RISTIKKO

Ratko viikottain vaihtuva ristisanatehtävä, sudoku tai krypto  suoraan nettiselaimessa.

LUMO VIRUSTARKASTAJA

Lumo Virustarkastajalla tarkistat näppärästi, onko koneesi lääkekuurin tarpeessa.

29.01.2008 15:56

Neverwhere: Neil Gaimanina olemisen vaikeudesta

Ei liene helppoa olla Neil Gaiman. Ei siksi, että Gaiman on kansainvälisesti tunnustettu ja suosittu fantasiakirjailija ja sarjakuvakäsikirjoittaja: se on mitä luultavimmin sangen miellyttävää. Ei; Gaimanina olemisen oletettu vaikeus liittyy Sandman-sarjakuvaan ja sen verrattomaan menestykseen.

Gaiman alkoi kirjoittamaan Sandmania uransa alkuvaiheessa. Yli kuuden vuoden aikana ilmestynyt goottilainen fantasiasarjakuva kasvoi eeppiseksi kertomukseksi, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa englanninkielisestä sarjakuvasta. Pääosin yhdeksänkymmenluvulla julkaistu Sandman oli selkeästi varttuneemmille lukijoille suunnattu teos, josta paistoi läpi kirjoittajan sivistys. Lukijaa aliarvioimaton sarjakuva vahvoine teemoineen erotti kokonaisuuden edukseen englanninkielisen sarjakuvan viihteellisestä valtavirrasta. Se oli mukana avaamassa kokonaiset uudet, aikuisten ostajien sarjakuvamarkkinat ja se nosti myös sarjakuvan kriittistä arvostusta. Sandmania pidetään yhtenä aikakautensa merkkiteoksista ja listattaessa historian parhaita sarjakuvia mainitaan ennen pitkää myös Gaiman ja Sandman.

On totta, että Sandman vaatisi uuden, kriittisen luennan. Sandman on paikoin turhauttavan itseriittoinen ja loppua kohti koko lailla huumoriton. Lisäksi kokonaisuus kärsii kuvittajista, joita voisi luonnehtia diplomaattisesti vaihtelevantasoisiksi. Siltikin sen silkka kunnianhimoisuus ja suosio tekevät Sandmanista teoksen, joka määrittää Gaimanin kirjoittajanuran. Neil Gaimainina oleminen on vaikeaa, sillä kaikkea mitä hän kirjoittaa verrataan vääjäämättä Sandmaniin ja käytännössä aina epäedullisesti.

Tämän alustuksen jälkeen on todettava että Neverwhere – tai sarjakuvan virallista otsikkoa käyttäen “Neil Gaimanin Neverwhere” – ei ole uusi Sandman. Se ei ole yhtä hyvä kuin Sandman, yhtä innovatiivinen kuin Sandman ja se unohdetaan merkittävästi nopeammin kuin Sandman. Itse asiassa se ei edes ole Neil Gaimanin kirjoittama.

Neverwhere perustuu Gaimanin kirjoittamaan samannimiseen televisiosarjaan ja sen pohjalta kirjoitettuun romaaniin. Tarinan on muokannut sarjakuvaksi muun muassa Hellblazeria ja sittemmin X-Menia kirjoittanut Mike Carey.

Neverwheren keskuskonsepti on hyvin tyypillistä Gaimania siinä tavassa, jolla tunnistettavasti arkinen kohtaa yllättäen fantastisen. Lontoolainen Richard Mayhew on tavallinen toimistourpo, joka pelastaa sattumalta Door-nimisen tytön hengen. Door asuu maagisessa maanalaisessa Lontoossa, joka on olemassa rinnakkain ja päällekkäin Richardin Lontoon kanssa, fantasiamaailman asukkien kulkiessa tavallisille tallaajille näkymättöminä. Door vetää Richardin mukaansa maanalaisessa Lontoossa vellovaan valtataisteluun. Tarina luovii nokkelasti Gaimanin sepittämän rinnakkais-Lontoon kartalla: päähenkilöt vierailevat muun muassa Earl's Courtin jaarlin hovissa ja Blackfriarsin luostarissa.

Kyseessä on kuitenkin silmänkääntötemppu. Neverwheren nokkeluus on luokan näsäviisaan rillipään irvailua ja ennen pitkää lukija haluaa antaa räkänokalle pitkin korvia. Neverwheren pedantti keskittyminen yksityiskohtiin ja maailman rakentamiseen lienevät jonkinlaisia merkkejä epävarmuudesta. Ne peittävät sitä, että kokonaisuus ei lopulta kerro oikein mistään. Vaikka Richardin tarinassa on jonkinlainen teema luopumisesta ja irrottautumisesta, pääosin Neverwhere on vain hyvin opastettu seuramatka läpi Gaimanin viimeisimmän fantasiamaailman.

Siltikin se on viihdyttävä ja ammattimaisesti suunniteltu seuramatka. Careyn alkuteokselle uskollinen käsikirjoitus on tiukan funktionaalinen ja pitää tarinan liikkeessä – hänellä on tarina kerrottavanaan ja pahus soikoon, hän kertoo sen. Kuvittaja Glenn Fabrylla on kyky yhdistellä naturalistisia hahmoja rupineen kaikkineen ylimaallisiin fantasianäkyihin. Kun tarina äityy käyttämään väkivaltaisia kauhuelementtejä saa parivaljakko aikaan riemastuttavan voimakkaita kohtauksia. Myös Gaimanin kyky luoda sympaattisia ja lähestyttäviä päähenkilöitä paistaa läpi. Vaikka osa fantasiahahmoista jääkin kliseen asteelle, on näkökulmahenkilö Richard hahmona kiitettävän monipuolinen ja kiinnostava.

Neil Gaimanin “Neil Gaimanin Neverwhere”, kirjoittajana joku muu kuin Neil Gaiman, on lopulta hyvinkin toimiva sarjakuvafantasia, josta uupuu sisältöä mutta jossa on myös kourallinen erittäin toimivia kohtauksia muuten eheän kokonaisuuden kannattelemana. Sitä markkinoidaan “eeppisenä fantasiatarinana” sekä “kiehtovana ja hypnoottisena sarjakuvaromaanina”, vaikka lähempänä todellisuutta olisi vaikkapa “ammattimaisesti kerrottu aikuisten satu”. Kirjan takakannen ylisanat antavat lukijan odottaa Neverwherelta liikoja tai vielä pahempaa, valmistavat tämän vertaamaan sitä Sandmaniin. Ei liene helppoa olla Neil Gaiman.


Mike Carey, Glenn Fabry: Neil Gaimanin Neverwhere, 32,90 euroa

Egmont Kustannus Oy 2008


Otto Sinisalo