|
|
Aapo Junkola
|
-
Aapo Junkola kirjoittaa selkeästi harkiten ja systemaattisesti
rakentaen, ei intuitiiviisesti eikä luonnon mukaan. Hänen
lähtökohtanaan on usein joukko abstraktioita: oikeus,
valvollisuus, valta, rakkaus, syyllisyys. (Pekka Tarkka, Suomalaisia
nykykirjailijoita [1967]) |
|
oik. Aapo Niemi-Junkola
synt. 14.12.1935 Helsingissä
asuu Tampereella
naimisissa
opinnot, tutkinnot: oik. kand. 1960, varatuomari 1963
ammatti kirjailijantyön lisäksi: kihlakunnansyyttäjä
palkinnot: Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn
palkinnot vuosina 1962, 1965, 1969, 1991, 1998
Yleisradion kuunnelmapalkinto 1965 kuunnelmasta Lämmön
maksimi ja minimi
Valtion kirjallisuuspalkinto 1967
harrastukset: kirjoittaminen, kääntäminen,
japanin kieli
Aapo Junkola on tamperelainen v. 1961 novellikokoelmalla
Kahdeksainen debytoinut kirjailija. Hänen pääteoksiaan
ovat romaanit Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966).
Häneltä on ilmestynyt 1960-luvulta lähtien
myös useita näytelmiä ja kuunnelmia. Aapo Junkola
tunnetaan myös kreikkalaisten klassikoiden ja japanilaisen
kaunokirjallisuuden suomentajana.
|
|
|
Omassa tuotannossaan merkittävimpinä Aapo Junkola
pitää romaanejaan Lintujen aika (1965) ja Varjojen
aika (1966), "jotka ovat ensimmäinen tuomioistuinlaitokseen
kohdistuva kritiikki Suomessa. Henkirikosten tunnusmerkistöjä
muutettiin myöhemmin Varjojen ajassa esitetyllä
tavalla." Varjojen aika sai Valtion kirjallisuuspalkinnon
v. 1967. "Vallan ja syyllisyyden ongelmat on nyt siirretty
todelliseen ympäristöön, itsetyytyväisen
ja patriarkaalisen virkamiessäädyn Tampereeseen.
Teoksessa on kritiikkiä niitä kohtaan, joilla ei
ole muuta kunniaa kuin jättää laki jälkeensä,
pysyä velvoitteiden kirjaimellisessa täyttämisessä.
-- Junkola tarkastelee lain irtautumista siitä todellisuudesta,
jota säätelemään se on luotu." (Pekka
Tarkka, Suomalaisia nykykirjailijoita [1967]). Kai Laitinen
sanoo Junkolan kuvanneen kafkamaista byrokratiaa romaaneissaan
ja novelleissaan. (Kai Laitinen Suomen kirjallisuuden
historia, 3. uud. p. 1991, s. 585)
Aapo Junkola mainitsee antiikin kirjallisuuden, Danten, James
Joycen ja Edgar Rice Burroughsin itselleen tärkeiksi
kirjailijoiksi ja kirjallisuuden alueiksi.
Junkola on tehnyt merkittävää suomennostyötä
suomentaen mm. kreikkalaisia klassikoita, kuten Sapfon ja
Lukianoksen tekstejä. Hän on suomentanut myös
Kreikan kansallisrunoilijan, nykyklassikko Konstantinos Kavafisin
runoja. Kavafisin runot (suom. 1984 ja 1987) on ensimmäinen
täydellinen kokoelma kreikkalaisen kansalliskirjailijan
runoja. "Junkolassa yhdistyy uuden ja klassisen kreikan taito
harjaantuneeseen kirjailijan herkkyyteen. Hän on yksi
hyvin harvoista Suomen kreikankielentaitoisista kirjailijoista."
(AL 2.11.1984, Väinö Kirstinä)
"Käännän antiikin tekstejä mieluummin
kuin kirjoitan omaa, koska ensinmainitusta on enemmän
hyötyä ihmisille", sanoo Junkola. Satiirikko Lukianoksen
tekstit Aapo Junkola julkaisi omakustanteena, koska kaupallinen
suuri kustantaja tahtoi nykyaikaistaa ilmaisua, mutta Junkola
halusi pitäytyä mahdollisimman lähellä
alkukieltä. "Kielen rytmi syntyy sofistin tavasta puhua
ja kirjoittaa", Junkola selvittää. "Säilyttääkseni
sen pyrin välttämän 1990-luvun ilmaisuja."
Käännöksestä tuli omakustanne. (HS 31.1.1997,
Satu Aarre-Ahtio)
Aapo Junkola on kääntänyt myös japanilaista
kaunokirjallisuutta suomeksi. Matkakertomus Nousevalle auringolle
(1967) on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt sodanjälkeinen
teos uudesta Japanista.
|
|
Proosateos Muistelus ilmestyi v. 2001. "Muistelus on myös
historiallinen tallennus sodanjälkeisestä oikeudenhoidosta
ja asiakkaisiin sekä advokaatteihin kohdistuneesta simputtamisesta",
sanoo Aapo Junkola itse teoksestaan. "Oikeuslaitoksesta puhuvat
usein julkisuudessa ne, joilla [ei] ole siihen tuntumaa. He
katsovat asiaa ulkoapäin. Sanottava muuttuu toiseksi,
kun sanojalla on oikeuden jakamiseen vuosikymmenten sisäinen
näkökulma. Vielä enemmän on pelissä,
jos sanojalla on sanomisen taito. Aapo Junkolalla on tämä
taito. Näyttönä romaaneja, näytelmiä,
kuunnelmia, runokäännöksiä klassisista
kielistä suomeksi. Muistelus on silti Junkolan tuotannossa
omaleimainen teos. On kuvaavaa, että Muistelus ei löytänyt
paikkaa WSOY:n kustannuspolitiikassa, vaikkei teoksen arvoa
kiistetty. Teos kun ei ole muistelma eikä fiktio. Se
on sananmukaisesti muistelus, jolla ei ole kotia tavanomaisissa
kirjallisissa kategorioissa. -- Muistelus ei kuitenkaan ole
tavanomainen avainromaani. Kirjaa ei kannata lukea etsiskelläkseen
sieltä henkilöihin kiinnittyviä herkkupaloja.
Se on fiktion rajamailla kulkeva tarina oikeudenjakamisesta
Suomessa. Muistelus on lukemisen arvoinen siinäkin, että
se raottaa kansalaisille ovea vallan kammareihin ja näyttää,
mitä siellä oikeasti tapahtuu." (AL 17.1.2002, Aulis
Aarnio)
Aapo Junkolan monet näytelmätekstit, esim. Kolme
näytelmää (sis. Lainvartijat, Tribunaali, Tuomari
Kosken tapaus, [1998]), ja osin yhdessä Arto Seppälän
kanssa julkaistu kolmen näytelmän kokoelma Sammakko
on sammakko (2000), ovat käsitelleet syyllisyyttä,
syyllistämistä, oikeudenmukaisuutta, oikeudenkäyttöä
ja tuomitsemisen vaikeutta.
Tamperelaisuuden Aapo Junkola kokee itselleen tärkeäksi.
|
|
|
Aapo Junkolan tuotanto
Romaanit ja novellit:
Kahdeksainen : novelleja (1961)
Petos (1962)
Lintujen aika (1965)
Varjojen aika (1966)
Oi Emma (1969)
Muistelus (2001)
Näytelmät:
Kirkko keskellä kylää (1963)
Simon (1968)
Vanhat keksinnöt (1974)
Krysanteemit (1982)
Neljä näytelmää, sis. Salametsästäjät,
Masaccio paikassa nimeltä Marina di Pisa, Lämmön
maksimi ja minimi, Linnuillakin on pesänsä (1991)
Syytettynä insestistä, eli Sammakko on sammakko,
yhdessä Arto Seppälän kanssa (1994)
Lainvartijat (näytelmä 1994, painettu 1998)
Lain mukaan (1996)
Kolme näytelmää, sis. Lainvartijat, Tribunaali,
Tuomari Kosken tapaus (1998)
Sammakko on sammakko; Peipposten kutsu ; Pimeys, yhdessä
Arto Seppälän kanssa (2000)
Gregorius (2007)
Kuunnelmat:
Uskotko näin on? (1964)
Lämmön maksimi ja minimi (1964)
Vaikka minä puhuisin ... (1965)
Masaccio paikassa nimeltä Marina di Pisa (1966)
Matkakertomukset:
Nousevalle auringolle (1967)
Kaunokirjallisuuden suomennokset:
Dazai, Osamu Ei enää ihminen (1969)
Sapfo, Sapfon runoja (1966 ja uusi p. 2000)
Mori, Ogai Villihanhet (1969)
Kavafis, Konstantinos Runoja (1984)
Lukianos, Satiireja (osa 1 v. 1996 ja osa 2 v. 2000)
Muut suomennokset:
Johnson, Stein Autoilijan kuntojumppa (1970)
Lee Su Jan, Kiinalainen keittokirja (1970)
Olaf-Hansen, Erik Unettoman niksikirja (1970)
Zetterholm, Tore Kiinan haaste (1970)
Kansojen kirjallisuus osat 2 ja 3 / toim. F. J. Billeskov
et al., suomentajat Aapo Junkola et al. (1974-1975)
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
|
|
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:
Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (Tammi
1967)
Aamulehti 14.12.1995 [Kaupunginviskaalin kaksi erilaista roolia:
Aapo Junkolan 60-vuotishaastattelu]
Demari 13.3.1996 Juha Drufva: Tampereen kaupunginviskaali
haluaa tehdä muutakin kuin syyttää
HS 31.1.1997 Satu Aarre-Ahtio: Klassikon kääntäminen
ohittaa oman luomisen: syyttäjä Aapo Junkola suomensi
toisen lakimiehen, Lukianoksen satiireja
Aamulehti 29.5.1998 Aulis Aarnio: Totuus on valheen kaveri
Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
Päivitetty 16.6.2004/14.12.2005/2.4.2008 © Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2004
|
|
|