En humanistina yleensä mielelläni hihku edes mätämunien kuolemalla, mutta tehtäköön tällä kertaa poikkeus. Tshetshenian laillisesti valitun hallinnon joukot, joita Venäjällä ja EU:ssa kapinallisiksi kutsutaan, päästivät eilen kärsimyksistään Kremlin koiran, "presidentti" Ahmad Kadyrovin. Nostan tapaukselle maljan. Kuten jo vanhoina hyvinä aikoina tiedettiin, petturin palkka on kuolema.
Tiedotusvälineet näyttivät mielellään pommi-iskussa haavoittunutta pikkupoikaa, jolle lähetän sympatiani. EU tuomitsi häikäilemättömän terrori-iskun presidentti Kadyrovia vastaan. EU:lta on nähtävästi jäänyt huomaamatta, että kyseinen piski on poikansa johtaman roistokaartin avulla yrittänyt jo pitkään ja sivullisten siviilien verta säästämättä päästää päiviltä Tshetshenian vaaleilla valittua presidenttiä Aslan Mashadovia. Imperiumin joukot listivät myös edellisen vaaleilla valitun presidentin, Dzhohar Dudajevin, ohjuksin suoritetulla terrori-iskulla, mutta sekin on kai jotenkin "eri asia".
Länsimaiden Marxinsa lukenut poliittinen ja älyllinen eliitti ihmetyttää minua sikäli, että sille tuntuu olevan yhdentekevää, millainen järjestelmä Kremlissä kulloinkin on voimassa; Venäjää ei kritisoida. Avarakatseisuuteni äärimmilleen venyttäen saatan ymmärtää, että länsimainen kommunisti kannattaa kommunistista valtiota, vaikka kyseinen valtio olisikin imperialistinen, keskitysleirijärjestelmää ylläpitävä roistovaltio. Mutta miksi länsikomut ovat valmiita kannattamaan myös kansalliskiihkoista ja talousjärjestelmänsä puolesta äärioikeistolaista Moskovaa? Onko kyseessä pelkkä vanha tottumus?