Artikkeli |

Mediasotaa itärajan kahta puolta


Tuula Rantonen

Kahta rajan luvattomasti ylittänyttä etsittiin viikonloppuna Imatralla ei nyt kissojen ja koirien vaan poliisien ja helikopterin avulla. Se oli pieni uutinen. Suuri uutinen oli tieto viisivuotiaan Anton-pojan salakuljettamisesta diplomaattiauton takakontissa Pietarista Suomeen.

Luultavasti emme koskaan tiedä itäloikkareiden elämäntragediaa. Anton Salonen sen sijaan on merkitty mies ennen kuin on edes ehtinyt miehen ikään. Pojan kuvia levitellään iltapäivälehdissä. Ne ovat miljoonien katseltavina myös venäläisten lehtien verkkosivuilla. Asiasta ensiksi kertonut sensaatiolehti 7 päivää ilmoittaa levikikseen noin neljännesmiljoonan, joten tieto pikkupojan rajanylityksestä diplomaattiauton takakontissa tavoitti suomalaiset – ja tavoitti sekä myös suututti Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) ei suuttunut vaan sanoo ”isänä ja Suomen kansalaisena” ymmärtävänsä jutun. Löytääköhän Stubb vielä edestään sanomisensa? Kukaan ei ole häneltä kysynyt, mitä hän isänä ajattelee. Käytetäänkö diplomaattiautoa väärin, kun sen takakontissa vapisee pieni ihminen? Eikö isien olisi pystyttävä hoitamaan asiat niin, että kaikki lapsiin kohdistuva kestää päivänvalon?

Lapsidraamoissa ollaan sana sanaa vastaan. Riidat ovat raakoja ja rajuja.

Outi Koski ja Kerstin Campoy ovat olleet niiden symboleita. Nyt samanlaista julkisuutta pyörittää Paavo Salonen. Menossa on mediasota, jota käydään itärajan kahta puolta myös internetissä.

Lapsen parhaasta puhuminen on silkkaa hurskastelua. Lapsi on lapsi, ei pompoteltava pallo eikä tavaratilaan kätkettävä ovelta ovelle -paketti. Lapsi kärsii, pallo ei.

Campoy kirjoitti kirjan Taistelu lapsista. Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) ei vielä silloin ollut ulkoministeri, mutta kirjoitti varteenotettavaa vihjeen nykyiselle ulkoministerille kokemuksestaan Helsingin lastensuojelulautakunnan puheenjohtajana:

”Opin, ettei vain yhden osapuolen – eikä edes useampien – itse julkisuuteen saattamien tietojen perusteella ole oikein eikä viisasta ottaa kantaa holhousriitoihin.”

Campoy on avioitunut viidennen kerran ja viettää perhe-elämää Madeiralla. Toinen pojista on täysi-ikäinen ja tavannee äitinsä.

Jarmo Koponen kirjoittaa verkkolehti Uuden Suomen kolumnissaan venäläisten tienneen, missä Salonen poikineen majaili. Miksi he eivät olisi tienneet?

Meillä kehrätään agenttitarinaa, jossa pieni huijaa onnistuneesti suurta. Näin helppoa oli vetää nenästä venäläisiä voiton päivänä, joka on heille suuri juhla. Sehän on kuin kalavelkojen maksamista.

Vuosi sitten puhuttiin Salosten yhteishuoltajuudesta. Sitten se ykskaks muuttui isän yksinhuoltajuudeksi. Tuomioja on oikeassa: eivät viranomaiset saa tehdä suurelle yleisölle selväksi, kumpi tieto pitää paikkansa.

Bertol Brecht on elvyttänyt Kaukasialainen liitupiiri -näytelmässä vanhan kiinalaisen tarinan. Kun tuomari ehdottaa lapsen laittamista kahtia, lasta hoitanut nainen luopuu biologisen äidin hyväksi. Tuomarin päätöksellä hoitaja saa pitää lapsen.

Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Muut osaston uutisotsikot