Fifth Bridge Ponies
ETUSIVU ESITTELY HEVOSET KASVATUS

Concordio     KRJ-I, YLA2     VH13-029-0307


   

15.01.2014: KRJ-II

25.04.2014: KRJ-I
21 (7+7+7) - 42 - 23 - 12 - 8 = 106 p.

25.8.2014: YLA2
32 (14+18) - 25 (21+4) - 17 - 12 - 4 = 90 p.

Concordio, "Connor"
syntynyt 02.09.2012 Saksassa
16-vuotias, ikääntyy satunnaisesti
saksalainen ratsuponi (43.75%)
ori, punaruunikko, 143 cm
estepainotus, ko: Helppo A
53 KRJ-sijoitusta
kasv. Dorothee Timm (Saksa)
om. dumi (VRL-00218)

Historia

Connor syntyi pienellä ratsutilalla, jonka omisti vanhempi rouva nimeltä Dorothee Timm. Jo pikkuisena se oli sympaattinen ja rauhallinen kaveri, jonka kanssa pärjäsi jokainen. Se oli helppo varsa, ja vielä helpompi koulutettava. 4-vuotiaana se myytiin nuorelle tytölle poniratsuksi junioriluokkiin. Aluksi parivaljakon yhteistyö sujui ongelmitta, mutta aika nopeasti Connor oppi jallittamaan nuorta ratsastajaansa. Ratsastaessa se muuttui entistä vahvemmaksi, luisti töistä ja lopulta jopa heitteli ratsastajaa tylsyyksissään selästään. Kisat eivät ottaneet sujuakseen, kun Connor laiskotteli radat läpi tai vastavuoroisesti rynnisti kouluaitojen yli.

Niinpä tuli aika, että perhe päätti myydä tämän vaikean ponin pois ja etsiä helpomman tilalle. Myynti-ilmoituksessa Connoria kuvailtiin todella vaativaksi, vaikealuonteiseksi ja äärettömän vahvaksi ratsuksi. Otin nuo sanat haasteena lukiessani myynti-ilmoitusta, ja päätin lähteä katsomaan tätä oripoikaa. Koeratsastuksessa Connor todella oli aluksi vahva ja raskas, mutta viidessätoista minuutissa siitä kuoriutui varsin kiva kouluponi. Olin hieman pettynyt, kun suurta haastetta ei löytynytkään, mutta sen verran potentiaalinen kaveri oli kyseessä, ja luonteeltaankin niin mukava, että päätin sen napata matkaani. Lopulta Connor veikin sydämeni aivan täysin, niin kultainen poni se todella onkin!

Luonne

Hoitaessa Connor on rauhallinen, kiltti ja maltillinen. Se ei menetä hermojaan koskaan, ei edes kisa-aamuna, kun aletaan kiireellä solmia sykeröitä harjaan ja juostaan edes takaisin kisakamppeiden kanssa. Satuloinnissa se voi aluksi näyttää rumaa naamaa luimien tai kääntyen pois päin, mutta pieni komennus riittää tuollaisten touhujen lopettamiseen. Suitset antaa laittaa nätisti, mitä nyt talvella saattaa vastustella jääkylmiä kuolaimia. Taluttaessa Connor seuraa aika hyvin mukana, paitsi joskus saattaa unohtua omille teilleen, ja herkästi se myös kuulee ruohotupsujen kutsun. Lastatessa se koettaa aina hieman jarrutella ja kokeilla, että onko pakko. Reippaasta komennuksesta se kyllä tulee niin traileriin kuin kuorma-autoonkin. Porukassa se matkustaa oikein rauhassa, mutta yksin on hieman levoton.

Ratsastaessa Connor on aika vahva ja tahmea. Sitä saa verrytellä pitkän tovin, koska aluksi se ei tunnu reagoivan minkäänlaisiin apuihin. Se on vahva suustaan, ja alkaa helposti painaa kädelle, jos ratsastaja ei ole herättelemässä sitä. Kouluratsastus on Connorin ykköslaji, ja tahmeasta alusta huolimatta sillä on oikein lennokkaat ja voimakkaat liikkeet, kunhan ratsastaja vain saa ne esiin. Connor kokoaa itseään hyvin ja taitaa muutamia korkeamman koulun liikeitäkin. Esteillä Connor meinaa olla vähän tahmatassu, ja puomit ei niin tarkasti pysy ylhäällä.

Kisakentillä Connor on aivan samanlainen kuin kotonakin. Sitä ei uusi paikka paljoakaan hätkäytä, vaan se käyttäytyy todella nätisti ja kiltisti. Ratsastukseen se saa hieman lisäpuhtia uudesta paikasta, eikä tunnu niin tahmealta. Verryttelyssä se saattaa olla hieman kiukkuisen oloinen, jos ympärillä pyörii kovasti muita, vieraita hevosia. Mutta päästessään yksin radalle, se käyttäytyy mallikkaasti ja tekee yleensä parhaansa.

Sukutaulu

          i.  Vladyslav
          rp 50%, 146 cm, mrn
 ii.  Lorenzo  ox  iii.  Lulo
 iie.  Munya
 ie.  Moomin  nf  iei.  Benedict
 iee.  Air Force
          e.  Connie
          rp 37.5%, 140 cm, prtkm
 ei.  Desert Burn  xx  eii.  Desert Eagle
 eie.  Blue Burn
 ee.  Gran Canaria  rp 75%  eei.  Carolus  nf
 eee.  Granity
 rp 50% (x x nf)

Sukuselvitys

Isä Vladyslav on mustanruunikko, 146 senttimetriä korkea ratsuponiori. Se on yksi Saksan tunnetuimmista ja suosituimmista oreista todella näyttävän ja komean ulkonäkönsä ja liikkeidensä ansiosta. Sillä on kisattu kouluratsastuksessa peräti Vaativa B-tasolla erittäin hyvällä menestyksellä. Kaiken fyysisen hyvän lisäksi Vladyslav on erittäin hyväluonteinen ja kiltti herrasmies, joka viettelee nykyään jo eläkepäiviä suurella farmilla Etelä-Saksassa. Se on edelleen jalostuskäytössä, ja tähän mennessä sillä on jälkeläisiä jo 80 kappaletta. Vladyslav on osoittautunut myös hyväksi periyttäjäksi ja se on jättänyt jälkeläisilleen muun muassa hyvää, rehtiä ja rehellistä luonnetta.

Isänisä Lorenzo on mustanruunikonkimo, 151 senttimetriä korkea arabialainen täysiveriori. Se tuli tunnetuksi etenkin ratsuponipiireissä ponimaisen ja hieman normaalia raskaamman rakenteensa vuoksi. Näyttelyissä se ei yltänytkään kovin suurille palkinnoille rotumääritelmästä poikkeavan ulkonäön vuoksi, mutta se tuli silti suosituksi ratsuponijalostuksessa periyttäen täysiverisyyden lisäksi myös erittäin hyvää ja fiksua luonnetta. Lorenzolla on noin viisikymmentä jälkeläistä.
Isänisänisä Lulo oli ruunikonkimo, 150 senttimetriä korkea arabialainen täysiveriori. Luonteeltaan tämä raamikas oriherra oli ystävällinen, herkkä ja erittäin viisas. Se nappasi muutamia hyviä palkintoja näyttelykentiltä ja lisäksi sillä kisattiin jonkin verran esteillä ja kouluratsastuksessa helpoissa luokissa kohtalaisella menestyksellä. Vanhemmalla iällä se kantakirjattiin kolmospalkkinnolla, ja ensimmäisen astutuskauden jälkeen sille syntyi kymmenen jälkeläistä. Valitettavasti toisella kaudella sitä ei enää nähty, koska se menehtyi yllättäen ähkyyn 15 vuoden iässä.
Isänisänemä Munya oli mustanruunikko, 149 senttimetriä korkea arabialainen täysiveritamma. Tämä herkkämielinen ja kuumahkoluonteinen tamma eli suurimman osan elämästään harrastehevosena. Se asui puolet elämästään pienehköllä ratsastuskoululla, jossa se osallistui satunnaisesti myös tuntitoimintaan. 12-vuotiaana se myytiin pienelle maatilalle, jossa sillä teetettiin myös kaksi kaunista ja kyvykästä varsaa. Munya nukkui pois 24-vuotiaana vanhuuden vaivojen seurauksena.

Isänemä Moomin on tummanpunaruunikko, 145 senttimetriä korkea newforestinponitamma. Nuorena ponina sillä kisattiin aktiivisesti etenkin kouluratsastuksessa ja ihan hyvälläkin menestyksellä Helppo B ja A-luokissa etenkin nuorten ratsastajien kanssa. Myöhemmin se siirtyi ratsastuskouluun tuntiponin hommiin, ja siitä tulikin todella suosittu tuntiratsu mukavan ja helpon luonteensa ansiosta. Nykyään Moomin viettää eläkepäiviä siitostamman hommissa. Sillä on teetetty jo kaksi varsaa, joista molemmille se on jättänyt suloista ja pyöreää ulkonäköään sekä hyvää luonnettaan.
Isänemänisä Benedict oli tummanpunaruunikko, 147 senttimetriä korkea newforestinponiori. Sillä kisattiin nuorena aktiivisesti kouluratsastuksessa Vaativa B-tasolla asti, mutta haastavan ja voimakastahtoisen luonteen vuoksi se siirtyi pois kisakäytöstä, koska sopivaa ratsastajaa ei enää myöhemmin löydetty sen selkään. Benedict kantakirjattiin kakkospalkinnolla, ja se oli jalostuskäytössä kaksi kautta, mutta luonteensa vuoksi se ei ollut kovin suosittu. Niinpä se päätettiin ruunata 10-vuotiaana, mutta siitä aiheutuvien komplikaatioiden vuoksi se jouduttiin lopettamaan. Benedict jätti jälkeensä viisi jälkeläistä, joille se ei kuitenkaan lopulta periyttänyt lainkaan huonoa luonnettaan.
Isänemänemä Air Force oli tummanruunikko, 145 senttimetriä korkea newforestinponitamma. Sillä kisattiin nuorena aktiivisesti kouluratsastuksessa Helppo A-tasolla kohtalaisella menestyksellä, ja myöhemmin se siirtyi ratsastuskouluun tuntiponiksi. Luonteeltaan Air Force oli kiltti ja ystävällinen, mutta säpäkkä ja herkkä poni. Vanhemmalla iällä sillä teetettiin kaksi jälkeläistä, joista kasvoi hyviä suorittajaponeja. Air Force lopetettiin 20-vuotiaana vatsahaavavaivojen vuoksi.

Emä Connie on punarautiaankimo, 140 senttimetriä korkea ratsuponitamma. Se on luonteeltaan ja rakenteeltaan erinomainen urheiluponi, ja sillä onkin kisattu aktiivisesti niin kouluratsastuksessa, esteillä kuin kenttäratsastuksessakin. Kouluratsastuksessa se niitti mainetta ja kunniaa Vaativa B-tasolla, esteillä 80-100 cm luokissa ja kentässä harrasteluokkaa. Kisauransa jälkeen Connie siirtyi ratsastuskouluun pariksi vuodeksi tuntiponin hommiin, ja vanhemmalla iällä sillä on teetetty vielä kolme varsaa. Connie on periyttänyt varsoilleen erinomaista kestävyyttä lajiin kuin lajiin. Nykyään tamma viettää ansaittuja eläkepäiviä.

Emänisä Desert Burn on tummanruunikonkimo, 159 senttimetriä korkea englantilainen täysiveriori. Nuorena sillä on kisattu muutaman vuoden ajan laukkaurheilussa ihan kohtalaisella menestyksellä, mutta pienen loukkaantumisen vuoksi se siirtyi rauhallisempaan ratsastuskäyttöön. Desert Burnilla kisattiin sittemmin myös esteillä 100 cm luokissa ja kouluratsastuksessa Vaativaa B:tä. Ori kantakirjattiin kakkospalkinnolla ja se on ollut useamman vuoden jalostuskäytössä, ja sitä on käytetty erityisesti ratsuponien ja welsh part bredien jalostukseen paljon, koska se on periyttänyt sporttista rakennetta pienehköön kokoon. Tällä hetkellä Desert Burnillä on nelisenkymmentä jälkeläistä.
Emänisänisä Desert Eagle oli tummanpunaruunikko, 166 senttimetriä korkea englantilainen täysiveriori. Se oli nuorena hyvin menestynyt laukkaratsu, ja vanhemmalla iällä sillä kisattiin jonkin verran myös esteratsastuksessa 130 senttimetrin tasolla. Koko elämänsä se oli aika suosittu jalostuksessa niin laukka- kuin ratsupuolellakin, ja periytti hyvää kapasiteettia ja vauhtia suurimmalle osalle liki sadasta jälkeläisestään. Desert Eagle lopetettiin 21-vuotiaana munuaisvaivojen vuoksi.
Emänisänemä Blue Burn oli rautias, 159 senttimetriä korkea englantilainen täysiveritamma. Tämä kuvankaunis ja hyvärakenteinen tamma toimi siitostamman hommissa koko ikänsä, ja sillä tehtiinkin kolmetoista varsaa. Blue Burn oli erittäin rauhallinen, kiltti ja sympaattinen tamma, joka periytti hyvää luonnettaan myös jälkeläisilleen. Tamma menehtyi 24-vuotiaana kaasuähkyyn.

Emänemä Gran Canaria on tummanpunarautias, 138 senttimetriä korkea ratsuponitamma. Se oli nuorena erittäin lupaava kouluponi, mutta hankosidevamman vuoksi sen ura tyssäsi jo ennen kuin ehti alkaakaan. Niinpä tämä herkkä, mutta ystävällinen ja rehellinen tamma on toiminut lähes koko elämänsä siitosponina ja onkin periyttänyt varsoille erinomaista kapasiteettia ja liikettä kouluradoille. Gran Canarialla on teetetty seitsemän varsaa, ja nykyään se viettää eläkepäiviä.
Emänemänisä Carolus oli punarautiaankimo, 136 senttimetriä korkea newforestinponiori. Luonteeltaan tämä erittäin komea ja raamikas ori oli rohkea ja rehellinen, mutta hieman itsepäinen ja vaativa ratsastettava. Sillä kisattiin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa Vaativaa B:tä. Lisäksi se palkittiin ykköspalkinnolla kantakirjaan, ja se oli aktiivisesti jalostuskäytössä useamman kauden ajan. Carolus jätti jälkeensä liki seitsemänkymmentä toinen toistaan kapasiteetikkaampaa jälkeläistä, kunnes se lopetettiin sydänvaivojen vuoksi 22-vuotiaana.
Emänemänemä Granity oli tummanrautias, 140 senttimetriä korkea ratsuponitamma. Granity jäi varsana orvoksi, mistä johtuen siitä kasvoi hyvin arka ja säikky tamma. Pohjimmiltaan se oli kuitenkin ystävällinen ja hyväsydäminen sekä eritoten ahkera työntekija. Sillä kisattiin nuorena kouluratsastuksessa helppoa A:ta, mutta loukkaantumisen vuoksi se siirtyi siitostamman hommiin parin kisavuoden jälkeen. Granityllä teetettiin neljä varsaa, joista on jokaisesta kasvanut erinomaisia kouluratsuja. Tamma jouduttiin kuitenkin lopettamaan jo 18-vuotiaana kavioluumurtuman vuoksi.

Jälkeläiset

16.11.2013, rp-t. Fifth Sleeping Beauty (46.875%), e. Red Riding Hood
23.11.2013, rp-o. Fifth Bobo Bear (45.31%), e. Pretty Pretty Please
10.04.2014, rp-t. Fifth Phillida (53.125%), e. Pompom
02.05.2014, rp-t. Bluethroat Fifth (59.375%), e. Brigårds Barbara

Kilpailut

22.09.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
25.09.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 4/40
26.09.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/50
26.09.2013, KRJ kutsu - Helppo B - 1/30
27.09.2013, KRJ kutsu - Helppo B - 5/30
29.09.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 3/40
30.09.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
03.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
03.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 4/40
03.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 2/50
04.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
04.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 4/40
05.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
05.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
05.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/50
06.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
08.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
09.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
09.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 4/40
09.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
09.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
10.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 2/40
10.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 3/60
10.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 3/40
10.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 2/40
11.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
11.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
11.10.2013, KRJ kutsu - Helppo B - 4/30
11.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/30
12.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
12.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 3/60
12.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
14.10.2013, KRJ kutsu - Helppo B - 4/30
15.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
15.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 2/40
16.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
16.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
17.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 4/40
18.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 4/30
18.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 2/40
20.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
21.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 3/40
21.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 2/30
21.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
23.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/30
23.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
24.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 5/40
25.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
26.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
27.10.2013, KRJ kutsu - Helppo A - 4/40
29.10.2013, KRJ kutsu - Helppo B - 2/40
28.02.2014, KRJ-Cup kutsu - Helppo A - 14/522
31.03.2014, KRJ-Cup kutsu - Helppo B - 19/411

Päiväkirja

22.09.2013, Connorin ensimmäiset kisat
Avasin kuorma-auton lastaussillan ja nappasin Connorista tukevan otteen. Se stoppasi lastaussillalle, nosti päänsä taivaisiin ja otti takapakkia. Nyppäsin narusta napakasti ja ärähdin. Uusi yritys, ja tällä kertaa se onnistui. Connor käveli nätisti koppiin ja jäi rauhassa hamuamaan matkaheiniään. Lastasin muut ponit kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Sävelsaloa. Matka sujui hyvin ja rauhallisesti, eikä se onneksi ollut kovin pitkä. Paikan päällä purimme ponit vuokrakarsinoihin odottamaan omia vuorojaan. Connor katseli puhisten ympärilleen, heilutteli korviaan joka suuntaan ja lopulta päästi kovan hirnahduksen. Alkujännityksen jälkeen oripoika alkoi rentoutua ja muistuttaa omaa vetelää itseään. Satuloin sen ja suuntasin verryttelyä kohti. Siellä oli jos jonkinmoista kisakaveria, ja Connorin pää meinasi mennä aivan pyörälle. Se hörisi tammoille ja kiukutteli oreille, sen piti hirnua, pärskiä ja hyppelehtiä. Verryttelyt menivätkin aivan poskelleen, kun orhipoika ei malttanut sitten tippaakaan keskittyä asiaan. Mutta kuitenkin, päästessämme kouluaitojen sisäpuolelle, homma alkoi luistaa kuin rasvattu. Ennen lähtömerkkiä sain Connorista irti todella kivaa liikettä ja ryhtiä, joka jatkui koko suorituksen ajan. Kun muut hevoset jäivät kauemmas, Connor ehti keskittyä loistavasti suoritukseensa, vaikka olinkin odottanut jotain aivan katastrofaalista tuollaisen verryttelyn jälkeen. Rata sujui oikeastaan todella hyvin ja olin todella tyytyväinen Connoriin. Ja eipä aikaakaan, kun kuuluttaja huusi meidät palkintojenjakoon - ensikertalainen Connor oli vienyt kirkkaimman ruusukkeen kaikkien kokeneiden konkareiden nenän edestä! Huippuponi!

23.11.2013, Connorin toinen jälkeläinen
Tänä aamuna, tasan kello viisi, syntyi uusi ponipallero maailmaan, nimittäin Pippinin ensimmäinen varsa oristamme Concordiosta. Vastasyntynyt varsa oli tasaisen tummanruunikon värinen ori ilman merkkejä. Se muistutti jo pikkuruisena paljon isäänsä Connoria. Varsa nousi reippaasti ylös, ja sekä emä että varsa olivat terveen ja pirteän oloisia. Parin tunnin kuluttua pieni uusi perhe pääsi isoon tarhaan ulkoilemaan, ja voi sitä riemua, kun pikkukaveri pääsi ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleet tarhassa. Pian se jo pukitti riehakkaasti ympäri aitausta, eikä emä meinannut pysyä menossa mukana. Aika nopeasti se kuitenkin piiloutui mammansa taakse aamuruokailulle ja -levolle. Connor katseli kauempaa korvat hörössä ja hiljaa höristen, aivan kuin se olisi tiennyt, että tuo on hänen varsansa.
    Iltapäivällä parivaljakko pääsi talliin lepäämään, ja illalla ne siirrettiin pihattotarhaan asumaan. Parin viikon kuluttua ne pääsevät muiden mammojen ja varsojen kanssa yhteislaitumelle.

02.03.2014, ohjaksissa Penelopeia
Dumi oli soittanut minulle aikaisin aamulla, ja pyytänyt minua ratsuttamaan Connoria. Mitäpä siinä muutakaan olisi voinut tehdä, kuin laittaa kahviveden keittimeen ja istahtaa aikaiselle kahvikupposelle ennen tallille lähtöä. Sanomalehden ja kahvin nauttimisen jälkeen nappasin aina valmiina olevan tallilaukkuni eteisestä, heitin sisään muutaman energiapatukan ja lähdin reippaana likkana ajamaan Fifth Bridge Poniesiin. Viitisentoista minuuttia myöhemmin, kun tallirakennus jo pilkisteli auton lasin takaa olin hyvin innoissani tulevasta päivästä. Pidin hiukan haastavimmista ratsastettavista, mihin ehdottomasti lajittelin alkutahmean Concordion. Kun auto oli parkissa pääsin tosissani tehtäväni pariin, eli metsästämään ratsuni sijaintia. Arvelin ponin olevan yhä ulkona, joten kipaisin valoisaan mutta kutakuinkin tyhjään talliin noutamaan oripojan riimun sekä narun. Suunnatessani ulos kohti oritarhoja törmäsin tallinomistaja Dumiin, joka näkyi taluttavan upeaa Miltonia talliin. Vaikka katseeni viipyikin useamman hetken orin upeassa ulkokuoressa sain itseni nopeasti palautettua maanpinnalle. Connorin löysin sen omasta tarhasta, jossa se juuri suorittikin pientä koko tarhan kattavaa spurttilenkkiä. Onneksi se kuitenkin antoi ottaa itsensä kiinni ja jopa taluttaa talliin ilman ruokataukoja tai muuta ylimääräistä. Nyt oltiin menossa töihin. Katsoin parhaaksi hoitaa ponin kuntoon sen omassa karsinassa, olihan se suhteellisen hyväkäytöksinen hevonen, ja pesareille olisi varmasti parempaakin käyttöä tälläisenä vilkkaana treeniaamuna. Kävin noutamassa satulahuoneesta hevosen varusteet, ja harjasin sen pikaisesti ratsastuskuntoon. Connor ei itse ollut moksiskaan tälläisestä pikahoidosta, tosin koska se olisi edes reagoinut jotenkin hoitotoimenpiteisiin?
    Kun hevoselle oli heitetty härpäkkeet päälle ja tsekattu vielä että kaikki oli reilassa, lähdin viemään ratsuani kohti suurta kenttää. Kukaan muu ei vielä ollut sitä ehtinyt varata, joten katsoin hyväksi suunnitelmaksi ratsastaa Connor tänään siellä kuuman maneesin sijasta. Kampesin itseni näppärästi satulaan, ja pyysin oria sitten kävelemään aitojen vierestä. Pitkät kävelyt olisivat todennäköisesti hyvä idea, jotta ori saisi ensin hiukan vetreyttää jalkojaan. Reippautta oli turha hakea Connorin alkuverryttelyistä, mutta tein parhaani ratsun aktivoimisen eteen. Ori kulki hiukan raskaasti eikä tahtonut totella apuja. joten aloitin työskentelyn reippailla lisäyksillä niin uralla kuin keskihalkaisijallakin. Pikkuhiljaa myös voltit ja muut kuviot tulivat mukaan, ja ori alkoi liikkua reippaasti itseään kantaen. Kun poni sitten vihdoin kulki hienossa peräänannossa, ratsastin sen pohkeilla tekemään muutamat pohkeenväistöt. Ori liikkui nyt sen verran mukavasti että uskalsin väistön jälkeen myös kokeilla avotaivutusta molempiin suuntiin. Ruunikko työskenteli erittäin hienosti, ja tunsin kuinka se nyt jaksoi keskittyä itsensä kantamiseen ja nättiin askellukseen samanaikaisesti. Ennen päivän treenin lopettamista harjoittelimme myös laukkaa sekä vastalaukkaa ja muutaman kerran jopa laukanvaihtoja. Kun oli aika laittaa pillit pussiin ja hevonen talliin sai Connor oikein erityisisot taputukset hyvästä työskentelystä ja kuuliaisuudesta. Että se onkin hieno hevonen!

19.04.2014, peltohummailua Oonan kanssa
Verkkailin Connoria kentällä ja yritin saada oria hieman kevyemmäksi edestä. Yrityksistä huolimatta oikein mitään ei aikaan saatu ja sen takia tyydyttiin vain hyvään reippauteen. Kun olin saanut ponin verkattua, avasin portin ja lähdin hieman pellolle laukkaamaan. Pelto sai oriin intoa ja siinä alkuun tein hieman koulukiemuroita, joilla sain hieman kuuliaisuutta takaisin. Connor ei malttanut kuitenkaan kauaan kouluratsastusta, kun keltainen pelto suorastaan pyysi itselleen tallojaa. Kun sain oria hieman kuulolle annoin sille luvan lähteä ja kovaan viiletettiinkin. Laukan puolessa välissä tajusin, että mulla onkin koulu jalustimet ja kevyeen istuntaan on aikas vaikea nousta, joten aloin jarruttelemaan ponia hieman. Connoria ei yhtään kiinnostanut ratsastajan pyynnöt, vaan ori laukkasi edelleen reippaasti. Vasta pellon toisessa päässä poni alkoi kuuntelemaan apuja ja pysähtyikin nopeasti. Lyhensin jalustimia parilla reiällä, jonka jälkee työstin taas hieman koulua. Kun Connor oli kuulolla lähdettiin taas laukkaamaan. Nyt ori kuunteli paremmin, eikä rynnistellyt vain täydellä vauhdilla alta pois. Siirsin pikku herran hieman aikaisemmin raviin ja siitä käyntiin, jotta loppukäynnit saatiin ennen tallille saapumista.

28.05.2014, esteitä Soffin kanssa
Tahmea se todellakin oli. Sen sain jo alkukäyntejä kävellessäni huomata. Eteenpäin pyytäviä apuja sai orin kanssa heti alusta lähtien käyttää reilusti, että sen sai pysymään edes jonkinmoisessa käynnissä. Mitäköhän tästäkin oli tulossa, olin vieläpä suunnitellut Connorille vaihteluksi vähän jumppasarjojen hyppäämistä. Taivuttelin kankeaa ponia ympyröillä ja kiemuroilla, jotta saisin sen lämpenemään. Hitaasti mutta varmasti se taipui ja reipastui yhä enemmän. Raviympyröiden jälkeen otin laukannostot päädyissä. Siitäkin huolimatta että Connor oli vieläkin vähän tahmea ja painoi kuolaimelle välillä, sillä oli tosi hienot liikkeet. Kaikesta huomasi, että Connor ei ollut mikään estetykki. Rakentamassani jumppiksessa oli kolme estettä, ekalla kierroksella kaksi ekaa maapuomeina ja kolmas noin 40 sentin korkeudessa. Poni ei ollut mitenkään erikoisen kiinnostunut hyppäämisestä ja ensimmäinen kierros tultiinkin mateluvaihteella ravaten. Hyvin kuitenkin selvittiin hurjasta neljästäkympistä. Nostin ensimmäisen esteen samaan korkeuteen missä viimeinenkin oli ja tätä sarjaa tultiin pari kertaa ihan sujuvasti ja vauhtiakin oli nyt paremmin. Nostin kaikki esteet puoleen metriin ja tällä kertaa tultiinkin laukassa. Pikkuisen poni meinasi empiä ekalle esteelle eikä jaksanutkaan enää nostaa takajalkojaan esteen vaatimalle korkeudelle, joten ensimmäisestä tuli tiputus. Connor sai kuitenkin askeleensa korjattua seuraavalle esteelle ja onnistui ylittämään loput mallikkaasti. Päätin tulla saman sarjan vielä uudestaan muutamasti. Pidensin laukkaa ihan pikkuisen, jotta Connor saisi paremmat lähestymiset hyppyihinsä. Ori tuli kolme kierrosta tosi hyvin ja päätin lopettaa jumppikset sitten siihen. Verkattiin loppuun vielä huolellisesti ravissa ja käynnissä tehden ympyröitä ja kaikenlaisia kaarroksia, ennen kuin lähdin hoitamaan Connorin talliin.

02.06.2014, lännenratsastusta
Tänään kokeiltiin Connorin kanssa ihan uutta lajia. Tai siis minulle hyvinkin tuttua lajia, mutta Connorille aivan uutta, nimittäin lännenratsastusta! Tallistamme löytyy kolme hevosta, joita voisi tituleerata lännenratsastuksen ammattilaisiksi. Lainasin näiltä hevosilta sopivat länkkyvarusteet Connorille, ja lähdettiin koettamaan onneamme kentälle. Noustessani satulaan poni oli hieman ihmetyksissään suuresta ja huomattavasti raskaammasta lännenratsastussatulasta, joka jakoi painon eritavalla sen selkään. Reippaasti se kuitenkin kulki eteenpäin, pyöritellen korviaan ja kummastellen ja tunnustellen erikoisia vermeitä. Ravatessa se ei meinannut millään ymmärtää, miksi ohjat ovatkin oudosti löysällä, eikä ratsastaja vaadi korkeaa, koottua muotoa. Reippaasti se kuitenkin ravasi eteenpäin ja lopulta suhtautui oikein tyytyväisesti tähän hommaan. Ihmetyksestä huolimatta se kuunteli painoapuja hyvin ja teki koko ajan työtä käskettyä, vaikka olikin tapansa mukaan tahmea ja laiska. Laukassa se koetti, josko saisi hieman hurjastella, mutta malttoi humputella ihan rauhassakin menemään. Kokonaisuudessaan Connor oli varsin kiva western-poni, jonka kanssa voisi harjoitella lännenratsastuksen alkeita enemmänkin.

06.07.2014, kilvanajoa kärryillä
Koivun oksat löivät vasten kasvojani. Seisoin matalassa haara-asennossa kärryillä, pidin ohjaksista tiukasti kiinni ja rohkaisin äänellä Connoria lisäämään vauhtia. Ja oripoikahan teki työtä käskettyä. Laiskanpulskea ja tahmea kouluratsu muuttui tykistä ammutuksi kuulaksi kärryjen edessä laukkasuoralla. Kuulin takaa kavioiden rummutusta, kun tallityöntekijä Emma saavutti meitä Crispy-ponin kärryillä. Mutta tätä kilvanajoa me emme häviäisi! Crispyn saavuttaessa meitä Connor nakkasi niskojaan kerran ja lisäsi vauhtia. Tuollaiset nuoret orit ei meidän vanhaa herraa päihittäisi! Eivätkä päihittäneetkään. Laukkasuora läheni loppuaan, joten hidastin Connorin rauhalliseen raviin ja annoin sille ohjaa. Se pärski tyytyväisenä ja venytti itseään. Emma ja Crispy ravasivat vierellemme. Molemmat ponit puuskuttelivat, mutta olivat edelleen pirteitä ja reippaita. Ravailtiin rauhassa kotia kohti ja hyvissä ajoin otettiin käyntiin, että ponit saavat tasattua hengityksensä ja käveltyä tarpeeksi tuollaisen revittelyn jälkeen. Tällainen irtiotto oli varsin kivaa ja varmasti otetaan uudelleenkin!

Valmennukset

18.9.2013, kouluvalmennus, valmentaja: reibili
Mietin mielessäni, että mistä Dumi näitä toinen toistaan hienompia poneja löytää. Connor oli erittäin upea ilmestys, kun saavuitte kentälle, jossa jo odottelin teitä. Päälle päin Connor näyttää erittäin energiseltä orilta, mutta alkuverryttelyjen aikaan kävi selväksi että tämä omistaa selvästi diesel-moottorin, hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Jouduin useaan otteeseen kehottamaan että ratsastaisit oria reippaammin eteenpäin, lopulta oli pakko kehottaa sinua muistuttamaan sitä pienellä raipan näpäytyksellä siitä, että nyt ollaan töissä. Loppujen lopuksi, kun ori vihdoin ja viimein kulki reippaammin eteenpäin, alkoi se hakea hienosti peräänantoa. Tämän kanssa me keskityttäisiinkiin tänään vain siihen, että ori tekisi kunnolla töitä, eli menisi koko ajan hyvällä tahdilla eteenpäin, loppuun voitaisiin ottaa muutamat laukannostot. Hartiavoimin sinä ainakin sait tehdä töitä, että Connor liikkuisi joka askelellajissa reippaasti eteenpäin, mutta kun siinä onnistuit, näytti teidän tekemisenne todella hienolta. Loppuun saitte tehdä vielä ne muutamat laukannostot, joissa ei mitään moitteen sijaa ollutkaan, jonka jälkeen saitte tehdä loppuverkat itsenäisesti.

27.9.2013, kouluvalmennus, valmentaja: Liia
Syötävänsuloinen ratsuponiori Connor käveli ratsastajineen kentälle, jossa jo heitä odottelinkin. Connor ei vaikuttanut mitenkään erityisen kiinnostuneelta päästessään kentälle, joten kehotin ratsastajaa jo aivan alusta saakka herättelemään oria hiukan. Hetken kuluttua saatoimme alkaa lämmittelemään ravissa ja pyysin ratsukkoa tekemään runsaasti ympyröitä ja voltteja, pysähdyksiä ja siirtymisiä. Connor ei vaikuttanut vieläkään suuremmin kiinnostuksen merkkejä, mutta ratsastajaparka yritti kyllä parhaansa ja pikkuhiljaa orinkin silmät avautuivat ja askel muuttui hiukan vetreämmäksi ja eteenpäinpyrkivämmäksi. Pikkuhiljaa Connor alkoi lämmetä ajatukselle, että tänään tehtäisiin muutakin kuin vain lyllerrettäisiin menemään, ja meno alkoi näyttää hyvältä. Siirryimme laukkaamaan hiukan pääty-ympyrällä ja viimeistään silloin ori heräsi eloon; se polki hyvin alleen ja askel oli näyttävä ja irtonainen. Harjoittelimme aluksi siirtymisiä pysähdyksestä raviin ja laukkaan. Ori kuunteli ratsastajaansa hyvin ja siirtymiset onnistuivat hyvin, joskin laukan kanssa oli aluksi hiukan ongelmia kun ori koetti änkeä jokaväliin muutamaa raviaskelta, mutta huolellisemmalla valmistelulla ongelma korjaantui nopeasti. Treenasimme hiukan myös väistöjä käynnissä ja ravissa. Harjoitus ei tuottanut Connorille minkäänlaisia ongelmia, vaan se keskittyi hienosti tehtävään ja kehuinkin ratsukkoa vuolaasti. Ratsastajan pyynnöstä treenasimme myös avoja, jotka olivat ainakin aiemmin tuottaneet pientä ongelmaa. Connor ei selkästikään erikoisemmin välittänyt harjoituksesta, vaan se heitti kaulansa kummalliselle mutkalle ja koetti kaikin mahdollisin tavoin luisua tehtävästä. Harjoitus ei millään ollut ottaa onnistuakseen, joten maastakäsin koetin hiukan avittaa ratsastajaa, jolloin Connor vihdoin alistui kohtaloonsa ja avot alkoivat näyttää ihan hyviltä. Muutaman yrityksen jälkeen ratsastaja sai kuin saikin Connorin kuuntelemaan ja liikkeet sujuivat täysin ongelmitta. Päätin, että valmennus saisi jäädä tähän onnistumiseen ja annoin ratsukolle luvan jäädä lopettelemaan itsenäisesti.

28.9.2013, kouluvalmennus, valmentaja: Liia
Tänään olisi Connorin toinen valmennuspäivä ja kentällä minua jo odotteli reippaasti etenevä ratsukko lämmittelemässä. Tunsin hienoista helpotusta huomatessani, ettei ori vaikuttanut tänään niin nahkealta, vaan saatoimme heti käydä harjoitusten kimppuun. Ensin lähdimme kokoamaan ja lisäämään ravia ja harjoitus eteni aivan mainiosti! Connor liikkui kauniisti ja ravi oli niin koottuna kuin lisättynäkin kaunista ja näyttävää. Edellistä valmennusta muistellen koetimme avotaivutuksia, jotka myöskin alkoivat sujua hyvin aivan ennätysajassa, joten siirryimme suoraan laukkatyöskentelyyn. Tehtävänä oli treenata vaihtoja kiemurauralla. Connor vastasi apuihin vastaanmukisematta ja työskntely sujuikin varsin näppärästi; vaihdot sujuivat hyvin ja ilman kummempaa sählinkiä. Treenasimme samaa tehtävää muutaman kerran myös kahdeksikolla, eikä tämäkään harjoitus tuottanut suurempaa päänvaivaa. Lopputunnista hioimme hiukan myös ratsastajan istuntaa ja samalla saatoimme keskittyä temmon vaihteluun laukassa. Siirryimme keskiympyrälle ja ratsukko kokosi laukkaa aina pyynnöstäni. Harjoitus sujui hyvin, Connor liikkui rentona ja laukka oli etenevää ja kaikki sujui edelleen kuin nakutettu! Loistavan valmennuksen päätteeksi kiittelin ratsukkoa ja kehuin hyvästä yhteispelistä!

10.10.2013, kouluvalmennus, valmentaja: Naomi L.
Päätimme keskittyä ratsukon kanssa tänään vain siihen, että saamme orin kulkemaan oikein päin ja hyvässä temmossa. Koska ori tuntui olevan todella tahmea, keskityimme perusteelliseen alkuverryttelyyn. Ratsastaja sai tehdä todella töitä, että pyydetyt avut menivät läpi, ja pikkuhiljaa Connor alkoi kuin alkoikin heräillä tähän maailmaan. Ravissa ori puski eteenpäin ja tukeutui todella vahvasti kädelle, joten pyysin ratsastajaa taivuttelemaan sekä hakemaan orilta myös hieman omia askeleita. Kun Connorin sai hyvin heräteltyä sekä pyydettyäkin orilta jotakin, alkoi askeleet sujumaan huomattavasti paremmin. Kun ravityöskentely alkoi olla halutunlaista - eteenpäinpyrkivää sekä koottua, siirryimme laukkatehtäviin. Pyysin ratsukkoa laukkaamaan kiemurauraa kumpaankin suuntaan, jotta Connor saataisiin vetreäksi. Vauhtia oli juuri sopivasti ja pienen muistuttelun jälkeen ori alkoi työskentelemään myös ihan itse. En vaatinut ratsukolta tällä kertaa kummempia, sillä tärkeintä oli saada ori toimimaan itse sekä eteenpäinpyrkivästi. Loppuverryttelymme sujui tällä kertaa ravissa, pidemmillä ohjilla isoja ympyröitä sekä lävistäjiä ratsastaen.

26.10.2013, kouluvalmennus, valmentaja: mmilja
Tämänkertaisen kouluvalmennuksen aiheeksi olin päättänyt lisäykset sun muut temponmuutokset kuultuani Connorin pienoisesta tahmeudesta. Ihan valmennuksen alusta asti ratsastaja sai tehdä paljon töitä, koska vaadin reipasta käyntiä heti alkukäynneissä. Samoin vaadin reipasta ravia alkuverryttelyksi. Ori oli komea, mutta näytti tosiaan kulkevan hieman kuin täi tervassa. Neuvoin liikuttelemaan paljon sormia, mutta olemaan silti läsnä pohkeella ja muistuttamaan usein, jotta vauhti ei hiipuisi. Ratsukko ravasi koko tunnin kevennellen, sillä päätimme jättää harjoitusravin ihan suosiolla sivuun ja keskittyä siihen, että ori liikkuu eteenpäin. Ennen välikäyntejä käskin ratsukkoa tekemään lisäyksiä pitkillä sivuilla. Ihan aluksi liikettä ei tahtonut irrota niin millään, mutta kun ori saatiin heräämään kunnolla, sieltä tuli aika reipasta, mutta silti tasapainoista ravia. Välikäyntien jälkeen jatkoimme samaa harjoitusta. Pitkillä sivuilla lisäykset ja lyhyillä normaalia ravia. Nyt Connor alkoi varsinaisesti herätä, ja liikkui todella mukavasti eteenpäin. Ravilisäykset alkoivat sujua niin hyvin, että päätin antaa ratsukon laukkailla. Ori nosti kauniisti laukan, ja laukkasi juuri sellaisella sopivalla temmolla. Connor kulki hienosti peräänannossa ja juutuin itsekin ihailemaan oria pitkäksi aikaa. Ihan muutamat lisäykset laukassakin. Liikettä irtosi varsin komeasti, ja päätin lopettaa tehtävien antamisen nyt, kun kaikilla oli vielä hyvä mieli. Loppuverryttelyiksi reipastahtista ravia pitkin ohjin, toivottavasti nyt jäi orille reippaampi vaihde päälle seuraavalle kerralle.

02.11.2013, kouluvalmennus, valmentaja: Onna
Dumi ja hänen rp-orinsa Connor olivat verryyttelemässä kun saavuin tallille. Meno näytti hieman tahmealta, jonka Dumi olikin maininnut jo minulle. Ori tarvitsee kunnolliset ja pitkät verryyttelyt, jotta tahmeus saadaan pois. Pyysin heitä alottamaan kaarevilla urilla ja tempon vaihteluilla. Kaarevat urat ja taivuttelu saivat oria letkeämmäksi ja se otti paremmin avut vastaan. Aloitimme ravi-käynti siirtymillä suoraa uraa pitkin ja vaikeutimme tehtävää lisäämällä ympyröitä kulmiin. Ratsukon yhteistyö alkoi pelaamaan kokoajan paremmin ja he näyttivät hyvältä yhdessä. Pyysin Dumia kokoomaan oria hieman lisää, koska kulki aika pitkänä. Ennen kun otimme laukkaa, annoin luvan kävellä pitkin ohjin muutaman kierroksen. Pyysin ratsukkoa tulemaan isolle pääty-ympyrälle, jossa otimme laukkatyöskentelyä. Dumi aloitti rennolla laukalla hieman pitemmillä ohjille ja alkoi pikku hiljaa kokoamaan oria enemmän. Kun kokoamisaste oli hyvä, otimme temponvaihtelua laukassa, kuitenkin niin, ettei kokoamisaste kärsi. Aluksi tehtävä tuntui hieman vaikealta, mutta Dumi keskittyi ja sai orin pysymään ohjan ja pohkeen välissä hyvin. Heidän kulku näytti suorastaan loistavalta! Laukkatyöskentelyn jälkeen he saivat vielä irroitella ravissa hieman lisäyksillä, jotka onnistui hyvin ja Connorin liike oli hyvin irtonaista ja näyttävää. Siitä he siirtyivät loppuverryyttelyihin. Mahtavaa Dumi ja Connor!

07.11.2013, kouluvalmennus, valmentaja: Onna
Valmensin tänään taas Dumia ja hänen ratsuponioria Connoria. Olin suunnitellut harjoiteltavaksi siirtymiä, jotta Connor saattaisiin hyvin hereille sekä virkeäksi avuille. Ratsukko sai verryytellä rauhassa minun katsoessa ja antaessa hieman neuvoja. Hetken kuluttua työskentely alkoi näyttää jo hyvältä, joten kerroin Dumille mitä tehtäisiin ensimmäiseksi. Pyysin Dumia ratsastamaan suoraa uraa ravissa ja tekemään käynnin kautta pysähdykset pitkille sivuille. Siirtymät olivat aluksi hieman tahmeita, etenkin liikkeelle lähtö ja Dumi joutui olla orin selässä napakka. Treenattiin tätä aikansa, kunnes siirtymät olivat sulavia ja ori herkempi avuille. Nyt pyysin ratsukkoa jättämään käynnin kokonaan, eli tehtävä oli ravi-pysähdys-ravi siirtymät. Neuvoin Dumia olemaan sopivan napakka ja antamaan selvät avut orille, jotta siirtymistä saataisiin sulavia ja ori vastaisi apuihin. Pientä alkukankeutta oli ja siirtymät vähän venähtivät, mutta nopeasti saatiin kankeudet pyyhittyä. Annoin ratsukolle luvan kävellä reippaat välikäynnit samalla kertoen miten me laukassa työskennellään, kahdeksikkoa rennossa, sopivan kootussa laukassa sekä pituushalkaisijalla laukanvaihto käynnin kautta. Ratsukkoa sai luvan aloittaa, Dumi sai Connorin ratsastettua hyvin avuille ja laukka pyöri nätisti. Laukanvaihdot käynnin kautta onnistuivat odotettua paremmin, haparointia ei juurikaan ollut. Ratsukko näytti hyvältä yhdessä ja loppuakohden tosiaan työskentely oli sulavampaa ja Connor herkempi Dumin avuille. Loistavaa!

10.11.2013, kouluvalmennus, valmentaja: Alison
Jo alkuun ratsastaja ilmoitti, että tämä ori on rehellisesti tahmea. Valmennuksemme kuluikin oikeastaan Connorin lämmittelyyn. Aloitimme taivuttelemalla oria uralla ja ratsastamaan kulmat. Pitkälle sivulle ratsukon piti jakaa kolme oikeaoppista pysähdystä ja muutama peruutusaskel ja ravinosto. Tarkkuutta vaativassa tehtävässä Connor ei ollut ajallisesti vielä hereillä, mutta ratsastajan napakkuus kyllä tuotti tulosta. Pysähdyksissä orilla oli tapana ottaa vielä ylimääräisiä askelia, mutta ratsastaja piti loppujen lopuksi Connorin ohjissa ja sai sen hyvin pysähtymään. Nostoissa Connor ei olisi millään jaksanut keskittyä, joten ratsastan piti ottaa tiukka asenne nostoon. Ratsukko ratsasti vielä laajaa kahdeksikkoa taivuttaen kummallakin osiolla sisään. Loppujen lopuksi Connor oli pehmeä ja esitteli komeaa laukkaansa hirnuen. Vaikka työskentely tuotti ongelmia ja liikkuminen oli tahmeaa, loppujen lopuksi ratsukko suoriutui valmennuksesta oikein hyvin!

17.11.2013, kouluvalmennus, valmentaja: gatinha VRL-13023
Ratsastaja sai tänään herätellä Connoria melko reippaastikin alkuverryttelyn aikana ja pyysinkin ratsukkoa vaihtelemaan tempoa harjoitusten välissä, jotta ratsuponiori saataisiin hyvin kuulolle. Verryttelyn jälkeen ratsukko siirtyi tekemään avotaivutuksia. Connor taipui hyvin ja oli selkeästi jo hereillä ja keskittynyt työhönsä. Seuraavaksi oli vuorossa hiukan laukkatyöskentelyä. Ohjeistin ratsukkoa tekemään laukassa pieniä voltteja, jotka onnistuivat parivaljakolta nätisti. Tästä rohkaistuneina päätimme kokeilla myös muutamaa laukanvaihtoa. Aluksi vaihdoissa oli hieman kankeutta, mutta muutaman yrityksen jälkeen lopputulos oli jo oikein hyvä. Lopuksi Connor ja ratsastaja tekivät muutamia sulkutaivutuksia ja ratsukon yhteistyö toimi lähes saumattomasti. Loppuverryttelyn aikana pyysin ratsastajaa vielä tekemään loppusilauksen, eli muutaman pysähdyksen ja peruutuksen, jotka onnistuivat hienosti. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui mielestäni hyvin, vaikka ori olikin kankeanoloinen valmennuksen alkupuolella.

18.11.2013, kouluvalmennus, valmentaja: gatinha VRL-13023
Olimme sopineet Connorin ratsastajan kanssa työstävämme tämänpäiväisessä valmennuksessa erityisesti vastalaukkaa ja laukanvaihtoja. Alkuverryttelyn aikana herättelimme oria tuttuun tapaan vaihtelemalla usein tehtävää ja tempoa. Hitaasti mutta varmasti Connor alkoi heräilemään horroksestaan sekä pyrkimään selkeästi enemmän eteen. Ratsukon tehtävänä oli täten nostaa reipas laukka lähestyttäessä kulmia. Tullessa lyhyelle sivulle ratsastaa kahdeksikko, josta puolet vastalaukassa. Poni työskenteli vastalaukan parissa keskittyneesti ja jälki olikin erinomaista. Muutaman onnistuneen harjoituskerran vastalaukan ja laukanvaihdon parissa ja olikin jo aika siirtyä ravin kautta loppukäynteihin. Loppuverryttelyn aikana pyysin ratsukkoa vielä tekemään jo viime kerralta tutut pysähdykset ja peruutukset. Tällä kertaa Connoria sai jarruttaa totuttua topakammin, mutta muutaman toiston jälkeen nämäkin tehtävät sujuivat hyvin. Orissa oli tänään ollut sopivasti ruutia, sillä se oli liikkunut lennokkaasti, mutta silti keskittynyt maltillisesti annettuun tehtävään.

Webdesign © Milja     Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan     Tekstien © Tallin omaisuutta
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE