Tiina Raevaara:
En tunne sinua vierelläni.
Novelleja. 259 s.
Teos. 2010.
Tiina Raevaaran novelleissa tapahtuu metamorfooseja, hirviöitä sikiää pimeistä nurkista, ihminen joutuu eläinten kanssa kasvokkain ja paljastuu sellaiseksi itse. En tunne sinua vierelläni on geenitutkija-kirjailijan toinen teos ja se voitti juuri Runeberg-palkinnon.
Se nykykirjallisuuden lokero, johon Raevaara novelleineen epäilemättä sijoittuu, on ”uuskumma”. Käsite on hävyttömän laaja ja sen merkitys riippuu siitä, onko lukenut Pasi-Ilmari Jääskeläistä vai Johanna Sinisaloa, ja pohtiiko lukemaansa Bulgakovin vai Borgesin valossa. Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin scifin ja fantasian arvonylennyksestä ja lajityyppien rajojen kieltämisestä. Uuskumman ajatus näkyy esimerkiksi siinä, ettei Raevaara sorru filosofisiin tai tieteellisiin selostuksiin, vaikka tilaisuuksia olisikin. Tekstit ovat puhtaan kaunokirjallisia.
Novellien skaala ulottuu satiirista kauhuun, ja niitä yhdistää liikkuminen rajaseudulle, tiedostetun kokemuksen ja tiedostamattoman luonnon väliselle hämärälle vyöhykkeelle. Siellä subjektiivinen tietoisuus nousee objektiivisen tiedon yläpuolelle todellisuuden rakennusaineena. Siksi lähes kaikissa novelleissa on minäkertoja, joka on yleensä yksin, ja kerronta on preesensissä. Novelleissa ”Lumisade” ja ”Matildan” kuolema henkilökohtaiset ongelmat synnyttävät todellisia hirviöitä. Karhunköynnöksessä väärin muistaminen saa maailman pirstoutumaan.
Novellissa ”Luojani, luomani” kertoja on robotti, jumalaa leikkivän mieskeksijän alistettu silmäterä. Tietoisuuden ongelmaa kuvataan vahvasti sukupuolittuneiden valtasuhteiden ja vapauttavan luovuuden kautta. Kun robotti opiskelee ihmisenkaltaisuutta lukemalla runoutta ja leikkimällä lasten kanssa, hänen kielenkäyttönsä muuttuu ja pian ajatus alkaa vaellella tavalla, joka ei vastaa ohjelmoijan aikeita. ”Sudenkorennossa” nuori, epilepsiaa poteva hyönteistutkija kohtaa suolla vaihtoehtoisen itsensä, miehen, joka etsii “sudenkorentoja, joissa on kaikki mahdolliset värit”. Siinä tutkijamainen luontosuhde, sen ehdoton luottamus ihmistajunnan pettämättömyyteen, kyseenalaistuu korein kääntein.
Raevaaran esikoisteoksen Eräänä päivänä tyhjä taivas vastaanotto oli ristiriitainen. Toiset pitivät sitä symbolisena, toiset epäsymbolisena, psykoanalyyttisenä tai surrealistisena. Se oli dystooppisia ja ekofeministisiä teemoja käsittelevä raskaslukuisen aistimusproosan varaan rakentuva aikuisfantasia. En tunne sinua vierelläni sisältää paljon samaa, mutta esikoisen ongelmat ovat tiessään. Novelli ”Kaivo” rakentuu abstraktin maalauksen varaan ja tajunta jakautuu siinä ainakin neljään tarinassa konkretisoituvaan tasoon. Aidonoloisia henkilöitä ja turvallisia tulkintamahdollisuuksia ei ole, mutta novellia lukee silti ilokseen, sillä Raevaara osaa ylläpitää selittämätöntä, makaaberia jännitettä.
Kirjailijan ammattitaidon ohella novelleista välittyy biologin näkökulma. Luonnonkuvaus on Raevaaralla tarkkaa ja elävää myös ollessaan fantastista, kuten Gordonin tarinassa, jossa mainittu Gordon joutuu lintujen pyörittämään sairaalaan hoidettavaksi. Ihminen ja eläin vaihtavat osia tavalla, joka ylittää perinteisen, falskin antropomorfismin. Raevaaran novellien näkökulma ei ole perihumanistinen, vaan etsii jotain uutta.
Pauli Tapio
Ilmestynyt Parnasson numerossa 2/2011.
