Heitettiinkö Mieto susille?

Julkaistu 26.9.2012

Kaarlo Kangasniemi väittää käyneensä Juha Miedon kanssa doping-keskustelun vuonna 1975 saunan lauteilla, Hymy-lehden järjestämässä seminaarissa.

Juha Mieto tyrmää heti väitteen ja sanoo, että Hymy-lehden seminaarikin järjestettiin kolme vuotta aiemmin, vuonna 1972. Eikä silloin puhuttu dopingista.

Kahta päivää myöhemmin samassa tilaisuudessa olleet Kauko ( Kaarlon veli ) Kangasniemi ja Juha Väätäinen vahvistavat Juha Miedon kertomuksen seminaarin ajankohdasta. Kumpikaan ei vahvista tilaisuudessa puhutun dopingista.

Ketä siis uskoa, yhden henkilön väitettä, jonka ajankohtakin heittää kolmella vuodella, vai kolmea henkilöä jotka kaikki puhuvat vuonna 1972 järjestetystä tilaisuudesta.

Faktojen pohjalta asiaa ei tarvitse arpoa.

Immo Kuutsa kertoo taas Sinivalkoinen valhe -elokuvan lisämateriaalissa sanasta sanaan näin:

– Repo ja Mieto olivat keskustelleet, kun kaverit olivat kertoneet, että ne käyttävät näitä amfetamiinihommia. Minä sanoin sitten, että pannaan dopingtestit pystyyn ja katsotaan, hiihtääkö ne puhtaalla vai ei. Sen jälkeen, mun asenne on ollut näin, Immo Kuutsa sanoo.

Mistä siis tuossa puhuttiin. Minun tulkintani mukaan Mieto ja Repo olivat epäilleet joidenkin hiihtäjien käyttäneen amfetamiinia ja kysyneet päävalmentaja Kuutsalta asiasta.

Eero Mäntyranta jäi vuonna 1972 kiinni amfetamiinin käytöstä, mutta hän kiisti asian.

Kun tämä kaikki tapahtui 40 vuotta sitten, oli Lahden 2001 MM-hiihtojen aikaan Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajana toiminut Kari-Pekka Kyrö kuusivuotias. Silti hän oli Huomenta Suomen haastattelussa vahvasti sitä mieltä, että kun kaikki käyttivät silloin hormoneja, niin miksi Mieto ei olisi käyttänyt.

Sinivalkoinen valhe -elokuva lähti haasteelliseen tehtävään, kun se päätti paljastaa suomalaisen hiihtourheilun ”likaisen doping-historian”.  Elokuva sai Suomen elokuvasäätiöltä rahoitusta yli 120 000 euroa, elokuvan muut rahoittajat olivat YLE ja NRK ( Norjan yleisradioyhtiö ). Nämä tiedot selviävät Suomen elokuvasäätiön sivuilta.

Mieto on epäillyt, että kun taustalla olivat suuret rahoittajatahot, piti heille tarjota jotain kättä pitempää. Tarjottiin Mieto ilman pitäviä todisteita, ”huhupuheiden” pohjalta.

Ja kun elokuva ei riittänyt, vuodatettiin julkisuuteen tuo Kuutsan kertoma amfetamiini-keskustelu, jonka sisältö on siis enemmän kuin tulkinnanvarainen. Mitä sen avulla haluttiin osoittaa?

Doping-uutisoinnissakin pitää mielestäni noudattaa todella tiukasti journalistin ohjeita. Ilman todisteita ei ketään voi syyttää dopingin käytöstä. Sinivalkoinen valhe heittää useita epäilyjä tunnettujen hiihtovaikuttajien niskaan, mutta ovatko ”todisteet” vedenpitäviä?

Yksi väärin muistettu saunakeskustelu ei vielä riitä todisteeksi, vaikka sitä leimakirveenä käytetäänkin.

Suomalaisessakin huippu-urheilussa  60-90-luvuilla on varmasti paljon selvitettävää, mutta pelkkien huhujen ja kuulopuheiden pohjalta ketään ei voida eikä saa tuomita.

Tallennettu kategorioihin doping, hiihtoliitto, maastohiihto | 41 kommenttia

Kääritään hihat ja ryhdytään töihin

Julkaistu 5.8.2012

Lontoon olympialaisista on nyt takana puolet ja Suomen saalis on tähän mennessä kaksi pistesijaa, ei mitalin mitalia. Suomi on Pohjoismaista selkeästi heikoin maa.

Viikon aikana kaikki Lontoossa olijat ovat huomanneet kuinka suureksi ja mahtavaksi tapahtumaksi olympialaiset ovat paisuneet, täällä suomalaisuus ei merkitse mitään, vain tulokset puhuvat. Ja valitettavasti niitä tuloksia ei ole tullut.

Suomalaisessa huippu-urheilussa onkin nyt käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin. On suuren ryhtiliikkeen aika !

Urheilijoiden silmien on avauduttava tosiasioiden edessä. Jos haluaa maailman huipulle, niin silloin ei tehdä kompromisseja harjoittelussa, silloin on vain yksi päämäärä, menestys. Urheilijalle ei saa riittää se, että pääsee edustamaan Suomea olympialaisissa. Lontoossakin on liikaa sellaisia urheilijoita, joille kisamatka oli unelmien täyttymys. Täytyy tässä kohtaa painottaa, että olympialaisiin pääsevät kovien karsintojen kautta vain lajien parhaat, siis jokainen Lontoossa esiintyvä urheilija on omassa lajissaan huippu ja paikkansa tänne ansainnut. Kaikkien asenne ei vain ole ollut kohdillaan.

En lähde jaottelemaan suomalaisurheilijoita turisteihin ja taistelijoihin, sillä Lontoossa ei todellakaan ole yhtään urheilijaa, jolle pitäisi tai edes voisi iskeä otsaan kisaturistin leiman. Kaikkien asenne ei vain ole ollut kohdillaan. Vaikka edessä olisi mahdottomalta näyttävä muuri, niin aina voi välitavoitteeksi asettaa vaikka sen oman kauden parhaan suorituksen, siihen voi sitten olla tyytyväinen.

Hyvä esimerkki tästä on uimari Hanna-Maria Seppälä. Hän sai valtavan palauteryöpyn niskaansa, kun erehtyi sanomaan olleensa tyytyväinen 100 metrin vapaauintiinsa. Miksi hän ei olisi voinut sanoa niin, kun ui kauden parhaan aikansa ja itse asiassa parhaan aikansa sitten vuoden 2009?

Kaikki suomalaisuimarit näkivät olympia-altaassa millainen matka maailman huipulle on. Nyt heidän on päätettävä haluavatko he yrittää tosissaan sinne, jos haluavat, niin harjoittelun on muututtava rajusti.

Olen varma, että Suomesta löytyy satoja eri lajien urheilijoita, jotka ovat valmiit käärimään hihansa, he haluavat panostaa valmentajiensa kanssa kaikkensa, jotta voisivat jonain päivänä seistä olympialaisissa korkeimmalla palkintopallilla.

Mutta ovatko urheilujohtajamme valmiita samaan ? Siis käärimään hihansa ja aloittamaan työn menestyksen eteen ?

Jotenkin tuntuu, että ainakin olympiakomitean ylin johto, puheenjohtaja Roger Talermon johdolla on nostanut kätensä pystyyn ja heittänyt pyyhkeen kehään. He ovat näyttönsä antaneet, eikä se mitalien määrässä ole kummoinen.

Jotain Olympiakomitean johdon asenteesta kertoo sekin, että he menivät mielummin seuraamaan Wimbledoniin Novak Djokovicin peliä, kuin kannustamaan samaan aikaan kilpailleita suomalaisia kouluratsastajia. Tähdet kiinnostivat enemmän kuin suomalaiset, vaikka Suomen Olympiakomitean puheenjohtajan tehtävä on ymmärtääkseni nimenomaan kannustaa suomalaisia, eikä serbejä.

Suomalainen huippu-urheilu kaipaakin nyt uusia tuulia, kentältä tulleiden tietojen mukaan niitä saadaan vielä marraskuun lopulla, kun Veikkauksen toimitusjohtajuuden jättävä Risto Nieminen ”huudetaan” olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi. Nieminen on ollut seuraamassa kisoja alusta alkaen, hän on kieltäytynyt kommentoimasta ”tulevaa” ehdokkuuttaan kisojen aikana. Samaan aikaan kulisseissa Niemisen valintaa pidetään itsestään selvyytenä.

Nieminen on uuden HUMUn isä, sillä hänen johtaman työryhmän selvityksen pohjalta Suomeen ryhdyttiin rakentamaan uutta huippu-urheilujärjestelmää. Sen johtoon valittiin Mika Kojonkoski ja hän on siis paljon vartijana jo Sotshia ajatellen.

Niemisen nousu Olympiakomitean puheenjohtajaksi merkitsisi myös sitä, että Suomi saisi varteenotettavan jatkajan Peter Tallbergille, kun hän aikanaan jättää KOK:n. Paikkahan ei ”periydy” Suomelle, mutta Nieminen on tuttu mies KOK:n johdolle maailmanlaajuisen rahapeliyhtiöiden toiminnan kautta, joten hänen avullaan Suomen paikka saadaan täytettyä.

Kisoja on kuitenkin jäljellä vielä viikko. Tuon viikon aikana pitää tapahtua todella kummia, jos suomalainen ei nouse ainakin pariin otteeseen olympialaisten palkintopallille.

 

Tallennettu kategorioihin Lontoo 2012, Mika Kojonkoski, Risto Nieminen | 20 kommenttia

Pintasukeltajan ihme

Julkaistu 28.7.2012

Vielä reilut kaksi viikkoa sitten olympiafinaalissa tänään mahtavasti kahdeksanneksi ampunut Kai Jahnsson veti normaalin työpäivän rajavartiolaitoksen helikopteriryhmän pintasukeltajana. Siis kaksi viikkoa sitten. Tänään hän ampui täysammattilaisten seurassa olympiafinaalissa, ottaen lopulta kahdeksannen sijan.

Kyseessä on sama asia, jos Ari Vatanen lähtisi haastamaan tavallisella Skodalla sunnuntain Unkarin F1:n GP:ssä Kimi Räikköstä ja kumppaneita.

Siis noin vertauskuvallisesti. Siinä kun Jahnsson hankkii päivittäisen elantonsa normaalista päivätyöstä, ovat kaikki hänen finaalivastustajansa täysverisiä ammattilaisia. Ampuminen on heidän työnsä.

Ehkä me tämän jälkeen arvostamme ampujien esityksiä taas himpun verran enemmän, muulloinkin kuin olympiavuosina.

Huipulla pysyminen ja mitaleista taisteleminen on nykyään kovan työn takana, sen sai todeta myös Michael Phelps tänään. Vanhat meriitit eivät painaneet mitään, kun kaikkien aikojen olympialaisten mitalirohmuksi halajava amerikkalainen jätettiin tylysti neljänneksi.

Sekauinti kertoi myös paljon amerikkalaisen kuntopohjasta, se ei valitettavasti riitä kultavauhtiin, hyvä kun ne kaivatut kaksi mitalia tulevat.

Suomalaisuimarit saivat tuta millaista on vauhti maailman huipulla. Jos sinne haluaa, on harjoittelun oltava paljon, siis todella paljon kovempaa kuin tähän mennessä. Toivottavasti Jani Sievinen saa iskostettua suomalaisten mieliin ne tosiasiat, jotka vievät maailman huipulle.

Lontoon kisajärjestäjät saavat kahden ensimmäisen päivän järjestelyistä pyyhkeitä niskaan joka taholta. Pahiten ovat pettäneet kuljetukset. Jotain asioiden hoidosta kertoo se, että järjestäjille tuli yllätyksenä se, että maantiepyöräilyn vuoksi osa Lontoota halkovista kuljetusreiteistä suljettiin.

Reitit ovat olleet tiedossa jo vuosien ajan, tietoa olisi ollut saatavilla, jos joku olisi vain huolehtinut asioista.

Kisapaikoilla kansainvälisten tv-yhtiöiden käyttöön on taasen varattu minimaaliset haastattelutilat. Kun 100 tv-ryhmää yrittää tunkea 20:lle varattuun tilaan, voitte vain arvata millainen show siitä syntyy.

Haastattelupaikoilla on myös omat ”vartijat”. Jos urheilija on yli 90 sekuntia yhden tv-ryhmän haastateltavana, tullaan haastattelu keskeyttämään kylmästi. Viron tv ihmettelikin, kenen luokse heidän uimariaan yritetään viedä, kun muita virolaisia ei edes ole paikalla.

Sir Sebastian Coe, nyt olisi ryhtiliikkeen paikka!

Tallennettu kategorioihin Ammunta, Lontoo 2012, olympialaiset | 10 kommenttia

Romahtaako Suomi Lontoossa?

Julkaistu 27.7.2012

Lontoon olympialaisten tuli syttyy sitten lauantaina kello 1.55, kuka sen sytyttää, on ollut avajaisten alla yksi Lontoon kuumimmista kysymyksistä. Itse veikkaisin haamumaileri Roger Bannisteria.

Olympialaiset ovat tapahtuma, joka pysäyttää maailman. Avajaisia seuraa arvioiden mukaan suorana tai jälkilähetyksen turvin neljä miljardia henkilöä. Luku merkitsee sitä, että 75 prosenttia maapallon väestöstä näkee kisojen avajaiset. Siis käytännössä lähes kaikki joilla on mahdollisuus katsoa tv:tä.

Kesäolympialaisista ja olympiarenkaista onkin tehty niin vahva brändi, että sen edessä kumartavat jopa valtionjohtajat. Heitä on täällä 110 maasta, sillä kaikki haluavat olla mukana avajaisten huikeassa spektaakkelissa. Olympialaisten avajaisista ei yksinkertaisesti voi olla poissa.

Kisojen avajaisista raportoi paikanpäällä 40 000 toimittajaa yli 200 maasta. Suomalaistoimittajia paikanpäällä on noin 40:tä.

Avajaisten turvallisuuden eteen on myös tehty kaikki mahdollinen. Valtava kisa-alue jopa tyhjennettiin ihmisistä kuusi tuntia ennen avajaisia ja sen jälkeen kaikkien puskien juuretkin tutkittiin, roskakoreista puhumattakaan.

Mukana avajaisissa on myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, hän seuraa kisoja tiistaihin saakka paikanpäällä. Niinistöllä oli myös rohkea kisaveikkaus suomalaismenestyksestä, mutta palataan siihen myöhemmin.

Itse uskon taas kerran suomalaisiin. Mitalijahdista tulee kova, mutta kun kisat päättyvät, on Suomen saalis vähintään neljä mitalia, näin uskon.

Kovimmat mitaliodotukset kantavat niskassaan purjehtijat. Heillä on mahdollisuus jopa jättipottiin, itse uskon purjehduspaikalta tulevan 1-2 mitalia. Purjehtijat ovat Sari Multalan ja Silja Lehtisen johdolla niin kovia taistelijoita, että olympialaisten paineet eivät heitä hetkauta. 470-luokassa Lindgrenin veljekset ovat kisan mustat hevoset ja 49-luokassa voi tapahtua mitä vain.

Toivotaan vain kisapaikalle mahdollisimman kovia tuulia, niissä suomalaiset ovat parhaimmillaan.

Ammunta ei petä näissäkään kisoissa. Varmat lähteeni tietävät kertoa Satu Mäkelä-Nummelan olevan vähintään yhtä kovassa iskussa kuin Pekingin alla ja nyt hän pääsee kisaan kultamitalistina, ilman paineita. Haiskahtaa mitalilta.

Rami Hietaniemi on myös iskussa. Hänen pahin vastustaja on vaaka, mutta sen jälkeen tie on auki finaalia myöten. Perhosta lähtöisin oleva Rami jatkaa Pohjanmaan pienen pitäjän olympialaisten mitaliketjua näissä kisoissa.

Yleisurheilussa keihäs on ollut ja on paraatilajimme. Alkukauden vaikeuksien jälkeen koko kolmikko on valmis 85 metrin kaariin ja sellaisella taistellaan ilman muuta mitalista. Tero Pitkämäki naureskeli Kuortaneella, että voihan niitä mitaleja tulla Suomeen kaksikin, miksei jopa kolmea.

Pitkämäen vapautunut asenne kertoo paljon hänen nykytilastaan. Vielä alkukesästä mies oli vakava kuin se kuuluisa Kainuun isäntä, mutta nyt kun kaikki on kunnossa, osaa Terokin ottaa rennosti.

Ties vaikka sieltä keihäspaikalta tulisi vaikka kaksi mitalia, yksi nyt ainakin.

Jo EM-kisoja ennen varoittelin Niclas Sandellsin nousevan yllättäjän rooliin. Helsingistä olisi ilman kaatumista tullut mitali, Lontoossakin Niclas on valmis yllättämään, muistakaa se.

Eikä unohtaa sovi Pia Sundstedtia. Maailman kovin maastopyöräilijä voi sopivalla vauhdinjaolla olla vaikka kuinka korkealla maantiepyöräilyssä.

Ei se neljän mitalin tavoite ole siis suinkaan tuulesta temmattu. Otsikon kysymykseen voi siis huoletta vastata, ei todellakaan romahda.

Tallennettu kategorioihin olympialaiset | 3 kommenttia

Olympiakomitean keihäsfarssi

Julkaistu 6.7.2012

Suomen Olympiakomitean hallitus, puheenjohtaja Roger Talermon johdolla teki eilen suomalaisen olympiahistorian eriskummallisimman tempauksen; se käveli yli omien asiantuntijoidensa.

Niin Olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkolan kuin Urheiluliiton huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelän.

Olympiavalinnoissa periaatteena on ollut, että lajiliittojen esitykset hyväksytään, jos ne täyttävät etukäteen yhteisesti sovitut kriteerit.

Mäkelä ja Niemi-Nikkola olivat neuvotelleet koko alkuviikon siitä, kuinka taataan se, että Suomi saa Lontooseen kolme parasta ja terveintä keihäsmiestä.

Yhdessä he päätyivät esitykseen, että heittäjiä karsitaan Lapinlahdella sunnuntaina 8.7. ja Kuortaneella 22.7. Varma valinta tuli kohdistua jo torstaina EM-mitalisti Ari Mannioon, toinen heittäjä olisi valittu Lapinlahden kisan jälkeen, jos tulos olisi sitä edellyttänyt ja kolmas mies olisi nimetty Kuortaneen kisan jälkeen.

Mäkelä ja Niemi-Nikkola edustavat Suomessa suurinta valmennustietoutta virkojensa puolesta. Olympiakomitean hallituksessa tällaista tietoutta ei edusta kukaan, ja silti hallitus oli sitä mieltä, että se tietää Mäkelää ja Niemi-Nikkolaa paremmin, kuinka asiassa pitää toimia.

Valmennusjohtajien esityksessä lähdettiin siitä, että EM-kisojen aikaan keuhkokuumeen sairastaneelle Antti Ruuskaselle ja nilkkansa nivelkapselin repeämästä kärsineelle Teemu Wirkkalalle taataan aikaa kuntoutua.

Nyt Olympiakomitean hallitus pakottaa kaksikon taistelemaan olympialipusta jo Lapinlahdella. Mitä jos toinen tai kumpikin loukkaantuu siellä uudestaan ja heidän kautensa päättyy siihen?

Saamieni tietojen mukaan hallitus ei ollut asiassa yksimielinen. Urheiluliiton puheenjohtajuuden syksyllä jättävä Antti Pihlakoski yritti seisoa valmennusjohdon esityksen takana, mutta myös hänet jyrättiin.

Sopii myös kysyä, miksi Olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermo halusi jyrätä valmennusjohtajansa hallituksen edessä? Pelattiinko tässä jo jotain muuta peliä, eikä keskitytty olympiavalintoihin?

Olympiakomitean hallitusta on moitittu kumileimasimeksi, miksi se päätti juuri nyt näyttää, ettei se sitä ole, eikä esimerkiksi tehdessään Pekingin olympiavalintoja neljä vuotta sitten ?

Kuinka hyvä tietämys huippuyleisurheilusta on seuraavilla hallituksen jäsenillä: Pia Nybäck (ampumaurheiluliitto), Jaakko Holkeri (hiihtoliitto), Tiina Kivisaari (uimaliitto), Kimmo J. Lipponen (jalkapallo), Antti Peltoniemi (golf), Susanna Rahkamo (taitoluistelu) ja Jukka Rauhala (painiliitto). Jokainen voi päätellä sen itse.

Hallitukseen kuuluvat myös KOK:n jäsenemme Peter Tallberg ja Saku Koivu. He ovat  olleet hyvin lojaaleja valmennusjohtajia ja heidän tietämystään kohtaan.

Lisäksi hallituksessa istuvat urheilijoiden edustajina entinen keihäänheittäjä Mikaela Ingberg ja entinen jalkapalloilija Emma Terho. Heistä toisella tietämystä pitäisi olla.

Hallituksen puheenjohtajana toimii siis Roger Talermo ja kokouksessa saa puheoikeutta käyttää Olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja Kalervo Kummola.

Hallituksessa on periaatteena ollut se, etteivät kesälajien edustajat esitä talvilajien valinnoissa olevansa suurempia asiantuntijoita kuin kyseisten lajiliittojen edustajat ja toisin päin kun kesälajien valintoja tehdään.

Nyt kaikki nämä periaatteet heitettiin romukoppaan, kun hallitus päättikin kävellä asiantuntijoittensa yli. Se oli harkittu teko, jonka seuraukset hallitus joutuu kantamaan.

Miesten keihäsvalintaa pienempi skandaali nähtiin naisten keihäsvalinnoissa. Mäkelä oli yhdessä Niemi-Nikkolan kanssa sopinut, kuten tapana on tähän asti ollut, että Oona Sormunen ja Sanni Utriainen karsivat Lontoon paikasta Kauhajoen kisoissa torstai-iltana.

Kumpikin urheilija oli matkustanut kisapaikalle hyvissä ajoin. Tuntia ennen kisan alkua Utriainen saikin tietää tulleensa jo valituksi kisoihin, vaikka SUL:n ja Olympiakomitean valmennusjohto oli nimennyt kisan karsintakilpailuksi.

Hallitus käveli siis kahdesti valmennusjohtajansa yli ja romutti tähän saakka käytössä olleen valintasysteemin. Hallituksen jäsenet tekivät päätöksiä yhdessä kesäisessä kokouksessa, mutta päätöksen pohjaksi ei nyt haettukaan asiantuntijoiden mielipiteitä ja asiantuntemusta, vaan hallituksen sisältä kummunnutta tietämystä. Kuka tai ketkä hallituksessa olivatkaan viisaampia yleisurheilusta kuin SUL:n huippu-urheilun johtaja Jarmo Mäkelä ja Olympiakomitean valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola?

Onkin mielenkiintoista nähdä kenet Olympiakomitean hallitus perjantaina valitsee uuden huippu-urheiluyksikön johtajaksi. Loppusuoralla ovat Kari Niemi-Nikkola, Mika Kojonkoski ja Henrik Dettmann.

Tallennettu kategorioihin keihäänheitto, Olympiakomitea, olympialaiset, SUL, Yleisurheilu | 22 kommenttia

Totuus Wirkkalan vammasta?

Julkaistu 28.6.2012

Suomalaiset keihäsmiehet voivat räjäyttää tänään illalla stadionin, noin kuvainnollisesti. Ilmassa kun ovat selkeät merkit siitä, että ainakin toinen heittäjistämme nousee illalla palkintopallille.

Ari Mannio on mahtavassa kunnossa ja karsinnassa syntyi kauden kärkitulos.  Mannio on valmis siirtämään finaalissa vuonna 2009 heittämänsä ennätyksensä 85.70. Jos hän siinä onnistuu, ottaa Mannio mitalin.

Mannio on nyt vasta toista kertaa aikuisten arvokisoissa, viime vuonna hän karsiutui Daegun MM-finaalista, nyt hän oli karsinnan ykkönen. Melkoinen parannus vuodessa, ja se parannus on tapahtunut paljolti henkisellä puolella.

Mannio osaa nyt käsitellä kisajännitystä oikealla tavalla, enää se ei saa polvia tutisemaan, vaan antaa lisää virtaa heittoihin.

Moni oli kesäkuun alussa valmis siirtämään tero Pitkämäen keihäänheittäjien ”hautausmaalle”, mutta pohjalainen oli toista mieltä. Hän heitti itsensä väkisin kisoihin ja uskon vahvasti, että finaalissa ”klosahtaa”.

Tero on nyt sillä tiellä, joka saattaa tuoda mitalin jo EM-kisoissa, Lontoossa hän taistelee siitä ilman muuta.

Sitten on pakko puuttua tapaus Teemu Wirkkalaan. Ennen karsintaa katsomossa kiersi ”varma tieto” , että miehen tukijalan nilkassa on murtuma.

Ei ollut murtumaa, mutta oli Teemun mukaan venähdys, kuten hän haastattelussani kertoi. Samassa haastattelussa Wirkkala kertoi sanasta sanaan ” Se kipeytyi Pihtiputaalla, mutta arvelin että pystyn heittämään kun on tuntunut hyvältä, mutta ei se sitten kestänytkään”.

Kun kysyin, onko jalkaa tutkittu, Wirkkala vastasi : ” On, se oli niin monimutkainen se paperi, mutta siinä on venähdys. Mitään ei ole silleen rikki, kunnolla.  Sen vuoksi tulin tännekin, kun toivoin sen kestävän. ”

Wirkkala oli siis käynyt lääkärissä Pihtiputaan jälkeen, mutta lääkärien mukaan jalassa ei ollut mitään rikki. Tämän tiedon pohjalta valmennusjohto toimi, tai ainakin ne, jotka Wirkkalan kisoihin pikakomennuksella valitsivat.

Jos lajivalmentajalla oli enemmän tietoa kuin huippu-urheilun johtajalla, olisi tietoa varmaan pitänyt jakaa. Ja kun lääkärit olivat vakuuttaneet Wirkkalalle, että hän voi heittää ja oli itsekin sitä mieltä, niin vaikea siinä on soitella toiselle varamiehelle.

Täytyy vain toivoa, että Wirkkala pystyy heittämään viikon kuluttua sunnuntaina Lapinlahdella. Siellä ovat jaossa olympiapaikat, tämä ilta näyttää kuinka monta lippua silloin on vielä jäljellä.

Tallennettu kategorioihin ari mannio, EM-kisat 2012, keihäänheitto | 3 kommenttia

Kabinettivääntö pelasti kisat

Julkaistu 26.6.2012

Urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakoski on saanut vuoden sisällä melko monta sangollista kylmää vettä niskaansa, mutta nyt hänelle on syytä nostaa hattua. Pihlakosken kabinettitaitojen ansiosta Suomi saa keskiviikkoiseen miesten keihään karsintaan kolme heittäjää, vaikka säännöt puhuvat toista.

Sääntöjen mukaan ensimmäisen kisapäivän urheilijat on varmistettava 46 tuntia ennen kisojen alkua, seuraavina päivinä varmistus on tehtävä 24 tuntia ennen lajin alkua.

Pihlakoski vetosi Euroopan yleisurheiluliiton ( EAA ) puheenjohtaja  Hans-Jörg Wirtziin, että tuota pykälää sovellettaisiin, koska kyse on urheilijan kohdalla akuutista sairastumisesta. Wirtz oli koko ajan samaa mieltä, mutta säännöistä oli löydettävä sopiva kohta johon vedota. Kun se löytyi, voitiin operaatio suorittaa.

Ensimmäinen erä siis Pihlakoskelle ja Suomelle.

Wirkkala saa siis nyt hyvä näyttöpaikan EM-kisoissa. Tilanne muistuttaa paljolti viime syksyä ja Daegun MM-kisoja. Silloin Ruuskanen nousi kisoihin ”takaportin” kautta ja oli kisoissa paras suomalainen.

Wirkkalakin voi sitä olla, sillä hänen kausi on ollut tasainen, selkeää tulospiikkiä ei ole vielä nähty. Ei kuitenkaan aseteta liian kovia paineita hänen niskaan, sillä käytännössä mies hälytettiin arvokisoihin 24 tunnin marginaalilla.

EM-kisat on jo etukäteen tuomittu B-tason kisoiksi ja sitä myötä on vähätelty mitalien arvoa. Turhaan, kaikki kisarajat rikkoneet urheilijat on kisoihin ”kutsuttu”, on sitten heidän oma häpeänsä, jos eivät kisoihin tule.

Suurista maista vain Venäjä ja Englanti ovat isommalla joukossa poissa. Venäläisten kohdalla kyse on puhtaasti rahasta, Olympiamitalilla on niin suuri rahallinen arvo heille, että he pelaavat mielummin tuon loppuelämän rahoittavan kortin varaan.

Brittien kohdalla on täysin ymmärrettävää, että he keskittyvät täysillä Lontoon kotiolympialaisiin. Tosin Moe Farah tulee Helsinkiin, koska hän haluaa voittaa varmasti jotain myös tänä kesänä.

Suomalaisten mitalien arvoa poisjäännit eivät haittaa. Keihäässä ovat mukana kaikki Euroopan ja siis maailman parhaat, samoin seipäässä.

Suomalaisten paraatilaji stadionilla tulee kuitenkin olemaan pituushyppy. Jos kaikki kesän taiat osuvat kohdilleen, niin kisan jälkeen palkintopallille voi nousta jopa kaksi suomalaista.

Kaikkiaan suomalaisilla on realistiset mahdollisuudet napata kisoista kolme mitalia, mustahevonen tulee olemaan Niclas Sandells 1500 metrillä. Hän on valmis samanlaiseen yllätykseen kuin Jukka Keskisalo Göteborgissa.

Tallennettu kategorioihin Antti Ruuskanen, EM-kisat 2012, keihäänheitto, Teemu Wirkkala | 2 kommenttia

Kelpaako Pitkämäki päättäjille?

Julkaistu 17.6.2012

Keihäsvalinnat menivät totaalisesti solmuun Pihtiputaan kisan jälkeen ja SUL:n hallitus päätti ottaa aikalisän EM-valinnoissa. Kun huippu-urheilun johtaja Jarmo Mäkelä ilmoitti asiasta heittäjille, hölmistyi moni.

Mistä on siis kyse ? Ainakin siitä, että valitsijat haluavat nyt perustella päätöksensä kunnolla, ettei edessä ole viime vuoden MM-kisoja edeltänyt farssi.

Mutta perataanpa asiaa hieman syvemmältä.

SUL ilmoitti kisoihin Pihtiputaan kärkiviisikon, Lassi Etelätalo on tuossa joukossa mukana vain nimenä, ei vielä todellisena vaihtoehtona. Lassi heitti nyt toisen kerran tällä kaudella, ensimmäisessä kisassa keihäs lensi 72 metriä.

Jäljellä on siis nelikko Pitkämäki- Mannio –Wirkkala- Ruuskanen. Tämä oli järjestys Pihtiputaalla.

Mannio on ollut nelikosta varmin, hän on heittänyt kaikissa kauden viidessä kisassaan yli 80,91 ja kolmessa viimeisessä kilpailussa yli 82,20.  Mannio on ollut mukana kahdessa Timanttiliigan kisassa, ollen kolmas ja neljäs. Hän on varma valinta EM-kisoihin.

Ruuskanen on heittänyt kauden neljässä kisassaan myös hyvin. Heikoin tulos on avauksessa syntynyt 80,83, kolmen viimeisen kisan heikoin tulos on 81,72. Hän on lähes varma valinta EM-kisoihin.

Wirkkala on heittänyt kolme kisaa, kaikissa yli 80 metrin. Heikoin tulos on 80.77. Wirkkala on toipunut hyvin viime kauden loukkaantumisesta, hänen kolmen kisan tulokset mahtuvat kolmen metrin sisään. Hän taistelee kisalipusta Pitkämäen kanssa.

Pitkämäki heitti nyt 83,87, viimeksi hän on heittänyt yhtä pitkälle vuosi ja kuukausi sitten Shanghain timanttiliigan kisassa. Pitkämäki on heittänyt tänä vuonna neljässä kisassa, heikoimman tulos on Oslossa syntynyt 73,57, se parani nyt siis kymmenellä metrillä.

Suomen tilastossa nelikko on järjestyksessä Ruuskanen (84,95), Pitkämäki (83,87), Mannio (83,74) ja Wirkkala (83,73).

Pihtiputaalla nelikon järjestys oli Pitkämäki, Mannio, Wirkkala, Ruuskanen. Se on ainoa täysin vertailukelpoinen kisa, koska kaikki olivat siinä mukana.

Jos huomioidaan kauden kaikkien kisojen tulokset, Pitkämäki putoaa joukkueesta, jos otetaan huomioon heittäjien kunnon kehitys ja kisa, jossa kaikki olivat mukana, Pitkämäki on heittäen joukkueessa.

Jos Pihtiputaan kisaa painotetaan valinnoissa selkeästi ylitse muiden, niin silloin pohditaan valintaa Wirkkalan ja Ruuskasen välillä.

Oman lusikkansa soppaan heitti myös liiton markkinointiosasto, kun se ilmoitti, että se saattaa muuttaa Pitkämäen johdolla tehtyä EM-kisojen  mainoskampanjaa.

Fakta on se, että Suomessa on nyt neljä tasavahvaa keihäsmiestä, joista kuka tahansa voi olla EM-kisojen mitalipallilla, mutta kuka tahansa voi myös pudota jopa finaalista.

Nelikosta vain kolme voi kilpailla stadionilla juhannuksen jälkeen, nyt on pohdittava jääkiekkovalmentajan tapaan, kuka on ”Hot”, kuuma keihäsmies, jolta voidaan odottaa kauden parasta heittoa juhannuksen jälkeen.

Pihtiputaan perusteella ”kuumin” keihäsmies on Pitkämäki. Ei se 83,87 ollut mikään onnenkantamoinen, se oli selkeä näyttö miehen nykykunnosta, tekniikka on vihdoin loksahtamassa kohdilleen.

Kuka siis putoaa, jos Pitkämäki on ryhmässä mukana?

Valitsijat ovat tiukan valinnan edessä, siinä mielessä yön yli kannattaa nukkua. Sen aikana pitäisi saada selkeä kuva siitä, kuka jää rannalle.

Liiton hallituksen tuntien varmaa on vain se, että Mannio on joukkueessa.

Tallennettu kategorioihin Antti Ruuskanen, ari mannio, keihäänheitto, Teemu Wirkkala, Tero Pitkämäki | 33 kommenttia

Onko Tero Pitkämäki liian vanha?

Julkaistu 8.6.2012

Tero Pitkämäen Oslon reissu ei sujunut onnellisten tähtien alla. Pitkämäki on heittänyt Bisletillä parhaimmillaan 90.54 vuonna 2005. Torstaina lensi hieman yli 73 metriä ja EM-kisalippu karkasi taas hieman kauemmas.

Olen seurannut läheltä Teroa koko hänen uransa ajan. Olen varmasti nähnyt suomalaistoimittajista eniten hänen heittojaan ”livenä”, joten katson omaavani jonkinlaisen oikeuden analysoida tapahtunutta, vaikka en valmentaja olekaan.

Peruskysymys tällä hetkellä onkin se, mitä Terolle on tapahtunut kahden viimeisen vuoden aikana. Miksi keihäs ei enää lennä, vaikka fyysisesti hän on paremmassa kunnossa kuin 90-metrin vuosinaan.

Tähän kysymykseen pitäisi löytyä vastaus valmentajilta. SUL:n huippu-urheilun johtaja Jarmo Mäkelä kantaa valmennuksen kokonaisvastuun, heittolajeissa vastuussa on ensin pitkäaikainen lajipäällikkö Mauri Auvinen ja sitten entinen lajivalmentaja ja Pitkämäen henkilökohtainen valmentaja Hannu Kangas.

Heistä Kangas on ollut Pitkämäen valmentaja koko tämän uran ajan, niin nousuvaiheessa kuin jyrkässä laskussakin. Hän tietää, mistä alamäki alkoi, mitä asioita silloin lähdettiin muuttamaan, miten harjoitusta muutettiin ja miksi korjausliikkeitä ei tehty mahdollisimman nopeasti, vaan tilanteen annettiin ajautua tähän pisteeseen.

Syyt löytyvät varmasti täältä ja valmentajien ensimmäinen tehtävä on etsiä ne ja nopeasti.

Jan Zeleznyn mukaantulo sotki pakan sitten lopullisesti. Niin suuria muutoksia kuin hän halusi tekniikkaan tehdä, ei ajeta sisään vuodessa, siihen tarvitaan vähintään kaksi vuotta.

Mitä Pitkämäen nyt sitten tulisi tehdä, lopettaa ura, niin kuin ”asiantuntijat” jo kirjoittavat ?

Lähestytäänpä asiaa toisella tavalla, otetaan lähestymiskulmaksi positiivinen asenne.

Tero on heittänyt uransa aikana vähintään 10 000 loistavaa, hyvää tai ainakin melko hyvää heittoa. Ne ovat tulleet jo selkäytimestä, ne hyvät heitot.

Ja ne myös ovat yhä siellä selkäytimessä ja varmasti löytyvät, jos niille annettaisiin mahdollisuus.

Kannattaako Pitkämäen siis rynnätä jälleen huomenna kentälle keihään kanssa ja yrittää toteuttaa sellaisia teknisiä muutoksia, jotka eivät tule selkäytimestä.

Vai kannattaisiko hänen antaa keihäiden olla autotallissa Pihtiputaalle saakka ja hakea sen sijaan lihaksiin terävyyttä siihen tapaan kuin teki viisi vuotta sitten. Tulla sitten keihäskarnevaaleille ”hyvällä tunteella” ja heittää heittonsa ”selkäytimellä”, liikoja yrittämättä ja liikoja ajattelematta.

Ne , joiden mielestä Tero Pitkämäki on jo liian vanha lajin huipulle, eivät ymmärrä yleisurheilusta mitään. Maailman yhdeksän parhaan heittäjän joukossa on kolme Teron ikäistä ja kolme vuotta nuorempaa miestä. Ovatko he kaikki siis liian vanhoja ?

Ei Teron lopettaa pidä, pitää vain palata siihen tuttuun juttuun, jolla keihäs lensi aina yli 85 metrin. Hän voi palata siihen vaikka seuraavassa kisassa, mutta viimeistään tämän kauden aikana.

Juuri nyt Pitkämäkeä lyödään kuin sitä kuuluisaa vierasta sikaa. Sen verran Teroa tunnen, että se saa vain pohjalaisen veren kuohahtamaan ja se näkyy heittopaikalla.

Toivottavasti jo Pihtiputaalla.

Tallennettu kategorioihin Tero Pitkämäki | 20 kommenttia

Kovat piipussa

Julkaistu 2.6.2012

Yleisurheilun EM-kisoihin on aikaa enää vajaa kuukausi ja urheilijoilla alkaa olla ns. kovat piipussa. Tuloskunnon on tultava esiin parin seuraavan viikon aikana.

Parhaalta tilanne näyttää tällä hetkellä seipäässä, Jere Bergius, Eemeli Salomäki ja Matti Mononen ovat valmiita taistelemaan Helsingin olympiastadionilla ainakin finaalipaikoista, hyvällä onnella jopa mitalista. Siihen riittää varmasti 570, mihin kaikki suomalaiset pystyvät.

Seipäässä laadukkaaseen harjoitteluun on panostettu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. SUL hankki seiväsmiesten valmentajaksi syksyllä Steve Ripponin, satsaus on jo nyt maksanut itsensä takaisin ja osoittaa myös sen, että valmennuksen kannattaa satsata.

Jos menee seipäässä hyvin, niin samaa ei voi sanoa keihäästä. Kun 82 metrin heittoa otsikoidaan superkiskaisuksi, niin se kertoo kaiken tämän hetken tilanteesta. Ari Mannio on varmassa 82-84 metrin kunnossa, tuollaisilla tuloksilla taistellaan jo EM-kisoissa pistesijoista, mutta mitaliin vaaditaan kyllä vähintään 85 metrin puhkaisu. Mannio näyttäisi olevan siihen valmis.

Antti Ruuskanen on kehittynyt viime vuodesta ja tasoa on nostettu, niin että 80 metriä ei enää ole mikään ”haamuraja”. Ruuskanen on Mannion ohella vahvasti kiinni EM-kisapaikassa.

Teemu Wirkkala palasi vuoden tauon jälkeen kisapaikalle ja puhkaisi heti 80 metriä. Hänellä on potentiaalin vaikka mihin, kunhan se saadaan kaivettua ulos. Hän on tällä hetkellä kiinni viimeisessä EM-lipussa.

Aivan oikein, Tero Pitkämäki on tulosten perusteella jäämässä tällä hetkellä varamiehen paikalle, kun Helsingissä taistellaan EM-mitaleista. Mutta käykö näin ?

Pitkämäen kohdalla olemme paljon viisaampia torstai-iltana Oslossa. Hän saapuu sinne suoraan kahden viikon Zelezny-leiriltä ja jos tekniikka on saatu siellä kuntoon, tinttaa Tero itsensä EM-ryhmään.

Pitkämäki on heittänyt viimeksi 80 metriä tasan vuosi sitten, joten paineita alkaa kerääntyä jo moneltakin taholta. Niistä olisi päästävä eroon torstaina. Pitkämäen kohdalla suomalaisella keihäsvalmennuksella on peiliinkatsomisen paikka, miten ihmeessä 90 metrin keihäsmiehestä saatiin tehtyä alle 80 metrin mies ?

EM-kisojen statuksesta on kirjoitettu ja puhuttu viime aikoina paljon. EM-mitalien arvoa on vähätelty väittämällä, etteivät kaikki parhaat ole paikalla. Se voi pitää paikkansa, mutta mitä sitten. Kuka sitä muistaa vuoden kuluttua, ei kukaan.

Vai kuka voi väittää, että silloin kun Suomi on voittanut jääkiekossa MM-kultaa, ovat kisoissa olleet mukana kaikki maailman parhaat pelaajat? Ei kukaan, eikä sillä ole mitään merkitystä.

Ne jakavat mitalit, jotka ovat paikalla ja he myös jäävät historiaan.

Jari Porttila

Tallennettu kategorioihin Antti Ruuskanen, ari mannio, EM-kisat 2012, keihäänheitto, seiväshyppy, Teemu Wirkkala, Tero Pitkämäki, Yleisurheilu | 12 kommenttia