Ajankohtaista


Järkivihreää ilmasto- ja energiapolitiikkaa

05.02.2008


Euroopan unionin tavoitteena on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannosta 8,5 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Komissio asetti Suomen tavoitteeksi 38 prosenttia. Se on vajaan kymmenen prosentin osuuden nosto nykyisestä.

Suhteessa maamme väkilukuun, meillä on eurooppalaisessa vertailussa paljon potentiaalia uusiutuvaan energiantuotantoon, varsinkin metsissä ja vesivoimassa. Niitä olemmekin hyödyntäneet hyvin. Siksi uusiutuvien osuus Suomen energiantuotannosta on unionin korkeimpia. Komissio määrittelikin osuutemme kasvutavoitteesta hieman keskimääräistä pienemmäksi.

Komissio julkaisi myös tavoitteet hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta 20 prosentilla, energiatehokkuuden parantamisesta 20 prosentilla sekä liikenteen biopolttoaineiden osuuden nostamisesta 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nämä ovat tiukkoja, mutta oikeita toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Nyt onkin aika siirtyä prosenttikeskustelusta toimenpiteisiin. Surkuttelulla emme saa mitään aikaiseksi. Tavoitteet ovat haasteellisia, mutta samat haasteet ovat edessä kaikilla EU-mailla. Niiden toteutus vaatii uusia valintoja ja toimia. Toteutus myös maksaa, mutta kuka on luullut että ilmastotalkoista ilman kustannuksia selvitään?

Aluksi on päästävä ulos ideologisista poteroista. Kaikki päästöttömät ja uusiutuvat energianlähteet on otettava tarkasteluun. On tehtävä loppu ”ei” liikkeelle energiapolitiikassa. Siinä vastustetaan ensin fossiilisia polttoaineita, sitten ydinvoimaa. Lisäksi halutaan suojella metsät energiakäytöltä ja kieltää vesivoiman lisärakentaminen. Tuollaisella epä-älyllisyydellä tuotantokeinot ideologisoidaan tavoitteita – vähäpäätöisyyttä ja energiatehokkuutta - tärkeämmiksi.

Nyt tarvitaan järkivihreää ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Järkivihreydessä kaikki tuotantovaihtoehdot pidetään osana kokonaisuutta. Vuoteen 2020 mennessä on keskityttävä päästöjen voimakkaaseen vähentämiseen. Siihen kuuluu fossiilisten päästöjen osuuden pienentäminen uudella tekniikalla ja päästökaupan avulla. Kokonaisuuteen kuuluvat myös ydinvoiman ja vesivoiman lisärakentaminen sekä biomassan ja tuulivoiman kapasiteetin järkevä lisääminen. Myös energiatehokkuuden parantamisessa on valtavasti potentiaalia.

Pidemmällä aikavälillä, vuoteen 2050, on tavoiteltava kestävällä ja päästöttömällä pohjalla olevaa energiapalettia. Jos määrätietoiset panostukset uusiutuviin ja vaihtoehtoisiin energialähteisiin onnistuvat halutulla tavalla, on mahdollista laskea ydinvoiman osuutta nyt käytössä olevan voimalakapasiteetin vanhentuessa. Esimerkiksi tuulivoimassa on pidemmällä aikavälillä merkittävää potentiaalia, mutta ei vielä vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoiman kymmenkertaistaminenkin nostaa sen osuuden vasta muutamaan prosenttiin. Tuulivoimatuotannon lisäämisen tukemisessa on kehitettävä uusia innovatiivisia, markkinaehtoisia ja kustannustehokkaita keinoja.

Järkivihreä ilmasto- ja energiapolitiikka on sitä, että tavoitteet asetetaan korkealle, mutta vähäpäästöisiä ja kestäviä ratkaisuja toteutetaan mahdollisimman tehokkaasti ja pienin lisäkustannuksin. On muistettava, että laskun maksaa aina suomalainen, veroina tai sähkön hinnassa. Suomalaisia on kannustettava oikeisiin valintoihin. Omilla valinnoillaan on voitava vaikuttaa laskun hintaan, kuten autoverouudistuksessa. Järkivihreä energiapolitiikka ei saa olla peiteltyä maatalous-, alue-, tai työllisyyspolitiikkaa. Vaikka nämä politiikanlohkot ovat tärkeitä, tulee niitä käsitellä läpinäkyvästi omana kokonaisuutenaan.

Järkivihreä energia- ja ilmastopolitiikka mahdollistaa ilmaston ja ympäristönsuojelun vaarantamatta suhteellista kilpailukykyämme. Suomi voi näyttää suuntaa miten pieni maa toteuttaa sen, mikä pitää toteuttaa myös globaalisti. Järkivihreällä politiikalla mahdollistamme myös maailmanlaajuisesti kaupallisesti menestyksellisten innovaatioiden syntymisten täällä Suomessa. Meillä on suuri intressi ja paljon osaamista. Puhdas energiateknologia voi olla seuraava vientimenestyksemme.

Kolumni on julkaistu Turun Sanomissa 5.2.2008



Hyvinvointia oikealla veropolitiikalla

01.02.2008


Usein kuulee moitteita talouden ”kovista arvoista”. Näistä puheista kuultaa läpi ymmärtämättömyys talouden ja hyvinvointimme perusteista. Talous ei ole arvo. Talous on väline hyvinvoinnin tuottamiseksi sekä yhteiskunnallisten tavoitteiden ja arvojen toteuttamiseksi. Talouden kasvaessa myös hyvinvointi kasvaa. Hyvinvoinnin kasvun aikaansaannosten jakaminen kaikille on yhteiskunnan arvopohjainen tehtävä. Tämä on kuitenkin tehtävä huolella ja taloutta ymmärtäen. Hyvinvoinnin kakku on leivottava aina yhä uudelleen. Pelkkään jakamiseen keskittyvällä leivonta unohtuu ja käteen jää ainoastaan murusia.

Talouden inhimillisesti kovimmat vaikutukset näemme jos talouden hoito epäonnistuu. Silloin menoja on liikaa suhteessa tuloihin ja kasvun edellytyksistä ei ole pidetty huolta.

Talouden lait pätevät niin yritysten toiminnassa ja työpaikkojen synnyssä kuin viisaassa veropolitiikassakin. Yritykset luovat uusia työpaikkoja. Yksityinen sektori, yrittäjyys ja toimeliaisuus luovat hyvinvointia jaettavaksi. Yhteiskunnan tehtävä on luoda yritystoiminnalle ja työnteolle parhaat mahdolliset edellytykset. Hyvinvoinnin hedelmiä on verotettava viisaasti, jotta yritysten kannattaa toimia ja työllistää Suomessa jatkossakin.

Globalisaatio tuo moninkertaisesti kuin vie

Kehitys on myös muutosta. Vanha väistyy ja uutta tulee tilalle. Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Joskus taannoin kannatti siirtää katse taskulaskintuotannon suuntaan sen sijaan, että olisi suojeltu helmitauluteollisuuden työpaikkoja viimeiseen saakka. Mitä aiemmin toimittiin, sitä hallitumpi muutos, pysyvämpi työllisyys, kasvavampi talous ja kukoistavampi hyvinvointi. Tämä sama kehityksen kulku toimii nyt ja jatkossakin. Kehityksen suuntaan voi vaikuttaa olemalla aloitteellinen. Kehitystä vastaan taistelu vie lopulta puille paljaille.

Työn menettäminen on ihmiselle valtava vastoinkäyminen ja tuska on ymmärrettävä. Kokonaisen tehtaan lakkauttaminen on paikallisesti ja alueellisesti kova menetys. Tuolloin tarvitaan kuitenkin tulevaisuudenuskoa ja toimenpiteitä uusien työpaikkojen luomiseksi. Moni kysyykin helposti silloin onko markkinataloudessa järkeä. Silloin ei saa kuitenkaan lannistua. Valtiovallan tehtävänä on luoda rakennemuutoksissa edellytykset vastoinkäymisiin joutuvien paikkakuntien ja alueiden uuden elinkeinotoiminnan viriämiseen. On myös yleisesti pidettävä huolta että yrittäminen ja työnteko Suomessa kannattavat.

Nokiakin joutui aikoinaan lopettamaan työpaikkoja kumi- ja kaapeliteollisuudessa, jotta pystyi ottamaan uuden suunnan maailman johtavaksi matkaviestinten valmistajaksi. Tuskin kukaan silti näin jälkeenpäin väittää, että Nokian strategia oli huono ja väärä suomalaisen työväen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Hallittu rakennemuutos kehityksen mukana on ainoa tie menestystarinoihin. Niin luodaan tulevaisuuden työpaikkoja ja hyvinvointia.

Usein työpaikkojen siirtymisestä ja työn muutoksesta syyllistetään globalisaatiota ja maailmanlaajuisia markkinoita. Syyllistäjät sahaavat omaa oksaamme. Suomi on maailman kaupan avautumisen suurimpia voittajia. Suomalainen osaaminen ja yrityksemme ovat kansainvälistyneet ja tuoneet valtavasti hyvinvointia pieneen maahamme. Me olemme myyneet osaamistamme ja tuotteitamme ympäri maailman. Se on tehnyt meistä yhden maailman rikkaimmista ja hyvinvoivimmista kansakunnista.

Jos muut maailman maat olisivat viimeiseen saakka aina suojelleet tuotantoaan ja työpaikkojaan, niin Nokioita sekä nykyisenkaltaista metsä- ja metalliteollisuuttamme ei olisi koskaan syntynyt. Suomalainen hyvinvointi olisi jäänyt syntymättä. Mitä joskus tässä kaikessa välillä menetämmekin, olemme saaneet ja tulemme saamaan moninkertaisesti takaisin.

Sinivihreä hallitus on toiminut nyt yhdeksän kuukautta ja maassa on noin 20 000 työpaikkaa enemmän kuin hallituksen aloittaessa viime keväänä. Näitä ilouutisia uusista työpaikoista vain uutisoidaan turhan harvoin. Työllisyys, kasvu ja hyvinvointi eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyyksiä. Menestys on ansaittava työllämme yhä uudelleen. Veropolitiikalla on tässä keskeinen merkitys.

Veronkevennyksillä kasvua, parempia verotuloja ja hyvinvointia

Hämmästyn säännöllisesti, että monet aivan järkeviltä tuntuvat poliitikot pitävät näkemyksensä perusteena, että korkeampi tuloveroprosentti tarkoittaisi suurempia verotuloja. Viimeistä vuosikymmentä tarkkailemalla huomaa, että näin ei ole.

Verotus ei ole talouden kokonaisuudesta ulkopuolinen tekijä, vaan myös käyttäytymistä ja valintoja muokkaava tekijä. Ihmiset ja yritykset osaavat laskea. Kun lisätöistä rangaistaan viemällä yli puolet ansioista veroina, alkaa monella motivaatio laskea kerätä lisäansioita vanhuuden turvaksi tai vaikkapa lasten opintojen tueksi.

Liian korkea verotus voi alentaa motivaatiota ottaa vastaan uusi, haasteellisempi ja paremmin palkattu työpaikka. Liian korkea verotus estää myös työllistymistä, jos pienestä palkasta ei verojen jälkeen jää juuri enempää käteen kuin yhteiskunnan tuilla eläessä. Liian korkea verotus lopulta vähentää verotuloja.

Ansiotulojen verotusta on määrätietoisesti alennettu vuodesta 1995 lähtien noin seitsemän prosenttiyksikköä kaikissa tuloluokissa. Taloudesta mekanistisesti ajattelevien mukaan verotulojen olisi pitänyt vähentyä. Verotulot ovat kuitenkin samalla kasvaneet reilussa vuosikymmenessä reaalisesti puolitoistakertaiseksi, siis rahan arvon muutos huomioiden.

Tuloverotuksen keventäminen kannustaa työllistämään, työllistymään, ottamaan vastaan haasteellisempia työtehtäviä ja tekemään enemmän töitä. Tämä merkitsee lisää verotuloja ja hyvinvointia. Ne jotka viisastelevat maltillisten veronalennusten rapauttavan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan, puhuvat pehmoisia.

Keskituloisen palkansaajan kukkarossa seitsemän prosenttiyksikköä kevyempi palkkaverotus tarkoittaa yli kahtasataa euroa kukkarossa joka kuukausi. Veronalennusten kritisoijat haluaisivat viedä sen kaksisataa kuussa pois keskituloiselta. Vastineeksi siitä saisimme suuremman työttömyyden sekä työttömyys- ja sosiaalimenot. Siihen se kaksisataa kuluisikin. Ei jäisi keksituloisen veronmaksajan palveluihin euroakaan enempää.

Kokoomukselle tuloveron alentaminen ei ole mikään ideologinen kysymys. Verotus on väline, jolla kannustetaan ihmisiä työntekoon, yrittämiseen ja itsensä kehittämiseen. Kannustavalla verotuksella kerätään enemmän verotuloja pienemmällä prosentilla kuin passivoivalla verotuksella ja suuremmalla prosentilla. Kokoomuksen tarkoituksena ei ole minimoida verotusta, vaan optimoida se palvelemaan itse tavoitteita: kannustavuutta, työllisyyttä, kasvua ja hyvinvointia.

Talouden kovia arvoja ei siis ole olemassakaan. Talouden ja kokonaisuuksien ymmärtäminen taas on edellytys hyvinvoinnin lisäämiselle ja jokaisesta huolehtimiselle. Tulevaisuuden rakentamiseksi tarvitaan tavoitteita. Talous on väline näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

kirjoitus on julkaistu MTV3:n nettikolumnina 1.2.2008



Kuntatalous ja palvelut

20.01.2008


Kunnat tuottavat valtaosan hyvinvointipalveluistamme. Kuntien taloustilanne sekä niiden osaaminen ja yhteistyö palveluiden järjestämisessä määrittävät mitä vastinetta kuntalaiset verovaroilleen saavat. Kyselyiden mukaan moni suomalainen olisi valmis maksamaan vaikka enemmän veroja, jos se takaisi hyvät palvelut. Olennaisempaa kuin verojen taso on kuitenkin se mitä verovaroilla tehdään. Jos palvelutuotanto on järjestetty huonosti, uppoaa heikkoihinkin palveluihin paljon verovaroja. Silloin veronkorotuksilla kerätty lisäraha menee kankkulan kaivoon.

Jos pelkkä raha ratkaisisi, olisi tänä vuonna kunnissa leveä vuosi. Valtion kunnille maksamat valtionosuudet kasvavat nettomääräisesti tänä vuonna 755 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi, viime vaalikaudella keskimääräinen kasvu oli noin 230 miljoonaa vuodessa. Koko viime vaalikauden neljänä vuonna valtionosuudet kasvoivat yhteensä 923 miljoonaa euroa. Sinivihreä hallitus lisää kuntien valtionapuja heti ensimmäisessä budjetissaan lähes yhtä paljon kuin kasvu oli koko viime vaalikaudella.

Myös kuntien verotulojen ennakoidaan olevan tänä vuonna jopa seitsemän prosenttia korkeammat kuin viime vuonna. Tämä tarkoittaa noin 1,1 miljardin euron lisätuloja kunnille. Nämä yhdessä valtionosuuksien kanssa lisäävät kuntien käytettävissä olevia varoja tänä vuonna lähes kahdella miljardilla eurolla. Siksi kuntien talousvaikeudet saavat mietteliääksi. Jos edes näin suuren tulojen kasvun aikana ei meinata pärjätä, niin miten kunnissa pärjätään normaalin tai normaalia hitaamman talouskasvun aikana?

Olen ihmetellyt sitä populismin määrää, millä oppositiopuolue SDP ratsastaa kuntataloudesta räksyttäessään. Ainoa vaihtoehto kaikkeen on lisäraha. Vaihtoehtobudjetissaan SDP haluaisi tuplata hallituksen tarjoaman erityisen suuren valtionosuuksien lisäyksen. Viime vaalikaudella, SDP:n ollessa valtiovarainministeripuolue, vuotuiseksi kasvuksi riitti keskimäärin 230 miljoonaa. Nyt oppositiopuolue SDP:n mielestä pitäisi valtionapuja lisätä kerralla kuusinkertainen määrä, 1 500 miljoonaa euroa, yhdessä vuodessa. Tällaisilta vaateilta on uskottavuus hukassa.

Kuntien talousvaikeudet ovat tietenkin totta. Suomalaisista kunnista 116 nosti veroprosenttiaan tälle vuodelle. Se ei kuitenkaan juuri eroa viime vuodesta, jolloin veroprosenttiaan nosti 106 kuntaa. Kaiken kaikkiaan veronkorotuspäätöksiä tehtiin kunnissa viime hallituskaudella yli 500. Moni kunnista nosti veroprosenttiaan tälle vuodelle varautuen arvioitua korkeampien palkkamenojen kattamiseen. Uskallan ennustaa, että sinivihreän hallituksen politiikan myötä ensi vuonna tullaan näkemään viime vuosiin verrattuna ennätyksellisen vähän kunnallisveron korotuksia.

Hallituksen toimenpiteiden on moitittu johtaneen kunnille liian kalliiseen palkkaratkaisuun ja sitä kautta suureen kustannusten kasvuun. Sinivihreä hallitus todella asetti tavoitteekseen, että tällä palkkakierroksella korotusprosenttien kärjessä ovat kunnalliset, koulutetut, naisvaltaiset alat. Hallitus myös oli valmis panostamaan valtionapujen kautta uutta lisärahaa, jotta kunnat voivat maksaa näille aloille korkeammat korotusprosentit. Lisärahaa on ylimääräinen 150 miljoonan euron valtionosuuksien yleiskorotus. Tämän lisäksi tällä vaalikaudella palkka- sekä muiden kustannusten nousu kompensoidaan ensi kertaa täysimääräisesti tämän vuosituhannen puolella. Pelkästään jo nämä muutokset tuovat kuntien valtionosuuksiin tällä vaalikaudella enemmän rahaa kuin viime hallituksen kaikki panostukset yhteensä.

Vaikka viime syksyn palkkakierros oli vaikea, niin lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Naisvaltaiset, koulutetut, kunnalliset alat ovat palkkakierroksen voittajia. Se joka väittää, että näin olisi tapahtunut ilman Kokoomuksen ja sinivihreän hallituksen toimenpiteitä, ei puhu totta. Jos näiden asioiden kuntoon laittaminen olisi helppoa, se olisi tehty jo aikaa sitten.

Hallituksen toimet eivät kuitenkaan ole syy kuntien palkkaratkaisun hintaan. Yleisen palkankorotustason määrittelivät jo viime keväänä sopimuksensa tehneet metalli- ja kemianteollisuus lähemmäksi kymmentä kuin viittä prosenttia. Tämä oli kallein tekijä kuntien palkkasumman kasvulle. Hallituksen tavoite aiemmin altavastaajan roolissa olleiden alojen korkeammista korotuksista nosti kuntien kokonaispalkkasummaa ja kustannuksia vain muutamia prosentteja yli yleisen linjan. Sen osan kustantamisessa on valtio vahvasti mukana.

Täytyy muistaa, että kuntatyöntekijöiden palkankorotuksista iso osa tulee takaisin yhteiskunnan käyttöön kohonneina verotuloina. Kokonaisuudessaan palkankorotuksista 40 prosenttia palautuu verotuloina. Tästä kunnat keräävät osan suoraan. Se on yksi selittävä tekijä niiden verotulojen voimakkaaseen kasvuun. Valtionkin keräämästä osuudesta palautuu paljon takaisin kuntien valtionosuuksien muodossa.

Pelkkä raha ei siis ratkaise kuntien nopeaa kustannusten kasvua. Kuntien on pakko uudistua. On uudistettava rohkeasti kuntarakennetta. On myös uskallettava uudistaa palvelutuotantoa. Palvelutuotantoa on jatkossa tehtävä yhä suuremmissa kunnissa sekä yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kunnan rooli on päättää, järjestää ja rahoittaa palvelut sekä taata niiden laatu. Palveluntuotannossa taas pitää huomioida maksajan, eli kuntalaisen etu. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkin palvelut kunta tuottaa itse, jotkut se hankkii yksityisiltä tai kolmannelta sektorilta. Palveluita ei saa tuottaa ideologisin perustein, vaan tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Hinta, sekä saatavien palveluiden määrä ja laatu ovat silloin ainoita ratkaisevia tekijöitä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on mainio puite näille uudistuksille, mutta se ei ratkaise mitään automaattisesti. Tarvitaan kuntapäättäjien halua laittaa asiat sille tolalle, että veroeuroilla tarjotaan laadukkaat palvelut myös jatkossa. Näin kustannusten kasvu voidaan pitää kurissa. Valtiovalta voi antaa vain puitteita ja edellytyksiä kehitykselle. Kuntien itsehallinto ja itsemääräämisoikeus tarkoittavat sitä, että lopullinen vastuu pärjäämisestä ja palveluista on kunnilla itsellään. Näin pitääkin olla.

artikkeli on julkaistu Savon Sanomissa 20.1.2008



Huomisen hyvinvointi

07.12.2007


Huomisen hyvinvointi on paljolti tänä päivänä tehtävien päätösten varassa. Nyt tehtävillä linjauksilla ei vaikuteta ainoastaan ensi vuoden veroihin, palveluihin ja etuuksiin. Samat päätökset vaikuttavat myös useita vuosia tulevaisuuteen. Haluan olla rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa, jossa hyvinvointia, palveluita ja ihmisten mahdollisuuksia toteuttaa itseään rakennetaan kestävälle pohjalle. Siihen tarvitaan malttia, vastuullisuutta sekä viisautta nähdä yli seuraavan vuoden.

Talous nähdään usein kovana arvona, jonka realiteeteista muistuttaminen estää kaiken hyvän toteuttamisen. Itse olen täysin päinvastaista mieltä. Kestävä ja vahva talous on väline rakentaa hyvää yhteiskuntaa. Meillä suomalaisilla on ollut kansakuntana malttia vaurastua ja rakentaa kestävää hyvinvointia. Tarvittavat korjausliikkeet olemme yleensä osanneet tehdä ajoissa. Olemme kärsivällisesti investoineet maamme historiassa teollistumiseen ja koulutukseen. Ne ovat tehneet pienestä syrjäisestä kansastamme menestyjän maailmassa.

Kestävä talouspolitiikka on hyvinvoinnin ja vaurauden ehto. Talouspolitiikka ei ole mitään salatiedettä. Jokainen voi ymmärtää valtiontalouden realiteetit vertauksilla omaan talouteen. Yli varojensa ei voi pitkään elää. Velat on maksettava. Toisinaan tulee yllättäviä kertaluonteisia tuloja. Välillä menee huonommin ja tulee yllättäviä menoja. Pysyvät menot on suhteutettava tuleviin tuloihin. Menoista osa on järkevä sijoittaa sellaiseen, joka tuottaa hyvää myös jatkossa. Näinkin yksinkertaisia perusasioita tuntuu monen silti olevan vaikea toteuttaa käytännössä poliittisessa päätöksenteossa.

Edeltäjäni valtionvarainministerinä ja Kokoomuksen puheenjohtajana, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö oli haastattelussaan tällä viikolla huolissaan siitä, miten rahat tulevaisuudessa riittävät hyvinvointipalveluihin ja etuuksiin väestön ikääntyessä. Tuo huoli on oikea. Niinistö myös muistutti, että hallituksen talouspolitiikka perustuu tavoitteelle ennusteita suuremmasta kasvusta. Näin se juuri on. Nykymenolla julkinen talous on nykyisellä menotasolla vaalikauden lopussa vuositasolla 3-4 miljardia euroa alle kestävän tason. On siis tehtävä nyt ja jatkossa viisaita toimenpiteitä, joilla syntyy uutta kasvua.

Nyt on keskityttävä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla parannetaan työllisyyttä, tuottavuutta ja kasvua. Uusien pysyvien menojen luominen ainoastaan heikentää julkisen talouden tasapainoa heikennetään entisestään. Uutta kasvua luovilla toimenpiteillä pystymme säilyttämään nykyisenkaltaiset hyvinvointipalvelut sekä toteuttamaan kestävällä tavalla jatkossa kaavaillut parannukset.

Suomi ikääntyy kaikkein nopeimmin Euroopassa. Suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja työikäiseksi tulevat ikäluokat ovat aiempaa pienempiä. Entistä pienempi joukko siis maksaa aivan lähitulevaisuudessa yhä useamman menot. Tämä niin kutsuttu huoltosuhde jopa kaksinkertaistuu lähivuosikymmeninä. Yhtälö on vaikea. Maksettavista eläkkeistä vähintään kaksi kolmasosaa kustannetaan sen hetken veronmaksajien pussista. Vanhenevan väestön tarpeisiin menee myös kaikkein kalleimmat terveydenhuollon palvelumme. Pysyvät menomme kasvavat siten nopeasti. Samalla verotulojen kasvu on hiipumaan päin työpanoksen vähentyessä.

Tarvitsemme Suomessa hyvinvoinnin tulevaisuustalkoita. Se tarkoittaa menomalttia sekä uutta kasvua luovia toimenpiteitä. Menomaltti on sitä, että erityisen hyvien verotulojen vuosina maksetaan velkaa pois. Näin saamme velanottopuskuria huonompia aikoja ja mahdollisia ikäviä yllätyksiä varten. Maksamalla velkaa saamme myös tilaa kestävällä pohjalla oleville pysyville menolisäyksille. Kahden miljardin euron velanmaksu pienentää korkokustannuksia 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Se on pysyvästi käytettävissä parempiin tarkoituksiin. Menomaltti on myös sitä, että pidättäydytään suurista pysyvistä menolisäyksistä, joiden kustantamisesta tulevaisuudessa ei ole takeita.

Sinivihreä hallitus on päättänyt jo heti alkutaipaleellaan parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Vuoden vaihteessa pienet kansaneläkkeet nousevat suurimmalla osalla kerralla yli 50 eurolla. Opintoraha kasvaa ensi syksynä 15 prosentilla. Eläkeläisten verotusta kevennetään ja opiskelijoiden vapaan tulon rajaa korotetaan. Lapsilisät nousevat yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä. Kotihoidon tukea nostetaan. Nämä kaikki parannukset astuvat voimaan jo ensi vuonna. Kaikkea hyvää ei voi kuitenkaan toteuttaa kerralla. Se on viisasta menomalttia.

Toinen puoli hyvinvoinnin tulevaisuustalkoita on luoda uutta kasvua. Sitä saadaan panostamalla koulutukseen, osaamiseen ja työllisyyden kasvuun. Olemme siirtyneet teollisuuden ajasta osaamisen aikaan. Siksi meidän on investoitava inhimilliseen pääomaan. Työikäisten vähentyessä jokaisen kynnelle kykenevän on voitava antaa oma panoksensa. Sinivihreä hallitus on toteuttanut ja toteuttaa laajan valikoiman toimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Koulutusta on kehitettävä peruskoulusta yliopistoihin. Hyvät Pisa-tuloksemme eivät saa olla tekosyy tyytyä peruskoulumme nykytilaan. Parhaat oppimistulokset on ansaittava aina uudelleen. Ikäluokkien pienentyessä kohdennamme oppilasta kohti aiempaa enemmän varoja pienentääksemme opetusryhmiä. Näin voimme parantaa entisestään jokaisen oppilaan henkilökohtaisia valmiuksia vastaavaa laadukasta opetusta.

Olemme myös lisänneet ammattikoulutuksen aloituspaikkoja, oppisopimuskoulutusta sekä työpajatoimintaa. Koulutuksen kaikilla tasoilla on kohdattava aiempaa paremmin työelämän tarpeitten kanssa. Tämä pätee erityisesti työvoimapoliittiseen koulutukseen. Yliopistot tulevat yliopistolain uudistamisen myötä kokemaan suurimmat muutokset perustamisensa jälkeen. Yliopistojen oma päätösvalta toiminnastaan lisääntyy. Jatkossa laatu on pelkkää koulutusmäärää tärkeämmällä sijalla.

Kaiken työnteon täytyy olla arvokasta ja kannattavaa. Valmistelussa oleva sosiaaliturvauudistus rakentaa sosiaaliturvan, työtulojen ja verotuksen kokonaisuuden siten, että työnteko on aina kannattavaa ja järjestelmät joustavat ihmisten ehdoilla. Vaalikauden aikana toteutettavilla tuloveronalennuksilla kannustetaan sekä työllistämään että työllistymään. Työn ja tekijän kohtaamisen esteitä puretaan myös valtiosihteeri Sailaksen johdolla etenevässä työryhmässä. Sieltä tulevia aloitteita toteutetaan niiden valmistuttua. Jo ensi vuoden alusta toteutetaan 250 euron kuukausittainen työasuntovähennys helpottamaan työn vastaanottamista kauempaakin.

Kestävä julkinen talous on heikon paras ystävä. Ylisuurten menolisäysten seurauksena on aina pidemmällä aikavälillä lasku, josta kärsivät eniten ne, joilla on jo ennestään vähiten. Laskun maksavat lopulta lapsemme. Siksi me tarvitsemme malttia vaurastua. Vain siten voimme huolehtia niistä, jotka huolenpitoa tarvitsevat. Vain siten voimme jatkossakin tehdä panostuksia inhimilliseen pääomaan, sivistykseen ja osaamiseen, pärjäämiseen täällä pienessä pohjoisessa maassa. Huomisen hyvinvoinnista puhuminen ei ole aina yhtä suosittua kuin luvata kaikille kaikkea tänään. Silti se on ainoa vastuullinen tapa toimia.

artikkeli on julkaistu Savon Sanomissa 7.12.2007



Kulutusjuhlista leikkauslistoihin

23.11.2007


On helppo uskoa vanhaa totuutta, että talouspolitiikan suurimmat virheet tehdään silloin kun taloudella menee erityisen hyvin. Ei tarvitse kuin hetki kuunnella eduskuntakeskustelua aiheesta kuin aiheesta. Loputtomana virtana toistuvat hokemat: ”kyllä rahaa riittää” tai ”ongelma voidaan ratkaista rahalla”. Keskustelun suuruusluokat, eurot ja markat, miljoonat ja miljardit, puhumattakaan prosenttilaskuista, ovat vaatijoilta pahanlaatuisesti hukassa.

On kokonaisuuden kannalta yhtä tyhjän kanssa, tehdäänkö tänä ja ensi vuonna hetkellistä valtiontalouden ylijäämää kaksi, kolme vai neljä miljardia verrattuna siihen, paljonko nyt kulutusjuhlien kiihkossa sorrutaan luomaan pysyviä menolisäyksiä valtiontalouteen. Aivan kuin joku arpajaisvoiton innoittamana päättäisi ostaa loistoauton osamaksulla, kun voittokupongilla saa katettua ensimmäiset osamaksuerät.

Ymmärrän, että arkisessa poliittisessa keskustelussa ei ole suosittua toimia pitkäjänteisesti. On herkullisempaa elää kädestä suuhun. Opposition vastuuttomat rahanjakajat ovat valmiit vaatimuksillaan tuhoamaan mahdollisuudet kunnolliseen vanhusten hoitoon tulevaisuudessa. Kaupan päälle he jättäisivät jättilaskun tästä kaikesta lastemme maksettavaksi. Minä en sellaiseen vastuuttomuuteen suostu.

Kansantaloudessa on harvemmin niitä vuosia, kun velkaa on edes mahdollista maksaa pois, useammin tulee niitä, jolloin on paineita velanottoon. Kun nyt elämme niitä vuosia, jolloin verotulojen kasvu on poikkeuksellisen nopeaa, niin silloin velkaa on maksettava. Kaikki varmasti ymmärtävät mitä tapahtuu, jos velkaa vain otetaan aina lisää maksamatta sitä takaisin.

Aivan ovella on aika, jossa useat meihin kohdistuvat uhkat voivat realisoitua kerralla. Jokainen on varmasti kuullut, että lähivuosina ikääntyminen muuttaa Suomessa huoltosuhteen maailmassa ennen kokemattomaan epätasapainoon. Entistä pienempi joukko veronmaksajia joutuu kustantamaan yhä suuremman joukon palvelut ja eläkkeet. Uusimman väestöennusteen mukaan tuo kuilu on vielä paljon aiemmin pelättyä suurempi, mittaluokaltaan ylivoimaisesti länsimaiden vaikein.

Samaan aikaan erityisen hyvät talouskasvun vuodet ovat viimeisillään ja edessä on hiipuminen normaalin kasvun aikaan, jos ei hitaammankin. Tähän vaikuttaa erityisesti osaavan työvoiman pula ja työvoimakustannusten nopea kasvu. Myös Yhdysvaltain luottokriisin pitkittyminen lisää maailmantalouden kasvuun hidastavasti vaikuttavan taantuman uhkaa. Nämä kolme tekijää voivat yhtäaikaisesti saada julkisen taloutemme syöksykierteeseen. Silloin kulutusjuhlat päättyvät dramaattisin seurauksin; joudumme ottamaan nopealla tahdilla uutta velkaa ja leikkauslistat yhteiskunnan maksamista menoista ja etuuksista ovat pitkät.

Jo nyt kansantaloutemme kestokyky liikkuu äärirajoilla. Oman ministeriöni kansantalousosasto arvioi, että jo nykyisellä menotasolla valtiontalouden tasapaino on vähintään prosenttiyksikön liian alhaalla verrattuna bruttokansantuotteeseen vaalikauden lopulla, jotta voisimme selvitä edes väestön ikääntymisen tuomista haasteista. Tuo prosentti tarkoittaa kahden miljardin euron menoja. Jos emme saa aikaan arvioita parempaa kasvua, ovat edessä raskaat leikkauslistat.

Tällaisessa tilanteessa etuuksien, palveluiden ja muiden leikkausten kärsijöinä olisivat tavalliset suomalaiset. Ihmisillä pitää olla luottamus sellaisen talouspolitiikan tekemiseen, joka takaa heille vakauden suunnitella omaa elämäänsä.

Silti oppositio esittää valtavia pysyviä menolisäyksiä. Kuntien valtionosuuksiin, joita muuten lisätään enemmän kuin koskaan, vaaditaan 600 miljoonaa lisää. Sinne ja tänne toisia satoja miljoonia, ”kyllä rahaa riittää”. Yhteensä demareiden ryhmän ja valiokuntaryhmien vaatimukset ovat ylittäneet jo kaksi miljardia. Tässä ei ole siis mukana vielä yksittäisten edustajien yksittäisiä vaateita. Demareiden linjan mukaan ottaisimme siis harvinaisen hyvinä vuosina lisää velkaa velanmaksun sijaan.
Vaikka taloutemme joutuu jo lähitulevaisuudessa vaikeuksiin väestön ikääntymisen tuomien haasteiden johdosta, on meillä kaikki mahdollisuudet selvitä haasteista. Se vaatii meiltä kykyä luoda kasvua sekä vastuullisuutta menojen lisäyksissä. Kummassakaan ei varaa epäonnistua.

Vastuullisella ja ripeällä talouspolitiikalla pidetään Suomi liikkeessä. Olemme pärjänneet 90 vuoden itsenäisyyden ajan loistavasti ja vaikeissakaan tilanteissa emme ole vaipuneet epätoivoon. Suomalainen hyvinvointivaltio on osoittanut kestävyytensä ja on kunkin sukupolven velvollisuus kantaa vastuu sen turvaamiseksi myös tuleville sukupolville. Satojen miljoonien ja miljardien vaatimukset pysyviin menoihin muuttavat tuon varautumisen mahdottomaksi ja vievät väärälle sekä vastuuttomalle tielle.


Vastuu puheista


Opposition rivikansanedustajan tai valtiontalouden kannalta kohtalokkaat puheet voi vielä laittaa eräänlaisen syyntakeettomuuden piikkiin, jos ei tiedetä mitä vaatimuksista seuraa. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Eero Heinäluoman puheet ovat taas raskauttavia, koska hän entisenä valtiovarainministerinä varmasti tietää mistä puhuu. Näin hän kirjoitti omassa nettikolumnissaan vielä vuosi sitten 24.11.2006:

” Valtiontaloutemme on tänään tasapainossa ja koko julkinen taloutemme selvästi ylijäämäinen. Vaikka taloustilanteemme on vakaa, pitää meidän vakavasti harkita, kuinka paljon syömme tänään ja kuinka paljon laitamme sivuun tulevaisuuden tarpeisiin. Harvoin voi syödä ja säästää yhtä aikaa. Kysymys on samalla myös sukupolvien välisestä tulonjaon oikeudenmukaisuudesta. Tämän päivän päättäjien on vastattava omista menoistaan ja omista vastuistaan. Emme voi siirtää laskua lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Suomessa tarvitaan aikaisempaa isompaa puskuria ottaaksemme vastaan ikääntymisen haasteet. Meidän on tehtävä ylijäämää hyvinä aikoina, kerrytettävä puskureita, rahastoitava eläkkeitä, maksettava velkaa pois. Näin saamme liikkumatilaa, mikäli joudumme jälleen taloushaasteiden eteen. Tämä on myös se viisas neuvo, jonka saamme ulkopuolisilta arvioitsijoilta. Siksi Suomen vakaa talouspolitiikka on tärkeää. Kysymys kuuluukin, olemmeko varautuneet riittävästi ja onko meillä - päättäjinä ja äänestäjinä - kykyä jatkaa tätä vastuullista varautumisen linjaa? ”

Heinäluoman puheet ovat heittäneet vuodessa häränpyllyä. Se siitä vastuullisuudesta.

Kirjoitus on julkaistu MTV3:n nettivieraana 16.11.2007



Kunta-ala harppaa kohti palkkatasa-arvoa

20.11.2007


Kunta-ala harppaa kohti palkkatasa-arvoa

- Tehyn ja Kuntatyönantajan sovintomielen ansiosta suomalaisten ei tänään tarvitse pelätä potilasturvallisuuden puolesta. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että Tehyn palkkakiista on päättynyt sovinnollisesti, ja uhka hoitajien joukkoirtisanoutumisista on väistynyt.

Haluan kiittää kiistaa selvittänyttä lautakuntaa, valtakunnansovittelijaa, Tehyä ja Kuntatyönantajaa vastuullisesta ja väsymättömästä neuvottelutyöstä.

Nyt saavutettu sovintoesitys on suomalaisille hoitajille viesti siitä, miten paljon heidän työtään arvostetaan ja kunnioitetaan. Saavutettu ratkaisu merkitsee myös sitä, että nyt yhdenkään odottavan äidin, sairastuvan tai onnettomuuden uhriksi joutuvan suomalaisen ei tarvitse pelätä, saako hän asianmukaista hoitoa ja hoivaa. Olen siitä kiistan osapuolille syvästi kiitollinen.

Tulevaisuudessa työtä naisvaltaisten, koulutettujen alojen palkkatasa-arvon edistämiseksi on jatkettava. Edessämme on myös muita yhä mittavampia haasteita kuten väestön ikääntyminen. Näitäkään asioita ei voi lakaista maton alle, vaan niihin on tartuttava rohkeasti. Meidän on jo tänään osattava tehdä päätöksiä, joissa kannetaan vastuuta pitkälle tulevaisuuteen.

Tehyn palkkakiistan sovinnollinen päätös osoittaa, että vaikka paine kasvaa kovaksi, suomalaisten rauhallisuus ja mielenmaltti säilyvät. Tätä tarvitaan myös tulevaisuudessa eteemme tulevissa kovissa paikoissa.

Tavoitteesta eli palkkatasa-arvon edistämisestä ollaan suomalaisessa yhteiskunnassa oltu laajasti samaa mieltä, ja vaikka tyylipisteitä lopputulokseen pääsemisessä ei välttämättä ole jaossa, on lopputulos silti tärkein. Kunta-ala harppaa nyt ison askeleen kohti palkkatasa-arvoa.

 



Ympäristöystävälliseen liikenteeseen

06.11.2007


Sinivihreän hallituksen arvoihin kuuluvat vastuu ympäristöstä ja kannustavuus ympäristöystävällisiin valintoihin. Autoilun verotusta muutetaan näiden periaatteiden mukaisesti. Myös Kokoomuksen puoluekokous vaati toissa kesänä energia- ja ilmastopoliittisessa kannanotossaan ”Tieliikenteen verotuksen kehittämistä kokonaisuudessaan kannustamaan ympäristöystävällisiin ja vähäpäästöisiin valintoihin”.

Hallitusohjelmaan kirjattiin puoli vuotta sitten tämä sama vaatimus. Kiirehdin asian valmistelua tultuani valtiovarainministeriksi. Lakimuutos on tarkoitus saada auton hankinnan verotuksen osalta voimaan jo ensi vuoden alussa ja vuotuisen ajoneuvoveron osalta heti kun tietojärjestelmät saadaan valmiiksi, todennäköisesti vuoden 2010 alusta.

Suomessa ajetaan yhdellä Euroopan vanhimmista, saastuttavimmista ja turvattomimmista autokannoista. Tämä on tarkoitus nyt muuttaa. Sekä auton hankinnan yhteydessä perittävä autovero että vuotuinen ajoneuvovero pohjautuvat jatkossa auton hiilidioksidipäästöihin.

Autovero vaihtelee jatkossa 10 ja 40 prosentin välillä nykyisen noin 26 prosentin sijaan. Yli 80 prosentilla nykyisistä automalleista vero laskee. Mitä vähemmän päästöjä auto tuottaa, sitä enemmän vero laskee. Dieselautoilla päästöt ovat vastaavia bensiinimalleja pienemmät. Vähäpäästöisten dieselautojen hinnat laskevat muutoksen myötä ensi vuoden alusta laskennallisesti tuhansilla euroilla, jopa yli viidellä tuhannella. Vastaavasti paljon päästöjä tuottavilla autoilla vero nousee.

Myös vuotuisen ajoneuvoveron porrastus ohjaa kuluttajien valintoja ympäristöystävälliseen suuntaan. Veron suuruus vaihtelee 20 ja 600 euron välillä, valtaosan autoista jäädessä 50 ja 250 euron väliin. Vuotuisen veron suuruus määräytyy 2001 jälkeen valmistuneilla autoilla niistä ilmoitettuun hiilidioksidipäästölukemaan. Vanhemmilla autoilla vero perustuu auton painoon. Normaalipäästöisillä ja normaalipainoisilla autoilla vero ei muutu paljoakaan nykyisestä. Ajoneuvoveron porrastuksella onkin suurin merkitys uutta autoa ostettaessa.

Teillämme liikkuu edelleen ikivanhoja autoja ilman katalysaattoria ja nykyaikaisia turvallisuuslaitteita.
Veromuutokset uudistavat vanhaa autokantaamme ympäristöystävällisempään ja turvallisempaan suuntaan.

Jotkut ovat epäilleet liikenneturvallisuuden heikkenevän kun verotus suosii pieniä autoja. Suomen autokanta on yli kymmenen vuotta vanhaa. Reilussa vuosikymmenessä teknologia on kehittynyt myös autojen turvallisuudessa. Ajoa helpottava tekniikka, turvarakenteet ja ilmatyynyt ovat kehittyneet valtavasti. Uusi pienempi auto on siten monesti vanhaa isompaakin autoa turvallisempi. Autokannan uusiutuessa liikenneturvallisuus paranee kokonaisuudessaan selvästi.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi meidän on leikattava erityisesti hiilidioksidipäästöjämme. Hiilidioksidipäästöjä rajoitetaan sähkön ja lämmön tuotannossa EU:n päästökaupan avulla. Päästökaupan ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt monia päästölähteitä, tieliikenne tästä merkittävimpänä. noin viidenneksen osuudella. Nyt tehdyillä ratkaisuilla tavoitellaan liikenteen päästöjen vähentämistä.

Myös polttoaineen hinnalla ja joukkoliikenteen kehittämisellä onkin tärkeä rooli päästöjen vähentämisessä. Polttoaineiden verot nousevat hieman ensi vuoden alusta vastapainoksi autojen tullessa edullisemmaksi. Vaikka muutos ei tunnu merkittävästi yksittäisen autoilijan lompakossa, on sillä kokonaisuudessaan ajokilometrejä laskeva vaikutus. Hallitus aikaistaa myös joukkoliikenteen tuen kasvattamista vuoteen 2009. Joukkoliikenteen käyttö vähentää yksityisautoilua ja siten myös päästöjä.

Nyt otettu askel ympäristöystävällisempään liikenteeseen on merkittävä. Samalla hallitus toteuttaa keskeisen uudistuksen ohjelmastaan. Ilmastonmuutoksen estämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi on kuitenkin tehtävä enemmän. Nyt tehtyjen ratkaisujen vaikutuksia arvioidaan suhteessa tavoitteisiin tulevina vuosina. Valmius ilmastotoimien jatkamiseksi on pidettävä yllä kaikilla osa-alueilla.

Kolumni on julkaistu Turun Sanomissa 6.11.2007



Avoin kirje Eero Heinäluomalle

05.10.2007


 

Eero, ollaan nyt ihan käsi sydämellä, kummatkin. Olet päättänyt oppositiojohtajana ottaa hoitajien palkkakysymykset oppositiopolitiikkasi kärjeksi. Siinä ei ole säästelty koviakaan sanoja, mutta on sekoitettu suloisesti tosiasioita. Kohteeksi olet valinnut Kokoomuksen ja erityisesti minut. Olet perännyt äänestäjien kuluttajansuojaa. En väitä, että olisit pärjännyt huonosti valitsemallasi linjalla. Ymmärrän myös sen, että kiusaus käyttää hoitajien palkkakysymystä valtapolitiikan välineenä ja sitä kautta oman aseman pönkittämisessä on valtava. Kyse on kuitenkin rehellisyydestä.

 
Mitä Kokoomus lupasi?


 
Kokoomus lupasi viime kaudella tehdä työtä sellaisen palkkaratkaisun hyväksi, jossa kunnalliset, koulutetut, naisvaltaiset alat saavat keskimääräisiä palkankorotuksia reilummat korotukset. Keinoksi vaikuttaa palkkoihin, esitimme kohdennetun valtionavun, jonka maksamisen ehtona on palkkaratkaisun kohdentaminen edellä mainitun tavoitteen mukaisesti. Tätä tavoitetta esittelimme satoja kertoja eri sanankääntein eri keskustelun vaiheissa vastataksemme sillä hetkellä käytyyn keskusteluun. Tavoite ei varmasti jäänyt epäselväksi. Se kirjattiin selkeästi meidän vaaliohjelmaamme.


 
Mitä sitten tapahtui? Tavoite kirjattiin myös hallitusohjelmaan ja rahoitukseen varauduttiin budjettikehyksissä. Kun kuntatyönantaja suunnitteli esityksiään, kerroimme minkälaisella summalla voimme osallistua tasa-arvoerään, jos kohdennus menee hallitusohjelman mukaisesti. Olemme myös kertoneet muut rahoitusmuodot, joilla hallitus osallistuu palkkaratkaisuun. Tähän kuuluvat ensimmäistä kertaa täysimääräisenä maksettavat valtionapujen indeksikorotukset kuntien palkkasumman kasvuun. Kuntatyönantaja otti nämä kaikki asiat huomioon tehdessään tarjoustaan. Valtion osallistuminen oli tiedossa kun tarjouksen tasoa mitoitettiin.


 
Mikä oli lopputulos? Kovassa kasvussa olevien vientialojen palkankorotukset ovat yleensä liittokierrosten kärkeä. Nyt ne olivat enimmillään yhdeksän prosentin paikkeilla. Kunnallisella alalla palkankorotustaso nousi, hallitusohjelman mukaiset porrastukset huomioonottaen, jopa neljä prosenttiyksikköä korkeammalle tasolle. Hoitoalalle tarjotut korotusprosentit ovat koko liittokierroksen korkeimmat, myös kunta-alan sisällä. Lopputulos vastaa lähes täysin sitä, mitä Kokoomus esitti viime talvena ja mitä vaaliohjelmassamme tavoiteltiin.


 
Esittämämme mekanismi valtionapuja kohdentamalla toimi, vaikka et sitä Eero uskonutkaan vielä ennen vaaleja. Koskaan ennen ei yksikään hallitus ole erillisellä ja kohdennetulla valtionosuudella pyrkinyt ja onnistunut edistämään palkkaratkaisun tasa-arvoa kohdentamalla ratkaisua koulutetuille naisvaltaisille aloille. Kokoomuksen tavoite saavutettiin. Se on äänestäjien kuluttajansuojaa. Sitä eivät Eero saivartelusi ”lupauksista” miksikään muuta.


 
Tehyllä on täysi oikeus pyrkiä vielä parempaan ratkaisuun, vaikka lähes koko muu kuntakenttä on ratkaisuun päässyt. Hoitajien palkkaus on ollut niin epäsuhdassa työn vaativuuteen verrattuna, ettei sitä kerralla voida korjata. He halusivat loppuun saakka katsoa olisiko heidän asemaansa vielä mahdollista tehdä parannuksia. Sinä Eero näit tässä pelinpolitiikan paikan. Ruokit tyytymättömyyttä perättömillä väitteillä ja annoit perusteetonta toivoa mahdollisesta lisärahasta. Ryhdyit keräämään poliittisia irtopisteitä. Onko sairaanhoitajan asialla politikointi peräänkuuluttamasi politiikan kuluttajansuojan mukaista? Varsinkin kun muut yrittävät edistää asiaa.


 
Mitä Eero väität?


 
Olet antanut ymmärtää, että edellinen hallitus olisi tehnyt koulutettujen kunnallisten naisalojen suhteen enemmän. Sanoit Eero välikysymyskeskustelussa sanatarkasti: ”Mutta me vastaamme, kun kysytään mitä me teimme viime kaudella. Oli kuntien palkkaohjelma 3,9 prosenttia”. Mainostat kuntatyönantajan ja työntekijäjärjestöjen keskenään tekemää viiden vuoden palkkaohjelmaa vuosina 2002-2007, kuin se olisi edellisen hallituksen aikaansaannos. Tämähän ei pidä paikkansa.


 
Tiedät varmasti, että Kunpas-ohjelma oli kuntien eläköityvien suuripalkkaisten työntekijöiden kokonaispalkkasumman uudelleenohjausta kuntakentälle. Hallitus ei niihin neuvotteluihin tai tehtyyn ratkaisuun vaikuttanut eikä niihin kohdennettua erillistä valtionosuutta maksanut. Koska kuntien palkkasumma ei tuon ratkaisun perusteella juuri kasvanut, ei valtion käytännössä tarvinnut edes indeksikorotuksia tuosta ratkaisusta maksaa. Ei ole Eero oikein ottaa itselleen kunniaa toisten tekemisistä. Eikä ole kovin rehellistä verrata kahta täysin eri asiaa keskenään. Missä on se äänestäjän kuluttajansuoja kun tällaisia esität?


 
Miljoonapelejä


 
Pidät Eero miljoona- ja miljardipeleistä. SDP heitteli välikysymyskeskustelussakin erilaisia miljoonia keskusteluun. Vertailitte lukuja, joista monet eivät olleet keskenään vertailukelpoisia. Ryhmänne puheenjohtaja Filatov laski viime hallituksen käyttäneen liikkumavarastaan 400 miljoonaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin. Seuraavaksi sanottiin, että tämä hallitus laittaa ensi vuonna vain 21,3 miljoonaa. Paitsi että kyse oli toisessa luvussa neljästä vuodesta ja toisessa yhdestä vuodesta, niin luvut ovat muutenkin keskenään vertailukelvottomia. Mutta Sinähän toki tiedät tämän, tarkoituksenanne olikin vain hämmentää kuulijoita uskomaan mustaa valkoiseksi. Missä se äänestäjän kuluttajansuoja tässä piilee?


 
Jos puhutaan keskenään vertailukelpoisista luvuista, niin voidaan nähdä kuka on tehnyt ja mitä. Olitte huolissanne valtion osallistumisesta kuntien rahoituksen kehittymiseen ja erityisesti palkkaratkaisun rahoittamiseen. Katsotaan saman luvun kehittymistä, niin voidaan vertailla. Peruspalvelubudjetin mukaiset valtionosuudet kertovat millä tavalla valtio osallistuu minäkin vuonna kuntien menoihin valtion osuuksilla. Viime vaalikaudella vuotuinen peruspalvelubudjetin mukainen valtioavun kasvu oli 400 miljoonaa euroa. Viimeisessä budjetissasi, Eero, tuo valtionosuus kasvoi 242 miljoonaa euroa. Ensi vuoden budjetissa kasvua on 875 miljoonaa euroa. Siitä yli 400 miljoonaa menee kuntien kasvavien palkkakustannusten maksamiseen, mukana tuo erityisesti ohjattu 150 miljoonan erä. Nämä luvut ovat kasvua samalla tavalla laskettuun valtionosuuteen. Ne ovat keskenään vertailukelpoisia.

 
500 euron väittämät


Välikysymyskeskustelussa hoitajien palkoista puhuttaessa toitte useaan kertaan esiin virheellisen väitteen ”Kokoomuksen 500 euron lupauksesta” ja sen vertailun Tehyn kampanjoimaan 30 euron tasokorotukseen. Tiedät varmaan, että jo lähtökohtaisesti näissäkin luvuissa puhutaan eri asiasta. Iltalehden sairaanhoitajien 500 euron korotuskampanjassa puhuttiin kuukausipalkan noususta kokonaisuudessaan. 30 euroa taas on summa, jonka verran Tehyn omien laskelmien mukaan kokonaisuudessaan yli kahdentoista prosentin palkankorotuksien reilun kolmen prosentin kohdennuserästä kustannetaan valtion 150 miljoonan euron summalla. Ei siis ole oikein vertailla näitä lukuja. Tosiasiassahan tarjottu ratkaisu nostaisi esimerkiksi sairaanhoitajan keskimääräistä kuukausiansiota tilastokeskuksen mukaan yli 300 eurolla. Kyllä me molemmat sen tiedämme.


 
Iltalehden kampanja on ainoa paikka, missä ennen vaaleja 500 eurosta puhuttiin. Minä itse en ole puhunut 500 eurosta sanaakaan vaalien alla. Kieltäydyin puhumasta edes summittaisista euroista ja prosenteista, ettei niitä tulkittaisi virheellisesti lupauksiksi. Iltalehden kampanjassa kysyttiin: ”Sairaanhoitajien peruskuukausipalkkaa pitää nostaa vähintään 500 eurolla. Kyllä vai ei?” Seitsemän eduskuntapuoluetta vastasi tuohon ”kyllä”, Kokoomus yhtenä niistä. ”Kyllä” vastasivat myös kaikki välikysymyksen tehneet nykyiset oppositiopuolueet. Kokoomus erikseen teroitti vastauksessaan, että tällaiseen lopputulokseen päästään useammalla palkkaratkaisulla. SDP ei tällaista ehtoa useista palkkaratkaisuista ”kylläänsä” liittänyt, eli te Eero lupasitte enemmän. Esittämänne väitteet nimenomaan Kokoomuksen lupaamasta 500 euron palkankorotuksesta tai ylisuurista lupauksista yleensäkin ovat siten virheellisiä. Tämän hyvin tiedät. Missä äänestäjän kuluttajansuoja niissä väitteissä on?


Talousvastuu romukoppaan

Eero, olet yhdessä muun opposition kanssa vaatinut 600 miljoonan euron lisäpottia kuntien valtionapuihin. Tämä kuulemma pitäisi ottaa pois valtionvelan maksusta. Toisaalta vaadit välikysymyskeskustelussa myös, että hallitus käyttäisi vain ”hiukan enemmän valtion rahaa kuntien valtionavuissa” ja että ”kysymys on muutamista miljoonista”. Aika ristiriitaista.


 
Kuunnellessa oppositiojohtaja Heinäluomaa, on tullut kova ikävä valtiovarainministeri Heinäluoman puheita. Näin valtiovarainministeri Heinäluoma kirjoitti vuosi sitten MTV3:n nettivieraana: ”Valtiontaloutemme on tänään tasapainossa ja koko julkinen taloutemme selvästi ylijäämäinen. Vaikka taloustilanteemme on vakaa, pitää meidän vakavasti harkita, kuinka paljon syömme tänään ja kuinka paljon laitamme sivuun tulevaisuuden tarpeisiin. ... Suomessa tarvitaan aikaisempaa isompaa puskuria ottaaksemme vastaan ikääntymisen haasteet. Meidän on tehtävä ylijäämää hyvinä aikoina, kerrytettävä puskureita, rahastoitava eläkkeitä, maksettava velkaa pois. ... Kysymys kuuluukin, olemmeko varautuneet riittävästi ja onko meillä - päättäjinä ja äänestäjinä - kykyä jatkaa tätä vastuullista varautumisen linjaa?” Voin nyt nähdyn perusteella vastata kysymykseesi, että oppositiopuolue SDP:llä ei ainakaan näytä olevan tätä kykyä enää.


Jo vaaleissa vaaditte kulutettavaksi miljardiluokkaa enemmän kuin muut suuret puolueet sen sijaan, että varautuisimme tulevaan. Vastuuton suurten menolisäysten vaatiminen on ollut myös ainoa vaihtoehtonne hallituksen politiikalle oppositiossa. Lainaankin erästä teille ohjeita äskettäin antanutta: "Murhe sosialidemokraattien tappiosta ei ollut ensimmäinen tuntemukseni eduskuntavaalien jälkeen. Olin pikemminkin huojentunut. Minkälaisessa kusessa suomalainen hyvinvointivaltio olisikaan, jos demarien vaaliohjelma olisi vienyt puolueen voittoon." Tämän sanoi tohtori Seppo Lindblom, SDP:n entinen kansanedustaja, ministeri ja Suomen pankin johtokunnan jäsen. Tähän minulla ei ole mitään lisättävää.


 
Äänestäjän kuluttajansuojasta


 
Niin kuin sanot, Eero, politiikassa keskeinen kysymys on äänestäjän kuluttajansuoja. Kokoomuksen tavoitteet ja teot ovat pitäneet yhtä ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Sitä ei virheelliset väittämät viisisatasista ja muut mielikuvapolitikoinnit miksikään muuta.


 
Kaikkein ristiriitaisimpia poliitikkoja ovat koko keskustelussa olleet ne, jotka ovat yhtäältä kantaneet huolta muun muassa hoitajien palkkauksen tasosta ja toisaalta samalla arvostelleet Kokoomusta asiaan puuttumisesta. Yrittävätkö he siis väittää, että jos Kokoomus ei olisi asiaan puuttunut ja ylimääräistä rahaa näiden alojen palkkaratkaisuun ei olisi ensi kertaa laitettu, niin tarjotut korotukset tänä syksynä olisivat olleet näin suuria tai jopa suurempia? Enpä oikein tällaista jaksa uskoa.


 
Mielestäni politiikassa tärkeintä ovat kyky nähdä yhteiskunnallisia ongelmia, viisaus löytää keinoja niiden ratkaisemiseksi ja uskallus keinojen edistämiseksi. Tavoitteet ja tulokset puhuvat silloin puolestaan. On myös toinen tapa, jossa saivarrellaan sanamuodoista, esitetään virheellisiä väitteitä toisten tavoitteista ja politikoidaan opportunistisesti toisten tekemisillä ilman todellista omaa vaihtoehtoa. Olen itse päättänyt edustaa näistä ensimmäistä, niin hallitus kuin oppositioasemassakin. Silloin äänestäjän kuluttajansuoja toteutuu.


kirjoitus on julkaistu MTV3:n nettivieraana 5.10.2007



Avoin kirje Sari Sairaanhoitajalle

02.10.2007


 

Hyvä Sari Sairaanhoitaja, vuosi sitten ajattelin, että kaltaisesi koulutetut, kunnallisen ja naisvaltaisen alan edustajat tulevat jälleen kerran saamaan tällä palkkakierroksella yleisen linjan mukaiset tasakorotukset. Tupopöydissä on perinteisesti sovittu promilleluokkaa olevat tasa-arvoerät, joiden vaikutus on ollut mitätön. Viime vaalikaudellakin miesten ja naisten palkkaerot vain kasvoivat. Olin sitä mieltä, että se ei ole oikein. Samaa mieltä oli moni muukin. Päätimme puuttua asiaan.

 

Kuinka moni ylipäänsä ajatteli vielä vuosi sitten, että Sinulle tarjottaisiin tänä syksynä koko palkkakierroksen korkeimpia korotusprosentteja, prosenttikaupalla korkeampia kuin miesvaltaisilla teollisuusliitoilla? Kuka osasi ajatella, että palkankorotustarjous voisi olla lähes kolmetoista prosenttia reilun kahden vuoden aikana? Tiesikö kukaan, että sairaanhoitajan keskimääräinen palkka voisi nousta yli kolmesataa euroa kuussa?

 

Miten tähän päädyttiin? Päätimme Kokoomuksessa vuosi sitten puuttua palkkatasa-arvon epäoikeudenmukaisuuksiin kunta-alalla. Tarkoista summista ja prosenteista kieltäydyin kuitenkin julkisesti puhumasta, koska niitä en konkreettisesti voinut luvata. Keskityin puhumaan tavoitteista, suunnasta ja mekanismista, jolla asiaa haluamme edistää.

 

Koskaan aiemmin ei ole näin laajasti nostettu esille ja puhuttu kunta-alan koulutettujen naisten palkoista. Ei varmasti ole myöskään koskaan puhuttu hoitoalan palkoista näin paljoa. Koskaan aiemmin valtiovalta ei ole tullut lisärahalla mukaan palkkaratkaisuun, ehtona että se kohdennetaan koulutetuille naisaloille. Kerralla ei saada korjattua kaikkea epäoikeudenmukaisuutta. Silti koskaan ei ole näin paljon tehty. En väitä, että tämä kaikki olisi Kokoomuksen ansiota. Ansio kuuluu erityisesti koulutetulle naisille kunnissa, jotka ovat asiaa pitäneet esillä. Uskallan kuitenkin väittää, että ilman aloitettamme ja ilman hallituksen päätöksiä, puhuttaisiin nyt ylipäänsä paljon pienemmistä summista.

 

Olen edelleen sitä mieltä, että asian esiin nostaminen ja hallituksen toimet ovat olleet oikein. Kuntatyönantaja pystyi neuvottelujärjestelmän puitteissa rakentamaan yhtälön, joka täyttää hallitusohjelmaan asetetun tavoitteen. Kuntatyönantajan tarjous oli lopulta kokonaisuutena lähellä sitä, mitä olin itsekin alun perin ajatellut. Koulutetuille, naisvaltaisille aloille saatiin useita prosenttiyksikköjä miesvaltaisia teollisuusliittoja korkeammat palkankorotukset. Ymmärrän silti hyvin, että se on koettu myös pettymyksenä. Vaalien jälkeiset, kevään ja kesän yliviritetyt toiveet ja puheet olivat kaikonneet kauas realismista kauan sitten.

 

Jos olisimme toimineet sillä tavalla, kuin aina ennen, eli että hallitus ei olisi osallistunut kunta-alan palkkaepäkohtien esiinnostamiseen ja rahoittamiseen, olisimme päässeet helpommalla. Sillä asenteella olisi kuitenkin kunta-alalla todennäköisesti päädytty reilusti alle kymmenen prosentin tasakorotuksiin kaikille. Minä en ole politiikassa mukana päästäkseni helpolla. Olen politiikassa tehdäkseni oikeita asioita.

 

Lakko on huono vaihtoehto kaikille. Tai ei ehkä oppositiopuolueille. Niissä tunnutaan nauttivan siitä, että saavat politikoida asiallanne. Siinä pelissä valtapolitiikka on itse asiaa tärkeämpää. Nyt jälkeenpäin korotetut valtionosuudet ovat saaneet paljon kannattajia. Opposition on helppo jälkeenpäin luvata enemmän kuin hallitus. Voin kertoa, että olivat summat mitä hyvänsä, oppositiosta olisi tullut aina suurempi tarjous.

 

Ei ole mitään suurta erillistä valtion rahapussia, josta rahaa voisi loputtomiin ammentaa. Rahan lähteestä riippumatta kunta-alan palkankorotukset maksaa lopulta suomalainen veronmaksaja. Jo nyt valtio maksaa ratkaisusta 400 miljoonaa euroa. 150 miljoonaa maksetaan ylimääräisen tasa-arvoerän myötä ja 250 miljoonaa kuntien palkkasummien kompensoinnin kautta ensi kertaa täysimääräisenä. Rahaa ei tällä erää ole mahdollista laittaa enempää.

 

Kaikilla palkansaajilla on oikeus puolustaa omia etujaan ja työehtojaan, mutta nyt kaivataan viisautta ja realismia parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. On saavutettu hyvä välietappi. Suunta on oikea ja mekanismi toimi haluamallamme tavalla. Tästä on hyvä jatkaa. Yhteistyö vaatii kuitenkin yhdessä tekemistä.

 
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 2.10.2007

05.02.2008

Järkivihreää ilmasto- ja energiapolitiikkaa

Nyt tarvitaan järkivihreää ilmasto- ja energiapolitiikkaa....
Lue lisää...

01.02.2008

Hyvinvointia oikealla veropolitiikalla

Tuloverotuksen keventäminen kannustaa työllistämään, työllistymään,...
Lue lisää...

20.01.2008

Kuntatalous ja palvelut

Jos pelkkä raha ratkaisisi, olisi tänä vuonna kunnissa leveä vuosi....
Lue lisää...

07.12.2007

Huomisen hyvinvointi

Kestävä julkinen talous on heikon paras ystävä. Ylisuurten...
Lue lisää...

23.11.2007

Kulutusjuhlista leikkauslistoihin

On kokonaisuuden kannalta yhtä tyhjän kanssa, tehdäänkö tänä ja...
Lue lisää...

20.11.2007

Kunta-ala harppaa kohti palkkatasa-arvoa

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen...
Lue lisää...

06.11.2007

Ympäristöystävälliseen liikenteeseen

Nyt otettu askel ympäristöystävällisempään liikenteeseen on...
Lue lisää...

05.10.2007

Avoin kirje Eero Heinäluomalle

Eero, ollaan nyt ihan käsi sydämellä, kummatkin. Olet päättänyt...
Lue lisää...

02.10.2007

Avoin kirje Sari Sairaanhoitajalle

Kuinka moni ylipäänsä ajatteli vielä vuosi sitten, että Sinulle...
Lue lisää...

  > Näytä kaikki