-- Information -- KRJ III (64p / rakennepisteet 19p.) -- YLA2 (31 + 37 + 16 + 31 = 115p) -- Never Mine Landosta ("Lanttu") VH-34818 -- hannover-ori, 171cm -- rn, (pieni) tähti -- s. 27.02.2007, ~ 10 v. - oma ikääntyminen (2,5 IRL kk = i vir vuosi) -- täyttänyt 3v.: 27.11.2007 -- yleispainotus, KO: Int I, Re: 150cm, Me: 140cm, noviisi hevosvaljakko -- kasvattaja: Sasha Fries, Saksa -- omistaja: Chao (VRL-2415) -- hoitaja: Meezy -- HOITOKIRJA -- Attitude Lanttu on yleensä melkoisen vauhdikas energiapakkaus, jollaista saa toista kyllä hakea maat ja mannut puhki, ennekuin löytyy. Tarhassa ori on johtajatunnelmissa, ainakin niin kauan, kunnes joku vanhempi, vahvempi ja viisaampi tulee ja syöksee nuoren herran pois vallasta. Sama homma laitumella, eli Lanttu on kovapoika pomottelemaan ja uhittelemaan, sekä hieno herrasmies vikittelemään tamman kuin tamman. Taluttaessa herralla on tapana joskus hyppiä pystyyn ihan vain näyttämisen halusta, siksi suosittelemme naru leuan alla taluttamista. Toisaalta jos ei välitä siitä, että oriin on pakko näytellä 'kovaa jätkää' vaan jatkaa muina miehinä kävelyä eteenpäin kevyesti nykäisten narusta, niin johan Lanttukin hämmstyyy, palautuu takaisin maanpinnalle, miettii hetken mikä meni vikaan ja jatkaa matkaansa kiltisti taluttajan rinnalla. Sen kummempie ongelmia ei taluttamisen suhteen ole Lantun kanssa ilmennyt, ori ei kisko narua, ei jää syömään, ei mitään tuollaista muuta pahaa. Juoksuttaessa Lanttu toimii pehmeästi ja helposti ääniavuilla ja ymmärtää heti jo liinan nähdessään, että se on nyt sitä taas. Oriin asennoituminen tehtäviinsä on huippuluokkaa, Lanttu ei ole luovuttaja-tyyppiä, vaan se painaa menemään kaula kaarella jalkojaan nostellen, oli homman nimi mikä tahansa. Myös irtohypitettäessä ori tajuaa heti jutun juonen, kun se vain näkeekin maneesiin pystytetyt esteet, silloin kun se viedään ilman satulaa sinne. Eikä Lanttu tarvitse, kuin päästää irti ja se on heti jo suunnannut turpansa esteitä kohti. Ainoa ihminen, jolle Lanttu on joskus tehnyt pahaa, on eläinlääkäri. Lanttu kun ei tykkää että hampaita raspataan, niin ori on aivan tahallisesti tallannut koko painollaan eläinlääkärin jalan päälle ja joutunut pettymään karvaasti huomattuaan eläinlääkärillä olevankin turvakengät, joihin suuremmankaan eläimen iskut eivät tehoa. Mutta kengittäjien ja muiden tallin työntekijöiden kanssa Lanttu tulee toimeen mainiosti. Hoitaessa Lanttu käyttäytyy siivosti, kuin tietäen, että köniin napsahtaa, jos inhottavaksi ryhdytään. Siksi herra ei viitsi stressata hoitamisoperaatioita turhaan, vaan nuokkuu pää alhaalla ja silmät ummessa käytävällä ainoastaan nauttien saamastaan huomiosta, sen suurempia hyörinästä ympärillään välittämättä. Harjatessa Lanttu onkin helppo, myös suojat ja pintelit on helppo sujauttaa herralle jalkaan, Lanttu ei nostele koipiaan, tai tee muutakaan pahaa, mutta kun tulee satulanvuoro Lanttu jännittyy. Se seisoo pää pystyssä käytävälle kahlittuna ja odottaa, kun satula lasketaan varovasti selkään, ori rentoutuu hieman, mutta jos joku ääliö menee voimalla heittämään sen sille selkään, on luvassa komea rodeoshow, sillä Lanttu on selästään hyvinkin herkkä hevonen, ja teloo ihmisen kuin ihmisen, mikäli herraa käsitellään pahoin. Satulavyön antaa kuitenkin kiristää ilman ongelmia. Myös suitsiminen käy käden käänteessä Lantun jopa avatessa suunsa valmiiksi kuolaimia varten, jolloin ei tarvitse kuin pujottaa niskahihna herran korvien taakse ja kiinnittää tarvittavat remmit ja tsadaam! ori on ratsastusvalmis. Lanttu on myös helppo loimittaa, sitä ei liehuvat esineet paljoa häiritse, ainakaan jos ne puhuvat tutulla äänellä, eli rauhoittavaa keskustelua oriin kanssa on hyvä käydä samalla kun heiluttelee loimia ja ties mitä riepuja herran selän päällä, niin ei synny sanomista siitäkään. Ratsastaessa Lantulla ei kannata ottaa raippaa mukaan, tai ori kimpaantuu täysin ja on kuin vihainen duracell-pupu, joka ei tottele ratsastajaa ollenkaan vaan sinkoilee sinne tänne hampaat kiinni kuolaimissa ilman minkään sortin reaktiota yhteen ainoaankaan apuun, joka herralle annettaan. Toisaalta, kun raipan jättää kotiin, Lanttu toimii mainiosti. Ori on kouluratsastuksen kanssa helppo tylsistyttää, vaikka kyllä Lanttu siihenkin loistavasti taipuu niin halutessaan. Siltikin olisi suositeltavaa, että kouluratsastusta mentäessä Lantun kanssa tehtäisiin runsaasti siirtymisiä, vaihtelevia ohjelmia ja tehtäviä, ja tarpeeksi vaativia oriille itselleenkin. Ilman jatkuvaa temppujen vaihtelemista herra tylsistyy ja muuttuu laiskanpulskaksi pullaponiksi, jonka kyljet ovat teräsvahviteiset, eikä niiden läpi tunne ainuttakaan käskyä ja suu on silloin kuin ravurilla, ei mitään tuntumaa ja Lanttu juoksee pää pilvissä välittämättä enää mistään mitään ja silloin on mennyt jo hermo sekä ratsastajalta, että hevoselta itseltään. Vaan kun tekee ohjelmasta mahdollisimman monipuolisen ja antaa Lantulle haastaviakin tehtäviä, ori on herkkä ja kuuliainen, sekä taipuu hyvin kaikkeen siltä pyydettyyn. Esteistä Lanttu tykkää, kunhan ne ovat tarpeeksi korkeita sille. Liian matalien esteiden kanssa ori vain kompuroi yli halveksien, kuin laiska, mutta itsetietoinen lehmä. Vaan kun korkeutta löytyy tarpeeksi Lanttukin innostuu ja liitelee kevyesti ja helposti esteiden yli, eikä ratsastajan tarvitse, kuin vain ohjata ori estettä kohti ja Lantu hoitaa loput. Normaaleiden hevosten kanssa ratsastajan kuuluu antaa pidätteellä hevoselle merkki, koska ponnistetaan esteen yli, mutta Lantull jos sen teet, on ori niin sekaisin, ettei mitään rajaa, ei luota enää omiin kykyihinsä, eikä ponnista ollenkaan, vaan rysähtää suoraa päin estettä. Siksi kannattaa hypätessä vain luottaa, että Lanttu hoitaa hommansa. Maastossa Lantun kanssa on yksin äärimmäisen mukava mennä, jos mielessä on vain rauhallinen kävelyreissu, tai ravilenkki oriin kanssa. Vaan kaverin kanssa maastoillessa Lantun kilpailuvietti pääsee valloilleen ja ori tahtoo jatkuvasti päästä kiilaamaan kaverin nenän eteen, oli vauhti kuinka kova tahansa. Vaan jos kaveri pysyykin fiksuna koko ajan Lantun takana, menee orikin melko rennosti lenkin, mitä nyt välillä tiirailee taakseen, ettei se kaveri vain yritä tulla jommalta kummalta puolelta ohitse. Maastoesteillä Lantusta vasta vauhtia löytyykin, ja oria saa pidätellä melkein joka kaarteessa. Mutta kuten esteillä, myöskään maastoesteillä ei kannata ryhtyä mitään pidätteitä ennen estettä tekemään, sillä Lanttu vain sekoaa laskuissa siinä vaiheessa ja homma muuttuu varsin itsemurhahakuiseksi silloin. Eli antaa hevosen vain mennä, mitä nyt esteiden välillä ja ennen estettä hidastaa hieman tahtia, niin hyvä tulee mukisematta. Lanttu menee myös hieman valjakon alkeita, mutta koska ei itse tykkää keikuskella kärryjen edessä, Lantulla ei yleensä ajeta. Kuitenkin noviisi-luokkia on herkän herran kanssa mahdollista joskus kisata, sillä kärryjen kanssa Lanttu joutuu keskittymään niin erilaisiin apuihin, kuin mitä se on tottunut, niin se pysyy aina herkkänä, eikä tee kuten kouluratsastuksessa, eli muutu puupökkelöksi kyllästyttyään. Kilpailuissa Lanttu on viileä kuin viilipytty, jos ratsastajakin on. Mikäli ratsastaja stressaa kauheasti, niin villiintyy hevonenkin, eikä kuuntele apuja radalla ollenkaan. Jo lämmittelyssä orille pitää tehdä selväksi, että nyt on vakava paikka, jotta Lanttu tajuaa olla hölmöilemättä. Yleensä oriille riittää jo se, että se näkee niin paljon vieraita hevosia ympärillään, rauhoittamaan sen, niin että sekä ratsastaja, että hevonen voivat keskittyä yhteiseen suoritukseensa 100%:sesti ja napata voiton kotiin. Oli kyseessä mikä tahansa kilpailu, Lanttu ottaa homman vakavasti ja yrittää aina parhaansa ja antaa ehdottomasti kaikkensa, ja odottaa ratsastajalta aina samanlaista vakaumusta, kuin mikä itsellään on. Ori on myös helppo lastata, ei Lanttu pelkää kuljetusautoa enää ollenkaan, sen verran pikänmatkaa joutunut siinä asustelemaan matkallaan Saksansa Suomeen Chaon luokse, ettei Lanttu näe enää tarpeelliseksi pelätä kuljetusvaunua vaan kävelee sisään muitta mutkitta, siihen minkäänlaista huomiota kiinnittämättä, kuin toiseen kotiinsa. -- Lineage
Lantulla on melkoisen engelsmanni painotteinen suku, ainoastaan emä ja emän emän emä ovat saksalaisia, muut sukulaisista ovat syntyneet Englannissa. Lantun suku on myös Suomessa melko harvinainen,vaikkakin muualla maailmassa hyvinkin tunnettu ja siitähän Lanttu onkin ylpeä. Lantun isä, Forget Me oli hieno kouluori, jolla oli sijoituksia Int I-tasoltakin, ihan kansallisena. Valitettavasti ori oli jo vanha, kun Lanttu syntyi ja kuoli 26 vuotiaana, eli Lantun ollessa 2 vuotias, sydänkohtaukseen karsinaansa Englannissa. Lantun isä ehti periyttää itselleen kuitenkin runsaasti jälkeläisiä, joita on syntynyt yhteensä ruhtinaalliset 25, mutta joista on hengissä enää 13, joista yhdeksän asuu Englannissa, kaksi Saksassa, yksi Ruotsissa ja yksi täällä Suomessa Chaon omistuksessa. Forget Me oli tummanruunikko hannoverinhevonen, säkäkorkeudeltaan 170cm. Myös Lantun isän suku on hieno, Lantun isän isä, Me or Nothing on sekin hieno kouluori, jolla tosin löytyy sijoituksia myös esteratsastuksen ja kenttäratsastuksen puolelta. Me or Nothing on puhdasrotuinen hannoverin hevonen, kuten poikansakin, ja on iältään nyt huimat 31 vuotta asustelleen vanhuudenpäivillään Italiassa, jonne päätti kymmenisen vuotta sitten kilpailukautensa. Ori tosin on Englantilais-syntyinen, ja hieno, tummanpunarautias ori onkin, jolla on korkeutta 169cm. Yksikään hevonen Lantun suvusta ei ole järin pieni, kuten ei Lantun isän emä, Fortune Ladykään ole, vaan tamma on ruhtinaalliset 172 cm korkea, eli sentin verran Lanttua korkeampi. Hieno, ruunikko tamma katkaisi kisamatkalla ollessaan jalkansa, ja jouduttiin lopettamaan jo 14 vuotiaana. Fortune Ladyllä oli takanaan hienoja sijoituksia monista kansallisista este-,koulu- ja kenttäratsastuskilpailuista. Lanttu ei ole ollenkaan huonoa sukua, vaikkei sitä Suomessa tunnetakaan. Lantun emä, Golden Narrow, on hieno estetamma, joka on syntynyt Saksassa, kuten Lanttu itsekin. Kauneudella on kokoa 168cm ja väritykseltään on hieno rautias läsipäinen sukkajalka, jolle mikään este ei ole liian korkea. Kisannut kansallisella tasolla sekä esteratsastuksessa, että kenttäratsastuksessa, mutta sijoituksia haalittu kotiin vain esteratsastuksen puolelta, tamma kun ei haka kenttäratsastuksen koulukokeessa ollutkaan. Yhä hengissä, hienosti 15 vuoden ikäisenä kotitilallaan Saksassa. Tamma on siirtynyt kokonaan siitokseen, vaan siltikin Lanttu on tamman ensimmäinen varsa, ja ainoa joka on Forget Me oriista peräisin. Lantun emän suku on upea, täynnä sekä este-, koulu-, että kenttäratsuja, sekä monia, jotka ovat pärjänneet myös näyttelyiden saralla hienosti. Suurin osa tosin tästäkin suvusta on peräisin Englannista, mutta ei se sitä pahenna. Lantun emän isä, Silverstick oli 22 vuotias hannover-ori lopettaessaan kisaamisen kouluratsastuksessa. Ori on haalinut myös sijoituksia kenttä- ja esteratsastuksen parista, joten nykyään 25 vuotiaalle vanhalle herralle maistuvat eläkepäivät. Kyseinen ori on jättänyt jälkeensä vain muutamia jälkeläisiä, joista Lantun emä on yksi hienous. Väritykseltään herra o ruunikko ja kokoa on kertynyt roimat 170cm. Lantun emän emä, Taking Easy oli hieno, kimo, 168cm korkea hannover-tamma joka on syntynyt Englannissa, mutta joka kilpaili ja asusti viimeiset elinvuotensa Ranskassa. Upealla tammalla oli hienoja saavutuksia, mm. kantakirjaus rotunsa edustajaksi Ranskassa, vuonna 2001, palkinnolle I. Myös sijoitukset este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa roikkuvat ruusukkeina tamman hautakivessä, sillä hienolle neidille sai jättää hyvästit muutamia kuukausia sitten, kun 28 vuotias mamma nukkui rauhaisaan kuolonuneen kotonaan Ranskassa. -- Never Mine Landosta on käytettävissä puoliverijalotukseen (erityisesti hannover-jalostukseen). -- Kiinnostuitko? ota yhteys Chaoo, ihaa_ja_tigger[at]suomi24.fi -- Dear Diary
|