ajankulku
tallista
hevoset
toiminta
muuta

Ophidiophobia


Nimi Ophidiophobia Reknro VH-46582
Rotu holstein Sukupuoli tamma
Syntynyt 28.03.2008 Ikä 9v. (4v 28.07.07)
Väri musta Säkä 165 cm
Kasvattaja Mark Dresner, GER Omistaja cirith, Indis Villains
koulupainotteinen, ko: Va A, re: 100 cm
8 KRJ:n alaista sijoitusta
päiväkirja
hoito-ohjeet
valmennukset


Ophidiophobia, jonka hieman helpompi kutsumanimi on Ophi, on tuontitammani Saksasta. Hevosen löysin Mark Dresnerin siittolasta pitkien etsintöjen jälkeen. Matkallani olin kyllä nähnyt vaikka kuinka paljon kivoja hevosia, mutta mikään niistä ei ollut juuri sellainen, jonka minä halusin - aloin siis olla vähän turhautunut. Kun sitten törmäsin vihdoin ja viimein Ophiin ja tutustuin siihen, halusin tamman ehdottomasti itselleni. Hinta vaan oli valitettavasti aika suolainen, sillä Ophi oli hyvärakenteinen, hienosukuinen, melkoisen pitkälle jo koulutettu ja luonteeltaankin oikein mukava. Mutta minkäs teet, neiti oli pakko saada omaan talliin. Pari seuraavaa kuukautta elinkin lähinnä näkkileivällä...

Luonteeltaan Ophi on pääasiassa mukava ja helppo käsitellä, mutta se osaa myös olla varsin hankala ja tammamainen sille päälle sattuessaan. Mukavina päivinä Ophin kanssa kaikki sujuu kätevästi, mutta valitettavasti neidillä on välillä hankalampiakin päiviä, jolloin se haraa vastaan noin kaikessa. Harjatessa Ophi on yleensä oikein kiva, seisoo nätisti paikoillaan ja tekee mieluusti tuttavuutta hoitajansa kanssa. Vatsan alta harjaus on kuitenkin tytön mielestä aivan kamalaa silloisesta mielialasta riippumatta, jolloin hoitajan kannattaa olla tarkkaavaisena. Muuten kaikki sujuu kuitenkin hyvin pään harjauksesta kavioiden puhdistamiseen. Suitset Ophi ottaa päähänsä kiltisti, mutta satuloidessa se saattaa yrittää näykkiä, joten hoitajan kannattaa olla tarkkaavaisena. Tätä lukuunottamatta mitään suurempia protesteja ei tarvitse odottaa.

Se, millainen Ophi on taluttaessa vaihtelee ihan päivän mukaan. Suurimman osan ajasta tamma on oikein rento ja kuuntelee taluttajaansa kiltisti, mutta aina välillä sillä on myös uhmaikäpäiviä, jolloin se saattaa harrastaa jos jonkinlaista hyppelehtimistä. Pahimpina päivinä Ophi ei edes pysy siinä hitaimmassa askellajissa, vaan haluaa välttämättä vetää taluttajansa vierellä jotakin käsittämätöntä käynti-passage-sekoitelmaa... Näinä päivinä Ophi on äärimmäisen rasittava taluttaa, mutta onneksi tamma onkin yleensä kiltimmin. Tarhassa Ophi viihtyy parhaiten parhaan kaverinsa Mepen kanssa, mutta tulee kohtalaisesti toimeen muunkinlaisissa kokoonpanoissa. Nuoria hevosia Ophi on kuitenkin kova pomottamaan, joten pikkuisten kanssa tarhausta yritetään välttää. Tarhasta kiinnianto vaihtelee jälleen kerran päivän mukaan - tavallisesti Ophi tulee nätisti portille kun kutsutaan, mutta välillä tammasta on ilmeisen hauskaa juoksuttaa hoitajaansa ympäri aitausta...

Pesusta suoriudutaan Ophin kanssa mallikkaasti, tammasta on mukavaa olla puunattavana. Se jaksaa seistä hinkattavana vaikka kuinka monta tuntia, joten sen suhteen ei tule minkäänlaisia ongelmia. Myös eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa tyttö osaa useimmiten käyttäytyä. Jos jompi kumpi sattuu tulemaan sellaisena päivänä, kun muutkin toimet Ophin kanssa takkuilevat, nostaa tamma kamalan show'n pystyyn niin että varmasti koko talli kuulee, millaista vääryyttä neitimme joutuu kokemaan.

Ja ratsastaessa tammamme vaihtelevuus jatkuu. On päiviä, jolloin Ophi on energinen aikapommi ja on säikkyvinään pienintäkin rasahdusta kentän viereisessä pusikossa. Tällaisena ollessaan Ophi esittelee myös kieltämättä oikein vaikuttavia pukitustaitojaan, joissa on kieltämättä hyvin vaikea pysyä kyydissä - kun tamman hoitaja hejdi kokeili Ophia ensimmäisen kerran, hän tippui hevosen selästä ainakin kymmenen kertaa... Toisina päivinä se taas saattaa heittäytyä laiskaksi ja vaatia ratsastajaltaan melkoista tahdonvoimaa jaksaakseen nostella koipiaan sillä tasolla kuin sen pitäisi. Välillä Ophi kuitenkin toimii kuin ajatus, ja niinä kertoina taas muistaa, miksi tuli ikinä ostettua tämmä ailahtelevainen tamma. Perusratsastettavuudeltaan Ophi on ailahtelevaisuudestaan huolimatta hyvä, tamma on kevyt ja (melkein aina) reipas ja halukkaasti eteenpäin liikkuva. Ophi on ehdottomasti koulupainotteinen, onhan se jo kouluratsua ajatellen jalostettukin. Tammalla onkin elastiset askeleet, eivätkä vaativatkaan liikkeet tuota sille juuri ongelmia.

Hyppääminen Ophilla onkin sitten vähän toinen juttu. Tamma ei tunnu oikein hokaavan, miksi ihmeessä sen pitäisi loikkia joidenkin puomikasojen ylitse. Yleensä neidillä on hypätessä tasan kaksi vaihdetta: joko se ei jaksa ollenkaan kiinnostua eikä vaivaudu edes nostelemaan jalkojaan tuhoten kentän jokaisen esteen, tai sitten se kuumuu liiaksi ja alkaa jälleen esitellä piilevää lahjakkuuttaan rodeossa. Niin kauan kuin puomit ovat tiukasti maahan kaivettuja, tekee tamma mielellään niihin liittyviä harjoituksia, mutta jos niitä nostetaan senttikin maasta niin pelleily alkaa. Ei varmaan tarvitse pahemmin selittää, miksemme erityisemmin hyppää Ophilla. Maastossa Ophi on jälleen kerran erittäin ailahtelevainen - hyvinä päivinä tamma on maailman varmin maastoratsu, mutta huonoina päivinä tuntuu kuin ratsastaisi hevosen muotoisella pommilla. Maastoesteistä ja Ophista ei voi edes puhua samassa lauseessa. Edellinen yrityksemme päättyi Pekingin keskussairaalan päivystykseen.

Lastatessa Ophi on useimmiten ihme kyllä varsin helppo! (*koputtaa puuta*) Tamma tykkää kisaamisesta, joten sen tunkeminen traileriin ei ole mikään ongelma. Sen sijaan ongelma saattaa olla se, miten Ophi matkustaa, sillä tyttö ei ole mitenkään erityisen viehtynyt tulemaan lukituksi toisten hevosten kanssa ahtaaseen kuljetusautoon... Yleensä Ophi viedäänkin aivan kuljetusauton perälle ja sen viereen isketään neidin kaveri Mepe, joka on ainoa, jonka seuraa Ophi kestää matkustamisen ajan. Kisapaikalla Ophi on myös kuin ihmeen kaupalla lähes aina oikein unelmahevosta, siitä on kivaa olla hinkattavana ja kisaradalla ihmisten töllistelyn kohteena. Ratsastettavuudeltaankin hevonen on kisoissa lähes parhaimmillaan, mikä onkin tehnyt Ophin varmasti yhdeksi parhaista kisahevosistani.


Opioidhood Acid Panic Masshysteria
Indianapolis
Sandstone Antarctica
Tragédie en Musique
Chimène Prince Regent Conductor
Black Eagle
Romantic Suspense Auditory Art
Cour d'Honneur

Kun olin koeratsastamassa Ophia, tamman kasvattaja Mark Dresner kertoi minulle hevosen olevan kymmenien vuosien huolellisen jalostustyön tulosta, jonka takia Ophin sukutaulu on tarkkaan harkittu ja pullollaan saksalaisia huippukouluratsuja - samasta syystä hevonen oli huikean kallis ja ostokseni rahoittaminen olikin helpommin sanottu kuin tehty... Kasvattajalla riitti kerrottavaa Ophin sukulaisista, sillä mies on ainakin juttujensa perusteella omistanut suunnilleen puolet koko tamman sukutaulusta. Sukuselvitykseni perustuu kasvattajan tarinoihin, joten oletettavasti se tulee sisältämään paljon liioittelua... Mutta ihan puolueettomastikin katsottuna tytöllämme on kyllä oikeasti tavallista laadukkaampi suku sisältäen useita saksalaisen puoliverijalostuksen huippunimiä!

Isä Opioidhoodia voisi luonnehtia yhdeksi Saksan tämänhetkisistä muotioreista. Hevosen suosio on kyllä helppo ymmärtää, sillä miltei 180 sentin säkäkorkeudellaan ja kiiltävän mustalla värityksellään se on todella komea ilmestys - eivätkä tätä pahenna myöskään orin upeat liikkeet. Opioidhood valloitti Saksan koulukentät kertarytinällä samana vuonna kun se nousi GP-luokkiin, ja saatuaan I-palkinnon kantakirjassa se on ollut ehdottomasti yksi viimeaikojen suosituimpia jalostusoreja. (Kuin myös Ophin kasvattajan kehumisen kohteita, Opioidhood kun on peräisin samalta kasvattajalta kuin tämä meidän tammamme.)

Isänisä Acid Panic ei saavuttanut samanlaista supersuosiota kuin poikansa, mutta oli kyllä aikanaan varsin suosittu jalostusori sekin. Acid Panic on periyttänyt jälkeläisilleen erityisesti mukavaa luonnettaan ja hienoja liikkeitään, mistä johtuen sitä suositaankin paljon kouluhevosten sukutauluissa. Iii. Masshysteria kilpaili todella hyvällä menestyksellä aina kansainvälisiä GP-luokkia myöten, mutta jalostuksessa se ei valitettavasti ehtinyt vaikuttamaan kauaa, sillä ori kuoli liikenneonnettomuudessa vain vuoden siitoskäyttöön tulonsa jälkeen. Iie. Indianapolis puolestaan oli melkein koko elämänsä siitostammana jättäen kisakentät vähemmälle. Tammalla oli huippuluokan sukutaulu ja lähes täydellinen rakenne, joten sitä haluttiin käyttää jalostukseen niin paljon kuin mahdollista. Indianapolisilla onkin useita erityisesti hyvästä rakenteestaan tunnettuja jälkeläisiä.

Isänemä Sandstone oli kuulemma Ophin kasvattajan ensimmäisiä hevosia. Se ei ollut itse erityisen lahjakas millään ratsastuksen saralla, mutta omasi loistavan sukutaulun ja periytti kuitenkin jälkeläisilleen varsinkin hienoja liikkeitä, jotka olivat ilmeisesti hypänneet yhden sukupolven yli. Ruunikkotammalla startattiin niin este- kuin koulukisoissakin kansallisella tasolla, mutta ei koskaan Vaativaa B:tä ja 120 cm:ia haastavampia luokkia. Iei. Antarctica oli kokonsa puolesta pieni kouluratsuksi, se oli nimittäin vain 160 cm, mutta kilpaili siitä huolimatta hyvällä menestyksellä Intermediate -tasolla. Tällä kimolla orilla oli kuulemma aivan ihastuttava luonne, mutta rakenteellisesti se ei ollut aivan paras mahdollinen. Koosta ja rakenteestaan johtuen Antarctica ei ollut siitosorina järin suosittu, mutta sen harvat jälkeläiset ovat yllättäneet oltuaan odotettua laadukkaampia. Iee. Tragédie en Musique puolestaan oli aikansa huippusiitostammoja - se oli kantakirjattu I-palkinnolla ja sille oli myönnetty myös muotovalion arvonimi. Musta tamma oli kuvankaunis ilmestys ja sen jälkeläiset ovat menestyneet monella saralla - suurin osa varsoista on koulupainotteisia, mutta yksi sen jälkeläisistä on voittanut Saksan estemestaruuden.

Ophin emä Chimène on kaunis kulomusta tamma. Se on kilpaillut hyvällä menestyksellä kansallisia vaativia luokkia - omistajansa mukaan hevosella riittäisi potentiaalia Grand Prix'n saakka, mutta Chimèneä halutaan mieluummin käyttää jalostukseen. Ophi on tamman ensimmäinen varsa, joten jälkeläisnäytöistä ei osaa sanoa vielä mitään. Chimène on kuitenkin kantakirjattu II-palkinnolle, joten oletettavasti sillä tullaan teettämään vielä useita varsoja.

Emänisä Prince Regent on yksi maailman huippukouluoreista. Ruunikko hevonen on ehtinyt tehdä vaikka mitä, sillä menestyksekkään kilpauransa ohella se on ollut hiljakseen siitoskäytössä. Pari vuotta sitten Prince Regent jätti GP-areenat lopullisesti taakseen ja siirtyi kokonaan jalostusorin hommiin, joissa sille onkin riittänyt kysyntää - orin on huomattu periyttävän upeita liikkeitä ja hyvää rakennetta. Eii. Conductor ei ollut aivan vaatimattomasti menestynyt hevonen sekään, sillä myös se kilpaili menestykseekkäästi Grand Prix'ta muutaman vuoden. Loppujen lopuksi Conductorin jalat eivät kuitenkaan kestäneet aktiivista rasitusta, joten se jätti kilpailemisen 13-vuotiaana. Oria ei ikinä myöskään käytetty paljoa jalostukseen, sillä arvatenkin kasvattajat pelkäsivät huonojen jalkojen periytyvän jälkeläisille. Eie. Black Eagle oli nimestään huolimatta punarautias tamma, joka toimi oikeana jokapaikanhöylänä - koulukisoissa se menestyi kiitettävästi vaativalla tasolla, mutta kilpaili lisäksi myös esteitä ja kenttää. Kuulemani mukaan Black Eagle oli myös varsin näppärä valjakkohevonen! Tammalla on vain yksi jälkeläinen, sillä se tiinehtyi huonosti.

Emänemä Romantic Suspense oli äärimmäisen lupaava kouluhevosen alku ja siitä povattiin jo seuraavaa tähteä, mutta valitettavasti tamma jouduttiin lopettamaan sen oikean etusen murruttua laitumella vaikeasti. Romantic Suspense eli vain 5-vuotiaaksi, mutta sillä oltiin ehditty teettää varsa kolmivuotiaana - tamma oli kuulemma oikea kauhukakara, joten varsan toivottiin rauhoittavan sitä hieman. Eei. Auditory Art oli melko keskivertohevonen - ei erityisen lahjakas kouluratsu, ei kauhean hyvärakenteinen eikä myöskään luonteeltaan tavallista hevosta kummempi. Ori oli kuitenkin väritykseltään upea mustanvoikko, joten sitä käytettiin hyvin paljon siitokseen toiveena värin periytyminen eteenpäin. Valitettavasti Auditory Artin lähes sadasta jälkeläisestä kuitenkin vain yksi sai isänsä komean värin. Eee. Cour d'Honneur oli peruskiva puoliveritamma - omistajansa kanssa se kilpaili kouluratsastusta kohtalaisesti menestyen ja vanhemmiten pyöräytti pari varsaa. Tamma oli kuulemma luonteeltaan oikea enkeli, jonka sai vääntää vaikka minkälaiseen solmuun.


Jälkeläiset

Ophi ei ole vielä siitoskäytössä. Ennen ensimmäistä varsottamista tarkoituksena on kierrellä kilpailuja ja käydä muutamassa näyttelyssä poikkeamassa. Tamma tulee olemaan käytettävissä ainoastaan holsteinjalostukseen ja jälkeläisistä on tarkoitus tulla koulupainotteisia.


Kilpailukalenteri

Pvm Paikka Luokka Sijoitus
20.06.08 Vaapukka Helppo A 3/40
20.08.08 Vaapukka Helppo B 4/40
09.08.08 Karpalo Helppo C 4/92
05.08.08 Satulinna Helppo B 3/112
05.08.08 Willoughby Helppo A 3/35
05.08.08 Soojendav Helppo B 1/41
05.08.08 Piiparin Virtrats. Helppo A 1/25
21.06.08 Ciar Dressage Helppo A 1/27

Kuvagalleria











virtuaalihevonen
etusivulle

© cirith 2009