26.08.2009, valmentajana Siiri K.

Viimekertaiseen esterataan verrattuna huomattava parannus! Tamma liikkui tänään energisesti ja oli hyvin mukana työnteossa: verryttelyssä sinun ei tarvinnut patistella eteenpäin ja sait ponin liikkumaan mukavasti koottunakin. Tämänkertainen helppo ja yksinkertainen harjoitus sisälsi voltteja sekä pääty-ympyröitä temponvaihteluineen. Läpikotaisen alkuverryttelyn ansiosta sinun oli helppo aloittaa työskentely ja ratsusi ei pistänyt vastaan: taivutit ympyröillä hyvin ja ponisi oli rento. Temponvaihteluissa oli välillä pieniä vaikeuksia eritoten laukassa: muistathan pidätteet! Ratsastajana voisit käyttää istuntaasi selvemmin, sillä pidättäessä pelkkä ohjista vetäminen ei edesauta yhteistyötänne yhtään; yritä istua syvälle satulaan, selkä suorana ja vatsalihaksiasi jännittäen samalla antaen pienen merkin ohjilla. Muutaman toiston jälkeen myös ponisi alkaa hidastaa jo pienestä merkistä, ottaen takaosaansa alleen. Treenaa siis istuntaasi, samalla edistät myös tamman reagointikykyä.

25.08.2009, valmentajana Siiri K.

Tämänpäiväinen treeni tuntui olevan tammalle hieman epämiellyttävä tai havaittavissa oli ainakin pientä kankeutta tahmean liikkumisen suhteen. Verryttelyssä sait patistella poniasi liikkumaan ihan urakalla, mutta hyvä olisi muistaa yksi perussääntö: parempi komentaa kerran kunnolla kuin rummuttaa jatkuvasti pohkeilla. Pieni muistutus raipan ja kannuksien avulla sopivasta temposta ei ole haitta, muistathan siis jättää turhan patistelun vähälle. Itse harjoitus oli tänään yksinkertainen, muutama pysty suoralla sekä helppo kaarre, josta suoriuduittekin hyvin: pohjetta vain enemmän mikäli tällaisia laiskanpulskeita päiviä sattuu enemmänkin! Lopputunnista ratsusi alkoi jo vertyä parempaan vireeseen, jolloin pääsit itsekin paremmin mukaan työntekoon. Tammallasi on mainio hyppytekniikka ja se varmasti pääsee yli suuremmistakin; parivaljakkona olette varsin hieno, osaat käsitellä ratsuasi hyvin ja mitä ilmeisimmin tunnet sen läpikotaisin. Vastaavanlaisina päivinä muistathan seuraavalla kerralla herätellä ponisi paremmin ennen harjoittelun aloittamista?

24.08.2009, valmentajana Miirdi

Valmennus alkoi melko laiskasti. Anna enimmikseen nukkui alkukäynneissä pitkillä ohjilla, sillä aikaa kun minä kokosin esteitä. Kun oli aika ottaa ohjat alkoivat tamman askeleet reipastua. Kun oli aika lämmitellä ravipuomeilla ei tamma niiden yli ravannutkaan, vaan ravaamisen yli se hyppeli ravipuomit 2kerrallaan. Ratsastajan asento oli hypyissä hieman huono tietenkin kun hypyt tulivat yllätyksenä. Monen yrityksen jälkeen tamma ravasi puomejen yli. Kun oli aika hypätä 40cm este, pinkaisi Anna innoissaan esteelle, hyvällä tielläkin mutta vauhti loppui kesken ja poni kielsi. Seuraavalla yrityksellä onnistui. Seuraavana teinkin heti 60cm esteradan 6esteellä. Yksi esteistä oli muuri ja yhdessä oli ponien inhoama puomi joka oli keltainen ja jossa kiemurteli oransseja käärmeitä. Radalla Anna liiti vauhdikkaasti mutta muurilla se meni ohi ja käärme esteellä se kielsi vielä 4yrityksen jälkeen, hui kamala olipas se este pelottava lopulta päästiin koko rata loppuun. Onneksi en sentään laskenut virhepisteitä tai ottanut aikaa, poni nimittäin oli jyrännyt ilman pienintäkään aietta hypätä, muurin ja käärme esteen jälkeen se oli pysähtynyt, peruuttanut ja potkaissut puomin pois, vaikka ratsastaja sitkeästi yritti ponia saada eteenpäin. Loppu tunti meni siihen että saimme ponin hyppäämään muurin ja käärme esteen ilman jyräystä tai puomin pois potkaisua. Tunnin aikana ratsastajan asento oli hieman liian etukenossa mutta muuten oikein hyvässä asennossa.

30.08.2009, valmentajana Amda

Päivänne meni hyvin, ja Anna on selvästi rakastunut hyppäämiseen. Hypyt menivät teiltä erittäin hyvin. Jo verkkahypyillä Anna antoi selvästi kaikkensa, joten jouduit pidättelemäänkin sitä. Sarjoilla Anna yritti taas mennä kovemmalla vauhdilla kuin olisi hyvä, joten nyt oli jo annettava ihan selviä pidätteitä. Lopulta saitte sarjan kunnialla läpi. Okseria Anna hyppäsi rauhallisemmin, ja se menikin hyvin. Lopuksi hypättiin vielä In and Out-sarjaa (jumppasarjaa). Tässä vauhtia sai ollakin ihan reilusti, jotta pääsisitte kunnialla yli. Niin sitten pääsittekin, siitä Anna piti huolen. Lähestyitte kaikkia esteitä tasaisen varmasti, mutta pidä huoli, ettei se ryntää esteille viimemetreillä.

23.08.2009, valmentajana Nintsu

Alkuverryttelyt puomeilla sujuivat hieman tahmeasti. Tunnuit itse olevan varautunut spurtteihin, joten keskityit enemmän pidättäviin kuin eteen ajaviin apuihin. Korjaa ennakkoaavistuksesi hieman nopeammin, jotteivät alkuverryttelyt suju aina yhtä laiskasti. Puomien noustessa ristikoiksi, sait jo hieman pidätelläkin Annaa, mikä oli erittäin hyvä parannus alkutuntiin. Anna ja sinä laukkasitte sarjavälit tasaisesti, mutta askeleen pidentämisessä älä heitä ohjia pois vaan tee pidennys pohkeella ohjaa vasten. Jumppasarjalla Anna tuntui haluavan väleihin kuitenkin yhden askeleen, ratsasta jumppasarjoille hieman pidemmässä laukassa. Suhtauduin aika epäilevästi Annan hyppykapasiteettiin, mutta kun nostin esteet 60cm-70cm korkuisiksi, sujuivat ne aivan yhtä hyvin kuin ristikotkin. Mukautumisesi oli hyvä, myötäsit riittävästi, muttet kadottanut ohjastuntumaa. Annan kuumetessa älä ala itse sähläämään, vaan koeta pysyä hieman rauhallisempana kädellä myös hyppyjen välillä.

Osassa tarinoista saattaa esiintyä myös muita hevosia!

20.03.2014, kirjoittajana Jenna S.

Annan elämä on kyllä ollut vaiherikasta. Olemme kisanneet tamman kanssa, treenanneet (itkeneet verta ja hikeä) ja kasvattaneet yhdessä varsoja. Nyt Anna alkaa olemaan siinä iässä, että vielä on aika viimeisten varsojen jonka jälkeen rouva saa jäädä ihan vain lasten talutteluponiksi ja nauttia olostaan laitumella vuoden ympäri.

20.08.2009, kirjoittajana Jenna S.

Huh, siitä asti, kun ostin Annan (ei vielä varmaan kuukauttakaan ole mennyt), meidän arki on ollut kisaamista, kisaamista ja vielä kerran kisaamista. Sain inspiraation kisaamiseen, ja minähän kisaan juuri niin kauan kuin inspistä riittää! Rankingpisteitä Annalta löytyy ERJ:ltä 96p ja KRJ:ltä 23 pistettä. Tosin suuri osa noista on vielä vanhan omistajan kisaamia, ja me aloitimme Annan kanssa ihan puhtaalta pöydältä. Kisakalenterissa tammalla on 83 ERJ:n alaista kisaa, joista sijoituksia 4kpl. Mutta ottakaamme huomioon, että osasta kisoista ei ole vielä tullut tuloksia. Näyttelyissä olemme myös päässeet käymään hiukkasen, KRJ:tä ja KERJ:tä unohtamatta! Upea ostos tämä poni, en ole vielä katunut kertaakaan ja tuskin tulen katumaankaan!

Annalle on nyt päätetty ottaa vastaa 3 eri oria, joista ensimmäinen varsa on jo syntynyt. Pikku-tamma sai nimekseen Annastiina JEN, ja vauvan lempinimi on Anni. Uskoisin, että ihan äitiinsä tulee! Loput kaksi varsaa eivät ole vielä syntyneet, mutta ihania varsoja niistäkin varmaan tulee! :)

Toivotaan, että saamme paljon sijoituksia Annan kanssa, minä nimittäin haaveilen ERJ:n laatuarvostelusta. Mutta, päivä kerrallaan ja lukekaahan näitä tarinoita meidän kotoisista arkipäivistämme tämän suloisen ja pörröisen poninkuvatuksen kanssa! <3

15.08.2009, kirjoittajana Jenna S.

Ah! Ajaessani jälleen Katwickin pihatiellä, minusta tuntui kuin en olisi ollut tallilla vuoteen. Kaksi päivää olin ollut poissa, ja jo nyt minulla on ikävä omia pömpsytammojani! Parkkeerasin tallin pienelle parkkipaikalle, ja loikkasin ulos autosta. Vastaani käveli Jen, jonka kanssa jäin juttelemaan. Hän kertoi, että ratsastushetki Annan kanssa oli sujunut hyvin, ja kiittelin häntä iloisena. Sitten tallustelin tammojen laitumen luokse. Temma ja Anna olivat siellä muiden tammojen kanssa ja ilmeisesti nauttivat olostaan. Eikä ihme. Annan viime kesästä en tiennyt, mutta edellisellä tallillamme Temma ei ollut juuri hiekkatarhaa pidemmälle päässyt. Laitumista oli viime kesänä turha edes unelmoida. Onneksi tamma pääsi nyt temmeltämään, luulen että sekin on vaikuttanut Temman yhtäkkiseen roimaan rauhoittumiseen. Yleensä niin höseltävästä tammasta onkin pikkuhiljaa tulossa rauhallinen mamma. Menin talliin vaihtamaan vaatteita. Kaapillani muistin, että olin unohtanut autoon tallinväelle leipomani pikkuleivät. Juoksin ne autosta ja marssin teehuoneeseen. Siellä olikin koko henkilökunta koolla, ja osa myös yksäreiden omistajista. Iloisena jakelin pikkuleipiä kaikille ja juttelin vuolaasti. On niin kiva olla tallilla pitkästä aikaa. Juttelin varmaan tunnin ihmisten kanssa, kunnes henkilökunta huomasi päiväruokinnan tulleen. Lähdimme koko porukka ruokkimaan hevosia, ja saimmekin nopeasti homman hoidettua. Huomasin, että Brigidissä oli vielä siivoamattomia karsinoita, joten innostuksen puuskassani siivosin ne yksinäni alta pois. Sitten otin Annan riimunnarun mukaani ja lähdin vihellellen tallustamaan kohti laidunta. Avasin portin ja vihelsin. Temma ravasi heti luokseni, mutta Annaa ei näkynyt missään. Ainiin, eihän Anna osannut vielä tulla vihellyksestä. Kaivoin taskustani Temmalle palkkioksi namupaloja, ja rapsuttelin sitä. Viheltelin uudestaan siinä toivossa, että Anna huomaisi Temman puuttuvan ja tulisi tänne. Hetken odotettuani näinkin. Pieni pallo oli aivan rauhassa, kiirettä pitämättä tulossa luoksemme. Ja suu jauhoi koko ajan. Välillä poni pysähtyi, hamuili pitkää ruohoa, ja jatkoi matkaansa. Eikä vauhti todellakaan ollut järin nopea. Vihdoin Anna pääsi luoksemme. Kehuin sitä hirveästi ja syötin makupaloja. Ehkä se nyt seuraavalla kerralla makupalojen toivossa tulisi luokseni. Päätin viedä Temman tarhaan odottelemaan omaa vuoroaan, ja niimpä napsautin riimunnarun Temman riimuun, ja talutin Annaa ilman narua. Sain kuin sainkin tammat suosiolla tarhan luokse, jonne päästin Temman jatkamaan ruohon syömistä. Sitten talutin Annan harjauspuomille. Laitoin ponin siihen kiinni ja hain sen harjat. Puunasin ponia varmaan yli puolituntia, sillä se oli tietenkin löytänyt laitumelta kaikista mutaisimman kohdan ja piehtaroinut siinä. Noo, pitäähän ponin saada kesäisin nauttia elästä oikein olan takaa ;) Harjaustani tuli seurailemaan Todd, joka naureskeli Annalle ja sen ilkikuriselle temppuilulle. Poni nimittäin teki jotai ilkikurista joka kerta, kun katseeni vähän vältti. Milloin lenteli harjat, milloin se pureskeli riimunnaruaan ja niin edelleen.. Vihdoin sain ponin harjattua ja hain sen varusteet. Valjastin ponille ajovaljaat, ja siinä menikin hetki. Tarvitsin Toddin avustusta ja paljon, sillä siitä oli kulunut hetki, kun viimeksi olin ponia valjastanut. Sitten kiitin Toddia ja yhdesä lähdimme hakemaan ajoraippaani. Kaapiltani Todd hyvästeli ja lähti tekemään töitään. Lupasin autella häntä myöhemmin. Sitten menin Annan luokse. Talutin sen pihalle, johon olin aikaisemmin tuonut Annan kärryt. Valjastin Annan niiden eteen ja hyppäsin kyytiin.

Maiskautin, ja poni lähti innoissaan korvat eteenpäin sojottaen kävelemään eteenpäin. Huomasi, että Anna nautti ajamisesta. Kävelimme pitkän aikaa, ja minä nautin maisemista. Sitten pyysin ravia. Anna lähti innoissaan ravaamaan, ja meni ehkä hiukan liian lujaa. Rauhoittelin sitä äänelläni kunnes vauhti vähän rauhoittui. Tulimme puistoon. Päätin kiertää puiston erästä syrjäistä tietä pitkin. Annoin annan ravata omaa tahtiaan eteenpäin. Poni oli selvästi ajaessa hiukan eteenpäinpyrkivämpi kuin ratsastaessa, ja se nautti ajosta. Niimpä tajusin, että ratsastustreenin ohella ajaminen olisi hyvä rentoutusmenetelmä vaikkapa kerran viikossa. Pyysin Annalta käyntiä, ja se siirtyi käyntiin pärskähtäen. Poni huiski kärpäsiä hännällään. Annoin sille hiukan ohjaa, ja se venytti kaulaansa. Kävelimme näin pitkän aikaa. Sitten kiristin ohjia ja pyysin taas ravia. Mutta nytpä en tyytynyt raviin, vaan ajoin ponia eteenpäin ja komensin laukkaa. Näpäytin ponia raipalla persuksille, ja se nosti laukan pukin kautta. Nauroin ja kehuin ponia. Olipas kiva istua kyydissä kun se laukkasi innoissaan eteenpäin. Annoin ponin laukata hetken rennosti eteenpäin, kunnes pyysin taas ravia. Ravailimme rauhassa puiston laidalle asti. Siinä kohtaa pyysin käyntiä ja kävelimme tallille asti. Hitsi että oli mukava ajoreissu, pitäisi tehdä tätä useammin! Hihkuin Katille, joka seisoi tallin oven edessä tullessani. Naureskelimme yhtessä samalla kun irrotin ponin kärryistä.
Sitten talutin ponin harjauspuomille ja aloin riisumaan siltä valjaita. Saatuani valjaat pois ponin päältä, huomasin että se oli hiukan hionnut. Koska oli kuuma kesäpäivä, halusin hiukan viilentää Annan oloa. Talutin sen letkun luokse ja aloin huuhtelemaan tammaa viileähköllä vedellä. Viilensin jalatkin kunnolla. Sen jälkeen kuivasin Annan hikiviilalla ja harjasin vielä päälle. Öljysin sen kaviot ja laitoin riviin vuohisvoidetta, jonka pitäisi hoitaa riviä. Sitten lähdin taluttamaan ponia kohti tarhoja. Tarhoilla vaihdoin Annan tarhaan, ja nappasin Temman mukaani.
Harjauspaikalla jouduin puunaamaan Temmaakin vaikka kuinka kauan koska sekin oli ilmeisesti innostunut laitsalla olosta. Kieritin pintelit Temman jalkoihin ja laitoin sille kouluvarusteet satuloineen ja martingaaleineen. Sitten lähdin taluttamaan Temmaa kentälle.
Kentällä laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyötä reiällä. Ponnistin selkään ja testasin jalustimien pituuden. Kiristin satulavyötä vielä selästä, ennenkuin pyysin Temmalta käyntiä pitkin uraa. Olin miettinyt kuumeisesti että mitä tekisin tänään Temman kanssa. Haluaisin pitää treenin sen kanssa mahdollisimman vaihtelevana, mutta jostain kumman syystä koulutreenit tuntuvat aina olevan pelkkiä pohkeenväistöjä ja etuosakäännöksiä. Laukanvaihtojakin olimme juuri harjoitelleet. Niinpä ajattelinkin vain ottaa rennosti ja ratsastella askellajit läpi ja tammaa vähän muotoon kunnes inspis iskee tai saan joltain treenivinkkejä! ;) Kävelimme pitkän aikaa uralla pitkin ohjin, kunnes kokosin ohjat. Aloin ratsastamaan Temmaa eteen ja alas, sekä takapäätä alle. Mahdollisimman rennoksi ja rauhalliseksi koko tamma, ja sen jälkeen pikkuhiljaa käden ja pohkeen väliin. Vaihtelin suuntaa vähän väliä, kuten aina teen, ja tein pysähdyksiä ja peruutuksia. Temma oli ihanan rauhallinen! Jos olisi normaalista hevosesta ollut kyse, niin se olisi silti ollut vielä hiukan ylipirteä, mutta kun Temmasta puhuttiin, niin se oli jo melkein laiska! Nostin ravin. Keventelin ihan rauhassa ja tein paljon ympyröitä ja voltteja. Temma tuli kuolaimelle koko ajan paremmin, ja alkoi käyttää takajalkojansa kiitettävästi. Tein yllättäviä siirtymisiä, jotta tamma ei olisi alkanut ennakoimaan aikeitani liikaa. Yllätyksekseni kahdenkin melkein vapaapäivän jälkeen tamma oli rauhallinen ja innokas työskentelemään kanssani. Hetken molempiin suuntiin ravailtuamme nostin laukan. Tein pieniä laukanvaihtoja ja siirtymisiä. Otin tamman hetkeksi käyntiin ja pistin jalustimet ristiin kaulalle. Nyt testattaisiin minun istuntaani ja tasapainoani. Tein laukassa ihan normaaleja laukanvaihtoja ja siirtymisiä sekä voltteja, mutta keskityin nyt itseeni enemmän kuin hevoseen. Tiesin, että kun ratsastaa pitkään itsekseen, istunta pikkuhiljaa muuttuu huonommaksi. Sen takia kävin säännöllisesti valmetamassa myös itseäni, jotta säilyttäisin kykyni ratsastaa myös muita kuin Temmaa. Hetken laukkatyöskentelyn jälkeen siirsin tamman käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Lähtisimme nyt vähän maastoilemaan. Kiersimme koko metsän pariin kertaan pääosin käynnissä, mutta kyllä raviakin mahtui mukaan. Temma oli ihanan rento ja rauhallinen. Tallin pihassa hyppäsin alas selästä ja talutin tamman talliin.

Siellä harjasin sen hyvin ja pesin sen kuolaimet. Öljysin Temmankin kaviot, koska kavioöljyn kupeessa luki "päivittäiseen käyttöön". Olin päättänyt testata että vaikuttaako päivittäinen kavioöljyn käyttö kavioiden kuntoon vai ei. Pistin tammalle tallisuojat jalkaan ja vien sen karsinaansa. (ainiin, nykyisin Temmalle yöksi pinteleiden sijaan sen uudet ihanan pehmeät tallisuojat!) Sitten lähdin hakemaan Annaa tarhasta. Tarkistin Annankin kunnon ennenkuin vein senkin karsinaansa. Sitten autoin Andrew'ta, Mew'ta ja Lilya hoitamaan Erican iltatallin. Sen jälkeen lähdin väsyneenä mutta tyytyväisenä kotia kohti.

11.08.2009, kirjoittajana Jenna S.

Tänään tulimme Suvin kanssa tallille vasta iltapäivästä, koska tänään olisi pelkkää hömpsyttelyä luvassa. Ensitöiksemme kävimme vaihtamassa pari sanaa Katin kanssa ja vaihtamassa vaatteet. Sitten juttelin tallin poniratsastajan, Jenin, kanssa, ja pyysin häntä ratsastamaan Annan huomenna. Sitten menimme hakemaan Annaa ja Temmaa laitumelta, -johon ne ilmeisesti olivat ihan hyvin sopeutuneet. Kumpikaan tammoista ei olisi halunnut lähteä pois laitumelta, niin kivaa siellä taisi olla. Noh, pienen puurtamisen jälkeen saimme kuin saimmekin hepat kiinni ja lähdimme tarpomaan tallia kohti. Harjauspuomilla vierähtikin sitten isompi tovi, kun molemmat tammaset olivat tapansa mukaan ensimmäisenä tietysti menneet piehtaroimaan. Puunasimme, harjasimme, putsasimme ja taas harjasimme. Pikkuhiljaa tammat alkovat näyttää hyväksyttäviltä. Haimme tammojen varusteet. Temmalle laitoin etusiin jännesuojat ja takasiin hivutussuojat. Suitsiin pistin kolmipalakuolaimet. Satulaa en laittanut ollenkaan, sillä tänään mentäisiin ilman satulaa! Annalle ei tarvinnut laittaa kuin suojat, ja eikun menoksi.

Tallin pihassa punttasin Suvin Annan selkään, ja itse loikkasin penkin päältä Temman selkään. Lähdimme kävelemään vieretysten pitkin ohjin kohti metsää. Kävelimme koko metsän poikki pitkin ohjin, ja välillä kävimme tutkimassa jonkun polun -joista miltei kaikki olivat umpikujia tai tulivat takaisin pääpolulle. Kelloa katsottuani huomasin, että olimme hömpsytelleet pitkin ohjin jo puoli tuntia. Jostain kumman syystä Temma ei hätiköiny yhtään, kun Anna oli mukana, vaan käveli ihan rauhassa ponin tahtiin. Anna sen sijaan köpötteli niin lujaa kuin lyhyillä jaloillaan pääsi, mutta näytti nauttivan hommasta. Molemmat hevoset kulkivat pää pystyssä ja korvat kuuntelivat välillä edestä ja välillä takaa. Niistä oikein huomasi, että miten paljon ne nauttivat. Kokosimme ohjat ja nostimme ravin. Suvi pysyi kuin liimattuna Annan selässä, eikä sen puoleen, ponin ravi näyttikin tasaiselta. Minä taas hypin ja pompin Temman selässä kuin jätesäkki. Pikkuhiljaa sain ravista kiinni ja sainkuin sainkin itseni tasapainoon ja oikeaan istuntaan. Hevoset ravasivat virkeinä eteenpäin. Tulimme puiston laidalle ja valitsimme sivutien, joka olisi mahdollisimman rauhallinen. Jonkin matkaa sitä eteenpäin ravattuamme huomasimme, että se kiertäisi puolet isosta puistosta. No, ei se mitään, olihan meillä aikaa. Siirsimme käyntiin ja kävelimme puolipitkillä ohjilla taas pitkän matkaa. AAh, olipas ihanaa. Sitten nostimme laukan. Annoimme heppojen mennä niin lujaa kun ne halusivat. Anna pinkoi yllättävän lujaa, mutta Temma harppoi innoissaan helposti pienen ponin ohitse. Kun olimme jo aika kaukana Annan edessä, hiljensin Temman rauhalliseen raviin ja jäin odottamaan Annaa ja Suvia. Sieltä he tulivat, Suvi punaposkisena ja Anna hiukan puuskuttaen mutta selvästi iloisena harjaansa heiluttaen. Jatkoimme ravissa. Pian tulimme jo takaisin metsän laitaan ja siirsimme käyntiin. Annoimme heppojen kävellä pitkillä ohjilla lopun matkaa tallille.

Tallilla hyppäsimme alas selästä ja otimme hevosilta varusteet pois. Vaihdoimme riimut niihen päähän ja harjasimme ne kunnolla puhtaiksi. Sitten veimme ne takaisin laitumelle, ja lähdimme kotiin.

10.08.2009, kirjoittajana Jenna S.

Tänään tulimme Suvin kanssa talleille jo ihan aamusta, koska Suvi lähtisi illemmalla kavereidensa kanssa huvipuistoon. Minun olisi silti tarkoitus olla tallilla kerrankin koko päivä! Ensin autoimme Mew'ta, Lilya ja Andrew'ta aamutallin kanssa. Ensin laitoimme hevosille ruuat ja sen jälkeen harjasimme ja tarkastimme kaikki hevoset. Sen jälkeen veimme hevoset pihalle. Anna ja Temma olisivat vielä tämän päivän tarhassa kaksistaan, ja huomenna ne olin ajatellut viedä ne sitten laitumelle, pääsisivät molemmat tytöt vähän kirmailemaan. Kun kaikki hevoset olivat pihalla, lakaisimme käytävää ja aloimme putsaamaan varusteita. Putsasimme ja puunasimme oikein kunnolla sekä Annan että Temman varusteet. Lisäksi minä kävin vähän pyyhkimässä pölyjä teehuoneessa ja tiskasin sieltä astiat pois. Siivoamisessa ja puunaamisessa vierähtikin jo tovi, joten päätimme syödä vähäsen. Mew, Andrew, Lily ja Jen sattuivat sopivasti paikalle nälissään, joten tilasin koko porukalle pitsat kotiin kuljetuksella! Niimpä me porukalla kaikki nautimme hyvästä pitsasta ja ennenkaikkea, iloisesta tunnelmasta! Pitsojen jälkeen kaikki valittivat olevansa täynnä, joten pidimme pienen "lepohetken" lukien lehtiä. Sen jälkeen annoimme kaikille hevosille niiden kello kahdentoista päiväruat! Sitten minä Ja anna lähdimme siivousreissulle. Siivosimme talikolla ja kottikärryllä kaikki hevosen kakat niin Katwickin pihapiirstä kuin kentiltä, tarhoista ja maneesistakin. Sen jälkeen lähdimme hakemaan Annaa tarhasta. Koska se vaikutti jo erittäin hyvin sopeutuneelta uuteen kotiinsa, ajattelin, että Suvi voisi jo ihan hyvin ratsastaa ponilla.

Temma jäi tarhaan ravailemaan aidan viertä yksinään ja hirnumaan, kaippa se oli jo kiintynyt Annaan tarhakaverinaan. Laitoimme Annan kiinni harjauspuomiin, ja aloimme harjaamaan sitä. Tamma katseli ympärilleen ja välillä potkaisi maata takajaloillaan. Ilmeisesti sillä oli hiukan itsepäinen päivä tänään. Saatuamme ponin kiiltäviksi, setvimme sen harjan ja hännän, jotka olivatkin oikein kunnolla sotkussa. Harja ja häntä olivat molemmat todella pitkät, mutta mielestäni ne olivat aivan upeat juuri noin, emmekä alkanee nyppiä niitä. Päätimme että pesisimme Annan ratsastushetken jälkeen, koska se oli aika likainen, ilmeisesti poni oli edellisessä kodissaan piehtaroinut eikä sitä oltu kunnolla harjattu ja nyt se ei tahdo lähteä puhtaaksi edes harjaamalla. Sitä paitsi halusimme puuhailla ponin kanssa jotain. Laitoimme ponille satulan häntäremmeineen ja rupesimme puurtamaan satuavyötä kiinni. Huh, siinäpä vasta homma, Anna pullisteli minkä kerkesi, eikä ponin ilmeestä edes huomannut mitään. Se katseli meitä ilkikurisesti ja näytti kysyvän viattomasti että mitä te siinä oikein touhuatte. Emme voineet olla nauramatta ponin ilmeelle. Vihdoin saimme satulavyönkin ensimmäiseen reikään ja rupesimme laittamaan suitsia. Kuolaimiaan poni maiskutteli pitkän aikaa suussaan, eikä ihme, olinhan minä ostanut sille nivelkuolaimet, joiden päällä on omenanmakuista synteettistä muovia!

Suvi pisti kypärän päähänsä ja otti raipan mukaansa, ja niin lähdimme kohti kenttää, joka oli ihanasti juuri kasteltu. Kentällä Suvi nousi selkään, ja kiristimme vasta selästä satulavyön, ja ihme ja kyllä, saimme sen neljänteen reikään! Laitoimme jalustimet Suville sopiviksi ja eikun menoksi. Tänään oli tarkoitus lähinnä vain tutustua poniin ja katsoa mitä se osaa. Koulutustasoksi myyjä oli sanonut Helpon C:n ja uskoinkin että poni osaa sen moitteettomasti. Tänään ei mentäisi Helppoa C:tä vaikeampiin asioihin, mutta olin jo nyt varma että ponilla on kapasiteettiä enemmänkin. Hetken alkukäyntien jälkeen pyysin Suvia kokoamaan ohjat. Anna vaikutti hieman laiskalta ja siltä, että sitä kiinnostaisi paljon enemmän kaikki muu kuin se mitä selässä oleva ihminen haluaa. Niimpä aloitimme heti ravisiirtymiset. Käskin Suvia pitämään huolen, että Anna liikkuu kokoajan reippaasti ja eteenpäin pyrkivästi. Se ei saanut jäädä laiskottelemaan. Parin raipalla näpäytyksen jälkeen Annakin näytti ymmärtävän että nyt on pakko liikkua eteenpäin, ja siirtymiset alkoivat sujua. Niinpä lisäsin mukaan ympyrät sekä pysähtymiset. Pysähtymisien kanssa oli se ongelma, että Anna usein vain hidasti vauhtia mutta ei kuitenkaan kokonaan pysähtynyt. Korjasin Suvin istuntaa ja käskin tätä pitämään jalat paikallaan samalla kun pyytää Annaa pysähtymään. Näin alkoi onnistua. Hetken päästä vaihdoimme suuntaa, ja otimme peruutukset mukaan. Peruuttaminen sujui hyvin. Hetken päästä jatkoimme yhtäjaksoisesti kevyttä ravia, ja harjoittelimme kolmikaarisella kiemurauralla suoristamista ja asettamista. Anna vaikutti hieman jäykältä, mutta hetken päästä ponikin alkoi notkistua ja vertyä enemmän. Kohta kehuimmekin jo ja annoimme Annan kävellä hetken pitkin ohjin. Kysyin Suvilta että miltä poni tuntuu, ja tämä vastasi iloisena että hyvältä.

Hetken välikäyntien jälkeen pyysin Suvia kokoamaan ohjat ja käynnissä ratsastamaan ponia enemmän eteen ja alas, ja samalla käyttämään enemmän takajalkoja. Kun Anna alkoi hiukan hakemaan muotoa lyhyellä kaulallaan, pyysin nostamaan laukan pääty-ympyrällä. Laukka nousi -pukin kautta. Eikun uusi nosto. Nyt pukki jäi pois, ja pääsimme jatkamaan laukassa. Anna laukkasi pääty-ympyrällä, ja pidimme huolen, että Anna laukkaa reippaasti ja asettuu sisäänpäin. Sen jälkeen pyysin Suvia lyhentämään laukkaa. Parilla ensimmäisellä kerralla Anna hidasti suoraan harjoituslaukasta raviin, mutta kun pyysin Suvia käyttämään vain puolipidätettä ja pitämään pohkeet kiinni kyljissä, saimme kuin saimmekin esiin ihan hienon lyhyen laukan. Vaihdoimme suuntaa. Hetken Suvi laukkasi tähänkin suuntaan pääty-ympyrällä ja lyhensi laukkaa, mutta sitten pyysin häntä koko uralle laukkaamaan ja vastoin pidentämään laukkaa. Ensin Anna vain kiihdytti laukkaa, mutta taas pienen hiomisen jälkeen löytyi sielä hiukan nihkeä, mutta ihan hyvä lisätty laukka. Sitten pyysin taas ravia. Kokeilimme molempiin suuntiin sekä koottua ravia että lisättyä ravia, ja ravissa tämä sujuikin paljon paremmin. Sen jälkeen Anna ja Suvi ravasivat kevyttä ravia puolipitkin ohjin molempiin suuntiin niin, että Anna sai venyttää kaulaansa ja koko kroppaansa. Sen jälkeen jätin heidät kaksistaan kävelemään uraa pitkin pitkin ohjin ja menin itse pistämään pesupaikkaa valmiiksi.

Vartin päästä Anna ja Suvi ilmestyivät talliin. Otimme Annalta varusteet pois ja laitoimme päähän eilen ostamani hienon nahkariimun. Talutimme ponin pesupaikalle, ja pistimme sen molemmilta puolilta kiinni, koska emme tienneet vielä että miten poni reagoi pesemiseen. Katsoimme, että vesi on hiukan ruumiinlämpöä viileämpää ja aloitimme huuhtelemaan Annaa. Poni urahti, sulki silmänsä ja hetken päästä alahuuli alko lerppua. Ilmeisesti se siis tykkäsi. Pitäisi joku päivä käydä uittamassa hevosia, Temma ainakin pitää uimisesta ensijärkytyksen jälkeen. Kun poni oli likomärkä joka puolelta, otimme polemmat sienet ja shamppoon. Suvi pesi toisen puolen, ja minä toisen. Hinkkasimme pesusienen kanssa ponin ihan takajaloista korviin asti, ja pian Anna olikin ihan vaahdon peitossa. Sitten aloitimme huuhtelun. Huuhtelimme enimmät vaahdot pois, kunnes otimme käteemme pesuharjan, jossa oli keskellä sieni ja sienen ympärillä harjaksia. Harjasimme ponia sillä, samalla kun suihkutimme vettä sen päälle -ja samalla vahingossa myös itsemme päälle. Kun olimme täysin varmoja, että poni oli varmasti huuhdeltu, laitoimme hoito-ainetta sen jouhiin, mutta emme muualle. Sillä aikaa, kun hoito-aine vaikutti, niin pyyhimme sienellä myös Annan pään. Pään pyykimisestä poni ei kyllä niinkään pitänyt. Sitten huuhtelimme jouhista hoitoaineen pois, ja kampasimme samalla jouhia selväksi. Kun poni oli varmasti puhdas, otimme hikiviilan ja vedimme sillä enimmät vedet pesuhuoneen lattialle. Sen jälkeen talutimme Annan takaisin harjauspaikalle. Harjasimme sen karvan kiiltäväksi ja saimme sitä samalla ehkä hiukan kuivemmaksi. Sen jälkeen letitimme ponin harjan ja otsatukan, tarkoitus olisi että kun letit avaa jouhien kuivuttua, niin harja laskeutuu ihanilla laineilla alas. Hieroimme kavioöyljyä ponin kavioihin, ja laitoimme vuohisiin vuohisvoidetta, joka hoitaa riviä. Olimme nimittäin huomanneet, että ponilla on hiukan riviä joka jalassa. Sen jälkeen levitimme ponin selkään verkkoloimen ja veimme sen tarhaan siinä toivossa, että se ei heti piehtaroisi itseään likaiseksi. Eikä se piehtaroinutkaan, -onneksi.

Tämän jälkeen autoimme taas tallihenkilökuntaa antamaan hevosille niiden kello seitsemäntoista päiväruoat, jonka jälkeen lähdin ajamaan Suvia pysäkille autolla. Kun pääsin takaisin talliin, niin ajattelin mennä tallikahvilaan juomaan jääteetä. Juttelin kahvilan tarjoilijan kanssa, ja kysyin tarvitseeko hän apua. Olinhan minä itsekin samalla alalla. Niimpä auttelin seuraavat kaksi tuntia kahvilassa, paistoin pullaa ja siivosin. Ja pääsinpä korjaamaan kaakaoautomaatinkin. Sitten ajattelin, että nyt on aikakähteä liikuttelemaan Temmaa. Hain tamman tarhasta ja talutin sen harjauspuomeille. Harjasin tamman läpikotaisin, ja kieritin sille pintelit jalkaan. Sen jälkeen laitoin tamman selkään koulusatulan, pujotin suitset päähän. Pujotin martingaalit ohjista ja satulavyöstä. Noin, nyt olemma valmiita!

Talutin tamman koulukentälle, joka oli taas ihanasti kasteltu. Hienoa, sillä inhoan sitä että kenttä pöllyää hirveäsi. Nousin Temman selkään ja kiristin satulavyön. Annoin tammalle pohkeita ja se lähti kävelemään kohti uraa pitkin ohjin. Ihme ja kyllä, tamma oli yllättävänkin rauhallinen. Hetken käveltyämme otin ohjat. Ensin tein käynnissä pari pysähdystä ja peruutusta, ennenkuin aloin harjoittelemaan käynnissä etuosakäännöstä, takaosakäännöstä ja pohkeenväistöä. Ne sujuivat melkein heti hyvin, joten nostin ravin. Ravissa tein paljon ympyröitä ja voltteja, sekä vaihtelin suuntaa usein. Hetken ravailun jälkeen aloitin taas käännökset ja pohkeenväistön. Käännökset sujuivat molempiin suuntiin hnyvin, mutta pohkeenväistön kanssa oli ongelmia. Temma tahtoi kiirehtiä liikaa, ja väistö oli pelkkää sipsutusta, eikä kaunista ja laajaa. Kunnon puolipidätteillä ja rauhoittelulla sain pohkeenväistötkin onnistumaan. Sitten aloin ratsastamaan Temmaa eteen ja alas, ja sain takajalkojakin enemmän alle. Hetken päästä sain esiin upean peräänannon ja taputin Temmaa tyytyväisenä. Aloin harjoittelemaan avoja ja sulkuja. Temma oli ollut aina haka niissä, ja sainkin onnistumaan sekä avot että sulut hienosti ja rauhallisesti peräänantoa kadottamatta. Niinpä taputin tammaa ja annoin sille pitkät ohjat. Olin iloinen, sillä Temmalla selvästi on hyvä ja rauhallinen päivä tänään. Hetken käveltyämme otin ohjat ja nostin laukan. Etsin laukassakin peräänanon, ja tein kerran läpi käännökset, väistöt sekä avot ja sulut. Ne luonnistuivat heti ja olin ihan äimän käkenä. Ei Temma yleensä näin hyvin toimi! Sitten aloin menemään joka kierroksella koko rata leikkaata ja vaihtamaan laukan siinä joka kolmannella askeleella. Kun se onnistui, vaihdoin suuntaa ja menin kentän poikki, ja vaihdoin laukan ensin joka toisella, sitten joka kolmannella. Temma alkoi pukittamaan joka vaihdosa, joten jouduin jauhamaan vaihtoja aika pitkään. Kun ne vihdoin onnistuivat, ohjasin Temman kohti metsää kevyessä ravissa. Ravailimme puolipitkillä ohjilla metsässä, ja olinkin ihan ajatuksissani, kun Temma yhtäkkiä säikähti puskasta lentoon syöksähtävää lintua. Luiskahdin satukan oikealle puolelle ja jäin harjasta roikkumaan siihen, kun Temma lähti laukkaamaan eteenpäin. Roikuin siinä avuttomana ikuisuudelta tuntuvan hetken, sillä tiesin, että tippuisin heti kun vain vähänkin vaihtaisin asentoa. Vihdoin Temma pysähtyi ja pääsin takaisin satulaan. Silittelin ja rauhoittelin Temmaa ennenkuin nostin taas ravin. Tällä kertaa olin koko ajan varuillani. Hetken ravailtuamme käänsin turvan kohti tallia ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme loppumatkan tallille.

Tallissa harjasin Temman ja viilensin sen jalat. Annoin sille pari makupalaa, koska se oli säikähtämistä lukuunottamatta käyttäytynyt niin hyvin tänään. Sitten talutin sen karsinaansa ja hain heti perään Annan tarhasta. Mew, Andrew ja Lily olivat ehtineet tuoda muut hepat jo sisälle, joten autoin heitä heti ruokkimaan hevoset. Sitten lähdin aivan naattina kotia kohti.

09.08.2009, kirjoittajana Jenna S.

Olin jo pitkään katsellut erästä supersuloista shetlanninponi tammaa tyttärelleni -tämä kun ei Temmalla oikein pysty ratsastamaan. Ja vihdoin sain kyseisen shetun haalittua itselleni! Kiitos sinulle hirveästi, Kat, että sain tuoda tämän pikkuponin vielä ylimääräisenä talliisi! Jälleen olin ajamassa traileria kohti Katwickin pihapiiriä, -tänään minulla vain oli vieressäni istumassa superinnokas tyttäreni Suvi. Hän lörpötteli innoissaan siitä, mitä kaikkea tekisi ponin kanssa ja mitkä kaikki kisat voittaisi. Hymyilin itsekseni ja toivoin, että tytön innostus kestäisi. Vaikka eihän siitä kovin suurta epäilystä ole, onhan Suvi ratsastanut heti opittuaan kävelemään, ja yhä vain vielä jaksaa ahkerasti kehittää itseään paremmaksi ratsastajaksi. Noh, kunnianhimoa ainakin löytyy. Peruutin trailerin Private-Erican eteen ja sammutin auton. Temma hirnui minulle tarhastaan ja katsoi kiinnostuneena traileriin. Laskin lastaussillan alas ja käskin Suvin tallin oven eteen odottamaan harjapakin kanssa. Irrotin uuden ponini, Anastasia KIS:in eli "Annan" ja lähdin taluttamaan sitä lastaussillalta alas. Siinä taapertaja oli, poni joka oli niin pieni että ei edes tarvitse kenkiä kesäisin! :) Anna hirnui kimeästi ja katseli ympärilleen. Mahtoi kaikki näyttää isolta! Talutin ponin harjauspaikalle ja pistin sen puomiin kiinni. Anna nuuhki innoissaan Suvin kättä ja pökkäsi tätä mahaan. Suvi heittäytyi ponin kaulaan ja kiitteli minua siitä, että olin ostanut hänelle niin iiihanan ponin. Nauraen lähdin hakemaan loppuja Annan tavaroita autosta. Onneksi olin saanut ryövättyä itselleni vielä yhden kaapin varustehuoneesta. Menin järjestelemään Annan tavaroita kaappiin, ja samalla putsailin niitä, aivan kuten Temmankin ensimmäisenä päivänä. Sitten menin takaisin harjauspaikalle Suvin ja Annan luokse. Suvi oli ottanut Annalta kuljetussuojat pois ja harjasi paraikaa ponia. Anna seisoi kiltisti paikoillaan ja katseli korvat hörössä ympärilleen. Minua edelleenkin huvitti katsoa, että miten pieni tuo poni oikein onkaan!

Lähdin hakemaan Temmaa tarhasta, ja jätin Suvin rauhassa tutustumaan uuteen poniinsa. Temma tuli iloisesti ravaten luokseni. Otin sen kiinni ja talutin harjauspaikalle, tosin hiukan erilleen Annasta. Tammat nuuhkivat toisiaan ja näyttivät tulevan ihan hyvin toimeen keskenään, -onneksi, sillä suunnittelin niistä tarhakavereita toisilleen. Otin Temmalta sen tarhasuojat pois ja aloin harjaamaan sitä. Kun tamma kiilsi, laitoin sille jännesuojat takaisin jalkoihin ja kysyin Suvilta: "Noh, lähdetäänkös yhdessä taluttelemaan heppoja?".

Niinpä me lähdimme. Kävelimme metsässä puolisen tuntia ihan rauhassa, koska tämän oli tarkoitus olla Temman vapaapäivä. Taisi se itsekin tajuta sen, koska sillä ei ollut mitään ongelmia mennä Annan hiukan hitaammassa vauhdissa. Vaikka ei Annakaan mikään eilisen teeren poni ollutkaan, se meinaan viipotti aika lujaa vauhtia lyhyillä jaloillaan. Ja Suvi rakastui poniin vain entistä enemmän :) Ah, muistan itsekin, miltä tuntui saada ensimmäinen oma poni..

Tallin pihaan takaisin päästyämme laitoimme tammat heti samaan tarhaan. Minua hiukan jännitti Temman suhtautuminen poniin, olihan Temma ollut pitkään vain yksin. Ponit nuuhki toisiaan pitkän aikaa jokapuolelta.. -Kunnes Anna alkoi pomottamaan Temmaa! Tämä pienen pieni poni, pompotteli itseään puolet suurempaa hevosta! Nauroimme Suvin kanssa molemmat haljetaksemme, kunnes tammat alkoivat tuttavallisesti hieromaan toisiaan turvallansa. Se oli hieno näky!

Menimme teehuoneeseen, jossa saimme ihanaa mansikkamehua ja keksejä. Tallin väki näytti olevan innoissaan saadessaan tänne vähän nuorempaa lisäystä, eihän Suvi ollut kuin vasta 11 vuotias.

Teehuonerupattelun jälkeen menimme pistämään Annalle karsinan valmiiksi. Laitoimme sinne paljon purua, ja putsasimme juoma-automaatin ja rehukaukalon. Saman teimme Temman karsinalle. Sitten autoimme Toddia ruokkimaan hevoset, sekä katsoimme, kun kengittäjä kengittiä Leetä, ori oli näet onistunut saamaan kengän irti jalastaan. Tämän jälkeen huomasimme, että meillähän tulee kiire, Suvin partio näet alkaa!