Tulosta paperille

Oppimateriaalia yläasteille ja lukiolle:

Opettajat voivat käyttää tekstejä itsenäisenä oppimateriaalina tai koulumuseovierailua varten. Kursiivilla varustetut tekstit viittaavat Koulumuseon näyttelyn aikajanahuoneiden esineisiin, kuviin ja äänimaailmaan. Koulumuseonäyttelyn sisällön ja teemat kokonaisuudessaan saa klikkaamalla tästä. Tämän sivun aikajanan tekstiin liittyvät kysymykset saa tästä.

Kouluopetuksen historiaa Suomessa 1500-luvulta nykyaikaan

AIKAJANA

1543
Mikael Agricola ja ABC-kiria

Mikael Agricola (1510-1557), Suomen uskonpuhdistaja, Uuden testamentin suomentaja ja suomen kirjakielen perustaja syntyi ja vaikutti Pernajassa 1500-luvun alkupuolella. Agricolan koti oli suhteellisen varakas pernajalainen talonpoikaistalo. Hänen ensimmäinen opettajansa, seurakunnan kirkkoherra ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään poikansa Viipuriin latinalaiseen kouluun. Siellä hän sai sukunimekseen Agricola (=maanviljelijä) isänsä ammatin mukaan. Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen hän vasta 18-vuotiaana nuorukaisena pääsi Suomen katolisen kirkon piispan lähipiiriin ja tuli tuntemaan kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet puhalsivat kirkollisessa elämässä.

Pappisvihkimyksen Agricola sai 1530-luvun alkupuolella ja samoihin aikoihin pantiin uskonpuhdistuksen vaatimat uudistukset toimeen. Vuonna 1536 Agricola lähetettiin Wittenbergin yliopistoon Saksaan, jossa Martti Luther tuolloin eli ja vaikutti. Agricola päätti opintonsa maisterintutkintoon keväällä 1539, jonka jälkeen hänet valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän hoiti virkaa yhdeksän vuoden ajan kirjoittaen samalla ahkerasti. Ensimmäisinä häneltä ilmestyivät suomenkielinen aapinen "ABC-kiria", "Rucouskiria" ja Uusi testamentti "Se Wsi Testamenti" vuonna 1548.

Turun piispan kuoltua Agricola hoiti tämän tehtäviä, kunnes Kustaa Vaasa nimitti Agricolan piispaksi. Tuona aikana olivat suomalaisten ja venäläisten väliset rajariidat jatkuvia ja Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä hän sai vaikean sairaskohtauksen, johon sitten kuoli.

Telineessä: ABC-kirian näköispainos:

Abckiria
Michael Agricola
Christiano Salutem

Oppe nyt wanha ia noori
joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt ia mielen
iotca taidhat Somen kielen.
Laki se Sielun hirmutta
mutt Cristus sen tas lohdutta.
Lue sijs hyue Lapsi teste
Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina
nin Jesus sinun Armons laina.

(kansilehden teksti)

Klikka suurempaan kuvaan!

Mikael Agricolan aapista ei ole säilynyt meidän päiviimme yhtään täydellistä kappaletta. Siitä on kuitenkin löydetty osia, jotka antavat melko selvän käsityksen sen sisällöstä. Ensimmäinen löytö on vuodelta 1851. Silloin lääketieteen tohtori P. J. Hyckerstöm löysi Upsalassa Ruotsissa erään kirjan kansista Agricolan aapisen ensimmäisen painoarkin (nykyisin Helsingin yliopiston, Upsalan yliopiston ja Tukholman kuninkaallisen kirjaston hallussa) sekä samasta arkista vielä 12 sivua (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa).

1550
Helsinki perustetaan

Koulumestari Bertil Kristofferinpoika Montanus muutti Porvoosta kuningas Kustaa Vaasan käskystä perustettuun kaupunkiin Vantaa-joen suulle. Montanuksen tehtävänä oli ennen kaikkea kouluttaa kruunun palvelukseen päteviä kirjureita. Lisänimensä "Montanus"  hän sai toimiessaan malmiesiintymien tutkijana.

1582
Turun katedraalikoulu ja Piae Cantiones

Turun katedraalikoulu perustettiin katolisten munkkien toimesta jo 1200-luvulla. Yleensä opetettiin ensin latinaa ja tämän jälkeen musiikkia laulutaidon kohentamiseksi. Koulussa opiskeltiin myös ajanlaskua ja kalenteria sekä tutustuttiin Raamattuun. Opettajina toimivat papit. Koulupäivät olivat pitkiä - joskus lähes 12-tuntisia - ja kova kuri kuului opetukseen. Määräyksiä rikkonut oppilas pantiin karsseriin, joka oli varta vasten rakennettu eristyskoppi. Opiskelumetodina oli jäljentäminen ja ulkoaopettelu. Koulun tärkein tehtävä oli pappiskasvatus. Kirjoista ja muusta opetusmateriaalista oli pulaa, ja opetuksen teki mekaaniseksi tuolloin vallinnut käsitys opetussisällön jumalallisuudesta. Skolastinen filosofia vaikutti myös voimakkaasti keskiajan kasvatusajatteluun. Ajattelu itsessäänkin oli ihmiselle tie kohti jumalallista, absoluuttista totuutta.

Koulunkäynti ei ollut halpaa ja siksi lähes kaikki oppilaat joutuivat keräämään vapaa-aikanaan rahaa opintoihinsa laulamalla. Tästä on saanut alkunsa Tiernapoikaperinne. Koulu loppui Lucian päivänä 13.12., jolloin koululaiset eli teinit lähtivät puoleksitoista kuukaudeksi kiertämään läheisiä maaseutupitäjiä, laulamaan ja keräämään rahaa ja ruokatarpeita koulunkäynnin tueksi. Laulu oli siksi taloudellisestikin tärkeä kouluaine ja lauluja harjoiteltiin koulussa joka päivä. Keskeistä ohjelmistoa olivat erityisesti joululaulut, joita oli paljon esimerkiksi Piae cantiones- kokoelmaan kootuissa koululauluissa.

Keskiaikaisia lauluja sisältävän Piae Cantiones-kokoelman julkaisi Turun katedraalikoulun rehtorina toiminut Jaakko Finno vuonna 1582. Osan lauluista on otaksuttu olevan suomalaista alkuperää. Hemminki Maskulaisen vuonna 1616 ilmestyneen suomennoksen nimi oli Wanhain Suomen maan Piispain ja Kirkon Esimiesten laulud Christuxesta ja inhimillisen elämän surkeudhesta.

Äänet: Piae Cantioneksen lauluja

Opetustaulu: "Turun koulu"

Telineessä: Piae Cantioneksen näköispainos

1640
Kuninkaallinen Turun Akatemia

Ruotsin kuningas Kustaa ll Aadolf aloitti heti valtaannousunsa jälkeen opetuksen uudistamisen. Huomiota kiinnitettiin luonnontiedon opettamiseen. Koulusta valmistuneet oppilaat saatiin valjastettua kehittyvän hallinnon ja talouselämän palvelukseen. Merkittävintä Suomen yleisen koulutustason kannalta oli Turun Akatemian perustaminen sekä triviaalikoulujen nopea leviäminen rannikkokaupunkeihin Pietari Brahen kenraalikuvernöörikauden aikana. Turun Akatemia sai Upsalan yliopiston esimerkin mukaisesti laajan itsehallinnon tuomio-oikeuksineen ja muine erivapauksineen. Turun henkistä kulttuuria vilkastutti myös yliopiston yhteyteen perustettu kirjasto sekä Suomen ensimmäinen kirjapaino. Tieteellinen tutkimus, joka on yliopistojen perustehtävä, oli aluksi vaatimatonta, sillä Turun Akatemia koulutti ensisijassa pappeja. Ajan myötä yhteydet Manner-Euroopan yliopistoihin lisääntyivät ja opetuksen taso nousi. 1700-luvun valistuksen aatteiden mukana tullut empiirinen tutkimus vakiintui myös Suomeen.

Triptyyki, opetustaulu: Turun akatemian avajaiset (Albert Edelfeltin maalauksen mukaan)

1641
Triviaalikoulu Helsinkiin

1649
Kristiina-kuningattaren koulujärjestys

Koko valtakunnan kattanut ensimmäinen koululaki säädettiin jo 1620, mutta sotien vuoksi se vahvistettiin vasta 1649 ja tunnetaan Kristiina-kuningattaren koulujärjestyksenä. Sen mukaan luku- ja kirjoitus- sekä laskutaidon alkeet opetettiin pedagogioissa, joita perustettiin lähes jokaiseen kaupunkiin, joskus toimekkaan papin ansiosta maaseudullekin. Varsinainen oppikoulu oli kahdeksanvuotinen ja neliluokkainen triviaalikoulu. Suomen ensimmäiset triviaalikoulut perustettiin Turkuun, Poriin, Uuteenkaupunkiin ja Helsinkiin. Ylin opinahjo oli kolmivuotinen lukio eli kymnaasi, joka valmisti oppilaat yliopistoon.

Pienoismalli: Helsingin Suurtori (nyk. Senaatintori) 1800-luvun alussa. Oikealla taitekattoinen triviaalikoulu nykyisen valtioneuvoston linnanpihan paikalla. Keskellä v. 1804 valmistunut raatihuone, jonka sijaintipaikka oli nykyisen Tuomiokirkon portaikon oikeassa kulmauksessa, vasemmalla Ulrika Eleonoran kirkko ja etualalla sotilaiden miehittämä päävartio.

1666
Johannes Gezelius ja "Yxi Paras Lasten Tawara"

Suomenkielisen kansansivistyksen juuret ovat Johannes Gezeliuksen (1615-1690)  toiminnassa 1600-luvun lopulla. Gezelius toimi mm. Turun piispana. Aapinen ja katekismus levisivät kansan pariin ja oppimista vauhditti rippikoulu, jossa viimeistään piti osata lukea kristinopin pääkohdat ennen ehtoolliselle pääsyä (konfirmaatio). Se oli puolestaan avioliittoon vihkimisen edellytys. Lukkareiden tehtävänä oli opettaa rahvaalle lukutaidon alkeet tai ainakin katekismuksen käskyt ulkoa.

Lukukinkerit kirjattiin ensimmäisen kerran vuoden 1686 kirkkolakiin. Ne olivat kehittyneet keskiajan papiston ripitysmatkoista. Vuosittain paikkakunnilla järjestettiin kinkereitä, joissa kirkkoherra kuulusteli rahvaalta, mitä oli opittu. Laiskurit joutuivat nuhdeltaviksi tai jopa kirkonmäelle jalkapuuhun istutettavaksi. Kinkereitä järjestetään jonkun verran edelleen, etenkin maaseudulla. Kinkerit ovat nykyään osa seurakunnan kristillistä kasvatusta ja niillä on myös yhteisöllistä merkitystä ihmisten yhteen kokoajina. Seurakunnat on jaettu kinkeripiireihin. Kinkerit eivät ole pelkästään opetustilaisuuksia, vaan myös seurakunnan eräänlaisia vuosikokouksia. Nykyäänkin niissä esitellään kyläläisille uudet seurakunnan työntekijät ja kerrotaan seurakunnan työstä, sovitaan kylän kerhotoiminnasta ja esimerkiksi siitä, kuka opettaa pyhäkoulussa.

Gezeliuksen aikana alkunsa sai kinkereiden ohella myös kiertokoulujärjestelmä. Seurakunnat jaettiin kiertokoulupiireihin, joissa koulua pidettiin vuoron perään jonkin piiriin kuuluvan kylän talossa.

"Gezeliuksen aapisena" yleensä esitelty Yxi paras lasten tawara on lukemisen oppikirja toisessa mielessä kuin nykyiset aapiset. Vaikka sen alussa esitelläänkin aakkoset, niiden jälkeen seuraavat katekismusten tapaan erilaiset rukoukset, sakramentit, vähäkatekismus kokonaisuudessaan, huoneentaulut, Raamatun opetussanat sekä lopulta joukko kristinopin kannalta keskeisiä kysymyksiä ja niihin annettuja valmiita vastauksia.

Sääty-yhteiskunnassa säätyjen - aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat - väliset erot vaikuttivat koulunkäyntiin. Aatelisto kehitti muusta yhteiskunnasta poikkeavat kasvatustavat. Luku- ja kirjoitustaito opeteltiin kotona samoin kuin säädyn mukainen käytös. Varakkaat hankkivat lapsilleen kotiopettajia. Monelle muuten etevälle suomalaiselle pojalle opetuskielenä käytetty ruotsin kieli oli ylipääsemätön este.

Opetustaulu: Piispa Gezeliuksen kinkerit

1724
Koulujärjestys

Kymnaasi (lukio) siirrettiin Turusta Viipuriin ja isonvihan alueluovutusten jälkeen 1721 Porvooseen. Siitä huolimatta, että valtio ylläpiti koulua, kirkko vastasi edelleen opetuksesta ja oppisisällöstä. Vuoden 1724 koulujärjestys oli valtakunnan pisin yhtäjaksoisesti voimassa ollut kouluasetus ja vasta vuoden 1843 koulujärjestys kumosi sen. Se ei ratkaisevasti eronnut Kristiina-kunigattaren koulujärjestyksestä.

Autonomian aika ja kansakoululaitoksen alkuvaiheet  1809 -1917

Vuonna 1809 Ruotsi joutui Venäjää vastaan käydyn sodan jälkeen luopumaan Suomesta Venäjän hyväksi. Vuonna 1812 liitettiin autonomiseen Suomeen Vanha Suomi eli Viipurin lääni. Sen koulujärjestelmä, joka oli rakenteeltaan toisenlainen, sai jäädä aina 1840-luvuln alkuun ennalleen. Suuri merkitys autonomisen Suomen koulutoimelle oli Katariina ll:n ajalta periytyneillä tyttökouluilla. Tyttökoulut olivat rajan länsipuolella vielä varsin tuntemattomia. Vanhan Suomen oppikoulut eivät olleet kirkon alaisia, kuten muualla Suomessa, vaan yliopiston. Opetuskielenä oli saksa. Vanha Suomi kuului Tarton yliopiston hallintopiiriin. Kuri kouluissa oli humaanimpi kuin Ruotsin puolella.

Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan 1830-luvulla syntyivät triviaalikoulujen rinnalle ensimmäisiä köyhäinkouluja sekä yksityisiä oppikouluja, joissa opetus oli korkeatasoista mutta kallista.

Turun akatemian pääsykuulusteluista alkunsa saanut ylioppilastutkinto sidottiin 1852 ensi kerran lukion oppimäärään. Tuolloin ylioppilaita valmistui vuodessa noin 70.

1817
Köyhäinkoulu Helsinkiin, Katajanokalle

Varattoman väen lapsille tarkoitettu maksuton alkeiskoulu, jota saivat käydä myös tytöt. Tunnettu myös Ukko-Granbergin kouluna. Aleksis Kiven tiedetään käyneen pari vuotta tätä myöhemmin Katajanokalta nykyisen Aleksanterinkadun varteen sijoitettua koulua.

Kehystetty taulu: Ukko-Granbergin koulu

Ikkunaverhoiluna suurennos taulusta

1828
Keisarillinen Aleksanterin yliopisto

Vuonna 1812 Helsingistä tuli autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan uusi pääkaupunki.

Turku säilyi kuitenkin maan henkisenä keskuksena Akatemiansa ansiosta, kunnes syksyllä 1827 alkanut suurpalo tuhosi kaupungin keskeiset osat. Palo antoi Venäjän keisari Aleksanteri I:lle syyn siirtää yliopisto Helsinkiin. Täällä vaarallisina pidetyt akateemiset ylioppilaat olivat helpommin viranomaisten valvovan silmän alla.

1831
Helsingfors Lyceum ja Lauantaiseura

Yksityinen oppikoulu Helsingissä, Vuorikatu 22:ssa. Lauantaiseuran perustaman koulun opettajina toimivat mm. Johan Ludwig Runeberg ja Johan Vilhelm Snellman. Toiminnassa vv. 1831-1891.

Lauantaiseura oli nuorten opettajien ja opiskelijoiden keskustelupiiri, jonka parissa hahmoteltiin romantiikan hengessä suomalaiskansallisen kulttuurin ohjelmaa. Ryhmä alkoi kokoontua keväällä 1830 lauantaisin vuorotellen jäsentensä kotona ja sen ydinjoukkoon kuuluivat J. L. Runeberg, Fredrik Cygnaeus, J. V. Snellman, M. A. Castrén ja Z. Topelius. Lauantaiseuran piiristä tehtiin aloitteita, jotka johtivat mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamiseen.

Esine: Kateederi, jolta ovat perimätiedon mukaan puhuneet mm. J. V. Snellman, Elias Lönnrot ja Zacharias Topelius

1866
Kansakouluasetus

Aleksanteri ll uudistusohjelma julkaistiin v. 1856, ja siinä velvoitettiin ottamaan selvää, miten kansaa sivistäviä kouluja voitaisiin lisätä maaseudulla. Suomessa uudistuksista vastannut keisarillinen senaatti aloitti koululaitoksen suunnittelun ja pyysi ehdotuksia sen kehittämiseksi. Vastauksista parhaimpana pidettiin Uno Cygnaeuksen tekemää ehdotusta, jossa haluttiin jo lastentarhoista alkavaa, koko maan kattavaa koulujärjestelmää.

Vuonna 1858 senaatin julistuksessa tehtiin muutos, jossa luvattiin kunnallisille kansakouluille valtionapua ja päätettiin opettajaseminaarin perustamisesta. Uno Cygnaeus sai kunnian aloittaa kansakoulun suunnittelutyön. Kotimaan ja Keski-Euroopan matkoilta kertyneiden muistiinpanojen pohjalta syntyi ehdotus, joka hyväksyttiin senaatissa 1861. Siihen sisältyi koulun erottaminen kirkon valvonnasta, opettajaseminaarin perustaminen sekä koulylihallituksen perustaminen päättämään kansakoulun asioista.

Cygnaeuksen mielestä kansakoulun opetuksen tuli painottua fyysiseen ja siveelliseen opetukseen sekä valmistaa oppilasta myöhempään ammattikoulutukseen. Myös tytöille tuli taata pääsy koulutielle.

Cygnaeuksen ehdotuksen pohjalta annettiin kansakouluasetus vuonna 1866. Tuota vuotta pidetään kansakoulun perustamisvuotena. Asetus velvoitti kaupungit perustamaan kouluja, joissa aloitusikä oli kahdeksan vuotta. Alemmassa kansakoulussa, joka oli kaksiluokkainen, opetettiin uskontoa, äidinkieltä, laskentoa, mittausoppia, kuvaamataitoa ja voimistelua. Ylemmässä, neliluokkaisessa kansakoulussa opetettiin maantietoa, historiaa, luonnontietoa, käsitöitä, lastenhoitoa, puutarhanhoitoa ja maanviljelystä muiden aineiden lisäksi.

Kansakouluja oli Suomessa 1870-luvun alussa noin sata ja 1880-luvun lopulla noin viisisataa. Lukuvuonna 1890-91 maaseudun kiertokouluja kävi vielä lähes 200 000 lasta, mutta kansakouluja vain runsas 110 000 oppilasta. Tämä oli 19% koko kouluikäisten lasten määrästä. Kaupungeissa 71%:n kattavuus koulua käyvien lasten määrässä saavutettiin 1880-luvulla, mutta maaseudulla vasta 1920-luvulla.

Kiertokoulut toimivat alkuopetuksen antajina kansakoulujen rinnalla aina 1930-luvulle saakka.

Oppikouluja koskenut koulujärjestys vuodelta 1872 muutti ala- ja ylä-alkeiskoulut yhdessä kahdeksanvuotiseksi lyseoksi tai kaksi- tai neli-luokkaiseksi keskikouluksi. Lyseo yhdisti yläalkeiskoulun ja lukion. Kansakoulun suorittamisesta tuli oppikouluun pääsyn ehto. Oppikoulu irtautui nyt lopullisesti kirkon valvonnasta.

Klikkaa suurempaan kuvaan!

Ylioppilastutkinto muuttui ratkaisevasti: sitä ei enää käyty suorittamassa yliopistossa suullisesti, vaan kouluissa pidettiin kirjalliset kokeet. Näiden jälkeen siirryttiin vasta yliopistoon tentattavaksi suullisesti joko touko-kesäkuussa tai syksyllä.

Patsas: Uno Cygnaeus (1810-1888)

1921
Oppivelvollisuuslaki

Suomen itsenäistymisen jälkeen koulutusta kehitettiin edelleen. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki velvoitti kaikkia käymään koulua tai ainakin saamaan kansakoulusivistystä vastaavan oppi-ja sivistysmäärän.

Koulujen yhteyteen kehittyi erilaisia harrastuspiirejä, koulukirjastoja ja urheilukerhoja.

Nuori valtio kasvoi ja kohensi itsetuntoaan kouluttamalla kansaansa. Sotien jälkeen oppilasmäärät kasvoivat ja kehittyvä elinkeinoelämä tarvitsi yhä paremmin koulutettua työvoimaa tarpeisiinsa. Myös suhtautuminen oppilaisiin muuttui toisen maailmansodan jälkeen. Opetus alettiin ymmärtää vain yhdeksi tiedonsaannin keinoista.

1934
Ensimmäiset kouluradiolähetykset

Äänet: Kaiuttimesta kuuluu vanhoja kouluradiolähetyksiä.

1958
Kansakoululaki

1968
Peruskoulun puitelaki

Suurten ikäluokkien aloittaessa koulunsa 1950 -luvulla oppilasmäärät olivat kasvanet huomattavasti. Yhteiskunta oli muuttunut  sellaiseksi, että tarvittiin enemmän opintoja. Yhä useammalla oli myös varaa jatkaa kansakoulun jälkeen oppi­koulussa.

Kouluhallituksen pääjohtaja R. H. Oittisen kouluohjelmakomitea esitti raportissaan 1959 kansa-, kansalais- ja keski­koulun yhdistämistä 9-vuotiseksi kunnalliseksi kouluksi, peruskouluksi, jossa ala-aste kestäisi 6 luokkaa, yläaste 3. Eduskunta hyväk­syi ns. peruskoulun puitelain vuonna 1968. Peruskouluun siirryttiin 1972 - 1977,  viimeisinä  Helsinki ja sen ympäristökunnat.

1977
Peruskoulu Helsinkiin

Kun peruskoulun puitelaki säädettiin, yli puolet koulua käyvistä ikäluokista oli jo siirtynyt käymään oppikoulua. Kansakoulut (1-6 luokkaa) ja maksulliset oppikoulut, joihin pyrittiin pääsykokeilla, muuttuivat lain myötä ala- ja yläasteiksi sekä lukioiksi. Uudistukset aloitettiin Pohjois-Suomesta ja siirryttiin asteittain kohti etelää. Viimeisten joukossa peruskoulu-uudistus toteutui Helsingissä 1977.

Peruskoulusta tehtiin linjaton ja kurssivalintainen, myöhemmin tasokursseistakin luovuttiin. Valinnaisaineita oli aluksi runsaasti, mutta ne poistuivat 1970-luvun aikana - palatakseen taas seuraavan vuosikymmenen lopul­la. Peruskoulun opetussuunnitelmassa 1970 opetuksen perustaksi ilmoi­tettiin ensimmäistä kertaa oppilaan eikä yhteiskunnan etu.

Lukiosta tuli kolmivuotinen, oma erillinen koulunsa. Ylioppilastutkinto jäi ennalleen.

Alussa peruskoulujärjestelmä oli hyvin keskitetty. 1980-luvun vaihteessa otettiin käyttöön ns. tuntikehysjärjestelmä, jossa koulu sai itse päättää, millaiseen opetukseen sijoitti valtionapunsa. Vuonna 1993 siirryttiin valtionosuusjärjestelmään, jossa kouluille annettiin rahaa oppilai­den määrän mukaan asettamatta tarkkoja rajoja opetukselle.

1998
Uusi perusopetuslaki

Peruskouluja, lukioita ja ammatillista koulutusta koskevassa perusopetuslaissa (astunut voimaan 1999 alusta) on ollut päämääränä koota erilliset lait yhteen. Perusopetuslaissa on pyritty joustavuuden, valinnaisuuden ja yksilöllisyyden lisäämiseen. Paikallista päätösvaltaa on haluttu kasvattaa poistamalla esimerkiksi lopullisesti koulupiirijaot.

Lähteet: "Koulu museossa" - Narinkka 2002. Helsingin kaupunginmuseon julkaisuja.
               Jyväskylä 2002