VIR MVA Ch Indis de Rais ERJ I, YLA1, KTK II

"Indis de Rais on minun ehdoton lempihevoseni, ollut jo vuosia. Heti kun ori saapui tilalle, huomasin että siinä on jotain erikoista. Upea Indis de Rais on erikoinen tapaus, sillä ori oli rakenteeltaan todella hieno ja luonteeltaankin kohtalaisen siedettävä. Rommia jäi kaipaamaan koko henkilöstö."

Kuvasta kiitos Gestüt Wiesenhof

Historiikkia ja luonnekuvausta

Italian polttavan kuuma aurinko säteili maasta sokaisevana. Auringonsäteet osuivat hikiseen hevoseen, joka hyppi pystyyn kentällä. Cirith oli vihjannut minulle uudesta myytävästä hevosesta, enkä voinut olla tarttumatta syöttiin. Vaikka tuo Indis de Raisiksi ristitty hevonen teutaroikin vaarallisesti, huomioni kiinnittyi tällä kertaa sen rakenteeseen ja sukuun. Armas orini Tropic Thunder GER oli tämän tapauksen isä, upea Learning to Fly emä. Uusia sukulinjoja hannoverijalostukseen, niitä tosiaan tarvitaan! Hykertelyni loppui kuin seinään Cirithin iskiessä ohjat käteeni. Nainen juoksi kymmenen metriä kauemmaksi, selvästi seuraten tilannetta kauhuissaan. Ori pakitti vauhdilla, repäisten minut aidalta alas. En kuitenkaan antautunut taistelutta, vaan tein jotain yllättävää; ponkaisin suoraan Indis de Raisin selkään! Ori oli sekunnin paikallaan, sitten se räjähti! Pukkisarjat olivat pahoja, mutta melkein pystysuorat keulimiset aiheuttivat eniten vatsanväänteitä. Touhu alkoi mennä sen verran vaaralliseksi, että minä karjaisin yksinkertaisesti "EI!" Rommi säpsähti, ja minä käytin tilannetta hyödyksi. Hevonen eteen, töitä vain tekemään! Pääsin kokeilemaan hyppäämistäkin, todeten orin loistokkaaksi estehevoseksi. Toisaalta ori veti luulot pois kieltäytymällä näyttävästi heti seuraavalle esteelle. Mitä sitä turhaa miellyttämään, kun kentällä oli selvästi kivi orin jalkojen juuressa. Maksoin itseni rutiköyhäksi tästä upeasta sijoituksesta...

    Rommi, Rommikola, Roope.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tämä ori ei ole kuitenkaan pahemmin meidän rakkauden eleistä välittänyt. Se on mitä hirvein otus hoidettaessa! Isänsä tavat perinyt sika alias Rommi osoittaa jo karsinassaan pahan tahdon eleitä. Se nököttää peppu ovea kohti, piiloutuen tallin perimmäiseen nurkkaan synkkänä kuin mikäkin saatananpalvoja. Kun joku sitten kehtaa astua herran valtakuntaan, kääntyy Rommi ympäri korvat luimussa. Vaikkei tällä otuksella ole tapana hyökätä ihmisen kimppuun kuin sika limppuun, kannattaa silti varautua Rommin mielialahäiriöihin. Ei ori sentään verta kerjää nenästään, vaikka sen köyttäminen onkin välillä lievästi vaikeaa. Kun itse hoitaa omalta osaltaan hommat nopeasti pois alta, on Rommikin seuraavalla kerralla taatusti nöyrempi. Ainakin hitusen! Harjauspaikalla tämä herra osaa sitä vastoin ärsyttää hoitajastaan riippumatta. Ellei orhia laita kahden (tiukalle vedetyn) ketjun väliin, alkaa sellainen sotamarssi että oksat pois!

    Tunnetusti hyvin energinen, tunnetusti kiukkuinen yliegoinen Rommi osaa olla kaikin tavoin ärsyttävääkin ärsyttävämpi harjattavana. Hoitajan käden nakerteleminen, turha säikkyily, pyöriskely, potkiminen sekä aivan suoranainen seinään liiskaaminen on Rommille tunnusomaista käyttäytymistä. Jos jo pelkkä tavallinen harjaus saa yliherkän pojan plasmat sekaisin, viimeistään tavaroiden laitto aiheuttaa totaalisen sekoamisen! Yleensä pyydetäänkin jotain auttamaan kiinnittämään huomiota kivempiin asioihin, jolloin Rommille ei jää niin paljon aikaa hoitajansa kiusaamiseen. Satulan nopea laitto selkään potkimisesta sekä suoranaisista kaninloikista huolimatta on yksi taitolaji, jossa vaaditaan ehdotonta reaktionopeutta sekä yksinkertaisesti tyhmänrohkeutta. Onneksi suitsiminen ei aiheuta moisia reaktioita, vaikkakin Rommi nostelee päätään hampaitaan napsutellen. Remmien kiristyksessä sillä on tapana kuikuilla jokaiseen ilmansuuntaan varautuneena. Hermoheikko mikä hermoheikko.. Suojat, loimet sun muut vehkeet menevät herralle jotenkuten päälle, vaikkakin Rommilla on tapana olla läsnä juuri vääränä hetkenä. Jalan nopea polkaisu ei yksinkertaisesti ole kenellekään mieleen, varsinkin keskittymistä vaativien pinteleiden kanssa!

    Kuumaverinen herra on kaikkea muuta kuin miellyttävä hevonen käsiteltävänä, oli tehtävänä millainen pikkuhomma tahansa. Se on anastanut itselleen tallin hirveimmän hoidettavan maineen, maastakäsin kun ei mikään tunnu sujuvan tältä sekopäältä. Taluttaessa Rommille pitää ehdottomasti laittaa remmit, mielellään jopa suuhun! Pelkällä riimunnarulla ei riehuvaa orhia taltuteta, vaikka toisaalta jatkuva ketjussa roikkuminen saa Rommin vain ryntäilemään päättömästi puolelta toiselle. Edes laitumella ei ori silti asetu, vaan se muistuttaa lähinnä liikaa piristäviä aineita popsinutta pikajuoksijaa. Rommi ei osaa jostain syystä rentoutua napostelemaan vihreää ruohoa auringonlaskussa, vaan laukkailee ympäri niittyä hien valuessa kaulalta. Varsinkin viereisen laitumen tammat ovat orille aivan liikaa! Se hirnuu machomaisesti, rymyten aidan viertä haastavasti. Tämä komea herra saa usein tammojen huomion itselleen, mistä Rommi pitääkin erityisen paljon. Viereisen laitumien orheille ei sitä vastoin osoiteta mitään kiintymystä. Rommi naksuttelee hampaitaan, polkee jalkaansa ja heiluttelee päätään uhkauksen merkiksi. Mikäli herra pääsisi irti laitumelta, se taatusti hyökkäisi mitään ajattelematta vieraiden orien kimppuun!

    Onneksi ori ei sentään ole ruoan perään niin hirveästi, että esimerkiksi taluttaminen takaisin karsinaan ruoka-aikana olisi mahdotonta. Ruokakärryn tullessa paikalle alkaa Rommin karsinassa silti hirveä meteli. Herra haluaa kärsimättömänä oman osuutensa, jota sitten pyöritellään ympäri kippoa. Mikäli karsinan ulkopuolella tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa, nostaa Rommi nopeasti päänsä ylös silmävalkuaiset vilkkuen. Eläinlääkärin tai kengittäjän tullessa paikalle ei Rommin käytöksessä ole silti mitään pelokasta. Se tarvitsee aina huulipuristinta näiden kahden käydessä, sillä muuten ori ei pysyisi hetkeäkään paikallaan. Se kerrassaan inhoaa piikkejä, nauloja, nakutusta sekä yksinkertaisesti näiden hajuakin. Hevoshierojasta Rommi sentään pitää, vaikkakin alussa menee kauan aikaa rentoutumiseen. Tallin kauhuksi luokiteltu otus saattaakin seistä paikallaan korvat lurpassa, huuli pitkällä roikkuen.

    Kouluratsastus, ah tuo ihana pilkunviilaajien laji! Rommi on kaikkea muuta kuin yksityiskohtia hiova hevonen, joten menestyksen eteen saa tehdä valtavasti töitä! Mikään automaatti ei ori siten ole ollenkaan, mikä on toisaalta melko harvinainen piirre ajatellen nykyajan ruusukekoneita. Valitettavasti kouluratsastusta pitää harjoitella joka päivä, oli sitten kyseessä estetunnin alku tai muuten vain kouluvalmennus. Rommi tuo jo heti alkutunnista mielikuvan kuumaverisestä laukkaratsusta, joka ei meinaa edes päästää ketään selkäänsä. Totta vie, tällä villillä orilla on tapana liihotella ratsastajan ympärillä häntä tötteröllä ja sieraimet suurina. Kun ratsastaja alkaa jossain vaiheessa jo vääntää itkua, ei Rommi sitä edes noteeraa. Ori vain ryntäilee minne sattuu, säikkyen ties mitä muovipusseista oraviin. Usein tarvitaankin reipas komento, sekä toinen avustaja jotta ihminen pääsee selkään. Yksi pitää kiinni, toinen loikkaa salamannopeasti satulaan!

    Joustavaliikkeinen sekä säihkysäärinen Rommi saattaa tuntua valitettavan kuumaveriseltä selästä käsin. Vaikka herran liikkeet ovat satumaisen pehmeitä, lennokkaita sekä säväyttäviä, ei ori ole ole aina pohkeen ja ohjan välissä täydellisesti. Peräänantoon Rommi hakee melkein heti, ilman ylimääräisiä väistöjä, voltteja sekä muita alle vieviä liikkeitä, joissa herra loistaa itsessään hyvän taipumisen sekä herkkyytensä vuoksi. Puolipidätteet silti ovat hakusessa todella usein, herra kun mielellään lisäilee askeltaan koreasti päristellen. Kun pakkaan vielä lisätään herkkä suu, levoton pää ja tarkka virhetunnistin, ei voi muuta kuin kauhistella sitä työn määrää mitä Rommi tarvitsee rauhoittuakseen! Vaikka pidätteet eivät menekään helposti läpi, on suu silti niin arka, ettei ole mitään syytä jäädä kiskomaan. Kannattaa ehdottomasti käyttää enemmän istuntaa kuin käsiä, muuten Rommi saattaa tehdä äkkipysähdyksiä ja kuumua jopa keulimiseen asti. Pään viskely tilanteessa kuin tilanteessa on orin hermostumiseen viittaavaa käytöstä. Rommi jyrsii kuolaintaan, kiskaisee päänsä ylös ja pahimmassa tapauksessa vielä kostaa ratsastajalleen äkkinäisen nykäyksen ohjista. Toisaalta, jos ratsastaja on ollut vain hyvin kärsivällinen selässä, eikä mene mukaan Rommin liihottelemisiin, voidaan jopa nähdä muutama upea kokoaminenkin. Erittäin vaihtelevien mielialojen takia pääsääntöinen koulun jyystäminen ei kuitenkaan tuota keskimäärin mitään erityisen hienoa, vaikka on ori saanutkin aikaan muutaman voiton jopa Vaativa B tasolla.

    Tasainen laukkaamisen rummuttava ääni on sellainen asia, jota harvoin kuulee orin työskentelyä katsellessa. Esteillä Rommi nostelee päätään ylös innoissaan, pureskelee kuolaintaan ja heittelee jalkojaan puolelta toiselle kuin mikäkin melontakilpailun finalisti. Risti- ja vastalaukkojen suuri todennäköisyys ei lisää ratsastajan varmuutta selässä lainkaan! Esteviidakossa Rommi on silti vähän siedettävämpi kuin usein koulukentällä, vaikka se kuumuukin useammin. Yllättäen syöksyilyt ovat tyypillisiä orille, kuten myös äkkinäiset jarruttamiset liiallisen ohjien käytön seurauksena. Usein kiellon syynä onkin ohjiin tukeutuminen, tai sitten puutteellinen pohjetuntuma. Elleivät omat jalat ole tasaisesti kyljissä kiinni, saattaa Rommi loikata sivulle koristen. Toisaalta, mitäpä ori ei tekisi näpäyttääkseen ratsastajaa virheistä? Se on totta vie erittäin hyvä virhetunnistin, jonka avulla jokainen ratsastaja taatusti oppii myötäämään oikein, istumaan suorassa ja pitämään kevyen tuntuman yllä. Hyvällä ratsastajalla Rommi saattaakin lopettaa vauhkoilunsa, keskittyen enemmän tehtäväänsä kuin itse kierrosten lisäämiseen.

    Vaikka meno ei olekaan koskaan kovin tasaista jatkuvan loikkimisen vuoksi, on Rommi silti omalla venyvällä tavallaan hyvinkin menossa mukana. Se saattaa ajella puolelta toiselle innostuksen energianpuuskissa, mutta itse hyppypaikan lähestyessä ori lisää tai kokoaa laukkaansa naurettavan helposti. Pitkien jalkojensa ja sopusuhtaisen rakenteensa ansiosta Rommista löytyy sellaista ketteryyttä, jota kaivattaisiin monen muun kanssa radalla ollessaan! Herrassa hyvää on myös intohimo esteisiin, sillä matalat esteetkin ovat orhille hyviä menopasseja. On Rommillakin sitten omat huonot päivänsä, jolloin se vain jyrää esteiden läpi ja vieläpä potkii puomit alas nopeammin kuin ehtii kissaa manata. Vaikka tällaisia ajanjaksoja onkin liian usein, on Rommi silti lyömätön juuri omien askelpituuksien vaihteluidensa suhteen. Herra myös pudottaa hyvällä päällä ollessaan erittäin harvoin omin takein. Se saattaa silti kieltää kuumuessaan liikaa tai joutuessaan huonon reittivalinnan uhriksi. Ainoa kulmakivi tälle kaikesta yli loikkaavalle, erikoisesteitä pelkäämättömälle hevoselle ovat vesihaudat. Niiden kohdalla Rommi sitten loikkii jokaiseen ilmansuuntaan häntä tötteröllä, silmävalkuaiset vain vilkkuen. Kuumaverinen ori kaipaa ehdottomasti vain rauhallista käsittelyä!

    Maastokaverina Rommi on vähän turhan liitokavio tavalliseen köpöttelyyn. Maastopoluilla viidakon ääniä tarkasti kuunteleva ori tykkää pälyillä suuntaan jos toiseen, ratsastajan iloksi tai kauhuksi. Orin puhina ja pörinä taatusti saavat kanssamatkustajat nauramaan, mutta ilo on totisesti murhattu siinä vaiheessa kun Rommi pelästyy ja lähtee! Usein sitä huomaakin olevansa keskellä pimeää viidakkoa hermostuneesti puuskuttavan hevosen kanssa. Kuitenkin valitettavan usein ori viskaa ratsastajat selästään jo alkumetreillä, ne kun ovat ottaneet tavakseen tarrata ohjiin kiinni kuin johonkin kammokahvaan. Onneksi sentään avomaastossa Rommi ei ole niin lennokas! Silti hiekkarannalla vauhtia löytyy, mutta huomattavasti hallitummassa muodossa. Ori etenee kerrankin suoraan ja virtaviivaisesti. Ainoastaan kavioihin osuvat inhat vaahtopärskeet saavat Rommin hypähtämään sivuun kauhuissaan! Harvoin ori uskaltaa edes astella rantaviivaa, saati sitten mennä uimaan. Ties mitä mörköjä tuolla aaltoilevassa tummassa hirviössä on! Maaperän vaihtuessa Rommi on muutenkin säikky, se kun pörisee hetken jopa kalliolle. Maastoesteilläkin ori epäröi huomattavasti, varsinkin avomaaston muuttuessa märäksi ja pimeäksi viidakoksi. Vasta esteen tullessa esiin puiden takaa saa Rommi itselleen itseluottamusta, ylittäen massiivisen, jopa 130 cm korkean ja sitäkin leveämmän tukkipinon kissamaisesti!

  Lastausrampilla villisti hyppivä, silmävalkuaisiaan vilautteleva otus on mitä luultavammin Rommi, varsinkin jos hevonen nousee vähän väliä pystyyn. Kavioitaan villisti heiluttava kuolahirviö ei todellakaan ole mukavaa matkaseuraa, hevonen kun saa slaagin pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Vaikka Rommi ei aluksi meinaa mennä autoon ollenkaan, rekan pysähtyessä se sekoaa täysin. Voisihan hevonen tietysti halua kiivaasti ulos mutta ei, ori jää vain autoon möllöttämään sieraimet päristellen. Kun muut konit tepsuttelevat (= laukkaavat villeinä) ympäri kilpailualuetta, joudutaan Rommi kiskomaan ulos aurinkoon suorastaan väkipakoin. Kirkasta poltetta pakoileva wannabe-gootti ei oikeastaan ole ilkimys, se vain stressaa liikaa uusia paikkoja. Rommia kannattaakin pitää mahdollisimman vähän ahtaassa kilpailukarsinassa, paras on vain talutella hevosta ympäri ämpäri. Verryttelyalueella ei silti kannata kupata miljoonaa vuotta, hevonen kun hermostuu aina vain enemmän. Jos Rommin kanssa menee päättäväisesti verryttelyalueelle hyppäämään vain muutaman esteen, ei ori ole (toivottavasti) mikään hermoraunio ennen areenalle siirtymistä. Tietysti Rommin pitää siellä vähän esittää ja loikkia, mutta työn makuun päästessään kaikki muu unohtuu! Hermoja vaatineen kilpailusuorituksen jälkeen ori näyttää lähinnä siltä, että se on vähän liiankin tyytyväinen tulokseen - rinta rottingilla kulkeva Rommi ei muistuta silloin tippaakaan sitä arkaa hevosta verryttelykentällä, etenkin kun hevonen pukittelee vapautuneesti päristellen.

Sukutaulu ja sukuselvitys

Isänisä: Pikimusta War of Rambo syntyi Saksan valtionsiittolassa suurin odotuksin. Ori jo kolmevuotiaana säväytti, läpäisten testit kirkkaasti, vieläpä loistavin arvosanoin. Ori pääsi menestyksestään huolimatta kilpailukentille vasta kuusivuotiaana, luonteeltaan hevonen kun ei ollut mikään helpoin. Suorastaan arvaamaton War of Rambo silti keräsi katseita puolelleen, hevonen kun oli rujon näköinen kaikkien arpien kera jotka se oli saanut orilaitumella. Hyvin nousujohtoisen uransa vuoksi tämä arpinen tapaus pääsi nopeasti myös laajemmin median tietoon, eikä ihmekään – jo kahdeksanvuotiaana War of Rambo kilpaili kansainvälisissä huippukilpailuissa, neljän tähden luokissa. Aikaluokissa tämä 175 cm korkea hujoppi ei pärjännyt, mutta sitäkin paremmin korkeushyppyluokissa. Vaikka War of Rambo oli lihaksikas ja massiivinen, silti se hyppäsi korkeiden muurien yli kevyesti. Ori olikin haluttua tavaraa jalostuksessa, mutta War of Rambo ei saanut paljon jälkeläisiä – sen ura loppui kesken traagisella tavalla, ori kun rysäytti kaatuessaan leukansa ja jalkansa poikki. Vain muutaman kymmen jälkeläisen saanut ori on suorastaan harvinaisuus!

Isänisänisä: Lihaksikas ja suurikokoinen Agorafobia Z muistutti varsaansa War of Ramboa suuresti, mutta siinä missä orin jälkeläinen herätti ihastusta jo varsana, ei Agorafobia Z ollut lainkaan yhtä suosittu. Ori oikeastaan näytti varsana vertauskuvallisesti rumalta joutsenelta, etenkin kun vielä kolmivuotiaana Agorafobia Z oli takakorkea ja hintelän oloinen. Se ei saanut hyviä rakennepisteitä vuotistesteissä, mutta hyppäsi yllättävän hyvällä tyylillä. Vasta viisivuotiaana Agorafobia Z kasvoi täyteen mittaan, ollen jopa 176 cm korkea tapaus. Musta hannover treenasi vielä kaksi vuotta lisää kotikentillä, kunnes se lähti kilpailemaan kotimaansa Saksan mestaruudesta niin sanottuna mustana hevosena. Agorafobialla ei ollut lainkaan kilpailukokemusta, mutta sitäkin enemmän kovan treenauksen tulosta kotioloissa. Ori sai jostain syystä kilpailuluvan, tehden suorastaan historiaa – nopea ja komea tapaus sai hopeaa. Tämän yllätyssijoituksen jälkeen Agorafobia Z kilpaili lukuisissa kilpailuissa, aina kansainvälisellä tasolla asti. Ori hyppäsi parhaimmillaan 150 cm:in rataa, ollen vieläpä erinomainen periyttäjä jalostuksessa.

Isänisänemä: Thunderstruck kuuluu yhteen suvun parhaiten menestyneisiin tammoihin, 168 cm korkea sopusuhtainen neito kun saavutti loistavia tuloksia niin rakenteensa kuin kilpailumenestyksensä vuoksi. Tummanruunikko sukkajalka päätyi lopulta yksityiselle yrittäjälle ollessaan vuoden vanha, eikä päätös ollut huono – siinä missä valtionsiittolan hevoset eivät saaneet tarpeeksi huomiota itselleen, Thunderstruck pääsi jo nuorena kilpailemaan melko korkeissakin luokissa esteratsastuksen saralla, kuten myös käymään näyttelyissä moneen otteeseen. Hannover oli erittäin nopea ja säpäkkä tapaus, joka ylitti esteen kuin esteen. Thunderstruck varsoi muutamaan otteeseen kilpailu-uransa aikana, mutta pääsi silti aina kohtalaisen nopeasti takaisin areenalle. Vielä 15-vuotiaana kilpaileva tamma tuntui saavuttaneen todellakin uskomattoman paljon, hevonen kun oli kaksinkertainen Saksan mestaruuden voittaja, vieläpä maajoukkueen jäsen sekä muutamassa kymmenessä kansainvälisessä startissa sijoittunut tapaus. Thunderstruck varsoi lopulta uransa loputtua viisi varsaa, kolme näistä ovat pärjänneet esteratsastuksessa.

Isänemä: Tummanpunarautias Nessaja ei ollut mikään suvun matriarkka, tamma kun oli rakenteeltaan oikeastaan ponimainen eikä hyppytyylilläkään hyviä pisteitä saatu. Vain 160 cm korkea Nessaja ei syntynyt tapojen mukaan Saksan valtionsiittolassa, vaan pienen maaseutukartanon tiluksilla. Hevonen toimi nuoruutensa niin peltotöissä kuin ratsuna, mutta auraa siitä ei juurikaan ollut vetämään - Nessaja veti herneet nenäänsä, mikäli se joutui vähänkään kivisempää rapakkoa kyntämään. Melkoisen siro tamma oli sitä vastoin lyömätön kylänsä laukkakilpailuissa, Nessaja kun oli nopea ja ketterä. Hannover ei silti koskaan käynyt missään näyttelyissä tai vuositesteissä, mutta se siitä huolimatta varsoi ihan kokeilumielessä ilmeisesti, olihan Nessaja hyväluontoinen tapaus. Yllätys olikin suuri, kun tamman ensimmäinen varsa pärjäsi 140 cm tasolla, päästen myöhemmin jopa muutamaan kansainväliseen luokkaan mukaan. Emälinjan nimellä Tiramisu on selvästi ollut vaikutusta, kun sen taidot ovat periytyneet muutaman sukupolven päähän. Nessaja sai lopulta yhteensä seitsemän varsaa.

Isänemänisä: Vaaleanrautias Nemesis ei ollut mikään ruudinkeksijä, mutta hevonen on jättänyt jälkeensä hyviä varsoja. Vain 161 cm korkea ori ihastutti myös nuorempana vuotistesteissä hyppytyylinsä vuoksi, mutta sen kapasiteetti loppui kesken 140 cm tasolle. Nemesis oli sentään rakenteeltaan korrekti ja sopusuhtainen, joten ori pystyi saavuttamaan näyttelymenestyksellä paikkansa tunnettujen vaikuttajahannoverien joukossa. Toki Saksan muotovalioksi kruunattu Nemesis sai myös muutamia sijoituksia ja jopa voittoja esteuransa aikana, mutta koska ori kilpaili vain kansallisella tasolla, ei se saavuttanut juurikaan mainittavaa menestystä. Nemesis lopettikin uransa jo ollessaan 10-vuotias, orin omistaja kun päätti siitää hevosensa täysipäiväiseksi jalostushevoseksi. Orin ensimmäiset varsat eivät hurmanneet nuorina lainkaan, mutta muutaman vuoden päästä Nemesiksen periyttämistaidot huomattiin. Muutama orin jälkeläisistä pääsi aina kansainvälisille kilpailukentille asti, suurin osa Nemesiksen varsoista kuitenkin nittivät menestystä aina syntymämaansa mestaruuksissa, korkeammalla kansallisella tasolla.

Isänemänemä: Vain vähän tietoa jälkeensä jättänyt Witch Holocaust ei ilmeisesti ollut mikään tunnettu tapaus lainkaan, hevonen syntyi keskinkertaisesta sukutaulusta keskelle köyhää maaseutua. Tamma toimi valokuvista päätellen auran edessä, mutta silti sen silmissä näkyi räväkkyyttä. Hevonen olikin kuulopuheiden perusteella selvästi piru koniksi, tamma kun aiheutti yhtenään ongelmia tilalla. Witch Holocaust oli kaunis mustanruunikko hannover, tosin rakenteeltaan hevonen ei ihan heti hurmannut. Siro ja hyvin muodostunut pää kenties jätti varjoonsa lyhyet jalat ja pitkän selän, tosin mitään parasta käyttöhevosta Witch Holocaustista ei tullut. Tamma on papereiden mukaan ottanut osaa kylän laukkakilpailuihin, joissa se oli keskiluokkaa. Estehevoseksi Witch Holocaustista ei ollut, vaikka se kuulemma hyppäsikin hyvällä tyylillä, vieläpä noin 130 cm korkuisten esteiden yli. Tilan monitoiminen hevonen varsoi vain kahdesti, sillä tammaa tarvittiin työntekoon. Mikään erityinen periyttäjä Witch Holocaust ei selvästi ollut, molemmat tamman varsoista kun olivat melkein prikuulleen emänsä kaltaisia, myös rakenteeltaan.

Emänisä: Itävallassa syntynyt, varsana Saksaan muuttanut Orthanc ei ollut varsansa tavoin mikään tunnetuin tapaus, hevonen kun edusti tyypillistä hieman raskaampaa hannoverien linjaa. Orthanc ei saanut nuorena vuotistesteistäkään hyviä tuloksia, vaikka hevosen hyppytyyliä jopa kehuttiin. Ilkeäluontoinen ja hermostunut ori ei luonteellaan hurmannut, mutta se alkoi yllättäen pärjätä kansallisella tasolla esteratsastuksessa. Ikää hevosella oli tosin tuossa vaiheessa jo 10 vuotta, joten pitkään Orthanc ei kerennyt esteradoilla pyöriä. Ori loi vajaan kahdeksan vuoden aikana uraa aina 140 cm tasolle asti, sijoittuen kerran pronssille Saksan mestaruuksissa. Näyttelymenestystä Orthanc kuitenkaan juurikaan saanut, ori ei ollut mikään kaunis vaikka olikin tasaisen musta, vieläpä 170 cm korkea. Kenties arkisen ulkonäkönsä vuoksi Orthanc ei ole jäänyt monenkaan kasvattajan mieleen, etenkin kun ori ei ollut mikään mitalikone. Silti Orthanc sai muutaman kymmenen jälkeläistä, joista muutamat ovat pärjänneet kohtalaisen hyvin joko este- tai kouluradoilla. Monipuolista perimää levittänyt Orthanc on yllättävän monen hevosen sukutaulussa!

Emänisänisä: Kauniin mustan värinen Piraña ei ole mikään kotitilallaan kasvanut raukka, vaan hevonen on itse asiassa ollut jatkuvasti liikekannalla. Orin emä muutti kantavana Saksasta Espanjaan, mutta kaksikko ei kerinnyt kauan Iberian niemimaalla olemaan - ollessaan noin puoli vuotta, Piraña myytiin Italiaan, jossa se viihtyi pari vuotta. Ori hurmasi kauniin päänsä ja pitkien jalkojensa vuoksi, säkäkorkeuttakin löytyi kiitettävät 170 cm. Lupaavan oloinen Piraña ei kuitenkaan oleskellut tässäkään maassa pidempään, vaan se pääsi Alankomaihin. Siellä isoin merkein varusteltu ori kilpaili parin vuoden ajan, 140 cm tasolla. Piraña oli tasokas ja kyvykäs ori, tosin se saattoi pudottaa herkästi ratsastajien virheiden vuoksi. Vaativa ja kärttyisä ori oli hieman liian vaikea silloiselle omistajalleen, joten Piraña myytiin vieläkin eteenpäin - tällä kertaa Belgiaan. Seuraavat viisi vuotta olivat nousujohteisia, ori kun teki mukavan uran aina 150 cm tasolle asti. Kilpailu-uransa loppupuolella Piraña muutti Saksaan, jossa se vietti eläkepäiviään pelkästään jalostuskäytössä. Periyttäjänä ori ei ole kuitenkaan ollut kummoinen tapaus.

Emänisänemä: Day & Age oli oikeastaan melkein siippansa vastakohta, tamma kun polveutui hieman vanhemmasta ja raskaammasta hannover-suvusta. Hevonen ei ollut mikään edustavin tapaus, Day & Age kun oli vain 160 cm korkea ja silti melko vankka. Hieman pitkäselkäinen tamma kävi kantakirjauksessa, saaden tulokseksi kolmospalkinnon. Hevonen sopeutui kohtalaisen hyvin tilan töihin, ollen oikeastaan enemmän kärryjen edessä kuin satula selässään. Vakaa ja rauhallinen Day & Age oli luotettava tapaus säällä kuin säällä, hevonen kun ei ollut luonteeltaan mikään hermostunut kilpahevonen. Tamma on kenties tuonutkin sukutauluun rauhallisuutta omalta osaltaan, vaikka mitään merkittävää Day & Age ei olekaan tehnyt. Tummanruunikko tamma varsoi melkein kymmenen kertaa, yllättävän hyvällä menestyksellä. Day & Agen kymmenestä varsasta viisi aloittivat uransa esteratsastuksen parissa, osa jopa yllättävän menestyksekkäästi. Jäljelle jääneet viisi tapausta eivät olleet kenties mitään tähtihevosia, mutta sitäkin tasokkaampia tapauksia luonteiltaan. Day & Age on myös periyttänyt emänsä kautta hyvää rakennetta.

Emänemä: Erikoisen värinen Avon Lady syntyi ja kasvoi Saksassa, koko elämänsä samalla tilalla. Ruunivoikko tamma ihastutti jo nuorena rakenteensa puolesta, hevonen kun oli siro ja sopusuhtainen. Hieman pitkäjalkainen hevonen ei tosin ollut peltotöihin mikään paras vaihtoehto, varsinkaan kun Avon Lady kärttyisen luonteensa vuoksi ei soveltunut rankkaan työhön. Hieman vihaisesti muihin hevosiin ja ihmisiin suhtautuva tamma tosin vietiin nuorena useisiin näyttelyihin, Avon Ladyn uran huipentuma on sen KTK II -arvonimi. Lopun elämäänsä tamma vietti tilalla ratsuna, hevonen oli kuulemma erinomaisen nopea ja varmajalkainen. Sukunsa puolesta Avon Ladystä olisi ollut vielä parempaan, varsinkin kun emälinjan tamma Northern Light on tunnettu hyvästä periyttämistaidosta sekä ylipäätään kilpailusuorituksista. Avon Ladystä ei silti tullut koskaan hyppääjää, hevonen kun ylitti yksittäisenä vain 130 cm esteitä. Tamma käytännössä vain varsoi elämänsä ajan, hevonen saikin 13 tervettä varsaa. Etenkin Avon Ladyn tammajälkeläiset ovat ilmentäneet hyvää potentiaalia esteradoilla, myös kenttäkilpailuissa.

Emänemänisä: Upea ruunivoikko Azrael oli ehdottomasti mahtava ilmestys, hevonen kun oli selkeästi saanut paljon täysiverisen isänsä piirteitä. Siro ja jopa 170 cm korkea ori syntyi Isossa-Britanniassa, mutta nuorena siirtyi Alankomaihin. Azrael aloitti uransa varovaisesti matalilla esteratoja nuoren ratsastajansa vuoksi, mutta eräissä kilpailuissa katsomossa ollut tunnettu nuorien hevosten kouluttaja päätti tarjota orista ison pinon rahaa. Tavattoman korkean kauppasumman kera Azrael siirtyi Saksaan, jossa se pääsi kunnolla mittaamaan taitojaan. Suurikokoinen ori kilpaili uudessa kotimaassaan vain kerran 130 cm luokassa, sen jälkeen se siirtyi jo usean tähden 145 cm luokkiin. Azrael ei ollut silti kaikista sopivin hevonen uusintaluokkiin, mutta se pärjäsi hyvin nykyisellä tasollaan. Rohkea ja energinen ori herätti huomiota niin värinsä kuin kykyjensäkin vuoksi, varsinkin kun Azrael kilpaili muutaman vuoden ajan kansainvälisissä kilpailuissa Keski-Euroopassa seikkaillen. Täysipäiväiseen jalostuskäyttöön ori siirtyi vasta 17-vuotiaana, saaden vielä lukuisasti jälkeläisiä. Azrael on tunnettu ja yleinen, mutta sitäkin laadukkaampi nimi!

Emänemänemä: Shanja ei ulkonäöllään hurmannut. Tamma oli aivan tavallisen näköinen punaruunikko, vailla mitään merkkejä. Hevonen ei ollut edes rakenteeltaan sopusuhtainen saati sitten kaunis, Shanjan selkä kun oli aivan suora ja jalat huonosti kulmautuneet. Pippurisen luontoinen otus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin oloneuvos, sillä piirteistään huolimatta Shanja oli todella menevä tapaus. Hevonen eli koko elämänsä pienellä saksalaisella tilalla, jossa sen hyppylahjat huomattiin jo varhain. Ympäröivässä maalaiskylässä tunnettiin laajasti tamman taidot, varsinkin kun hevonen voitti joka vuosi kylän estelaukkakisat. Osanottajien määrä oli yllättävän suuri, myös läheisen kylän hevoset osallistuivat. Tuohon aikaan ei juurikaan hieman köyhemmillä maalaisseuduilla ollut rataesteitä, joten Shanja loikki lähinnä yli luonnonesteistä. Vain 162 cm korkea tamma on kuulopuheiden mukaan hypännyt yli kuohuvasta, pelottavan leveästä joesta, laukaten vielä monta kilometriä kotiin. Nopea ja hyppykykyinen hevonen varsoi vain kolmesti, se kun sai neljännellä kerralla infektion ja kuoli synnytyksen yhteydessä.

Jälkeläiset ja jalostusinfo

Rommin värin genotyyppi on EeAA, joten fenotyypiltään yleisin jälkeläisten väri on ruunikko (75 %). Jälkeläisissä esiintyy myös rautiasta (25 %), mutta mustaa ei lainkaan. Ori periyttää myös muita ominaisuuksia, kuten herkkää luonnetta sekä hyvää hyppytyyliä.

Menestyneet : VIR MVA Ch Wincare's Cortana ERJ I YLA1 KTK III, Gae Bolga PB ERJ I KTK II, Raison W! ERJ I YLA3, Nashira W! ERJ II

Kilpailukalenteri

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Indis de Rais kilpaili pääsääntöisesti 140 - 160 cm -luokissa

Valmennukset ja päiväkirja

  Lue Rommin päiväkirjaa

29.08.2011 - Valmentajana Ibbe - Taso 160 cm
"Siro mutta komea ori tanssahteli kentänlaidalla saapuessani sitä valmentamaan. Esteet oli järjestelty siistein välein pitkin kenttää, ja rata oli enemmän tai vähemmän vaativan näköinen. Tiesin kuitenkin, että Indis de Raisilla olisi kapasiteettia rataan, kunhan ratsastaja osaisi hallita sitä. Olin kuullut, että ori oli varsinainen villivarsa, mutta alkuverryttelyn jälkeen sain nähdä asian todellisen aidan. Sinä olit huiman taitava, ja suoritit hypättäväksi ohjeistamani kolmen esteen sarjan täysin moitteettomasti, vaikka Rommi kävikin jo heti kuumana allasi. Kun pyysin teitä siirtymään raviin, Rommi päätti pistää kapinan pystyyn, ja se koetti rikkoa laukaksi useampaan kertaan tähdätessänne lävistäjällä olevalle 140 cm trippelille. Pyysin tekemään pienen voltin ennen lävistäjää, ja sitten pienin pidättein auttamaan Rommia pysymään ravissa, kunnes sille annettiin selkeä lupa siirtyä laukkaan. Hyppy onnistui huonosta alusta huolimatta.
- Kun Rommi kerta on jo noin virkeä, koetetaan tehdä paljon loivia kaarroksia hieman rauhoittamaan tahtia, kerroin ratsastajalle, samalla ohjeistaen tämän toisen pitkän sivun laine-esteen luo, jonka olin korottanut jo 160 sentin korkuiseksi. Ohjeistin myös, että jos vauhti käy liian huimaksi, on paras tehdä muutamia pieniä voltteja muun muassa kulmiin.

Rommi hyppi pian täysin kapinoimatta sille tarjottuja esteitä, vaikka muutamissa lähestymisissä oli hieman moittimista. Pyysin teitä suorittamaan lyhyen radan molempiin suuntiin laukaten. Olin kohottanut radan kaikki esteet jo 160 cm korkuisiksi. Kolmen-esteen sarja, trippeli, laine, okseri ja pysty… Rommi liikkui oikein hienosti ja sai molempiin suuntiin radat sujumaan ilman pudotuksia. Kyllä sitä kapasiteettia tosiaankin löytyi!"

12.08.2011 - Valmentajana bill - Taso 160 cm
"Valmennuksen painotus oli tänään epäilemättä hevosen hallinta, sillä tuntui hieman siltä, että Rommi käyttäytyi ennemminkin pikkuvarsan tavoin eikä niin kuin omanarvontuntoisen estehevosen olisi kuvitellut käyttäytyvän. Teimmekin siis aluksi ihan perusharjoitusta puomien ja pienen ristikon kanssa. Tulitte valintasi mukaan vaihtelevasti ravissa tai laukassa suoraan (tai tarkoitus oli tulla suoraan, mutta Rommi tuppasi hieman kiemurtelemaan) kohti estettä, mutta pysähdyitte ennen sitä ja kävelitte rauhassa yli. Tai se oli tarkoitus, mutta aluksi Rommi vain juoksi eteenpäin ja siksi jouduin komentamaan teidät ympyrälle, jotta sait orin hallintaan. Muista istua tiiviisti satulaan ja pidättää myös istunnalla oikein jämäkästi. Jatkoimme harjoitusta kumpaankin suuntaan ja kun se sujui, siirryimme isommille esteille. Tehtävänä olivat sarjat, joita olin koonnut maneesiin teitä varten kaksin kappalein. Ensimmäinen sarja koostui kahdesta pystystä ja yhdestä okserista. Toinen sarja sen sijaan pystystä ja okserista. Tarkoituksena oli tulla rauhallisesti esteille, hypätä ne keskeltä ja ennen kaikkea hallita hevosen askeleen pituutta niin, että se mahtui annettuihin väleihin. Rommi tajusi tehtävän ytimen, eikä sinullekaan tarvinnut montaa kertaa selittää. Muista istua lähellä satulaa aina ponnistukseen asti, jotta pystyt kontrolloimaan tahtia paremmin. Hyppytyyli on hyvä ja hypyt sujuvat kunhan olet itse mukana, etkä jätä kaikkea Rommin vastuulle. Lisää rauhallisuutta ja vakautta suoritukseen, niin tyyli on jo heti parempi!"

11.06.2011 - Valmentajana kitta - Taso 140 cm
"Diamontella oli tänään ratsuna jo koko valmennusjakson ajan hienosti työskennellyt Rommi. Suuri puoliveriori oli tänään selvästi rauhallisella tuulella, ja se ravasi heti alkuverryttelyssä hieman hitaan oloisesti. Pyysin ratsukkoa tekemään paljon temponvaihteluita, jotta Rommi olisi kuulolla, ja koko ajan valmis uusiin haasteisiin. Nopean alkuverryttelyn jälkeen aloimme hyppäämään. Ensin teimme muutamia verryttelyhyppyjä erikokoisille ja -näköisille esteille. Muurilaatikot, lainepuomit ja portit sujuivat kuin vettä valaen, eikä ratsukon yhteistyössä ollut mitään moittimista. En antanut hienosti toimivien ratsukoiden hypätä liikaa verryttelyyn, koska edessä oli vielä suhteellisen raskas rata, jossa saattaisi helposti väsyä. Nostin erästä okseria vielä hieman, jotta kaikki saisivat ottaa muutaman isomman hypyn. Diamonte ja Rommi ylittivät okserin hienosti isolla ilmavaralla. Toisella kerralla sujui yhtä hyvin. Ainoa parannettava seikka olisi Diamonten käsi, joka saisi olla hieman paremmin isoissa hypyissä mukana. Itse esterata sujui Diamontella ja Rommilla myös hyvin. Rommi hyppäsi kaikki esteet yhtään temppuilematta, ja ratsastaja vaikutti olevan itsekin hieman ihmeissään, kun minkäänlaisia ongelmia ei ollut. Diamonten täytyy vain muistaa pitää tasainen ja pehmeä käsi, eikä ratsastaa oria taaksepäin esteen juuressa. Pohkeet pysyivät koko ajan hyvin kiinni, kuten Rommin kanssa täytyikin pysyä. Valmennus sujui tämän ratsukon kohdalta hienosti, ja loppuverryttelyn ratsukko suoritti itsenäisesti."

08.06.2011 - Valmentajana gee - Taso 140 cm
"Valmennuksen aluksi sain pidellä villiä orhia paikallani ja pelkäsin kyllä hiukan henkikultani puolesta kun ori yritti pureskella ruumiinosiani. Lopulta pääsitte kiertämään uraa ja ori riehui ilmeisesti hyvinkin tyypilliseen tapaansa. Sait tehdä sen kanssa todellakin töitä jotta se kulki suunnilleen oikein päin ja sen pää oli koko ajan heilumassa kun vähääkään koski ohjiin. En tiedä olisiko ihan älytöntä kokeilla orille jotain kuolametonta suitsimallia, jos se vähän rauhoittaisi, en tiedä. Alkuun hypättiin matala kolmen sarja, orin häntä pyöri vinhasti ja pitkät jalat sojottivat hiukan sinne tänne kun se rynnisti esteistä yli. Määräsin teille itsenäisiä kokoamisharjoituksia laukassa siksi aikaa kun muut hyppäsivät sarjan. Seuraavaksi vuorossa oli rata, jossa oli kaksi kolmen sarjaa, kahden sarja sekä okseri. Rommi keskittyi esteisiin nyt hiukan paremmin ja sarjat sujuivat, kun olit varautunut myötäämään reilusti etkä juuri yrittänyt vaikuttaa orin askeleisiin. Okserille ori kielsi ja oli lähellä etteikö ratsastaja olisi tippunut, olit ilmeisesti ottanut tiukassa mutkassa vähän liikaa suusta kiinni. Korotin esteet 140 cm asti ja nyt pyysin sinua enemmän ratsastamaan istunnalla Rommin askelia lyhyemmäksi. Kun se on noin ärhäkällä päällä, askel pitenee helposti ja ponnistukset menevät vaarallisen lähelle estettä. Istuitkin paremmin satulaan, mutta myös ohjastuntuma taisi kiristyä samalla huomaamatta, sillä ori temppuili esteiden välillä minkä ehti. Kolmannella ratakerralla muistit paremmin herkän käden ja Rommi hyppäsi edelleen vauhdikkaasti mutta vähän vähemmän temppuillen. Valmennuksen lopuksi ori oli aivan hikinen kaikesta riehumisesta, mutta kyllä se sivussa esitteli myös todellisia taitojaan!"

07.06.2011 - Valmentajana Matilde - Taso Helppo A
"Aloitimme tunnin pääty-ympyröillä ja tehtävänä on kääntää ratsun takaosa ympyrältä ulos. Verryttelitte mainiosti tehden pysähdyksiä ja ori oli herkällä ja kuuliasella tuulella. Ympyrällä pyysin sinua kuitenkin lyhentämään ohjaa sillä ori pääsi sinulta vasemmalta lavalta herkästi karkuun. Käytä myös enemmän pohjetta sillä ori on notkea kaulastaan joten herkästi menee virkkuukoukuksi eikä tee työtä koko selällään. Tulitte pitkältä sivulta ensimmäistä avoanne ja pyysin taas sinua pitämään ulko-ohjan erittäin hyvin tuntumalla ja käyttämään pohjetta. Potkaise kerran jos se temppuilee! Hyvä, paremmin meni. Seuraava avo oli jo huomattavasti parempi. Sulkutaivutuksessa jouduin pyytämään että johdat hieman ulkokättäsi ulos ja pidä sisäpohje kiinni enemmän ja sitten vasta taivuta ulkopohkeella. Seuraavaksi teitte saman ravissa. Istu itse hieman syvemmälle satulaan ja nojaa taaksepäin jotta orin tasapaino pysyy kohdallaan. Hevosta kootessasi, istu hieman syvemmälle satulaan ja pidä kädet alhaalla ja pyydä pohkeilla eteen. Pieni puolipidätys, hieman enemmän, jottei ori karkaa altasi. Kokoaminen meni hyvin ja oli selvästi orille hieman raskaampaa hommaa joten kotiläksynä kokoamisen harjoittelemista!"

06.06.2011 - Valmentajana jette - Taso 140 cm
"Diamonten ratsu Rommi kävi koko valmennuksen ajan erittäin kuumana, joten lähestymisharjoitukset tekivät sille hyvää. Rommin kanssa keskityttiin eritoten siihen, että se tulee esteille rauhassa eikä rynnäten. Sillä oli tapana ponnistaa aivan liian kaukaa ja ratsastajan tasapaino tuli testatuksi moneen otteeseen orin loikilla. Loppua kohden kun Rommi oli saanut suurimmat energiansa putettua, lähestymisistäkin tuli rauhallisempia. Kokonaisuudessaan Rommi on oikein mukavalta vaikuttava ja energinen ori, joka on varmasti omiaan uusintaradalla aikaa ratsastaessa!"

13.11.2010 - Valmentajana Kaisu - Taso 160 cm
"Saavuin tällä kertaa ajoissa maneesiin ja heti vastaan hyppäsi tumma ori silmät pyörien. Sen perään se kuitenkin jatkoi etenevässä liitoravissa kaula kaarella. Vaikka ratsukon meno näyttikin hiukan hevosen määräämältä, oli se silti ihanan lennokasta ja jokseenki tasaista. Siirtelin paria estettä osissa ja Rommi leikki säikähtelevänsä tätä tekemällä käynnistä ihmeellisiä loikkahyppyjä. Lämmittelyt oli jo ratsukko hoitanut, joten esteet aloitettiin hiukan pienemmillä, vajaalla metrillä. Tasainen rummutus ei ollut niin tasaista, kun Rommi kiihdytteli ennen estettä. Se ylitti kyllä nätisti "pikkuesteen" ja jatkoi hiukan päätään viskoen. Nostin estettä ratsukon tasatessa laukkaa ympyrällä. Se rauhoittuikin aina hetkeksi, mutta kun este tultiin uudestaan, vauhti kiihtyi takaisin. Tällä kertaa laukka vaihtui muutamaan otteeseen lähestymisen aikana ja hyppy oli mielenkiintoisen vino. Kun seuraava kerta sujui paremmin Rommin laukatessa omaa vauhtiaan, oli aika jatkaa vähän isommille esteille. Nostin muutaman okserin ja pystyn noin 160 cm korkeuteen. Ratsukko haki aluksi laukkaa ympyrällä, mutta Rommi oli eri mieltä ja heitti päänsä ylös ja puri kiinni kuolaimeen. Se rynnisti esteelle ja kun se oli jo lähtenyt hyppyyn, vaihtui suunta yllättäen esteen ohi. Onneksi Diamonte pysyi selässä ja rata tultiin kokonaisena ilman ongelmia. Rommi tosin laukkasi liian kovaa ja vaihtoi laukkaa ihan ihme paikoissa. Se ei kuitenkaan rynninyt esteiden yli, vaan sai askeleet sovitettua hyvin. Kieltojakaan ei tullut enempää ja pukkeja ei nähty yhtään kappaletta. Kaikin puolin ihan siististi hyppäävä herra, joka ei kuitenkaan kuuntele ihan kaikissa asioissa ratsastajaansa."

12.11.2010 - Valmentajana yukitora - Taso 140 cm
"Saavuin Madagaskarin kuumuuteen kentälle hieman myöhässä, ja olit sillä välin ehtinyt jo lämmitellä selvästi intoa pursuavan Rommin. Pyysin sinua työstämään ensin hieman kouluratsastusta, jotta saisit komean mutta jo valmiiksi kuumuneen orin hieman enemmän kuulolle ja rauhallisemmaksi. Pohkeenväistö ja temponvaihtelutehtävät rauhoittivat herraa hieman, ja pyysin teitä hyppäämään aluksi muutaman kavaletin. Niitä hypätessään Rommi oli hyvin kuulolla, ja aloinkin pystyttämään radalle pitempää esterataa, johon kuului monenlaisia erilaisia esteitä, jotka eivät kuitenkaan olleet mittavan korkeita - korkeintaan 140 senttiä korkeita. Rommi ei meinannut pysyä nahoissaan nähdessään minun pystyttävän esterataa, ja pyysin sinua vielä rauhoittamaan sitä ennen radan hyppäämistä kouluratsastuksen parissa. Se oli kuitenkin melko hyödytöntä, sillä lähtiessäsi orin kanssa hyppäämään rataa se ampaisi matkaan kuin raketti, ja tykitti esteradan läpi kuin katujyrä. Puomeja ei tippunut, mutta huomasin, että Rommilla ei selkeästikään ollut tänään oikein hyvä päivä. Pysyit sen selässä loistavasti siihen nähden, miten ori säntäili silmät muljahdellen radalla. Radan loppupuoliskolla Rommi kuitenkin hellitti jyräämisensä, ja sait sen paremmin haltuun. Hypätessänne rataa uudestaan ori kuunteli hieman paremmin, muttei kuitenkaan työskennellyt aivan täysillä. Loppuverryttely sujui kuitenkin rennoissa merkeissä, ja kokonaisuutena suoritus ei ollut aivan kehno, vaikka orilla paha päivä olikin."

25.08.2010 - Valmentajana Hantsu - Taso 140 cm
"Lämmittelitte uralla Rommin kanssa, minun saapuessa vihdoin paikalle. Rommi oli upea ori, ja henkäisin syvään nähdessäni sen. Mutta löpinät sikseen. Kun olitte lämmitelleet, suuntasitte kentän keskelle pystyttämälleni esteradallle. Rommi laukkasi innokkaasti, tasaisesti ja päätään heitellen metriselle pystyesteelle ja katselin sen menoa ihastellen. Ori loikkasi helposti esteen yli ja jatkoi matkaa seuraavalle. Sen räjähtävän voiman oikein näki sitä katsellessa. Seuraava este oli kahden aidan sarja, korkeuksiltaan 120 ja 110 cm. Ori pomppi ne kuin vettä vain ja niin se teki loppujenkin esteiden kohdalla. Oli 130-senttinen okseri, pieni ristikko ja 140-senttinen muuri. Viimeisellä, eli muurilla, orin jalka melkein hipaisi estettä mutta ei kuitenkaan. Sitten se laukkasi vielä kaula kaarella eikä tahtonut hidastaa, joten laukkasit sillä vielä voltteja ennen kuin hidastit raviin ja käyntiin."

18.08.2010 - Valmentajana Karolin. - Taso 160 cm
"Tulit maneesiin oriisi kanssa, ja aloit laittelemaan sitä valmiiksi. Sillä aikaa minä mietin esteitä. Kun olit valmis, pyysin sinua menemään alkukäynnit. Niitä kävellessänne minä laitoin aluksi ihan pari kavalettia, mutta raahasin kentälle myös muutaman tolpan. Nostaessasi ravin ja käännettyäsi Rommin kavaleteille ori innostui heti, ja sinulla oli vaikeuksia pidätellä sitä. Rommi kuitenkin meni kavaletit kauniisti, vaikkakin aika nopeassa temmossa. Laitoin teille aluksi 80 cm yksittäisesteen, jonka muutin myöhemmin trippeliksi. Hyppäsitte molemmat upeasti. Muutin esteitä hiukan, ja korortin niitä 100 cm. Tällä kertaa Rommi hiukan tiputteli hypätessään väärästä kohdasta, mutta seuraavalla kerralla korjasit asian hyvin. Laitoin pari estettä kaarevalle uralle. Korkeutena 100 cm edelleen. Teillä oli aluksi hiukan ongelmia hypätä toinen este keskeltä, mutta myöhemmin se onnistui. Laitoin esteitä isoksi radaksi, korkeutena jokunen 160 cm. Rommin vielä tiputtellessa monia esteitä, madalsin rataa 140 cm. Nyt Rommi hyppäsikin jo hienosti. Löysitte oikean ponnistuskohdan, oikea tempo, Rommi piti jalkojaan oikein sekä sinä myötäsit osaavasti. Lisäsin radalle aika pitkän trippelin, jolla Rommi pari kertaa kielti, mutta sait sen kuitenkin menemään. Korotin kaikkia esteitä jälleen 160cm, ja tällä kertaa Rommi kauniisti. Laitoin vielä pienen esteen teille, jonka hyppäsitte viimeiseksi esteeksi."

15.08.2010 - Valmentajana Takku - Taso 150 cm
"Ulkona rajunilman raivotessa tapasimme maneesissa. Olin jo koonnut muutamia oksereita ja sarjoja ympäri maneesia, kun saavuitte paikalle. Rommi tuntui olevan ihan yhtä kotonaan suljetussa tilassa, kuin kentälläkin. Aloitte verrytellä ja ori kulki sujuvasti ja reippain askelin, selvästi innoissaan tulevasta hyppytuokiosta. Kun saavuitte ensimmäisen kerran pystylle, sen korkeus oli vaivaiset 100 cm. Kun tulitte toistamiseen, olin nostanut esteen 120 cm. Jatkoitte hyppäämistä parin okserin kanssa, jotka nostin heti alkuunsa melko korkeiksi. Tänään harjoittelimme hieman ajan ratsastamista, eli nopeuden saavuttamista. Usein radalla ollessa pienikin tempon lisäys ja pari askelta lyhyemmän tien valitseminen voi säästää tärkeitä sekunteja. Koska Rommi on ketterä ja nopea, harjoitukset sujuivat hienosti. Aluksi ratsastitte suuremman tien nopeammalla tempolla, mutta seurravaksi pyysin sinua oikomaan hieman ja tulemaan toisen esteen sisäpuolelta, sillä uskoin Rommin taipuvan siihen käännökseen. Näin kävikin ja tulitte paljon nopeammin pienen radan jonka olin laittanut. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitettiin turhaan vitkasteluun, jokaisessa kohdassa missä vain oli mahdollista, ratsastit eteen. Rommi liikkuikin mielellään ja vastasi nopeasti antamiisi apuihin. Valmennus meni todellla hyvin. Kunnostauduitte hienosti aikaisemmista kerroista ja yhteistyönne alkaa löytämään uomansa. Rommi on tehokas ja notkea hevonen, jonka kanssa ei tarvitse pelätä pienen tien ratsastamista."

11.08.2010 - Valmentajana Takku - Taso 150 cm
"Kun saavuitte verryttelevältä maastolenkiltä kentälle, katselin ilahtuneena tätä komeaa ratsukkoa. Tällä kertaa yhteistyönne tuntui sujuvan hyvin heti alusta alkaen, ero oli huomattava viime valmennukseen verrattuna. Ori liikkui nätisti juuri sitä vauhtia kuin pyysitkin, eikä temponut päätään, toisin kuten se joskus tekee turhautuneena. Myös ensimmäiselle esteelle tultaessa ori oli selvästikin käsissä, eikä askel nopeutunut ollenkaan. Myötäsit hyvin ja huomasin heti, että olette harjoitelleet kovasti. Hevosen - kuten ei ratsastajankaan - epäröinnistä ollut tietoakaan! Nostin verryttely esteen samalle tasolle muiden esteiden kanssa, eli noin 140 senttiin. Meillä oli pieni harjoitusrata kentällä, johon kuuluin 5 estettä. Helpot tiet, mutta tänään yrittäisimmekin saada aikaiseksi vain hyvän suorituksen. Kirkkaanvärinen pystyeste kiinnitti Rommin huomion ehkä hieman pidemmäksi aikaa kuin olisi ollut suotavaa, josta seurauksena ylin puoli tippui. Seuraavalla kerralla sait orin hienosti kuuntelemaan sinua ja keskittymään paremmin ylittämiseen. Muillakaan kerroilla ei tullut enempää pudotuksia. Koska Rommi esiintyi todellakin edukseen, päätin laittaa teille vielä lopuksi pari korkeampaa estettä, jotka voisitte hypätä ihan huvin vuoksi. Nostin kirkkaan pystyn ja sitä seuraavan okserin molemmat 150 senttiin. Tulitte melkoisella vauhdilla esteille, mutta eipä noita ihan kävelyvauhtia ylitettäisikään. Rommi oli selvästi mielissään päästyään hyppimään hieman kekisttymistä ja taitoa enemmän vaativia esteitä. Mielestäni olette pari, jolla on mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuudessakin hyvin. Toimitte oivasti yhteen, eikä suuria virheitä tunnu sattuvan."

09.08.2010 - Valmentajana Takku - Taso 140 cm
"Heti kentälle tullessaan ori vaikutti suhteellisen kuumalta pakkaukselta, jonka pidättelyssä voisi olla haastetta. Kun verryttely sujui yllättävän hyvin, olin ihmeissäni. Ajattelin orin olevan lennokas ja erittäin energinen, mutta sen sijaan ori asteli korkein askelin, pää hieman pystyssä, mutta silti täysin ratsastajan määrämää vauhtia. Tullessanne ensimmäiseen hyppyyn, ori ponnisti yllättäen kaukaa. Sinulla oli melkoisia hankaluuksia pysyä kyydissä, sillä et osannut ollenkaan odottaan oin valtavaa hyppyä. Totesit, ettei se ole ollenkaan Rommin tapaista. Sysäsin taka-alalle kummastukseni orin normaalista poikkeavasta käytöksestä, mutta seuraavassa hypyssä ilmaantui jälleen ongelmia; olit hieman varautuneempi ja luulit orin lähtevän hyppyyn taas liian aikaisin. Kun Rommi huomasi sinun olevan jo hyppäämässä, päätti herra sitten kieltää kokonaan. Äkkijarrutus hieman ennen estettä ja tumpsahdit kauniissa kaaressa jaloillesi maahan. Onneksi ei sattunut mitään, mutta orin käytös kummastutti. Yritin neuvoa parhaani mukaan ja saada yhteistyönne toimimaan, kuten ennen kesälomaa. Seuraavassa hypyssä odotit paremmin hevosta ja ori odotti sinua. Hyppy oli onnistunut. Tätä seuraavat hypyt sujuivat mallikkaasti, eikä alun ongelmia enää ollut. Hyppäsitte kivasti 120 cm korkuisia esteitä, jotka myöhemmin nostin 140 senttiin. Loppuverryttelyssä ori oli aivan puhki, eikä olisi millään jaksanut ravata kunnolla eteen. Mielestäni aluksi ilmassa oli selvää kesäloman jälkeistä vieraantumista, mutta loppuakohden yhteistyönne parani todella paljon. Uskon, että tiukalla treenaamisella toimitte hyvin yhdessä!"

06.08.2010 - Valmentajana Emmi N. - Taso 140 cm
"Tuttu Härdellin pihapiiri odotti teitä jälleen estevalmennuksen parissa. Rommi astui innokkaana kesäiseen aamuun ja hörähteli innokkaasti autosta peruutellessaan. Olittekin nopeasti valmiita ja Rommi loikki pirteänä kentällemme. Alussa ongelmia ei ollut, toisin kuin edelliskerralla. Pelasitte tänään hyvin yhteen ja Rommi ei ollut tavanomaisella vittumaisella tuulellaan. Alkukäynnit se käveli pitkin ohjin kaula pitkänä, askel vähän löntystävänä mutta ei kuitenkaan laiskana. Annoit orille vähän pohkeita ja se lähtikin saman tien kävelemään reippaammin, nyt hieman ohjia lyhentämällä. Koska Rommi oli ennennäkemättömän hyvällä tuulella, päätin että tänään hypittäisiin sen maximi korkeutta esteillä ja harjoiteltaisiin tiukkojakin käännöksiä esteille ilman kieltoja. Hetken kevyen ravin köpöttelyn jälkeen pyysin teitä vähän taivuttelemaan volttien, avojen ja sulkujen kanssa jotta Rommi ei varmasti jäisi jäykäksi vaan lämpenisi oikein kunnolla ja kuuntelisi myös vaikeimmillakin esteillä. Kun olitte mielestäni valmiita, pystytin 140 senttisen esteen kentälle. Aluksi este otettiin ihan suoraan, Rommi pidensi rohkeasti askeltaan ja hyppäsi täydellisesti esteen yli suunnilleen keskeltä. Seuraavaksi kuitenkin harjoittelimme tämän esteen kanssa tiukkoja kaarroksia esteelle. Aluksi Rommi ei tykännyt ajatuksesta ollenkaan, vaan kielsi juuri ennen hyppyä. Diamontilla oli vaikeuksia pysyä selässä, mutta onneksi tasapaino korjasi tilanteen eikä loukkaantumisia sattunut. Kun Rommi lopulta tajusi idean, korotin esteen 160 senttiseksi. Yksittäisenä Rommilta se meni hyvin. Vähän se tuntui puhkuvan ja ponnistavan äärirajoille asti, mutta hyvin se meni. Päätin lopettaa valmennuksen onnistuneeseen hyppyyn ja lähdimme maastoon hetkeksi rentoutumaan sekä raikastautumaan pulahtamalla Härdellin läheiseen ns. lätäkköön."

04.08.2010 - Valmentajana Emmi N. - Taso 120 cm
"Kun Rommi tepasteli kentän suuntaan, tiesin että tämä valmennus ei tulisi sujumaan ihan mutkitta. Ori steppaili pitkin kentälle johtavaa tietä ja mulkoili ympärilleen epäileväisesti. Se ei selkeästi pitänyt poneja hälisevästä ympäristöstään. Ilma oli tänään erityisen painava ja sateisen tuntuinen, joten olin varautunut maneesiin siirtymiseen. Kenttä oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja hiekka juuri vaihdettu, joten en voinut hillitä hajuani pitää valmennukseni siinä. Kun käskin teidät kävelemään kaviouralle, Rommin mielipide lähdöstä oli vauhkot loikat ja silmien pyörittäminen. Se oli selkeästi hermostunut, eikä Diamonten ja Rommin yhteistyökyky ollut tänään ihan paras mahdollinen. Kummallakin oli selkeästi paha päivä. Kun lopulta sait orin hallintaasi, se ryhtyi nyppimään kuolaimia hermostuneesti. Päätinkin siis yrittää saada kummatkin rauhoittumaan rennoilla harjoituksilla. Nyt teidän oli pakko käyttää kaikki mahdollinen yhteistyökyky, ellei Diamonte sitten välttämättä halua lentää alas selästä. Ryhdyimme nimittäin tekemään tasapainoharjoituksia. Tiesin Rommin olevan erittäin herkkä, joten Diamonten oli oltava varovainen liikkeissään. Rommi ravasi ensin kenttää pitkin hermostuneena ja viskoi päätään välillä. Hetken rauhoittelun jälkeen uskalsin aloittaa harjoitukset. Käskin selässä hölskyvää tyttöä vaihtamaan ohjat eri käsiin, ohjaamaan Rommia ilman käsiä silmät kiinni, kiertelemään pitkin kenttää silmät kiinni ja lopulta pyysin teitä tekemään maailmanympäri matkan. Rommi oli yllättävän rento ja venytteli pitkää kaulaansa. Se vaikutti jo hieman positiivisemmalta, joten päätin, että nyt olisi aika ryhtyä hyppäämään.

  Rommi katsoi korvat hörössä, kun pystyttelin esteitä keskelle kenttää. Kolme estettä rakentui kentälle hetkessä, korkeuksilta 80cm, 100cm sekä 120cm. Rommi innostui oikein kunnolla ja jännittyi samalla vähän uudestaan, mutta ei niin pahasti kuin alkuvalmennuksesta. Ensimmäisellä hypyllä Rommi unohdi pidentää askeltaan ja hieman epäilevänä hyppäsi esteen ylitse. Sen olis itehnyt mieli kieltää, mutta matalan korkeuden vuoksi se onnistu hypyssään. Käskin Diamontea antamaan Rommille enemmän ohjia, sillä automaattihyppääjänä Rommi osaisi miltei kokonaan itse hommansa. 100 senttimetriä onnistuikin hyvin. Rommi pidensi askelta ja hörisi innokkaasti esteen tullessa sen retille ja hyppäsikin sen kunnialla kunnon välillä. Kun myös 120 senttinen este oli ylittynyt kunnialla, päätin lopettaa valmennuksen siihen. Rommi sai lopuksi kiitokset niin minulta kuin Diamonteltakin!"