Historia  -  kotipitäjä tutuksi

Jaakkima, karjalainen helmi                                                                 

Emä-pitäjä käsitti Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran, ne sijaitsevat Laatokan luoteisrannalla ulottuen rannikolta aina uloimpaan Salpausselkään.

Lumivaara erotettiin omaksi kunnakseen vuoden 1922 lopussa. Lahdenpohjasta tuli kauppala vuonna 1924. Näin olivat syntyneet kolme luovutettua pitäjää. Kuntana Lumivaaralle ehti kertyä omaa historiaa vain 22 vuotta ja kauppalana Lahdenpohjalle 20 vuotta.

Suur-Jaakkiman pitkän rantaviivan muodostavat lukuisat lahdet, saaret ja salmet. Lahdista suurin on Sieklahti, pituudeltaan 12 kilometriä, suurimman syvyyden ollessa 96 metriä. Suojaisessa pohjukassa sijaitsee sodissa vähin vaurioin säilynyt Lahdenpohjan kauppala. Jo muinaiset asukkaat n. 9000 vuotta sitten asuttivat tämän viehättävän seudun, minkä todistavat mm. Lukuisat linnavuoret niin Jaakkimassa kuin Lumivaarassa.

Arkkitehti Otto I Meurman laati Jaakkimasta erotetulle Lahdenpohjan kauppalalle vuonna 1924 asemakaavan.

Ennen talvisotaa vuonna 1939 asukkaita oli Jaakkimassa n.9500 henkeä, Lahdenpohjassa noin 2000 ja Lumivaarassa noin 5000 henkeä. Laatokan Puu Oy:n faneritehdas perustettiin vuonna 1924. Sahan perustaminen virkisti seudun talouselämää. Kolmekymmentäluvun alussa valtiovalta siirsi seudulle armeijan laitoksia Paikjärven rannalle, ensin rannikkotykistöä ja sitten Huuhanmäelle Viipurin Rykmentin. Näin pitäjän maatalous sai tuotteilleen uusia kuluttajia paikan päällä.

Salmet, saaret, lahdet mäet, ja runsaat järvet sekä lehtevät laaksot ja kukkulat näyttäytyvät nykyisin luonnonvaraisina viehättävän raikkaina ja koskemattomina. Lähemmin tarkasteltaessa huomaa kadotetun asutuksen merkkejä: kivijalat, ränsistyneet puutarhat, pellot, niityt ja teiden pohjat. Luonto valtaa alaa yhä enemmän; kauneudellaan. Entiset kylät ja saaristo ovat yleensä asumattomia.

Viheriöivä rannikko jylhine kallioineen, lehtoineen, poukamineen; mikä rauhan ja leppeän olon tyyssija! Kasvillisuus on ihastuttavan runsasta monine harvinaisuuksineen, joita tavallinenkin kävijä havaitsee: Kukkanummet, orvokkikedot sekä eri puulajit; lehmus, vaahtera, jalava, tuomi ja pihlaja.  Kannattaa tutustua!