Ravitsemus ja terveys

Artikkeli päivitetty 12.12.2006

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja. Lukuisat tutkimustulokset vaikuttaisivat kuitenkin olevan ristiriidassa tuon väitteen kanssa. Pyysin Rasvamyytit-artikkelin vastapainoksi Kansanterveyslaitokselta ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnalta perusteluja ja tutkimustietoa väitteelle tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta. Osa henkilöistä, joihin olin yhteydessä, kommentoi hyvin hiukasti, mutta seuraavat asiantuntijat antoivat ystävällisesti tarkempia perusteluja.

Matti Uusitupa
lääketieteen ja kirurgian tohtori, erikoislääkäri sisätautien alalla
Kuopion yliopiston rehtori, aikaisemmin ravitsemustieteen ja aineenvaihduntasairauksien professori

Uusituvan mukaan näyttö on vahva ja aukoton.

Uusituvan mukaan 1960-luvulla tehtiin kolme klassista tutkimusta, joissa osoitettiin tyydyttyneen rasvan vaikutus paitsi veren kolesteroliin myös valtimotautisairastuvuuteen. Kova rasva suurensi kolesterolitasoa ja lisäsi sairastuvuutta ja kuolleisuutta pehmeään rasvaan verrattuna. Uusitupa yksilöi näistä kolmesta tutkimuksesta Finnish Mental Hospital Studyn. Hänen mukaansa transrasva ei voi selittää kyseisen tutkimuksen tulosta, koska sitä on myös maitorasvassa.

Uusituvan mukaan 1980- ja 1990-luvuilla tehtiin koko joukko tutkimuksia, jotka osoittivat kovan rasvan olevan haitallista suurentaessaan kolesterolitasoa. Hänen mukaansa kolesterolitaso on keskeinen valtimotautiriskin kannalta, joten kolesterolitasoa nostava ruokavalio on haitallinen.

Uusituvan mukaan on laskettu tilastollisesti, että Suomessa laskenut sepelvaltimotautikuolleisuus selittyy merkittävältä osalta kolesterolitason laskulla, kun kovan rasvan käyttö on pienentynyt merkittävästi. Tämän laskelman lähdettä hän ei pyydettäessä kertonut.

Uusituvan mukaan koe-eläimille saadaan aiheutettua valtimotauti syöttämällä rasvaa ja kolesterolia.

Uusitupa ei ottanut ollenkaan kantaa tutkimuksiin, joiden mukaan tyydyttynyt rasva ei ole yhteydessä sv-tauteihin.

Uusitupa korostaa vielä, että suositukset pohjautuvat laajaan tutkimustietoon, ja niitä päivitetään tiedon tarkentuessa.

Pekka Puska
lääketieteen ja kirurgian tohtori
Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja
Sydänliiton puheenjohtaja

Kysyin Puskalta, että koska tyydyttyneen rasvan vaihtaminen tyydyttymättömään suojaa sydäntaudeilta, niin olisiko myös hiilihydraattien vaihtamisella tyydyttymättömään rasvaan sama vaikutus. Puska myönsi, että tyydyttymättömän rasvan lisäämisellä hiilihydraattien kustannuksella ainakin tiettyyn rajaan asti olisi myönteinen vaikutus sydäntautiriskiin, minkä vuoksi uudet kansalliset ravitsemussuositukset eivät enää niin paljon painota rasvan kokonaismäärän vähentämistä, vaan laadun muuttamista.

Puskan mukaan näyttö siitä, että tyydyttynyt rasva lisää voimakkaasti veren LDL-kolesterolia on hirveän laaja ja vahva.

Kysyin Puskalta, että eikö sv-tautien riskitekijöissä veren rasva-arvoista merkittävin ole kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde, ja muistutin meta-analyysista, jonka mukaan hiilihydraateilla ja tyydyttyneellä rasvalla on suhteeseen sama vaikutus. Puskan mukaan LDL- ja HDL-kolesteroleilla on itsenäinen vaikutus ja tällöin tietysti suhde on erityisen tärkeä. LDL-kolesterolia voidaan käyttää karkeana riskin mittarina, mutta parempi on erikseen LDL ja HDL. Puskan mukaan meta-analyysi ei käsittele lainkaan ravinnon ja LDL-kolesterolin yhteyttä.

Puska ei osannut yksilöidä yhtäkään tutkimusta, jossa tyydyttyneen rasva määrä itsessään on korreloinut sydäntautien tai kuolleisuuden kanssa, kun on otettu huomioon tyydyttymättömän rasvan positiivinen ja teollisten transrasvojen negatiivinen vaikutus. Hänen mukaansa yksittäisen ravintoaineen ja taudin välistä yhteyttä on käytännössä mahdotonta osoittaa sitovasti tutkimuksilla tai kokeilla, minkä vuoksi käytetään väliin tulevia päätetapahtumia kuten veren LDL-tasoa, jota hänen mukaansa voidaan pitää erittäin varmana sydänriskin tekijänä.

Puskan mukaan väestöjen väliset vertailut ovat jossakin määrin vahvempia (joskin niissäkin on runsaasti epävarmuustekijöitä) kuin väestön sisäiset. Hänen mukaansa vanha Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimus antoi erittäin kauniin korrelaation tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotautikuolleisuuden ja -sairastavuuden välillä. Kuitenkin kysyttäessä Seitsemän maan tutkimuksen ja MONICA-projektin (joiden tulokset ovat ristiriitaisia) luotettavuudesta hän ei pidä kumpaakaan erityisen luotettavana asetelmana.

Puskan mukaan johtopäätös, johon niin WHO:n, Pohjoismaiden kuin Suomen suositukset perustuvat, pohjautuu hyvin monipuoliseen tutkimusnäyttöön, mm. ravinnon ja LDL-kolesterolin välisiin tutkimuksiin ja myös eläinkokeisiin. Hänen mukaansa veren LDL-kolesteroli on aivan keskeinen tekijä verisuonten ahtautumisessa.

Puska ei pyydettäessä yksilöinyt tutkimuksia, joissa sv-tauteihin kuolleilta olisi löytynyt korkea LDL-kolesteroli mutta hyvä kokonais- ja HDL-kolesterolin suhde.

Maallikon havaintoja

Asiantuntijat vakuuttavat usein, että heidän väitteensä perustuvat runsaaseen ja kiistattomaan tutkimustietoon. Kuitenkin kun pyydetään yksilöimään niitä tutkimuksia, niin selviää, että tutkimustieto on vähäistä ja hataraa.

Sekä Uusitupa että Puska korostavat korkean kolesterolin ja korkean LDL-kolesterolin yhteyttä sv-tauteihin. Interheart-tutkimuksen ja MONICA-projektin mukaan kuitenkaan ne eivät ole lainkaan keskeisiä riskitekijöitä.

Lyon Diet Heart Study -tutkimuksessa onnistuttiin ruokavaliomuutoksella laskemaan sv-tautitapauksia, mutta kolesteroliarvot pysyivät ennallaan.
Mediterranean Diet, Traditional Risk Factors, and the Rate of Cardiovascular Complications After Myocardial Infarction - Final Report of the Lyon Diet Heart Study

MRFIT-tutkimuksessa taasen onnistuttiin alentamaan testiryhmän kolesteroliarvoja vähentämällä tyydyttyneen ja kokonaisrasvan määrää ruokavaliossa ja muilla elintapamuutoksilla, mutta ryhmän kuolleisuus ei laskenut merkittävästi.
Multiple risk factor intervention trial. Risk factor changes and mortality results.

Useissa tutkimuksissa veren kolesteroliarvot eivät ole olleet yhteydessä verisuonien ahtautumiseen ruumiinavauksen perusteella.
Serum Lipid Levels and the Severity of Coronary and Cerebral Atherosclerosis in Adequately Nourished Men, 60 to 69 Years of Age ;
Serum Cholesterol and Atherosclerosis in Man

Puskan itsensäkin mukaan hyvän HDL-kolesterolin ja kokonaiskolesterolin suhde on merkittävämpi riskitekijä kuin LDL-kolesterolin määrä. Hiilihydraateilla ja tyydyttyneellä rasvalla on todettu olevan sama vaikutus tuohon suhteeseen. Hiilihydraatteja ei yleensä syytetä sv-tautien aiheuttajaksi.

Finnish Mental Hospital Studya on kritisoitu. Corrin mukaan se oli virheellisesti suunniteltu, koska kolmannes potilaista vaihtui tutkimuksen aikana, ja kuolleisuus ei laskenut. (The low fat/low cholesterol diet is ineffective - Dr. Laura A. Corr, MB, BS, MRCP, PhD, FESC, Consultant Cardiologist, Guys and St. Thomas’ Hospitals) Williamsin ja Buttrissin sekä Harvardin tutkijoiden mukaan transrasvojen vähennys vaikutti tutkimuksen tulokseen. (Williams, University of Reading & Buttriss, British Nutrition Foundation: Improving the fat content of foods, Woodhead Publishing ; Optimal Diets for Prevention of Coronary Heart Disease)

Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimusta on kritisoitu. Keysin on väitetty valinneen mukaan vain sellaiset maat, jotka tukivat hänen ennakkokäsitystään tyydyttyneen rasvan haitasta. Uudempi ja laajempi WHO:n MONICA-projekti, jossa oli mukana 21 maata ja kymmenen miljoonaa ihmistä, ei kyennyt osoittamaan yhteyttä tyydyttyneen rasvan ja sv-tautien välillä.

Eläinkokeisiin vetoamisella on lähinnä huumoriarvoa. Itse en ainakaan noudattaisi sellaisia suosituksia, joiden vaikutus on testattu eläimillä, joiden aineenvaihdunta on erilainen ja jotka syövät luonnostaan erilaista ravintoa kuin ihmiset.

Useiden merkittävien tutkimusten mukaan tyydyttyneellä rasvalla ei ole tilastollista yhteyttä sv-tauteihin.

Useat korkeasti koulutetut asiantuntijat eri maissa ovat sitä mieltä, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole yhteyttä sv-tauteihin.

Näiden tietojen pohjalta olen sitä mieltä, että tyydyttyneen rasvan ja sv-tautien yhteys on vähintäänkin kiistanalainen ja todennäköisesti täysin olematon. Kuitenkin suomalaiset ravitsemussuositukset syyttävät tyydyttynyttä rasvaa sv-tautien aiheuttajaksi. Olisin mielelläni tässä asiassa väärässä, jotta suomalaiset saisivat sittenkin oikeita suosituksia, mutta tutkimustulokset tyydyttyneen rasvan haitoista ovat hataria. Lukijat, ottakaa kantaa!

Olen käsitellyt myös elintarviketieteiden tohtorin ja pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laatineen Mikael Fogelholmin kantaa tyydyttyneeseen rasvaan erillisessä artikkelissa.