Sattumuksia-logo


Kurun kaatumisesta 80 vuotta

Suomen murheellisin laivaturma vei
Näsijärven syvyyksiin 138 ihmistä

Tampereen estoniasta tulee ensi syksynä kuluneeksi 80 vuotta. Höyrylaiva Kurun kaatuminen rajussa myrskyssä 7. syyskuuta 1929 on yhä Suomen sisävesiliikenteen historian suurin ja murheellisin turma, ja samalla mittavin onnettomuus, joka Tamperetta on kohdannut.

Kuru vei Näsijärven syövereihin Siilinkarin edustalla 138 ihmistä. Vain 22 pelastui. Järkyttävän onnettomuuden syiksi on selitetty paitsi raju myrsky, myös laivan maine ja ylpeydentunto sekä laivan tekniset muutostyöt, jotka kenenkään asiaa aavistamatta tekivät Kurusta suurmyrskylle voimattoman.

Juttuun on lisätty luettelo Kurun haaksirikossa menehtyneistä.

S/s Kuru vuosi ennen turmaa

Höyrylaiva Kuru muutostöiden jälkeen kesällä 1928 Naistenlahdessa. Komeutta saatiin ihailla vain runsaan vuoden ajan. Kun Näsijärven pohjaan painunut laiva oli saatu nostettua, kunnostustöissä poistettiin yläkannen hytit.


Höyrylaiva Kuru oli rakennettu Sommers, af Hällströn & Waldensin konepajalla Tampereella vuonna 1915. Se oli alkujaan yksikerroksinen, mutta laivaa korotettiin vuotta ennen onnettomuutta yhdellä kerroksella. Epäonnen laiva lähti 7. syyskuuta Tampereen Mustastanlahden satamasta normaalille reitilleen kohti Kurua. Oli lauantai-iltapäivä kello 15.15. Matkustajia oli 148 ja miehistöä 12 henkeä. Laiva oli lähes täysi, mukana muun muassa kesäasunnoilleen suunnanneita kaupunkilaisia, hautajaisseurue sekä kaupunkiasioilleen tulleita maalaisia, olihan maitotilipäivä. Mukana oli myös kotiin viikonlopuksi menossa olleita koululaisia.

Ennen matkaa

Iloisia ihmisiä s/s Kurun kannella. Kuva on otettu vuoden 1928 laivan korotuksen jälkeen, mutta ehdottomasti ennen onnettomuutta. Hyvinkin voi olla - ja voimmehan toki kuvitella - että tässä on kyseessä juhannusristeily vuodelta 1929? Vain muutamaa kuukautta myöhemmin kaikki oli toisin, ja Tampereelle käytännössä julistettiin kaupunginsuru.


Aamusta alkaen oli käynyt kova myrsky, jonka voima kohosi Näsinselällä hirmuiseksi. Tuuli puhalsi jopa 11-12 beaufortin nopeudella. Luonto nostatti laineet Tampereen edustalla parimetrisiksi. Monet pienemmät laivat eivät sinä päivänä tohtineet irtautua Näsijärvelle. Mustassalahdessa kolme laivaa odotteli lähtöä. Kapteeni Onni Saarinen neuvotteli toisten laivamiesten kanssa, olisiko liian uskaliasta lähteä matkaan. Mutta koska Kurua pienempi Ylöjärvikin päätti lähteä, ja onnellisesti pääsikin matkaan, myös Kurun köydet irrotettiin.

Sumutorvi huusi, joku
karjui: "Laiva kaatuu!"

Näsinselällä kapteeni Saarinen käski hiljentämään vauhtia kovan aallokon takia. Kun Kuru oli ehtinyt noin kilometrin päähän satamasta, lähestyi sitä parin sadan metrin päässä Siilinkarista kolme hyökyaaltoa. Saarinen määräsi koneet pysäytettäväksi, jotta laiva voisi helpommin nousta aaltojen harjalle.

Tästä ei kuitenkaan ollut apua. Aallot löivät Kurun yli ja etukansi täyttyi vedestä. Vesimassa painoi arviolta 15 tonnia, mikä oli kolme kertaa enemmän kuin laivan tavaralasti. Koska tulvaluukkuja ei ollut, vesi ei pääsyt pois, vaan keula painui kohti syvyyksiä ja laivan potkuri perässä pieksi ilmaa. Joku parkaisi: "Laiva kaatuu!", sumutorvi kirvoitti pari hätäistä tuuttausta. Ihmiset ryntäilivät pakokauhun vallassa sinne tänne. Toinen aalto mursi välikannen matkustajatilan keulaportit. Kolmannen aallon jälkeen laiva kallistui vasemmalle kyljelleen, kaatui ja vesimassat upottivat sen lyhyessä ajassa. Onnettomuushetki oli 15.26. Se on saatu perämiehen pysähtyneestä kellosta.

Haaksirikosta maitonkkaan tarrautuneena pelastunut silloinen 11-vuotias koulupoika, myöhempi professori Lars Pettersson muisteli Tammerkoski-lehdessä:

- Lähellä Siilinkaria valtava hyökyaalto löi vasten laivaa ja heti sen jälkeen toinen. Vesi murtautui laivan keulasta sisään ja laiva alkoi vajota kyljelleen. Ehdin irroittaa joitakin pelastusvöitä laivan kyljestä, ja yhden sellaisen varassa jouduin veteen. Sitten laiva hävisi näkyvistä. Kaikki oli tapahtunut arviolta kahden minuutin kuluessa.

Kurusta pelastui
22 ihmistä

Osa matkustajista ehti temmata itselleen pelastusvyön, muutamat hyppäsivät järveen, toisia pyyhkäisivät aallot mennessään. Useat ihmiset jäivät loukkuun välikannelle ja hytteihin. 50-60 ihmistä kellui Kurun rungolla ennen kuin se vajosi. Kylmä vesi kangisti ja tappoi monia. Kaikki eivät päässeet laivan kolmeen pelastusveneeseen.

Pelastustyöt käynnissä

Kuva s/s Kurun pelastustöistä 7.9.1929.


Viitisen minuuttia Kurun jälkeen lähti Mustastalahdesta höyrylaiva Tarjanne, Kurun "kilpakumppani", kohti Ruovettä. Kun onnettomuus havaittiin, Tarjanne kiirehti turmapaikalle ja ryhtyi pelastamaan järvessä kamppailevia ihmisiä. Tarjanteeseen saatiin pelastettua 15 haaksirikkoista. Pelastutöihin lähti myös hinaaja Näsijärvi, jahka koneisiin saatiin kehitettya tarpeeksi höyryä. Tehtailija Vaissin koululaispoika Teuvo lähti Suunta-moottoriveneellä oma-aloitteisesti pelastustöihin. Näihin kahteen alukseen pelastettiin 5 ihmistä. Uimalla pääsi rantaan kaksi. Kaupunginjohtaja Nordlundin määräyksestä Näsijärvi partioi vielä illalla puoli kuudelta uppoamispaikalla, ja löysikin pelastusveneestä kaksi kohmeista matkustajaa. Yhteensä pelastuneita oli 22.

Uhri on nostettu järvestä

Kurun kaatuminen herätti sekasortoa kaupungissa. Tapaus nähtiin Mustastalahdessa ja Näsikalliolta, joihin aaltojen armoille jääneiden hätähuudot kuuluivat. Ja kun viesti kiiri kaupungissa, ihmisiä saapui Näsijärven rannoille katsomaan murhenäytelmän loppuosaa. Näsijärven purjehdusseura oli aamulla peruuttanut lauantai-iltapäiväksi aiotun ylimääräisen kilpapurjehduksen, mutta seuran majalla oli kuitenkin runsaasti väkeä, joka joutuikin katselemaan avuttomana tapausta. Ainoa, jolla oli kelvollinen paatti, oli edellä mainittu rohkea yhteiskoululainen Teuvo Vaissi.

Kuusi ihmistä
jäi niille vesille

Seuraavana maanantaina Näsijärvi oli peilityyni. Kuru löydettiin 15 metrin syvyydestä; laivan todettin olevan pystyssä pohjassa. Sukeltajat Helander ja Hoivala toivat ylös vainajia, ensimmäisenä nostopäivänä heitä saatiin ylös 44. Onnettomuuspaikan läheisyyteen tuotiin lotja tilapäiseksi ruumishuoneeksi, ja kun vainajia ei enää sopinut kaupungin ruumishuoneelle, otettiin käyttöön Frenckellin varastotiloja. Joitakin menehtyneitä saatiin pinnalle vasta Kurun noston yhteydessä.

Ruumiita Frenckellillä

Turmassa menehtyneitä tuotiin pelastustöiden jälkeen Frenckellin tehtaan tiloihin.


Etsinnöistä huolimatta Näsijärven pohjaan jäi kuusi vainajaa. Yksi menehtyneistä, koulupoika Toivo Lindqvistin ruumis löydettiin vasta myöhään syksyllä, kun jää alkoi peittää järveä. Hän oli jaksanut uida Särkänniemen aallonmurtajalle saakka, mutta kohmeisin käsin ei ollut saanut kiinni kivistä.

Kurun onnettomuudessa hukkui 138 ihmistä, suurin osa heistä Kurusta ja Länsi-Teiskosta. Tamperelaisista menehtyi 30. Hukkuneiden joukossa oli useita tunnettuja kansalaisia, muun muassa kansanedustaja Ida Vihuri, toimittaja Veikko Leuku ja Kurun nimismies K. H. Hakkarainen. Vavahduttavin oli kuitenkin 17-vuotiaan Helmi Rasin kuolema. Kun sukeltaja tutki laivaa, hän näki eräästä ikkunasta tytön polvillaan, kädet ristissä, silmät auki katse ikkunaan päin. Hytin lattialla oli vähän vettä, joten ilmeisesti Rasi oli kuollut hapenpuuteteseen. Kun sukeltaja mursi oven, vesi toi ruumiin hänen syliinsä.

Uhri viimeisellä matkallaan

Kurun haaksirikossa menehtynyttä viedään hänen viimeiselle matkalleen kohti Teiskoa tai Ruovettä. Kuva Mustanlahden satamasta.


Tampere peruutti
150-vuotisjuhlat

Kurun kaatuminen herätti valtakunnansurun, mutta tapaus noteerattiin myös ulkomailla. Omaisille saapui surunvalitteluja eri valtioiden päämiehiltä ja suurlähettiläiltä, myös muun muassa paavilta.

Tuomiokirkossa järjestettiin mittava surujumalanpalvelus. Yhteishautaukset Tampereella, Kurussa ja Länsi-Teiskossa muodostuivat suuriksi surujuhliksi. Tampereen kaupunki peruutti lokakuun 1. päiväksi suunnitellut kaupungin 150-vuotisjuhlat ja päätti käyttää juhliin varatut 250 000 markkaa hautajais- ja muistomerkkikuluihin. Huoltajansa menettäneiden lasten sekä vanhusten auttamiseksi kerättiin toista miljoonaa markkaa. Varoista muodostettiin säätiö, joka jakoi apua vielä vuonna 1946.

Kalevankankaan yhteishaudalle pystytettiin muistomerkki vuonna 1930. Se on Kirsti Liimataisen piirustusten mukaan Kurun harmaasta graniitista veistetty kolmimetrinen monumentti. Kaupunki kustansi myös toisen muistomerkin: vuonna 1940 Näsikalliolle pystytettiin Yrjö Liipolan veistämä Kurun onnettomuuden muistomerkki vuonna 1940. Monumentissä äiti kamppailee kahden lapsensa kanssa tuulta vastaan. Katse on kohti keskustaa, selkä käännetty raivoavalle Näsijärvelle.

Epäonnen laiva nostettiin vielä saman syksynä Näsijärven pohjasta. Kuru junnostettiin ja asetettiin liikenteeseen, jossa se palveli vuoteen 1939. Sittemmin laivan kone ja runko vietiin Länkipohjan sahalle.

Uppoamiseen
monta syytä

Perusteellisten tutkimusten jälkeen raastuvanoikeus vapautti Kurun kapteenin kokonaan vastuusta. Saarinen olikin tehnyt kaiken minkä oli pystynyt, ja toimillaan sitä paitsi pelastanut monta ihmishenkeä. Onnettomuuden pääsyyksi todettiin vuosi ennen onnettomuutta Kuruun tehty rakennemuutos: laivaosuuskunta oli korottanut alusta konepajan varoituksista huolimatta. Kaksikerroksisena Kurun painopiste oli muuttunut ylemmäs, ja näin laivasta oli tullut korotyksen jälkeen aiempaa kiikkerämpi. Lisäksi todettiin, että laivasta puuttuivat kokonaan tulvaluukut. Eräänä syynä taas on pidetty Kurun mainetta Näsijärven voimakkaimpana aluksena - ylävetiset kun olivat ylpeitä laivastaan, eikä se tavallaan "voinut olla lähtemättä". Kolmas ja ratkaiseva syy ilman muuta oli hirmumyrsky.

Kurun onnettomuuden viimeinen vaihe päättyi 8. syyskuuta 1979, kun onnettomuuden viimeiset uhrit - siis Näsijärveen jääneet - siunattiin vesillä. Turmasta pelastuneita oli 1990-luvulle tultaessa vielä elossa kolme. Allekirjoittaneen käsityksen mukaan heistä ainakin kaksi on sittemmin poistunut keskuudestamme.


© Jari P. A. Niemelä 1996

Jutun lähteinä on käytetty seuraavia teoksia ja artikkeleita:

Yksityiskohtaisen kuvauksen tapahtumista saa HS:n yllämainitusta artikkelista (jossa tosin matkustajamäärä sekä vainajien lukumäärä ovat virheellisiä). Aikalaiskuvausta löytyy mm. AL:n artikkelista 7.9. 1989.

Lisäksi tietoja ovat antaneet osastopäällikkö Eero Saarinen (turman silminnäkijä) sekä 1980-luvun lopulla Niilo Waris (turmasta pelastunut, joka on kertonut tarinansa ääninauhalle 1979).

Olen haastatellut 1990-luvun alkupuolella mainittuja henkilöitä, ja tässä on kuultavissa heidän kertomuksensa:


Seuraavassa esitämme videodokumentin, joka on tehty täsmälleen 75 vuotta Kurun uppoamisen jälkeen eli iltapäivällä 7.9. 2004 alkaen kello 15.15. Dokumentissa vieraillaan Kurun onnettomuuden keskeisillä paikoilla ja selostetaan tapausten kulku. Kertojana toimii allekirjoittanut. Dokumentin kuvaus ja editointi on Timo-Olavi Jalkasen käsialaa:



Jutun alkuun -logo

Etusivulle-logo