Naisilta kielletty: teekkarimiesten kerhot kukoistavat, ja tämä nainen vaatii muutosta
Viime perjantaina Lotta Aarikka, 28, suuttui.
Aarikan ystävä kirjoitti Facebookissa nähneensä naispuolisen teekkarin kaupittelevan vappulehteä kaupungilla. Ystävä mietti, pääsevätkö naiset jo kirjoittamaan lehtiin vai edelleen vain myymään niitä.
Teekkareiden kaupittelemien vappulehtien taustalla toimivat Sitsimiesliitto ja Luolamiehet. Ne ovat salaseuroja, joiden jäseniksi pääsevät vain miehet.
Aarikka tiesi, että nykyisin naiset jo hyväksytään vappulehtien toimituskuntiin.
"Kun kommentoin asiaa Facebookissa, paikalle ilmaantui ilmeisesti vanha luolamies-aktiivi, joka alkoi rummuttaa, että nyt pitäisi heti lopettaa kaikenlainen "negistely" ja olla tosi kannustava, tässähän kun on menty niin valtavia harppauksia eteenpäin kun naiset on päästetty kirjoittamaan lehtiin", Aarikka kertoo.
"Mulla paloi käämi, koska mielestäni tämä asia on objektiivisesti todettavissa epäoikeudenmukaiseksi toiminnaksi noin puolessa sekunnissa. En ymmärrä, miten sellaisen vääryyden korjaamiseksi tarvitsisi niin helvetisti kannustaa."
Niin Aarikka kirjoitti blogitekstin otsikolla "Miten Otaniemi teki minusta feministin". Siinä hän kertoo, miten Porissa syntynyt ja Turussa opiskellut humanisti aloitti työt Otaniemessä Aalto-yliopiston kampuksella vuonna 2011 ja järkyttyi.
Aarikka havahtui maailmaan, jossa miehet verkostoituvat omilla klubeillaan. Samaan aikaan naiset pelkäävät, ettei heitä pidetä "hyvinä jätkinä" jos he edes pyytävät päästä mukaan.
Viikonlopun aikana blogiteksti lähti kiertämään netissä ja Aarikan kotisivut kaatuivat kävijämäärän alla.
Yllätyksellisesti suurin osa kommenteista oli positiivisia. Aarikka sai valtavasti viestejä teekkarinaisilta, jotka halusivat jakaa kokemuksiaan:
"Tässä vuosien aikana eniten on satuttanut, kun eräs mieskerhon edustaja tokaisi "oot ihan ok jätkä, mutta parempi jos kävisit vielä sukupuolileikkauksessa". En todellakaan tahtoisi olla mies sen takia, että minut hyväksyttäisiin."
"Ihan jo se, että joillain on tarve hiljentää tämä keskustelu, kertoo mun mielestä sen, että Otaniemen kulttuurissa on korjattavaa."
"Kaikista musertavinta on ollut se lannistuneisuus ja pelko, millä teekkarinaiset tuntuvat suhtautuvan tähän. Että ihan sama, mitä me tehdään tai sanotaan, se ei vaikuta, vaan menettää omat kasvonsa", Aarikka sanoo.
Hän ei halua missään nimessä syyllistää teekkarinaisia.
"Kaikki kelaa näitä asioita jossain omassa kuopassaan. Ei ole mitään yhteistä foorumia, jossa voisi sanoa yhteen ääneen, että tällainen ei ole ookoo, ja saada samalla toisilta voimaa."
Lotta Aarikka on aina ollut ärhäkkä vaikuttajaluonne. Hän toimi opiskelija-aikanaan Turun yliopiston ylioppilaskunnassa aktiivina. Kyllästyttyään opiskelijaköyhäilyyn Aarikka haki kaiken maailman töitä, mutta mikään ei tärpännyt.
Sitten kaveri vinkkasi, että Otaniemessä olisi paikka auki. Vaikka suomen kielen opinnot olivat vielä kesken, Aarikka kävi neuvottelut tietojenkäsittelytiedettä opiskelevan avomiehensä kanssa, haki paikkaa ja sai sen.
Se oli Aarikan tähänastisen elämän paras ratkaisu.
"Olen oppinut teekkareilta niin mielettömästi kaikkea ja ymmärtänyt, että prosessikaavioita käyttävät ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti vihollisia", hän kertoo ja nauraa.
Teekkarikulttuuri on tuttua myös suvun kautta: Aarikan toinen sisar on diplomi-insinööri.
"Otaniemessäkin on ihan sairaasti aktiivisia teekkarinaisia, jotka ovat ihan yhtä lailla osa teekkariutta kuin miehetkin."
Työssään Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntijana Aarikka on saanut seurata teekkarikulttuuria aitiopaikalta. Siksi Aarikka uskalsi tarttua tuumasta toimeen ja kirjoittaa vaietuista asioista, omalla nimellään ja omilla kasvoillaan.
"Sitä on vaikea selittää, miten orgaanisesti salakerhot liittyvät tähän kulttuuriin, joka on tosi maskuliininen. Siihen kuuluu kaikkien tuntema talkoo- ja jäynäosasto ja se vähän rasvainen kieli poskessa -huumori. Fuksit otetaan heti alusta asti mukaan."
"Olen sillä tavalla kiitollisessa asemassa, että olen sisäpiiriläinen, eli kukaan ei voi väittää, ettenkö olisi ollut katsomassa menoa. Toisaalta, en ole teekkari, eli ei tarvitse huolehtia kasvojen menetyksestä", Aarikka pohtii.
Teekkarien vappulehti Julkkua julkaiseva Luolamiehet perustettiin jo vuonna 1962, Äpyä julkaiseva Sitsimiesliitto vielä aiemmin, jo 1950-luvun alussa. Aarikka pitää näitä "mieskerhoja" paitsi vanhanaikaisina, myös vahingollisina kaikille osapuolille.
"Niiden kautta miehet oppivat etsimään lahjakkuuksia vain toisista miehistä, näkemään tekemisen meininkiä ja hyvää jätkyttää vain sen maskuliinisen olemisen kautta. Siinä menetetään niin paljon!"
Eivätkä miesten salaseurat ole pelkkä tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä: 2010-luvulla perustettu Vapaateekkarit järjestää esimerkiksi perinteikästä Ullanlinnanmäen laskiaisriehaa eikä sekään ole kutsunut jäsenikseen naisia.
Lotta Aarikka sysää vastuuta vanhoille kerhoille.
"Jos ne eivät olisi asettanut sitä standardia, että on ihan ookoo, että on tällaisia herrakerhoja, en usko, että olisi syntynyt tätä uuttakaan."
Kuten Aarikka kirjoitti blogissaan, teekkarinaiset kantavat helposti tyytyvän asenteensa työelämään, joka "palkitsee heidät pienemmällä palkalla ja heikommilla etenemismahdollisuuksilla kuin mieskollegansa."
Tilanne on jatkunut jo niin kauan, että siitä on tullut normaalia.
"Kun olen haastatellut tuntemiani kerholaisia, jotka ovat todella skarppeja, hyväsydämisiä ja järkeviä nuoria miehiä, yksikään ei ole pystynyt lopulta sanomaan, että tämä perinne olisi ongelmaton", Aarikka sanoo.
"Kyllä he tietävät sydämessään, ettei tämä ole oikein."
Korjaus 29.4. klo 11.48: Aarikka opiskeli yhä hakiessaan töihin Otaniemeen. Hän valmistui Turun yliopistosta vuonna 2014.
Kommentit (0)