Chablish


13.04.2007 - 19.01.2014

ERJ-III - ERL-III - YLA2


kuvasta kiitos zelichow


Virallinen nimi: Chablish Sukupuoli: Tamma
Rotu: Trakehner Säkäkorkeus, väri: 165cm, prn
Syntynyt: 13.04.2007 VH-tunnus: VH12-021-0094
Painotus: Estepainotteinen Koulutustaso: 150cm
Kasvattaja: Sorel Omistaja: Sorel / Carbon Sporthorses

Laitetaan vaihde pienemmälle ja annetaan mennä! Tämän voisi sanoa vauhdikkaan Lisan motoksi. Varsana tamma oli ilkikurinen ja itsepäinen kuin pässi. Jokaisen asian kanssa sai jollain tavalla kinastella ja mitään ei tehty ilman vaivaa. Lisa oli laitumella se, joka sai koko lauman liikkelle. Joskus laitumella meno oli niin hurjan näköistä, että oli jo pakko lähteä talliin karkuun valmistelemaan kauraämpäreitä, mikäli sieltä tullaan aidan läpi että rymisee. Näin ei ikinä kuitenkaan käynyt. Vaikka Lisa oli vilkas ja sai muut hevoset hermostuneeksi välillä, oli hän lauman suosikki. Lisasta pidettiin huolta ja monet tulivat sukimaan tammaa ystävällisesti. Ikää tullessa, Lisa myös rauhoittui, mutta ei kokonaan. Selkään kun nousee, voisi luulla istuvansa huvipuiston vuoristoradassa!

Ensimmäinen sääntö numero yksi; älä jätä karsinan ovea auki tai Lisaa käytävälle vahtimatta! Sitä ollaan liian monet kerrat metsästetty pitkin peltoja ja metsiä tätä hevosta, eikä se kovin kivaa ole. Ainakaan kolmenkymmenen asteen pakkasella! Lisa ottaa ilon irti, jos huolimaton hoitaja jättää karsinan ovea auki ja touhuaa aivan jotain muuta kuin keskittyen hevoseen. Sama on käytävällä. Hoitaja laskee riimun kaulalle, nojautuu viereisestä naulasta ottamaan suitsia, ja ohos! Lisa kirmaa jo tallin käytävää pitkin. Ja niin monet kerrat on tullu hoitajia muistuteltua näistä pikku seiskoista, mutta koska ne oppisi? Itse olen jo nostanut kädet ilmaan, kun joku tulee kysymään että mitä tehdään kun hevonen kirmaa satula selässä ilman riimua tai suitsia ulkona. Harjatessa Lisa seisoo kiltisti paikoillaan korvat höröllä tarkkaillen ympäristöä. Satulavyön kanssa on syytä olla tarkka, koska tamma osaa pullistelun jalon taidon mitä se aina yrittää hyödynnellä. Hoitaminen tulee tapahtua aina käytävällä!

Ihmisillä on päiviä, kun jokaisesta asiasta pitää ottaa nokkiin ja kiukutella, niin on Lisallakin. Tammaa voisi välillä kutsua tallin diivaksi, joka ei vesisateella halua ulos saatika astua vesilätäkköön. Kesällä on kuitenkin kiva käydä kahlaamassa järvellä, mutta onhan ne lätäköt hurjempia. Lisan kanssa ei ihan kuka tahansa saa touhuilla, on tammalla kuitenkin niin paljon jekkuja joilla se saa hoitajia pyöriteltyä sata nolla. Päättäväisen ja osaavan ihmisen käsissä Lisa on mukava hoidettava ja sopivan haasteellinen. Ilkeä tamma ei koskaan ole ollut, eikä kenellekään mitään pahaa halua aiheuttaa.

Ratsuna Lita on energia pommi, joka räjähtelee milloin missäkin. Maastossa Lita on kohtalaisen varma ja pelkäämätön ratsu, jos niitä ei lasketa kun sen mielestä puskasta iskeytyy nenän eteen hirveä kummitus jota on pakko säikähtää ja lähteä kirmaamaan kohti turvallista kotia. Ohi saa mennä isot puimurit, traktorit tai mitä vain eikä Lisa huuleansakaan väräytä. Joskus maastossa on kiva ottaa pienet spurtit, mutta se ei ole kovin suositeltavaa, Lisa kun pääsee kunnon vauhtiin sitä ei sitten niin vain pysäytetäkään. Turvallisempaa on mennä tallin maastoesteradalle harjoittelemaan kun lähteä pellolle kirmaamaan, vaikka se mukavaa olisikin. Esteradalla Lisa on tarkka ja keskittyminen parhaimmillaan. Hyvät hyppytekniikan ansiosta osaavan ratsastajan kanssa Lisa pystyy mitä mahtavimpiin suorituksiin! Ohjat tulee pitää tiukasti kädessä, käyttää painoapuja paljon hyödyksi ja antaa pieniä pidätteitä vähän väliä, etenkin esteitä lähestyessä. Löysemmillä ohjilla Lisan lähestyminen esteitä kohti menee yleensä mönkään ja pienikin este hypätään semmoisella loikalla että ratsastaja saa tosiaan toivoa että pysyy satulassa. Koulua Lisa osaa vaativalle tasolle asti, mutta koskaan sitä ei mennä niin kauniisti kuin esteitä. Kotona harjoitellaan mitä harjoitellaan ja se saa riittää.

Yleisesti Lisa on kipakka pakkaus, joka tuo mukavasti vaihtelua tallin rauhallisten hevosten välillä ja näiden kauhuorien välille. Lisan kanssa touhuaminen on mukavaa, joka päivä eri kujeet ja eri mielentilat. Karkaaminen on varmasti lopunikäinen ongelma, mutta eiköhän ne hoitajat vielä joskus opi olemaan huolellinen. Naapurit kiittelevät aina kovasti kun perunapellolta löytyy hevosen jäljet. Ratsuna Lisa on herkkänahkainen joka vaatii osaavan ratsastajan. Itsepäinen mutta rohkea, näin lyhyesti sanottuna. Mahti mimmi!


i. Wendekreis evm
  trak, km, 173cm
  estepainotus
ii. Rocadero evm
  trak, rt, 170cm
iii. Freedman evm
iie. Entermilla evm
ie. Romika evm
  trak, km, 169cm
iei. Desperaado evm
iee. Romanss evm
e. Cor de la Bryere evm
  trak, rt, 165cm
  estepainotus
ei. Behof evm
  trak, vrt, 169cm
eii. Blizzard evm
eie. Heavenly IV evm
ee. La Liostro evm
  trak, prn, 166cm
eei. Cooder de Mortall evm
eee. Fallen Lumina evm



i. Wendekreis: Hyvin menestynyt kantakirjaori, joka on erittäin tunnettu nimi Saksassa. Wendekreis kilpaili ahkerasti pitkän aikaa esteillä 150-160cm tasoilla. Wendekreis oli luonteeltaa kiivas ja malttamaton, vaikeasti ratsastettava, mutta osaavan ja hevosen tunteva ratsastaja sai orin kulkemaan upeasti ja hallitusti. Wendekreissiltä löytyy melkein sata jälkeläistä, joista suurin osa on kouluratoja valloittaneita. Erittäin kysytty ori, edelleenkin.

ii. Rocadero: On Saksan tuontioreja, mutta asustelee nykyisin Ranskassa. Vielä tänäkin päivänä voi nähdä orin kilpailemassa 140cm luokissa, mutta voisi sanoa että jo melkein kilpauransa päättänyt herra on siirtynyt jalostus tehtäviin. Luonteeltaan Rocadero on herkkä mutta herrasmies, joka tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen. Erittäin upean rakenteensa ansiosta ori on saanut erilaisia titteleitä ja meriittejä näyttelyistä, joita on kierretty jopa eri maissa. Rocadero myytiin Ranskaan 5-vuotiaana, puoliksi koulutettuna, josta nykyinen omistaja kouli erittäin hyvän kouluratsun. Jälkeläisiä orilta löytyy noin kolmisen kymmentä.

iii. Freedman: Tämä punarautias estetaituri kilpaili viisi vuotta aktiiviseen tahtiin rataesteitä 160cm korkeuteen asti, vaihtelevalla menestyksellä. Oli kausia kun ori sijoittui kärkipäähän melkein joka kilpailuissa ja joskus taas pelkästään porukan viimeisimpinä. Freedman ei kerennyt jättämään jälkeensä kuin yhdeksän jälkeläistä, kun ikävä ähky vei orin voimat lopullisesti. Ori oli tuolloin 14-vuotias, eli vielä nuori yksilö. Luonteeltaan Freedman oli säyseä ja rauhallinen, melkein kuin ruuna.

iie. Entermilla: Oli todellinen yllättäjä. Entermillalla kilpailtiin aluksi 120cm korkuisia rataesteitä eikä sijoituksia näkynyt. Tamman hermostuneisuus pilasi hyvän suorituksen aina pudotukseen tai kieltämiseen. Tamma myytiin Ruotsiin pienelle siittolalle jossa tamma pääsi tehotreeniin. Sen kerran kun tamma kilpaili taas pitkästä aikaa 150cm radalla, voitto tuli kotiin että heilahti. Tämän jälkeen tamman sijoitukset olivat aina kärkipäässä! Entermilla oli Ruotsissa silloin puhuttu nimi, jokainen esteratsastaja tiesi tamman. Entermilla oli luonteeltaan herkkä, kiltti mutta todella jääräpäinen välillä. Vain taitavan ratsastajan kanssa tamma suostui työskentelemään. Entermilla varsoi kaksi kertaa, orin ja tamman. Myöhemmin tamma kantakirjattiin III-palkinnolle.

ie. Romika: Näyttävä Saksalaista alkuperää oleva kimo kaunokainen kilpaili pääasiassa 140cm luokissa hyvällä menestyksellä. Välillä Romika kilpaili myös kouluratsastus kilpailuissa vaativa B- tasolla, mutta selvästikään se laji ei ollut tamman paremmuutta. Romikan omisti pariskunta, jotka pitivät tammaa pienellä yksityistallilla, jossa oli yhteensä viisi hevosta. Romika ei ollut mikään varsinainen kilparatsu, enemmänkin omistajiensa harraste ratsu. Romika varsoi kolme varsaa, joista kaikki olivat oreja. Luonteeltaan Romika oli päättäväinen, kiltti ja seurallinen.

iei. Desperaado: Vaikutti niin este- kuin kouluratsastuksen parissa. Orin estelahjat veivät tämän 150cm tasolle asti ja koulua harjoitettiin Intermediaite I- tasolla. Erittäin monipuolinen kisakonkari, joka sai myös meriittejä rakenteensa ansiosta. Desperaado asui Saksassa, jossa ori oli yhden kesän todella kuuma nimi. Tammojen omistajat tulivat vierailulle jopa toiselta puolelta maapalloa, toivoen yhtä lahjakasta ja hyvä rakenteista varsaa kuin niiden isä tuli olemaan. Desperaado oli todella herrasmies, joka kunnioitti ihmisiä ja viihtyi muidenkin orien seurassa. Sillä ei ollut tarve uhitella ja kovistella kaikesta. Desperaadon jälkeläismäärästä ei ole varmaa tietoa mutta yli viisikymmentä niitä ainakin taitaa jo olla.

iee. Romanss: Ei ollut mikään kilparatsu vaan omistajansa harraste hevonen, jolla kilpailtiin vain parissa estekilpailuissa kohtalaisella saavutuksella. Enemmänkin tamman omistaja oli kiinnostunut näyttelyistä, joissa tamma vieraili useaan kertaan, pari kertaa myös ulkomailla. Romanss oli laatuyksilö rakenteensa puolesta, mutta enempi kisakokemus olisi varmasti nostattanut tamman pisteitä myös muiden silmissä. Romanss sai oman maansa muotovalio- tittelin sekä kantakirjassa II-palkinnon. Luonteeltaan Romanss oli rauhallinen ja herttainen.

--------------------------------

e. Cor de la Bryere: Kaunis rautias tamma, jonka lempeät silmät sulattavat kenen tahansa sydämen. Toisin käy, kun astelee tamman tarhan luokse; suloinen neiti muuttuu hirviön muottiin ja tulee aitaa kohti korvat luimussa ja hampaat irvessä. Tämä on Cor de la Bryeren omistajan arkipäivää, monet kauhistelevat tammaa vaikka mitään hätää ei ole. Omistajalleen tamma ei luimi, eikä parille hoitajalleen, mutta muille tamma esittää laitumella kovista. Tallissa Cor de la Bryere on rauhallinen ja säyseä. Esteitä Cor de la Bryere on loikkinut kohtuullisen paljon, voittanut pari isoa estekilpailua ja saanut hyvää mainetta. Cor de la Bryere astutettiin kaksi kertaa, kummastakin tuli erittäin hyvä luonteista tammavarsaa. Cor de la Bryere ei ole muissa kilpailuissa tai näyttelyissä koskaan käynyt.

ei. Behof: Saksalaisessa trakehner siittolassa elämänsä viettänyt Behof on kilpaillut rataesteitä 150cm korkuisia ja koulua kiemurrellut intermediaite I- tasolla. Näyttävät liikeet ovat tehneet moniin lähtemättömän vaikutuksen ja orin tilannetta on vielä korostanut kaunis vaaleanrautias väritys. Behof oli pari vuotta paljon käytetty jalostusori, tammoja tuli ja meni minkä kerkesi. Jälkeläisten määrää ei varmaksi osaa sanoa mutta mennään jo reippaasti yli sadassa kappaleessa. Behof oli luonteeltaan rauhallinen, joka ei stressiä osannut ottaa mistään. Behof kantakirjattiin I-palkinnolle Saksassa.

eii. Blizzard: Tämä ori periytti todella monelle jälkeläiselleen vaaleanrautiasta väritystä. Mikään huippu kilparatsu ori ei ollut, mutta jonkin verran hänen kanssaan käytiin esteratoja kokeilemaan, menestys oli hyvää ja korkeammillekin tasoille orin taidot olisivat kyllä kantaneet. Hevosen omistaja ei kuitenkaan ollut niin innoissaan kilpailemisesta, että olisi lähtenyt korkeammille radoille. Blizzard astui kaksitoista tammaa, jonka jälkeen omistajan päähänpisto oli ruunata Blizzard. Monet huikailivat ja pudistelivat päätään idealle, miksi ruunata noinkin upea ori joka periytti nättiä väriä ja jonka luonne oli rauhallinen ja helppo käsitellä? Sitä voidaan miettiä vielä pitkään.

eie. Heavenly IV: Oli kansallisen tason menestyvä esteratsu Englannista. Saksasta aikoinaan Englantiin päätynyt tamma kilpaili 160cm esteitä pitkin maailmaa, kahlien suuret määrät mitalleja ja pokaaleja. Erittäin kapasiteettinen ja kilpailutahtoinen yksilö, joka rakasti esiintymistä. Parhaimmillaan tamma oli varusteet selässä ja tuttu ratsastaja satulassa. Kotona tallissa tamma oli hieman arvaamaton ja yllätyksellinen. Heavenly IV varsoi kuusi kaunista varsaa, se on jo iso määrä tammalle, mutta Heavenly IV sai nauttia hevosen arjesta huikeat 29-vuotiaaksi asti!

ee. La Liostro: Pieni ja pippurinen tamma, jonka kanssa asioista sai aina vääntää ja kääntää. La Liostro ei ollut kilparatsu, vaan enemmänkin harrasteratsu omistajalleen, joka kuitenkin kilpaili tammalla esteillä, koulua ja vielä maastoesteitäkin. La Liostro oli moniosaaja, vaikka kilpailuissa käytiin vain helpoimmissa luokissa. Mitään isompia saavutuksia tamma ei koskaan saavuttanut. Luonteeltaan La Liostro oli äkäinen ja todellinen diiva. Onneksi tamman omistaja jaksoi touhuta hevosensa kanssa, muuten meno voisi olla jo aika päätöntä. La Liostro varsoi kaksi tamma varsaa, mutta viimeisen varsan varsomiseen La Liostro valitettavasti menehtyi 12-vuotiaana.

eei. Cooder de Mortall: Oli aluetason suosikki esteratsu, monet arvostivat orin osaamista ja etenkin säyseää luonnetta. Cooder de Mortall vietti elämänsä saksalaisessa pientallissa, laidun kaverinaan pippurinen shetlanninponiori, muita Cooder de Mortall ei hyväksynyt lähelleen tai etenkään samaan tarhaan. Cooder de Mortall kantakirjattiin II-palkinnolle Saksassa. Ori jätti jälkeensä viisitoista tervettä varsaa, jotka ovat jo valmiita uhmaamaan isänsä mainetta esteradoilla.

eee. Fallen Lumina: Kaunis ruunikko tamma joka sai paljon hyvää palautetta rakenteestaan. Tamma saavutti Englannissa muotovalio- tittelin ja kantakirjan II-palkinnon. Fallen Lumina ei ole paljoa kilpaillut mutta joitakin sijoituksia löytyy esteiltä ja maastoesteiltä. Hyvän luonteen omaava tamma varsoi kolme varsaa.


Varsat
s. 25.01.2011 - o. Bad Company CTN - trak - i. Stricken II -- EV-II
s. 22.05.2011 - t. Heiligen Sirene CTN - trak - i. Labyrinth -- EV-II
s. 15.06.2012 - t. Chassy CTN - trak - i. Royal Correct -- ERJ-I
s. 06.02.2013 - o. Cactus Venom CTN - trak - i. Rapsoul GER
s. 05.04.2013 - t. Coraline CTN - trak - i. One Night Kind


ERJ:n koulukilpailut:
42 sijoitusta / 7 voittoa


pvm paikka jaos luokka sijoitus
20.05.2007 Awna ERJ 100cm 7/131
20.05.2007 Awna ERJ 110cm 7/94
29.03.2008 Piipari & Villikuja ERJ 100cm 4/46
29.03.2008 Piipari & Villikuja ERJ 110cm 4/58
30.04.2008 Ingefära ERJ 120cm 3/30
16.04.2008 Lexington ERJ 150-160cm 4/20
18.04.2008 Lexington ERJ 150-160cm 3/21
27.07.2008 Blijvend ERJ 150cm 3/16
29.07.2008 Blijvend ERJ 150cm 1/43
05.08.2008 Elegant Warmbloods ERJ 140cm 3/59
13.09.2008 BelRa ERJ 140cm 1/45
13.09.2008 Aquanimals ERJ 130cm 2/24
17.09.2008 Fe Yance ERJ 120cm 1/50
20.09.2008 Visualizm ERJ 130cm 1/18
23.09.2008 Hallanvaara ERJ 150cm 3/89
25.09.2008 Lexington ERJ 120-140cm 3/25
13.11.2008 Sivils ERJ 120-130cm 3/31
14.11.2008 Unafraid ERJ 140cm 1/34
14.11.2008 Fe Yance ERJ 120cm 9/104
18.11.2008 Unafraid ERJ 140cm 2/34
20.11.2008 Unafraid ERJ 140cm 4/34
20.11.2007 FSRa ERJ 120cm 3/106
16.04.2009 Luned Sporthorses ERJ 150cm 5/60
16.04.2009 Luned Sporthorses ERJ 150cm 5/60
25.04.2009 Lexington ERJ 110cm 2/60
29.04.2009 Lexington ERJ 110cm 4/30
26.05.2009 Headway ERJ 120cm 6/40
17.06.2009 Lexington ERJ 130cm 2/26
20.06.2009 Lexington ERJ 130cm 3/26
21.06.2009 Lexington ERJ 140cm 4/30
19.06.2009 Barrier Stall ERJ 140cm 1/30
19.07.2009 Lexington ERJ 130cm 3/30
20.07.2009 Esclandre ERJ 120-130cm 2/30
20.07.2009 Faxon Sporthorses ERJ 140cm 5/31
20.07.2009 Houwen ERJ 120-130cm 4/51
20.07.2009 Rownshock ERJ 150cm 5/60
22.07.2009 Rownshock ERJ 150cm 7/60
22.07.2009 Rownshock ERJ 160cm 1/60
22.07.2009 Faxon Sporthorses ERJ 140cm 3/33
22.07.2009 Faxon Sporthorses ERJ 150cm 5/35
22.07.2009 Lexington ERJ 130cm 3/30
27.07.2009 Lexington ERJ 140cm 4/30



Valmennukset:

17.03.2012: Estevalmennus, valmentajana Riella
Saavuin paikalle hieman myöhässä mutta pääsimme heti aloittamaan kun ratsukko oli verrytellyt sileällä ja puomeilla jo tarpeeksi. Kävinkin heti rakentamaan toiselle pitkälle sivulle loivalla kiemurauralla mentävää reittiä, johon tuli kolme 60cm korkeaa pystyestettä. Toiselle pitkälle sivulle rakensin kolme estettä, 60cm pysty, 70cm okseri ja 80cm trippeli ja välit olivat suhteutettuja. Ensimmäiseen väliin piti mahtua kolme laukkaa ja toiseen kaksi, kun se alkoi luonnistua, vaihtui välit päittäin ja esteet kasvoivat. Takaisin itse valmennukseen: "Tee pari puolipidätettä juuri ennen estettä, istu lähellä satulaa mutta silti vähän irti siitä ja pohkeet tasaisena kylkiä vasten" käskin. Ratsastaja teki työtä käskettyä ja ensimmäiset hypyt menivät hyvin kiemurauralla. "Muista myös asettaa Lisaa jo esteen päällä jotta teillä olisi helppo reitti seuraavalla esteelle mikä onkin vinossa ensimmäiseen nähden." neuvoin. Lisa tuntui olevan erittäin energinen. Kiemurauratehtävä ei näyttänyt tuottavan ongelmia, joten korotin esteitä 90cm-korkuisiksi. Muistutin ratsastajaa ulko-ohjan tuesta hevosta taivuttaessa ja vaikka Lisa olikin todella reipas, meno oli silti erittäin hallittua. Viimeinen kiemurauran este meinasi mennä vähän mönkään kun tamma ajatteli että ratsastaja nykäisi liikaa vahingossa suusta mutta senkin he hyppäsivät onnistuneesti eikä päästy syömään kakkua. Välikäyntien jälkeen jatkoimme suhteutetuilla. Tässä tehtävässä täytyi olla kieli keskellä suuta vaikka se tuntuisikin helpolta nimittäin tältä ratsukolta se ei ensimmäisellä onnistunutkaan. Juuri ennen hyppyä ratsastaja unohti puolipidätteen ja tamma hyppäsi suurella loikalla joten väliin mahtui vain kaksi laukkaa ja seuraavaan kaksi. Muistutin myös että katse esteen yli ei esteelle ja se puolipidäte ! Toinen hyppykerta onnistui paremmin ja vielä kolmaskin joten pystyin nostamaan esteitä korkeuksiin 80cm, 100cm ja 120cm. Välit tultiin nyt myös päinvastoin eli ensin kaksi ja sitten kolme laukka-askelta. Tämä tehtävä sujui jo paljon paremmin joten teimme kolme toistoa jonka jälkeen annoin luvan loppuverryttelyihin. Kävimme Sorelin kanssa vielä loppukäyntien aikaan epäkohtia läpi ja kotiläksyksi annoinkin suhteutettujen välien harjoittelemista.

08.03.2012: Estevalmennus, valmentajana Toffe
Lisa näytti koko valmennuksen ajan ihan mukavalta, mutta jokseenkin hermostuneelta. Ratsastaja sai tehdä jatkuvasti puolipidettäitä saadakseen tammansa kuuntelemaan ennen estettä ja esteiden välissä. Vaikeuksia tuli erityisesti tiukoissa teissä, joissa esteet tulivat nopeasti ratsukon eteen - ratsastaja oli kuitenkin hienosti tamman tukena ja auttoi sitä etsimään hyvät ponnistuspaikat. Radan estekorkeus nousi lopulta aina 160 senttiin asti, ja pakko sanoa, että tamma vain parani ja parani esteiden korkeuden noustessa! Kerran Lisa säikähti maneesin katolta putoavaa lunta, joka aiheutti seuraavalle esteelle kieltäytymisen, mutta toisella kerralla sekin mentiin kunnialla yli.

07.03.2012: Estevalmennus, valmentajana Hamzi
Olin juuri päässyt Contenemon maneesiin ja ehtinyt hetken jopa ihmettelemään, että olinko muistanut valmennuksen ajankohdan väärin, koska ketään ei näkynyt. Juuri sillä hetkellä Sorel työnsi maneesin oven auki ja raahasi perässään siroa tammaa. Tervehdin Sorelia ja pidin Lisasta kiinni niin, että Sorel pääsi selkään ja sai jalustimet oikean mittaiseksi. Samalla kyselin mahdollisia toivomuksia valmennukselle. Koska niitä ei ollut, päätin pysyä vanhassa suunnitelmassani. Sillä aikaa kun Sorel kävelytti ja hetken päästä alkuverytteli Lisaa, raahasin esteitä paikoilleen. Tarkoitus oli hypätä kaarevalla uralla. Tehtävät aloitettiin pienillä ristikoilla, jotta näin miten ratsukko työskenteli keskenään kun esteet oli sijoitettu kaaveralle uralle. Ensimmäinen este oli pääty-ympyrällä. Ennenkuin päästin ratsukon hyppäämään painotin Sorelille suoristamisen tärkeyttä ennen estettä. Sorel pyöräytti silmiään, ja päässä selvästi vilisti ajatus, että asiahan on ihan itsestään selvyys. Hymähdin ja päästin ratsukon tosi toimiin. Lisa pysyi hyvässä laukassa läpi hypyn, ja kuunteli Sorelia kiitettävästi. Rakensin nopeasti ympyrälle kaksi muutakin estettä. Ensimmäisten esteiden väli oli kaksi laukka-askelta ja toisen ja kolmannen väli neljä askelta. Korkeutta oli 80cm. Lisa yritti selvästi tehdä omia ratkaisuja ensimmäisellä esteellä, mutta Sorel teki paljon pieniä, mutta samalla napakoita pidätteitä ja piti istunnan riittävän tiiviinä. Lisa oli myös selvästi hieman hämillään kun esteitä tuli kaarevalla uralla enemmänkin kuin yksi. Kun esteet ympyrällä sujui valmentajan mielestä hyvin siirryttiin loivalle kiemurauralle. Loivalla kiemurauralla oli tarkoitus mennä vastalaukassa, keskellä kiemuraa tulisi vielä pysty. Ensimmäisellä kerralla Lisa vaihtoi laukan esteen jälkeen. Toisella kerralla Sorel piti paremmin huolen myös siitä, että tamma jatkoi myös esteen jälkeen vastalaukkassa. Kun valmennusta oli kulunut riittävästi ja tammakin alkoi näyttämään jo vähän väsymyksen merkkejä päästin ratsukon loppuveryttelemään ravissa. Purin sillä aikaa esteet omille paikoilleen ja menin sitten istumaan katsomoon ja katsomaan Sorelin ja Lisan työskentelyä.

06.03.2012: Estevalmennus, valmentajana Rebecca
Sorel ja Lisa olivat verrytelleet itsenäisesti ennen tuloani maneesiin, joten pääsimme heti aloittelemaan helpolla tehtävällä. Teimme puomi-este-puomi-harjoitusta, jonka tarkoituksena oli saada tamman laukka pysymään koko ajan ruodussa ja tahti hyvänä. Ensimmäisellä kerralla Sorel kokosi tamman laukkaa hieman liioitellusti, jolloin hurjan loikan säestyksenä esteen jälkeen levähti tamma pitkäksi. Kun Sorel ei alkanut ylireagoimaan laukan tempon kanssa, tultiin estettä pian molemmista suunnista suht helpon näköisesti, vaikka Lisan huomasikin hieman kuumuvan kun ei päässyt hyppäämään niin isosti kuin itse haluaisi. Kun esteitä korotettiin, alkoi tammaltakin löytyä hieman pilkettä silmäkulmasta, ja se hyppäsi reippaalla ilmavaralla myös 110cm okserit. Vain yhdelle esteelle se sanoi ei, nimittäin kauhistuttavalle pystylle, jonka alle olin asettanut ratsukon kiusaksi vesimaton. Hetken esteen edessä mietittyään ratsukko palasi alkuun ja lähestyi estettä uudestaan, jolloin sen yli päästiinkin, vaikkakin hurjalla ilmavaralla ja turhanpäiväisellä dramaattisuudella. Lopputunnista esteet nousivat kuitenkin jo 150cm luokkiin, jotka sujuivat ratsukolta mallikkaasti. Loppuverryttelyn he suorittivat itsenäisesti.

06.03.2012: Siitostamman virka
Lisa on jättänyt esteradat jo taakseen ja keskittyminen kääntyy nyt varsoihin, joita ei vielä ole kuin kaksi. Lisa ilmoitettiin maaliskuun ERJ-laatuarvosteluun joten katsotaan miten käy. Lisa on ottanut ns. eläkepäivät lunkisti laiduntamalla ja ratsastukset ollaan suoritettu pääosin maastossa. Kyllä esteitäkin ollaan pari kertaa hypitty kentällä, mutta parempi jättää nekin jo kokonaan pois. Maailma on täynnä niin mahtavia trakehner oreja, mitä tuossa sivusta olen seurannut, että Lisalle olisi monen monta mies ehdokasta, mutta vielä ei ole kuin yksi ulkopuolinen ori saapunut vierailulle.