Mielipiteet, Kunnallislehti 8.5.2012
Onko joki likainen, koska ihmiset eivät välitä siitä? Vai eivätkö he välitä siitä, koska se on likainen? Tätä pohdimme ympäristöministeri Ville Niinistön kanssa Paimionjoen rantapenkalla viikko sitten. Päädyimme ajattelemaan, että valitettavasti sekä että.
Paimionjoki kulkee keskellä Suomen suurimpia peltoalueita. Tehomaatalouden myötä se on alkanut kuljettaa mukanaan valtavaa määrää savea ja siihen sitoutuneita ravinteita, jotka samentavat jokiveden ja Saaristomeren. Tämä pitkään jatkunut kehitys on kuin varkain häivyttänyt joen ihmisten mielistä.
Fuilassa sijainnut Paimion uimaranta on hyvä esimerkki asiain kulusta. Paikka jäi 1970-luvulla käytöstä, kun mataloitunut ja rehevöitynyt lahti kasvoi umpeen. Tämän jälkeen Paimionlahti onkin saanut pilaantua rauhassa: poissa silmistä on sama kuin poissa mielestä.
Vesistöjen kunnostaminen on silti täysin mahdollista. Paimionjoen hiljalleen samentuessa on toisaalla Suomessa puhdistettu satoja järviä ja jokia paikallisten ihmisten, yritysten ja kuntien toimilla. Paimionjoellakin on mahdollisuus elpyä, jos tahdomme.
On tärkeää säilyttää ne yhteiset rannat, joilta vesille pääsee. Nykyisessäkin tilassaan Paimionjoki ja sen päässä avautuva lahti ovat monipuolista lähiluontoa, jolla on suuri virkistysarvo. Kun joki on osa arkea, sen suojelu ja kunnostaminen on paljon helpompaa. Ja kun joki on puhdistunut, sen äärelle on tungosta.
Vain pari päivää ympäristöministerin vierailun jälkeen Paimion kaupunki julkaisi Fuilan rannasta myynti-ilmoituksen. Myynnin toteutuminen uhkaisi vakavasti hyvällä alulla olevaa Paimionjoen kunnostustyötä sulkemalla yhden harvoista julkisista väylistä vesille.
Meillä on toki Varsinais-Suomessa paljon vettä, mutta kovin vähän yhteisiä rantoja, joilta lähteä niistä nauttimaan. Fuilan kohtaloa pitää miettiä vielä tarkkaan.
Saska Tuomasjukka
Vihreät
Paimion tarkastuslautakunnan varapj.