonka kanssa isomorfinen niobipitoinen mineraali on kolumbiitti.
• tapioliitti, harvinainen musta tantaalimineraali, jota on mm. pegmatiiteissa. Suomalaisen nimensä se on saanut Adolf Erik Nordenskiöldiltä Kalevalan metsänhaltijan Tapion mukaan.
• tappurakivi, asbestin kansanomainen nimi.
• tefroiitti, mangaanioliviini, jota Suomessa on tavattu Ylistaron Vittingistä.
• tektiitit, pieniä, tavallisesti noin sormenpään kokoisia meteoriitteja, jotka ovat valtaosin (n. 80 %) piidioksidista koostuvaa tummaa lasia.
• teraliitti, pääasiallisesti maasälpiä, nefeliiniä, sodaliittia, biotiittia ja augiittia sisältävä alkalikivilaji, jota on mm. Yhdysvalloissa Montanan Crazy-vuoristossa.
• tetraedriitti, eräs falertsien ryhmän monista malmimineraaleista.
• thenardiitti, rombisena mineraalina esiintyvä natriumsulfaatti. Thenardiitti on syntynyt suolakerrostumien ja kuumien lähteiden glaubersuolasta.
• thomsoniitti, valkoinen, rombiseen kidejärjestelmään kuuluva zeoliittimineraali.
• tiikerinsilmä, keltainen kissansilmäkivi, jonka kuiduista osa on korvautunut kvartsilla. Tiikerinsilmää käytetään korukivenä.
• tilliitti, moreenikonglomeraatti, kivettynyt moreeni.
• timantti, hiilen korkeassa paineessa ja lämpötilassa syntyvä kiderakenteeltaan kuutiollinen muoto, kovin tunnettu aine, kovuus on 10. Timantin yleisin kidemuoto on oktaedri. Timantin käyttö jalokivenä perustuu kovuuden lisäksi suureen taitekertoimeen ja värihajontaan. Tärkein timanttien tuotantoalue on Etelä-Afrikka, josta myös suurin, ns. Cullinan-timantti (3 106 karaattia), on löydetty. Tuotetuista timanteista n. 5 % kelpaa jalokiviksi, loput käytetään teollisuustimantteina hioma-aineeksi, kivisahoihin, kalliokairan teriin yms. tarkoituksiin. Pieniä teollisuustimantteja valmistetaan myös keinotekoisesti. Myös Suomesta on etsitty timanttiesiintymiä.
• tinakivi, tärkeä tinan malmimineraali, kassiteriitti.
• tiriliitti, rapakivigraniitin harvinainen, tasarakeinen ja tumma muunnos. Nimensä se on saanut Lappeenrannan Tirilän kaupunginosan mukaan.
• titaanirautamalmi, malmi, jonka tärkeimmät arvomineraalit ovat magnetiitti ja ilmeniitti ja jotka muodostavat usein titanomagnetiitiksi nimitetyn seoksen, jossa magnetiitissa on ilmeniittiä kapeina suotautumalamelleina. Titaanirautamalmit sisältävät yleensä myös vähän vanadiinia. Suomen tärkein esiintymä on Otanmäki Vuolijoella.
• titaniitti, mikroskooppisen pieninä rakeina miltei kaikissa kivilajeissa esiintyvä kalsiumtitaanisilikaatti, jonka kovuus on 5-5,5. Väriltään keltainen, vihertävä, ruskea tai musta titaniitti on tärkeä titaanimineraali.
• tonaliitti, kvartsidioriitti, jossa tummina mineraaleina on biotiittia ja sarvivälkettä.
• topaasi, väritön, keltainen, punertava tai sinertävä, 8:n kovuinen alumiinisilikaattimineraali, jonka läpinäkyviä muunnoksia käytetään jalokivinä. Topaasia on graniitin ja gneissin onteloissa sekä pegmatiiteissa. Jalokiveksi soveltuvaa topaasia saadaan mm. Brasiliasta, Uralvuoristosta Venäjältä ja Madagaskarista.
• torianiitti, voimakkaasti radioaktiivinen, musta, erittäin raskas, harvinainen torium-malmimineraali, joka on isomorfinen vastaavan uraaniyhdisteen, uraniniitin kanssa.
• toriitti, radioaktiivinen toriummineraali.
• trakyytti, koostumukseltaan syeniittiä vastaava vulkaaninen kivilaji.
• travertiini, rakennusteollisuudessa käytetty, kalkkipitoisesta vedestä saostuneen hienorakeisen ja huokoisen mutta hyvin kiillottuvan kalkkisintterin nimitys. Yleensä travertiinit ovat väriltään kellanruskeita. Tunnetuinta on kirkkaankeltainen, heikosti juovainen roomalainen travertiini Sabiinilaisvuorilta, josta mm. Rooman Colosseum ja Pietarinkirkko on rakennettu. Suomessa sintterikivilajeja, kuten travertiinia, ei esiinny.
• tremoliitti, kidejärjestelmältään monokliininen, asultaan sälöinen tai kuituinen, lasikiiltoinen amfiboliryhmän mineraali, jonka kovuus on 5,5-6. Aktinoliitti ja tremoliitti muodostavat isomorfisen seossarjan.
• tripliitti, ruskea tai punertava pegmatiittimineraali. Tripliittiä on suurina kiteinä mm. Kemiön ja Eräjärven pegmatiiteissa.
• tuffi, kivettynyt vulkaaninen tuhka, jota paikoin käytetään rakennuskivenä ja jonka rakeiden läpimitta on alle 2 mm. Tuhkamateriaalin karkeusasteen perusteella tuffit voidaan jakaa karkearakeiseen, hienorakeiseen ja pölymäiseen tuffiin.
• tuliopaali, korukivenä käytetty oranssinvärinen opaalilaji.
• turjaiitti, nefeliinisyeniitteihin kuuluva syväkivilaji, jolle Wilhelm Ramsay antoi nimen Kuolan niemimaalla sijaitsevan Turjan (Teri) mukaan. Turjaiitin pääainekset ovat meliliitti, biotiitti ja nefeliini.
• turkoosi, kupari- ja vesipitoinen, läpinäkymätön fosfaattimineraali, väri vaihtelee taivaansinisestä vihertävään, kovuus on 5-6. Turkoosi on vanhastaan tunnettu korukivi, jota saadaan mm. Iranista, Meksikosta ja Yhdysvalloista.
• turmaliini, kemiallisesti monimutkainen, kidemuodoltaan pitkänomainen ja poikkileikkaukseltaan kolmiomainen, useimmiten musta borosilikaattimineraali, jonka kovuus on 7-7,5. Turmaliinikiteet ovat kolmisivuisia, pyöristyneitä ja pituussuuntaan uurteisia prismoja, joissa päät ovat erilaiset. Turmaliini on erittäin yleinen mineraali, joka pegmatiiteissa saattaa muodostaa metrien mittaisia jättiläiskiteitä. Yleisin on musta turmaliini. Kirkasvärisiä muunnoksia käytetään jalokivinä.

U

• ukonkivi, kvartsin ja joskus myös piikiven kansanomainen nimitys.
• ullmanniitti, teräksenharmaa nikkelimalmimineraali.
• ultramariini, kirkkaansininen myrkytön kivennäisväriaine. Keskiajalta lähtien ultramariinia valmistettiin luonnon lasuriitista (lapis latsuli) maaliväriaineeksi. Nykyisin sitä valmistetaan kaoliinista, piihaposta, soodasta ja rikistä, joihin sekoitetaan vähän pikeä tai hartsia. Muuttamalla valmistusmenetelmää ja tuotteen koostumusta saadaan myös vihreitä, sinivihreitä ja violetteja laatuja. Tavallinen ultramariini on erittäin kirkas ja valonkestävä. Ultramariinia käytetään myös eräiden muovien, kumin, linoleumin, vahakankaiden ja paperien värjäämiseen.
• uraanipikimalmi, pikivälke.
• uraliitti, Uralvuorten mukaan nimensä saanut pyrokseenien, varsinkin augiitin, muuttumistuloksena syntynyt sarvivälke.
• uraliittiporfyriitti, synnyltään vulkaaninen tai puolipinnallinen kivilaji, jonka hienorakeisessa, pääasiallisesti plagioklaasista ja sarvivälkkeestä koostuvassa perusmassassa on uraliittihajarakeita.
• uraniniitti, voimakkaasti radioaktiivinen, musta, kiteinen uraanimalmimineraali, kovuus on 5-6. Amorfista muotoa nimitetään pikivälkkeeksi. Pikivälke ja uraniniitti sisältävät keskimäärin 50-80 % uraania.
• uvaroviitti, tummanvihreä, kromipitoinen granaattimineraali, jota Suomessa on mm. Outokummussa muiden kromipitoisten mineraalien yhteydessä. Kirkkaita, läpikuultavia uvaroviitteja käytetään jalo- ja korukivinä.

V, W

• valkosafiiri, leukosafiiri, väritön korundi.
• vanadiniitti, kidejärjestelmältään heksagoninen vanadiinimineraali, jota on muutamien lyijy- ja sinkkimalmien rapautuneissa pintaosissa.
• variskiitti, fosfaattimineraali, jonka läpikuultavia vihreitä muunnoksia käytetään jalokivinä.
• veniitti, seoskivi, jossa vuorottelevat kiven alkuperäistä rakennetta myötäilevät tummat ja vaaleat suonet.
• verdeliitti, turmaliinin vihreä jalokivimuunnos.
• verikivi, hematiitin värilliseksi hapettunut, tiivis, metallikiiltoinen ja läpinäkymätön kiteinen jalokivimuunnos. Verikivi on yleinen korukivi.
• vermikuliitti, savimineraalit.
• vesiopaali, hyaliitti.
• vesuvianiitti, idokraasi, lasi- tai rasvakiiltoinen jalosilikaatti, joka on yleinen kalkkikivien ja magmakivien kontaktimuodostumissa mm. monin paikoin Etelä-Suomessa, kovuus on 6,5. Nimi juontuu tulivuori Vesuviuksesta. Värikkäitä vesuvianiittimuunnoksia käytetään korukivinä.
• viborgiitti, karkearakeisen rapakivigraniitin yleisin muunnos, jossa muutaman senttimetrin läpimittaisia ortoklaasihajarakeita ympäröi ohut oligoklaasikehä.
• vihreäkivi, vihreäliuske, matalassa lämpötilassa metamorfoitunut kloriittipitoinen kivilaji, joka nimensä mukaisesti on väriltään vihreä. Lapissa laajoina esiintyminä tavattavat vihreäkivet ovat syntyneet pääasiassa laavoista, tuffeista ja tuffiiteista.
• willemiitti, kidejärjestelmältään trigoninen, sinkkimalmina käytettävä silikaattimineraali, jonka tuntomerkkinä on voimakas vihreä fluoriloiste ultraviolettivalossa.
• vismuttihohde, vismutiniitti, harmaa, metallikiiltoinen vismuttimalmimineraali, jota saadaan Boliviasta.
• viteriitti, valkoinen tai kellertävä karbonaattimineraali, jota käytetään bariumin raaka-aineena.
• vitrofyyri, yksi laavakivilajeista. Vitrofyyrin koostumus vastaa kvartsi- tai maasälpäporfyyriä, mutta sen perusmassa on vulkaanista lasia.
• vivianiitti, rautafosfaatti, kiteisenä monokliininen, helmiäiskiiltoinen mineraali, jonka kovuus on 2. Multamaista vivianiittia, jota on muodostunut mm. luiden hajaantumistuloksena, on hieman Suomen lettosoissa ja savikerrostumissa. Paljastunut vivianiitti muuttuu ilman vaikutuksesta siniseksi.
• volframiitti, kidejärjestelmältään monokliininen, tumma volframimineraali ferberiitin ja hübneriitin isomorfisessa seossarjassa. Volframiitti, jonka kiteet ovat prismamaisia tai paksuja levyjä, on sarjan yleisin mineraali ja tärkeä volframin raaka-aine, jota saadaan mm. Burmasta ja Kiinasta. Suomessa volframiitista on vain hajatietoja, vaikka sitä tavataan mm. graniitti-, pegmatiitti- ja kvartsijuonissa sekä rapakiviin liittyvien greisenjuonien mineraaliseurueissa.
• wollastoniitti, kidejärjestelmältään trikliininen, asultaan sälöinen tai neulasmainen, väriltään tavallisesti valkoinen kalsiumsilikaatti, kovuus on 4,5-5. Wollastoniittiesiintymiä on kalkkikivissä mm. Kaakkois-Suomessa. Mineraalia hyödynnetään mm. keraamisessa sekä maali-, muovi- ja vuorivillateollisuudessa.
• wulfeniitti, raskas, keltainen tai punainen lyijymolybdaattimineraali, jota on lyijymalmien hapettuneissa pintaosissa.
• vulkaaninen lasi, nopeasti jäähtynyt laava, joka ei ole ennättänyt kiteytyä, vaan on jähmettynyt amorfiseksi lasiksi. Pitkien aikojen kuluessa vulkaaninen lasi usein kiteytyy mikrokiteiseksi.
• vuolukivi, pääasiassa talkkia ja karbonaatteja sisältävä pehmeä, väriltään harmaa tai vihertävä metamorfinen kivilaji. Nimi johtuu kiven helposta työstettävyydestä. Vuolukiveä on sen hyvän tulenkestävyyden vuoksi louhittu mm. uunikiviksi.
• vuorikide, väritön, kirkas kvartsi.
• vuorisuola, haliitti, vesiliukoinen, väritön tai punertava, läpinäkyvä tai läpikuultava mineraali, jonka kovuus on 2. Ruokatalouden (keittosuola) lisäksi vuorisuolaa käytetään myös kemianteollisuuden raaka-aineena. Vuorisuolaa saostuu kuivilla seuduilla laskujoettomien järvien pohjaan ja rannoille. Samalla tavoin ovat syntyneet suolakerrostumat, joita louhitaan eri puolilla maailmaa.

Y

• YAG (lyhenne sanoista yttrium, aluminium ja granaatti), keinotekoinen yttrium-alumiinioksidi, joka muistuttaa granaattia olematta silti silikaatti. Sillä ei ole vastinetta luonnossa. YAG:tä myydään värittömänä mm. nimillä diamonair ja diamantina timantin jäljitelmänä, ja sitä valmistetaan matkimaan muidenkin jalokivien värejä. Sen kovuus on 8,5.

Z

• zinnwaldiitti, litiumkiilteen eli lepidoliitin eräs alalaji.
• zirkoni, magmakivissä yleinen kidejärjestelmältään tetragoninen, mikroskooppisen pieninä rakeina esiintyvä silikaattimineraali, jonka kovuus on 7,5. Zirkonikiteet ovat kivissä lyhyitä, pölkkymäisiä prismoja, jotka päättyvät pyramideihin, hiekoissa ne ovat pyöreiksi kuluneita rakeita. Zirkonista on useita värimuunnoksia, korukivet hiotaan briljantin muotoon.
• zoisiitti, harmaa tai vihertävä mineraali, jota on monissa kivilajeissa muiden mineraalien, varsinkin plagioklaasin, muuttumistuloksena. Sen kovuus on 6.

Ö

• öljykivi, öljyliuske, liuskeöljystä ja palavastakivestä käytetty nimitys.
• öljyliuske, liuskeöljy, palavakivi.