Liettua

Lietuvos Respublika Liettuan tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Dalia Grybauskaitė Andrius Kubilius
Pääkaupunki	Vilna 54°41′N, 25°17′E
Muita kaupunkeja	Kaunas, Klaipėda, Šiauliai, Panevėžys
Pinta-ala  – josta sisävesiä	65 200 km² (sijalla 120) ei merkittävästi
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	3 596 617 (sijalla 125) 55,2 / km² -0,3 % (2006)
Viralliset kielet	liettuan kieli
Valuutta	liti (LTL)
BKT (2005)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 77 50,12 miljardia USD 13 900 USD
HDI (2008)	0,869 (sijalla 43)
Elinkeinorakenne	maatalous 5,7 %, palvelut 62 %, teollisuus 32,4 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+2 UTC+3
Itsenäisyys  – julistautui  – tunnustettu  – uudelleen	Venäjästä 16. helmikuuta 1918 12. heinäkuuta 1920 11. maaliskuuta 1990
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: LT lentokoneet: LY
Kansainvälinen suuntanumero	+370
Motto	Vienybė težydi (Anna yhtenäisyyden kukoistaa)
Kansallislaulu	Tautiška giesmė

Liettuan tasavalta (liett. Lietuvos Respublika) eli Liettua (liett. Lietuva) on valtio Itämeren rannalla Euroopassa. Se on suurin Baltian maista. Liettuan rajanaapureita ovat Latvia, Valko-Venäjä, Puola ja Venäjä (Kaliningradin alue). Liettuan pääkaupunki on Vilna. Maan asukasluku on noin 3,6 miljoonaa ja pinta-ala on 65 200 km² eli noin viidennes Suomen pinta-alasta. Liettua liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Ensimmäinen maailmansota ja itsenäistyminen 1.1.1 Itsenäistyminen miehittävän Saksan tuella 1.2 Taistelut uuden tasavallan alueista 1.3 Parlamentarismista autoritaarisuuteen 1.4 Memelin alueen menetys Saksan valtakunnalle 1939 1.5 Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta 1.6 Itsenäinen Liettua 2 Politiikka 2.1 Puolustusvoimat 3 Maantiede 3.1 Läänit 3.2 Suurimmat kaupungit 4 Ilmasto 4.1 Tilastoidut äärilämpötilat kuukausittain 5 Väestö 6 Kulttuuri 6.1 Kirjallisuus 6.2 Maailmanperintökohteet 6.3 Urheilu 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Liettuan historia

Keskiaikainen Liettua mainitaan ensimmäisen kerran saksankielisessä Quedlinburgin kronikassa vuonna 1009. Maan yhdisti suuriruhtinas Mindaugas, joka vuonna 1253 kruunattiin ensimmäiseksi kuninkaaksi.

Pääartikkeli: Liettuan suuriruhtinaskunta

Saksalaiset yrittivät käännyttää pakanalliset liettualaiset kristinuskoon 1200-luvulla, mutta tuloksetta. Suuriruhtinas Vytautas Suuri voitti Saksalaisen ritarikunnan 1410 Tannenbergissa, ja maa välttyi saksalaisvallalta. Liettuasta tuli ajan myötä suurvaltakunta, joka kattoi suuria osia Itä-Euroopasta. Siitä tuli lopulta myös kristitty valtio 1300-luvun lopulta alkaen.

Pääartikkeli: Puola-Liettua

Vuonna 1569 Liettua yhdistyi rauhanomaisesti Puolan kanssa Lublinin unionissa muodostaen Puola-Liettuan. Tämä liitto säilyi Puolan jakoihin asti vuoteen 1795, jolloin Liettua liitettiin pääosin Venäjän keisarikuntaan. Preussin saama osa liitettiin sekin vuonna 1814 Venäjän keisarikuntaan.

Liettuassa tehtiin venäläistämistoimia 1863–1904, muun muassa kiellettiin liettuankielinen kirjallisuus. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Vilnan Suuri Seimas vaati turhaan itsehallintoa.

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota ja itsenäistyminen

[muokkaa] Itsenäistyminen miehittävän Saksan tuella

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset valloittivat suurimman osan Liettuaa vuonna 1915.^[1] Helmikuussa 1918 aikaisempaa pienempi Liettuan kuningaskunta julistautui itsenäiseksi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Suomen tapaan kuningaskunnan tarkoituksena oli saada hallitsijaksi saksalainen, joka takaisi Liettuan ulkoisen turvallisuuden Saksan valtakunnan avulla. Saksalaiset miehittäjät suostuivat Liettuan maaneuvoston kokoontumiseen, joka julisti maan itsenäiseksi ja valitsi kuninkaaksi Monacossa asuneen Württembergin ruhtinaan, josta tuli Mindaugas II. Liettuasta tuli kuitenkin jo marraskuussa tasavalta, koska Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan.

Sotien välisen Liettuan tärkein poliitikko oli Antanas Smetona, joka toimi maan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1919–1920.^[2]

[muokkaa] Taistelut uuden tasavallan alueista

Venäläinen työläisten ja talonpoikien puna-armeija seurasi vetäytyviä saksalaisjoukkoja ja eteni joulukuussa 1918 Liettuan rajojen yli, jossa se valloitti nopeasti noin 2/3 maasta ennen kuin joutui taisteluihin liettualaisten kansallismielisten ja heitä tukevien saksalaisten ja toisaalta puolalaisten kanssa.

Liettua ja Neuvosto-Venäjä solmivat 12. heinäkuuta 1920, Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan ollessa vielä käynnissä, Moskovassa rauhansopimuksen ja tunnustivat toisensa.

Itsenäistynyt Liettua jäi vaille Venäjän sille luovuttamaa Vilnaa, kun Puola hyökkäsi maahan elokuussa 1920 ja miehitti Puolan–Liettuan sodassa alueen, joka liitettiin puolalaisten hallitseman Keski-Liettuan komitean päätöksellä Puolaan. Puola katsoi Vilnan kuuluvan sen omistukseen jo pelkästään sen kulttuurihistoriallisen merkityksen vuoksi. Puolan kansallisrunoilija Adam Mickiewicz oli opiskellut Vilnassa. Lisäksi uuden Puolan "vahva mies" Józef Piłsudski halusi palauttaa Puolalle sen suurvalta-ajan rajat, jolloin koko Liettua olisi kuulunut Puolalle. Kansainliitto vahvisti alueliitoksen Liettuan vastalauseista huolimatta.

Liettua käytti tilaisuutta hyväkseen ja valtasi vuonna 1923 Memelin saksankielisen alueen Ranskan miehitysjoukoilta.Liettua lähetti 9. tammikuuta 1400 miehen suuruisen armeijan rauhoittamaan alueen, järjestettyään siellä ensin kapinan. Ranska oli juuri miehittänyt Ruhrin alueen ja piti sitä huomattavasti merkittävämpänä kuin Memeliä.Vuonna 1924 Ranska ja Liettua vahvistivat virallisella sopimuksella alueen siirtymisestä Liettualle.

Liettua oli nyt saavuttanut itselleen rajat joiden sisällä voitiin aloittaa uuden valtion rakentaminen.

[muokkaa] Parlamentarismista autoritaarisuuteen

Maan toiseksi presidentiksi valittiin kristillisdemokraattien Aleksandras Stulginskis. Maan jälleenrakennus eteni nopeasti, mutta poliittinen elämä oli jännittynyttä. Presidentiksi valittiin 1926 Kazys Grinius, jonka valinnan jälkeen Liettuan muutenkin jännittynyt poliittinen tilanne kiristyi entisestään.

Lopulta 17. joulukuuta 1926 sotilasvallankaappauksen jälkeen Antanas Smetona palasi valtaan.^[3] Syyksi vallankaappaukselle annettiin muun muassa Liettuan solmima hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa. Smetona hajotti kaappauksensa jälkeen parlamentin ja nimitti pääministeriksi aluksi fasistijärjestö Rautasusien (Geležinis Vilkas) johtajan Augustinas Voldemarasin, jonka syrjäytti kuitenkin jo 1929 ja hallitsi itsevaltaisesti aina vuoteen 1940.

[muokkaa] Memelin alueen menetys Saksan valtakunnalle 1939

Ennen toisen maailmansodan alkua Adolf Hitlerin johtama Saksa vaati Memeliä liitettäväksi Saksan Itä-Preussiin, mikä toteutuikin 22. maaliskuuta 1939. Kun toinen maailmansota alkoi Saksan hyökkäyksellä Puolaan, Liettuassa oli vahva pyrkimys saada Vilna sotavoimin Puolalta, johon myös Saksa kannusti.

[muokkaa] Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta

Syksyllä 1939 Neuvostoliitto pakotti Liettuan luovuttamaan sotilastukikohtia, joihin sijoitettiin 20 000 sotilasta. Vastineeksi sopimuksesta Liettua sai takaisin Vilnan kaupungin ja osan Puolan hallussa olleesta alueesta Saksan ja Neuvostoliiton jakaessa Puolan. Vilnasta tuli taas pääkaupunki ja maa sai nykyisen itärajansa. Saksa oli kuitenkin saman vuoden maaliskuussa pakottanut Liettuan luovuttamaan itselleen Klaipėdan eli Memelin.

14. kesäkuuta 1940 Neuvostoliitto antoi Liettualle uhkavaatimuksen päästää rajoittamaton määrä joukkoja maahan. Pian tämän jälkeen Liettuasta muodostettiin Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta. Neuvostovallassa Liettuassa ehdittiin toteuttaa viljelymaiden ja yritysten kansallistaminen ja kyydittää vastustelijat Siperiaan. Presidentti Antanas Smetona pakeni Yhdysvaltoihin, kun taas hänen Liettuaan palannut vastustajansa Augustinas Voldemaras vangittiin ja kuljetettiin Venäjälle.

Saksa miehitti Liettuan 1941 hyökättyään Neuvostoliittoon. Ennen sodan alkua Liettuan väestöstä 10 % eli noin 250 000 henkeä oli juutalaisia miehitetyn Puolan pakolaisten ansiosta. Teloitukset aloitettiin välittömästi ja miehityksen kuluessa 90 % juutalaisista ehdittiin tuhota.^[4] Vuonna 1944 neuvostojoukot työnsivät saksalaiset pois Liettuasta ja neuvostovalta palautettiin. Vastarintamiehet, niin sanotut metsäveljet vastustivat neuvostovaltaa pitkälle 1950-luvulle.

NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšev oli valmis liittämään Kaliningradin alueen Liettuan neuvostotasavaltaan, mutta Liettuan johtaja Antanas Snieckus kielsi tämän, koska pelkäsi Liettuan venäläisen vähemmistön kasvua.

Neuvostoliitossa alkaneen perestroikan ja glasnostin myötä Liettuassa vahvistuivat kansallistunne ja itsenäisyyspyrkimykset. Kesäkuussa 1988 perustettiin uudistusliike Sąjūdis,^[3] jonka tavoitteena oli aluksi autonomia ja sittemmin itsenäisyys.

[muokkaa] Itsenäinen Liettua

Joulukuussa 1989 Liettuan kommunistinen puolue sanoi itsensä irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta antaen kaiken valtansa parlamentille. Helmikuun 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui ensimmäisenä neuvostotasavaltana itsenäiseksi. Neuvostoliitto yritti vielä tukahduttaa itsenäisyysliikettä muun muassa talousboikotilla ja viimein 13. tammikuuta 1991 valtaamalla Vilnan televisiokeskuksen, jossa 14 ihmistä sai surmansa.^[5] Venäjän silloinen presidentti Boris Jeltsin tuomitsi hyökkäyksen ja Venäjä tunnusti Baltian maat itsenäisiksi 7. syyskuuta 1991.

Liettua otettiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi 17. syyskuuta 1991, ja maa lähestyi tämän jälkeen Länsi-Eurooppaa, ja siitä tuli sekä Euroopan unionin että NATO:n jäsen vuonna 2004.^[1]

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Liettuan poliittinen järjestelmä

Liettuan presidentti on valtionpäämies, ja hänet valitaan vaaleissa viiden vuoden kaudeksi. Liettuan presidentti toimii myös armeijan ylipäällikkönä ja johtaa ulkopolitiikkaa. Hän nimittää pääministerin, joka tarvitsee myös eduskunnan hyväksynnän. Presidentti nimittää pääministerin esityksen pohjalta muut ministerit, ja lisäksi johtavat virkamiehet, tuomarit ja perustuslakituomioistuimen jäsenet.

Liettualla on yksikamarinen eduskunta, Seimas, johon valitaan 141 jäsentä neljän vuoden kaudeksi. Puolueilta vaaditaan 5 prosenttia maan kaikista äänistä, että ne saavat ehdokkaansa eduskuntaan.

[muokkaa] Puolustusvoimat

Pääartikkeli: Liettuan puolustusvoimat.

Liettuan puolustusvoimat koostuvat 12 600 sotilaasta, 2 400 siviilistä ja 100 000 reserviläisestä. Asevelvollisuudesta luovuttiin syyskuussa 2008. Puolustusvoimat jakaantuu maavoimiin, merivoimiin, ilmavoimiin, erikoisjoukkoihin ja vapaaehtoisjoukkoihin.^[6]

[muokkaa] Maantiede

Liettua on suurin Baltian maista, kaksi kertaa Belgian kokoinen ja hieman pienempi kuin Irlanti. Merenrantaa Liettualla on 99 kilometriä. Pääkaupunki Vilna on 213 metriä merenpinnan yläpuolella. Liettuan korkeimmasta kohdasta ei ole varmaa tietoa – se on joko Juozapine tai Kruopine, jotka molemmat ovat 293–294 metrin korkuisia. Liettuan pinta-alasta metsää on kolmasosa. Liettuan pisin joki on Nemunas (Niemen).

Liettua on suurimmaksi osaksi alankoja, soita ja metsiä.^[7] Liettuan järvet sijoittuvat suurimmalta osin ylänköalueille. Niitä on noin 3000^[7] ja ne kattavat 1,5 % Liettuan pinta-alasta.

Liettuan viidestä kansallispuistosta vanhin on vuonna 1974 perustettu Aukštaitijan kansallispuisto, jossa suojellaan vanhoja metsiä. Kuurinkyntään kansallispuisto käsitätä kapean hiekkakannaksen. Trakain kansallispuistossa suojellaan järvimaiseman lisäksi historiallisia kohteita.^[8]

[muokkaa] Läänit

Liettua on jaettu kymmeneen lääniin (apskritys, yksikkö - apskritis), jotka on nimetty suurimman kaupungin mukaan. Läänit on jaettu kuntia vastaaviin 43 kunnallispiiriin sekä kuntia vastaaviin kaupunkikuntiin ja kuntiin. Näitä yksiköitä on yhteensä 60, ja ne sijoittuvat lääninrajojen mukaisesti läänien alueille.

• Alytusin lääni
• Kaunasin lääni
• Klaipėdan lääni
• Marijampolėn lääni
• Panevėžysin lääni
• Šiauliain lääni
• Tauragėn lääni
• Telšiain lääni
• Utenan lääni
• Vilnan lääni

[muokkaa] Suurimmat kaupungit

Tiedot vuodelta 2008.

Kaupunki	Väkiluku	Väestötiheys (/km²)	Pinta-ala (km²)
Vilna	544 206	1354	401
Kaunas	355 586	2281	157
Klaipėda	184 657	1926	98
Šiauliai	127 059	1605	81
Panevėžys	113 653	2236	52
Alytus	68 304	1747	40
Marijampolė	47 010	2271	21
Mažeikiai	40 572	2956	14
Jonava	34 446	-	-
Utena	32 572	2191	15,1
Kėdainiai	31 055	-	44

[muokkaa] Ilmasto

Vuoden keskilämpötila Liettuassa on +6,7 astetta, tammikuun -2,8 astetta ja heinäkuun +17,9 astetta. Liettuan lämpötilojenvaihtelut voivat olla suuria kesän +30 asteesta talven –32 asteeseen. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 744,8 mm ja kosteusprosentti 78.

Liettua kuuluu luonnonmaantieteellisesti hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Havupuiden osuus metsien puustosta on hiukan alle puolet, yleisimpänä kuusi. Eri metsätyypeissä on valtalajeina yleensä 3-5 puulajia, havupuiden lisäksi erityisesti jaloja lehtipuita. Soita ei juurikaan ole, mutta lehtomaiset kosteikot ja tervaleppä-paju-saarniluhdat ovat yleisiä. Tyypillisiä lehtipuita ovat koivut, lepät, haapa ja jalot lehtipuut, kuten tammi, pähkinäpensas ja lehmus. Pyökki kasvaa Liettuassa pohjoisimmillaan. Sen levinneisyyden pohjoisraja seurailee suurin piirtein Latvian ja Liettuan rajaa.

[muokkaa] Tilastoidut äärilämpötilat kuukausittain

Taulukosssa on kaikkien aikojen korkein ja matalin kyseisen kuukauden aikana mitattu lämpötila.^[9]

Äärilämpötilat Liettuassa (°C)

Kuukausi

Tammi

Helmi

Maalis

Huhti

Touko

Kesä

Heinä

Elo

Syys

Loka

Marras

Joulu

Korkeimmat lämpötilat

+12,6

+16,5

+21,8

+28,8

+34

+35

+37,5

+36

+32

+26

+18

+15,6

Alhaisimmat lämpötilat

-40,5

-42,9

-37,5

-23,0

-6,8

-2,8

+0,9

-2,9

-6,3

-19,5

-23

-34

[muokkaa] Väestö

Pääartikkeli: Liettuan väestö

Yli 80 % Liettuan väestöstä on kansallisuudeltaan liettualaisia ja puhuvat liettuan kieltä, joka on ainoa virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat puolalaiset (6,7 %) venäläiset (6,3 %)^[10] ja valkovenäläiset (1,5 %). Puolalaiset ovat keskittyneet Liettuan kaakkoisosiin Vilnan alueelle. Venäläiset ja valkovenäläiset ovat keskittyneet Vilnaan (14 %) ja Klaipedaan (28 %), ja lisäksi he muodostavat enemmistön Visaginasin kaupungissa.

Suurin osa liettualaisista on katolilaisia, loput ovat ortodokseja, protestantteja ja juutalaisia. Liettuassa toimii myös maan esikristillistä uskontoa elvyttävä liike Romuva.

Liettuassa on maastamuutto yleistä: viimeisten sadan vuoden aikana on vain yhdestä Euroopan maasta eli Irlannista muuttanut väkilukuun suhteutunutta enemmän ihmisiä ulkomaille kuin Liettuasta. Liettuan EU-jäsenyyden vuoksi onkin vähintään puoli miljoonaa koulutettua ja kielitaitoista liettualaista muuttanut erityisesti Britanniaan ja Irlantiin. Liettuan väkiluku on supistunut runsaaseen kolmeen miljoonaan.^[11] Vuosina 2001-2003 Liettuassa tehtiin suhteellisesti eniten itsemurhia Euroopassa.^[12]

 == Talous ==

Pääartikkeli: Liettuan talous

Liettuan talous on siirtynyt suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ja kasvanut nopeasti viime vuosikymmenenä. Vuonna 2009 työttömyysaste oli 13,7 % ja inflaatio 4,2 %.^[10] Vuonna 1999 maan talous joutui ongelmiin suuren Venäjän-kaupan kautta heijastuneen Venäjän rahoituskriisin vuoksi. Tämän jälkeen Liettua on pyrkinyt lähentymään taloudellisesti enemmän Euroopan unionia.^lähde?

Liettuan sähköntuotanto koki suuria muutoksia, kun keskeisessä asemassa ollut Ignalinan ydinvoimala suljettiin vuoden 2009 lopussa.^[13]

Vaikka Liettuan euroonsiirtymisvuotta ei vielä tiedetä, on maalle jo suunniteltu omat liettualaiset eurokolikot.^[14]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat turve, hedelmällinen viljelymaa ja meripihka.^[10]

Merkittävimmät vientituotteet ovat kaivosteollisuuden tuotteet (22 %), koneet 10 %, kemikaalit 9 %, tekstiilit 7 %, elintarvikkeet 7 % ja muovituotteet 7 %.^[10]

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Kirjallisuus

Justinas Marcinkevičiusta (10. maaliskuuta 1930 – 16. helmikuuta 2011) on sanottu Liettuan kansallisrunoilijaksi. Hän on muun muassa kääntänyt Kalevalan.^[15]

[muokkaa] Maailmanperintökohteet

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Liettuasta neljä kohdetta:^[16]

• Kernavėn arkeologinen alue
• Kuurin kynnäs, jaettu Venäjän kanssa
• Struven ketju, jaettu Latvian, Moldovan, Norjan, Ruotsin, Suomen, Ukrainan, Valko-Venäjän, Venäjän ja Viron kanssa
• Vilnan historiallinen keskusta

Mikalojus Konstantinas Čiurlionis on tunnetuimpia liettualaisia taiteilijoita. Hän oli jugendtyylin ja symbolismin edustaja, ja toimi sekä säveltäjänä että kuvataiteilijana.

[muokkaa] Urheilu

Liettuan suosituin laji on koripallo. Maa on voittanut lajissa kolme olympiapronssia sekä kolme Euroopan mestaruutta. Maan tunnetuimmat koripalloilijat ovat Arvydas Sabonis, Šarūnas Jasikevičius, Arvydas Macijauskas sekä Žydrūnas Ilgauskas.^[17] Liettuan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt lajin arvokisoihin. Vuoden 1924 olympialaisisten jalkapalloturnaukseen maa kuitenkin osallistui.^[18]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Liettuan matkailuneuvonta Helsingissä.
• Donelaitis-seura – Liettuan ystävyysseura.
• Liettua Google Mapsissa.
• Kulttuuriperintö Liettuassa. (englanniksi) (liettuaksi)
• Liettuan matkailuneuvonnan kotisivut (liettuaksi), (englanniksi), (saksaksi), (venäjäksi), (puolaksi)
• Liettuan parlamentin viralliset sivut. (liettuaksi), (englanniksi), (ranskaksi) ja (saksaksi)
• Liettuan hallituksen viralliset sivut. (liettuaksi) ja (englanniksi)
• Liettuan presidentin viralliset sivut. (liettuaksi), (englanniksi), (ranskaksi) ja (venäjäksi)
• Liettuan valtion pääportaali. (liettuaksi), (englanniksi) ja (ranskaksi)
• Liettuan ulkoministeriön sivut. (englanniksi), (liettuaksi) ja (venäjäksi)
• Säätila Liettuassa (Liettuan hydrometeorologisen palvelu, LHMT). (englanniksi)
• Liettuan hydrometeorologisen palvelun LHMT:n - eli paikallisen Ilmatieteen laitoksen - sääennustekartat lähipäiviksi Liettuaan. (liettuaksi)
• Liettuan hydrometeorologisen palvelun LHMT:n kml-muotoiset ennustekartat Liettuaan ja lähialueille (Etelä-Suomeen asti, vaatii esim. Google Earthin). (liettuaksi)
• Liettuan talousnäkymät 2010 (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, CEMAT-keskus)
• Globalis.fi - Liettuan maaprofiili (suomeksi)
• Matkaopas aiheesta Lithuania Wikitravelissa (englanniksi)