Rehtori Mauno Rosendal

Oulun Suomalainen Yhteiskoulu oli hiljattain alkanut toimikautensa kuudennentoista lukuvuoden syksyllä 1917, kun meitä kaikkia niin koulun opettajia ja oppilaita kuin myös koulun ulkopuolella olevia sen ystäviä kohtasi se raskas surusanoma, että koulun johtaja, sen perustaja ja luoja, rehtori M. Rosendal oli saanut kutsun astua tästä elämästä ijäisyyteen. Sunnuntaina, lokakuun 21. päivää vasten yöllä sammui hiljaa ja aivan odottamatta rehtori Rosendalin elämä. Vielä edellisenä päivänä toimi hän tavallisissa askareissaan koulussa, liikkuen keskellämme samanlaisena kuin ennenkin. Ei kukaan meistä osannut aavistaa, että ainainen ero olisi niin lähellä. Päinvastoin olivat syksyn aikana rehtori Rosendalissa huomattava tavallista virkeämpi vointi ja ne uudet työsuunnitelmat, joista hän meillekin kertoi saaneet odottamaan vielä monia elonvuosia toteutuakseen.

Ensimmäinen huoli, joka tällöin koulun työntekijäin ja ystävien rinnassa virisi, oli, miten koulun elämä ja toiminta oli tämän jälkeen menevä. Rehtori Rosendal oli aina ollut meidän kaikkien voimakas tuki ja turva, kaikissa tilanteissa olimme tottuneet luottamaan hänen suureen pedagogiseen kokemukseensa. Oulun Suomalainen Yhteiskoulu tuntui meistä aina niin kokonaan rehtori Rosendalin työltä, että meidän oli vaikea ajatella miten se tulisi toimeen hänet menetettyään. Rehtori Rosendalhan se oli, joka syksyllä 1901 kutsui muutamia Oulun oppikoulujen opettajia ja opettajattaria pohtimaan kysymystä suomenkielisen yhteiskoulun aikaansaamisesta Ouluun. Tähän toimenpiteeseen olivat rehtori Rosendalin omien sanojen mukaan antaneet hänelle aihetta sekä puhtaasti pedagogiset että isänmaalliset syyt. Olihan yhteiskouluaate alkanut maassamme siksi ripeästi levitä, että laajakatseinen koulumies ja kasvattaja ei voinut jäädä sille kylmäksi, ja toiselta puolen lämminsydäminen isänmaanystävä koetti edes yksityiskoulujen jonkun verran vapaammin järjestettävissä olevien lukusuunnitelmien suojassa valmistaa nuorisolle uhkaavasta, kaikkeen kohdistuvasta valtiollisesta sorrosta ja painostuksesta osaksikaan vapaata tilaisuutta opiskeluun. Tuuma saavuttikin paikkakunnalla niin suurta kannatusta ja korkeammissakin piireissä siksi suosiollisen vastaanoton, että koulu sai perustamisluvan ja alkoi syksyllä 1902 toimintansa. Näin tuli rehtori Rosndalista Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun perustaja.

Luonnollisesti sai rehtori Rosendal perustetussa uudessa koulussa johtajan toimen hoitaakseen. Näin sai hän myöskin alunpitäen järjestää koulun työskentelyn ja luoda sen hengen, joka siinä oli vallitseva. Se ei ollutkaan hänelle vaikeaa, sillä rehtori Rosendal oli harvinaisen voimakas persoonallisuus, joka vaikutti ehdottomasti kaikkiin, jotka hänen kanssaan joutuivat kosketuksiin. Sempävuoksi ne opettajat, jotka joutuivat hänen kanssaan yhdessä työskentelemään, tulivat pakostakin ottamaan tehtävänsä yhtä vakavasti ja samalla hartaudella siihen syventymään kuin rehtorikin. Se, joka näki sen uutteruuden, jolla rehtori Rosendal suoritti monipuolisen työnsä koulussa huolimatta vuosikymmeniä kestäneen rasittavan pedagogin työn väsyttävästä vaikutuksesta, ei voinut itsekään veltostella. Taatakseen oppilailleen kunnollisen valmistuksen ei rehtori Rosendal säästänyt vaivojaan eikä sitä voineet silloin muutkaan yhtä vähän opettajat kuin oppilaat tehdä. Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun johtajan asema ei ole koskaan ollut helppo, sillä monenlaiset vaikeudet ovat aina olleet uhkaamassa. Tarvittiin todellakin rehtori Rosendalin voimakas käsi ohjaamaan sitä alussa ja usein myöhemminkin vaikeiden aikojen ohi ja hänen luja uskonsa parempaan tulevaisuuteen pitämään yllä muissakin tarpeellista intoa ja toivoa. Me koulun nykyiset työntekijät tunnustamme mielellämme, että se työnilo, joka koulussamme on aina elänyt ja joka sille on aina valmistanut niin kauniita saavutuksia, on kotoisin rehtori Rosendalin voimakkaasta personasta. Meidän on sitä mieluisampi tätä myöntää, kun me saimme huomata, että rehtori Rosendalin henki oli ehtinyt koulumme elämään niin syvään juurtua, että se jatkuvasti vaikuttaa hänen poismentyäänkin, niin että huolemme tulevaisuudesta siinä suhteessa olikin turha. . Täydellä syyllä voimme siis sanoa, että rehtori Rosendal oli Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun perustaja ja luoja. Sen vuoksi on velvollisuutemme liittää tähän muutamia piirteitä rehtori Rosendalin elämästä ja toiminnasta yleensä. Tämän vuosikertomuksen puitteet eivät salli antaa tyhjentävää kuvaa hänestä, eikä näiden rivien kirjoittaja, myönnettäköön se vapaasti, siihen kykenekään.

Mauno Rosendal syntyi syyskuun 8. p:nä 1848 Hämeenkyrössä, jossa hänen isänsä Adolf Fredrik Rosendal ,sittemmin kuulu pedagogi, yhteiskunnallinen toimihenkilö ja suomenkielisen kulttuurin harrastaja, siihen aikaan oli maanviljelijänä omistaen Tuokkolan rustitilan. Tultuaan ylioppilaaksi 1868 suoritti Rosendal fil. kandidaattitutkinnon 1873 pääaineina historia ja estetiikka. Suoritettuaan vielä yksityiset tutkinnot dogmatiikassa ja krist. etikassa 1876 ja julkisen pedagogiikan tutkinnon 1877 oli hän valmistautunut täydellisesti koulumiehen tehtävään.

Pedagogisen uransa hän aloitti Tampereella, jossa hän syksyllä 1873 opetti latinaa ja kevätlukukauden 1874 ja syyslukukauden 1875 uskontoa, suomenkieltä ja ruotsinkieltä. 1876 nimitettiin Rosen-dal uskonnon ja ruotsinkielen vt. lehtoriksi Oulun ruotsalaiseen lyseoon ja seuraavana vuonna tuli hän tähän virkaan vakinaiseksi ja hoiti sitä vuoteen 1888, jolloin hän sai siirron samojen aineiden lehtoriksi Oulun suomalaiseen lyseoon. Vuonna 1890 nimitettiin Rosendal tämän lyseon rehtoriksi. Hoidettuaan rehtorin tointa 12 vuotta pyysi ja sai hän siitä vapautuksen keväällä 1902. Seuraavana syksynä perustettiin Rosendalin aloitteesta Oulun Suomalainen Yhteiskoulu ja tuli Rosendal sen johtajaksi ja uskonnon ja myöhemmin myöskin ruotsinkielen opettajaksi. Rosendalin kanssa on Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun perustajista erityisesti mainittava neiti N. Lilius, joka on kaiken aikaa toiminut koulun johtajattarena ja kapteeni J.A. Kock, joka toimi koulun taloudenhoitajana ja opettajana kuolemaansa saakka. Kesällä 1903 erotettiin Rosendal valtiollisesti vaarallisena henkilönä lehtorinvirastaan ja karkotettiin maasta. Hän asettui asumaan Upsalaan, jossa vietti suurimman osan kolmatta vuotisen maanpaossa olonsa ajasta. Palattuaan vuoden 1905 lopulla takaisin kotimaahan, ryhtyi hän hoitamaan uskonnon ja ruotsinkielen opetusta sekä johtajan tointa Oulun Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Vuonna 1907 sai Rosendal takaisin virkansa lyseossa ja hoiti sitä siksi kunnes hän v. 1911 erosi siitä täysinpalvelleena. Suomalaisessa Yhteiskoulussa toimi hän siihen sijaan edelleen johtajana sekä uskonnon ja ruotsinkielen opettajana aina kuolemaansa asti.

Nämä ovat niin sanoaksemme viralliset ulkonaiset vaiheet rehtori Rosendalin koulumiestoiminnasta. Yli 40 vuotta se kesti ja ainakin tuhanteen oppilaaseen se kohdistui, eikä varmaankaan kenelläkään tästä joukosta ole muuta kuin yksi mieli siitä, että rehtori Rosendal oli harvinaisen etevä opettajana ja kasvattajana. Hänellä olikin kaikki edellytykset opettajatoimeen. Innostuneen ja pidetyn opettajan poikana hengitti hän jo koti-ilmassa sieluunsa antaumuksen pedagogin vastuunalaiseen ja raskaaseen asemaan. Omistaen rikaslahjaisen, lämminhenkisen ja voimakkaan sielun, terävän psykologisen silmän ja hartaan antaumuksen aineeseensa sekä lujan vakaumuksen siinä ja kaiken lisäksi loistavan esityskyvyn, valtasi hän oppilaansa kokonaan. Hänen tunneillaan tiesivät oppilaat saavansa neuvoja ja tietoja, jotka kelpasivat lujan ja eheän elämänkatsomuksen rakennusaineiksi, ja suuri olikin sen vuoksi se hartaus, jolla ne omistettiin. Rehtori Rosendal on itse määritellyt opettajatoimensa tarkoituksen ensimmäisessä Oulun suomalaisen lyseon rehtorina julkaisemassaan vuosikertomuksessa seuraavilla sanoilla: .Suokoon Hän, jolta ainoalta kaikki hyvä lahja tulee, että Oulun suom. lyseo voisi kasvattaa vakaita, jumalanpelon ja todellisen isänmaanrakkauden jalostuttamia nuorukaisia, jotka miehiksi päästyään, vaivoja pelkäämättä ja taistelua pakenematta, kelpaavat kyntämään yhä syvempiä vakoja isänmaallisen sivistyksen peltoon..

Oulun seutu ja kansa eivät yleensä ole omiaan kiinnittämään paikkakunnalle eteläisen Suomen kas-vatteja, mutta rehtori Rosendal kasvoi tähän seutuun ja kansaan kiinni täydellisesti. Varmaan herät-tivät paikkakunnan pyrinnöt hänessä alussa voimakasta vastakaikua. Olihan pari vuotta ennen hänen Ouluun tuloaan annettu tuo tunnettu määräys, jolla Oulun Lyseossa kiellettiin opettajia antamasta suomenkielistä opetusta. Näin ollen oli suomalaisille pojille tehty korkeamman koulun opetuksen nauttiminen mahdottomaksi. Tämä määräys herätti paikkakunnalla ja koko Pohjanmaalla voimak-kaan mieltenkuohun. Suomalainen kansa heräsi ja alkoi vaatia itselleen tietä avoimeksi korkeam-paan sivistykseen. Rosendal oli varmaan perinyt isältään lämpimän harrastuksen suomenkielistä kulttuuria kohtaan ja se harrastus, opintoaikana Helsingissä saatuaan perustuksen ja muodon Suomen kansan suurilta herättäjiltä, löysi täällä työmaan, jossa voimakas mies sai koetella voimiaan. Tämä taistelu opetti Rosendalin lähemmin tuntemaan pohjalaisen tosin karskia, mutta suoraa ja rehellistä luonnetta, ja se herätti hänessä rakkauden tämän seudun kansaan, rakkauden, joka sitoi Rosendalin katkeamattomilla siteillä pohjalaisiin. Hän liittyi siihen joukkoon, joka työskenteli Oulun Suomalaisen yhteislyseon hyväksi, jonka, kuten Rosendal sanoo, kansan rakkaus oli perustanut ja jota yksityisten alttiiksiantavaisuus oli kannattanut, ja kun se koulu vihdoin tuli valtion omaksi, siirtyi hän vakinaisesti sen palvelukseen.

Mutta vielä lähemmäs suomalaista kansaa ei ainoastaan Pohjanmaalla, vaan koko maassa tuli Rosendal toisella alalla. Jouduttuaan 1886 tyttärensä kuoleman johdosta voimakkaaseen herätykseen, yhtyi hän, sitten kuin hän oli tutustunut rovasti V. Malmivaaraan, pietisteihin, saavuttaen pian siinä määrin heidän luottamuksensa, että hänestä tuli yhdessä rovasti Malmivaaran kanssa pietistisen liikkeen johtaja. Vahvistaakseen ja laajentaakseen pietismin vaikutusta Suomen kansan keskuudessa oli rovasti Malmivaara perustanut Hengellisen kuukauslehden, jonka toimitukseen Rosendal otti osaa vv. 1890-1900, ja sittemmin v. 1892 perustivat he yhdessä kustannusosakeyhtiö Herättäjän, jonka tarkoituksena oli suomenkielisen hengellisen kirjallisuuden kustantaminen. Elämänsä toiseen päätehtävään, pedagogin toimeen, on rehtori Rosendal perinyt harrastuksen isältään, kun taas hänen äitinsä vaikutukseksi lienee luettava voimakas kirjallinen harrastus. Rehtori Rosendal oli laajalti perehtynyt ei ainoastaan kotimaan vaan myöskin Ruotsin kirjallisuuteen ja erinomaisen muistinsa avulla hallitsi hän sitä vapaasti. Nämä harrastukset varmaan johtivat Rosendalin kirjalliselle työ-alalle, jolla hän on myöskin saavuttanut huomattavia tuloksia, julkaisten useita teoksia, joista mai-nittakoon Kertomuksia Kirkkohistorian alalta I ja II (1887-90), Silmäyksiä ristin tien salaisuuteen (I painos 1889, II painos 1890), Sananen kiusatuille sieluille (1892), Samuel Herran majassa (I painos 1894, II painos 1897).

Opittuaan seurustellessaan heränneiden kanssa tuntemaan ne aarteet, joita tämä liike oli luonut ja tallettanut kansan keskuuteen, heräsi Rosendalissa halu nostaa ne sieltä korpien kätköistä esiin. Tämä halu synnytti suurisuuntaisen tuuman Suomen herännäisyyden historian kirjoittamisesta. Kootakseen ainehistoa teki hän 1896 laajan matkan, joka ulottui halki Pohjanmaan ja Savon aina Karjalan perukoille asti, ja useita lyhyempiä matkoja Pohjanmaan heränneiden pääpaikkoihin. Teos, jonka nimi on Suomen herännäisyyden historia XIX vuosisadalla, on ilmestynyt 4 osassa vuosina 1902-1917. Tällä välin julkaisi Rosendal v. 1914 romaanin muotoon puetun herätyskirjan Herran tuli, joka sai sangen suuren levenemisen, niin että sitä lyhyessä ajassa ilmestyi useita painoksia, ja varmaan sai monen suruttomankin miettimään ijäisiä totuuksia.

Oli luonnollista, että heränneet uskoivat rakastetulle johtajalleen asiainsa ajamisen julkisuudessakin, joten Rosendal valittiin Kalajoen rovastikunnasta maallikkoedustajaksi kirkolliskokouksiin vv. 1893 ja 1898 sekä myöskin v. 1903, jona vuonna hän karkotettuna ei kuitenkaan saanut valtakirjaa.

Rosendal oli toimen ja taistelun mies. Sen vuoksi ei hän voinut jäädä syrjästä katsojaksi, kun ulkoapäin tullut valtiollinen sorto uhkasi kansaamme, vaan astui eturiviin vastustajien joukossa. Hänen valtiollinen toimintansa alkoi v. 1899 ja oli sillä siksi huomattava vaikutus sortajiemme mielestä, että hänet v. 1903 valtiollisesti vaarallisena ensin erotettiin lehtorinvirastaan ja pian sen jälkeen karkotettiin maanpakoon. Häntä syyttivät vastustajat mm. siitä, että hän koulussa yllytti oppilaitaan esivaltaa vastaan. Se ei ollut kumminkaan totuuden mukaista niin kuin jokainen hänen sen aikainen oppilaansa voi todistaa. Ei hän ketään kehottanut tekemään niin eikä näin, vaan koko hänen olen-tonsa ja opetuksensa tahtoi kasvattaa oppilaitaan isänmaanrakkauteen ja pelottomaan vakaumukseen kaikkea alhaista ja huonoa vastaan, jonka vuoksi oli itsestään selvää, etteivät hänen oppilaansa isänmaan ollessa vaarassa epäilleet asettua sen oikeuksia puoltamaan. Maanpaosta palaamisen jälkeen tunnusti suuri osa Pohjanmaan väestöä Rosendalin myöskin valtiolliseksi johtajaksi ja valitsi hänet edustajakseen valtiopäiville vuosina 1905, 1906 ja 1908. Suureksi osaksi niiden kokemusten johdosta, joita hän sai valtiopäivillä opittuaan tuntemaan suurimman puolueen käsityksiä ja menettelytapoja, vetäytyi hän noin 10-vuotisen valtiollisen toiminnan jälkeen pois julkisesta elämästä ja kulutti viimeiset vuotensa elämänsä suurtyön, herännäisyyden historian valmistamiseen, josta valtiollinen toimintakausi oli hänet osaksi vieroittanut, sekä oman perustamansa koulun, Suomalaisen Yhteiskoulun, johtoon ja vaalintaan.

Keväällä 1917 sai Rosendal valmiiksi Suomen herännäisyyden historian. Aivan samoihin aikoihin sai hän tilaisuuden pitää Oulun tuomiokirkossa tuhantiselle kuulijakunnalle juhlapuheen vapauden aamukoiton sarastuksen johdosta vietetyssä kiitosjumalanpalveluksessa, ja vielä samassa kuussa näki hän karttuisan kansan käden avulla koulunsa pelastuneen uhkaavasta taloudellisesta ahdingosta. Oliko niin, että toivo näiden päivien näkemisestä oli pitänyt yllä vanhuksen heikontuvaa elonkipinää, vai vaikuttiko niiden tulon tuottama ilo liian voimakkaasti, on vaikea ratkaista. Tosiasia on, että pian sen jälkeen sai rehtori Rosendal ensimmäisen viestin ijäisyyden mailta, sydämenkouristuksen, joka uudistui kesällä ja synnytti hänessä vakaumuksen, että viimeinen lähtö on pian edessä. Aivan odottamatta, kesken uusia suunnitelmia, se sittenkin saapui ja kivutta ja kamppailuitta siirsi paljon tehneen ja paljon kokeneen Herran ja isänmaan vainion työntekijän ajasta ikuisuuteen. Rehtori Mauno Rosendalissa meni maanmajoille voimakas ja lämminhenkinen taistelija ja Herran palvelija, Suomen nuorison ja koko kansankin jalo opettaja.

Heikki Karjalainen
Oulun suomalaisen yhteiskoulun vuosikertomus 1917-1919