Romu-Miäs

Perustiedot

Luonnekuvaus

Romu-Miäs muutti meille parivuotiaana orinkloppina, jolta ei juuri älyä päästä tuntunut löytyvän. Tämä kaheli pikkueläin oli meillä kuin lapsi sirkuksessa, eikä ymmärtänyt hyvästä käyttäytymisestä hölkäsen pöläystä. Sille oli aivan se ja sama mitä ihminen hänelle sanoi, oman pään mukaan mentiin tilanteessa kuin tilanteessakin. Käsitteleminen oli hyvin haastavaa, sillä kasvava ori oli muutenkin aivan yliaktiivinen ja reipas, saatika sitten muuten helposti käsiteltävissä. Henkilökunnan hermoja koeteltiin kyllä oikein olan takaa tätä oria kouluttaessa, mutta lopulta huomasimme, että kyllähän tästä kaverista saatiinkin ihan kelvollinen hevoskansalainen.

Nykypäivänä Meelis onkin sitten ihan toista maata käsiteltäessä. Eläväisyyttä ja toisinaan jopa hieman orimaisuuttakin tästä hevosesta kyllä löytyy, mutta päällisin puolin se on kuitenkin hyvätapainen herrasmies. Meelis on kasvattanut suuren kunnioituksen ihmistä kohtaan, eikä se todellakaan tekisi mitään, mikä satuttaisi ketään. Se ymmärtää ihmisen johtajanaan, joten nöyrtyy milteinpä mihin tahansa askareeseen, jos sitä siltä vaaditaan. Niinpä myös hoitotilanteissa Meelis osaa käyttäytyä todella sievästi. Hoitaminen aikana se seisoo kiinni sidottuna kauniisti paikallaan, eikä hirveästi steppaile turhia. Toisinaan vapaana ollessaan se saattaa hieman hääräillä omiaan, mutta ei kuitenkaan mitään sen kummempaa ala vääntelemään. Kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat yleensä mukisematta, joskin toisinaan kavioiden puhdistaminen saattaakin olla Meeliksen mielestä inhottavaa. Silloin se saattaa olla nostamatta jalkojaan, tai luimistelee tympeänä karsinansa nurkassa, mutta kyllä se sitten pienellä komennuksella muuttaa mielipidettään asiasta - ainakin esittää niin. Satulointi ja suitsiminen onnistuu kuitenkin aikalailla automaattisesti ilman vaikeuksia.

Yleispainotteinen Meelis onkin ratsastaessa varsin viehkeä, joskin hieman junttimainen ori. Sen askeleet eivät ole ehkä yhtä unelmallisia kuin kovan tason puoliverisellä, eikä se oikeastaan taivu kummemmin kuin rautakankikaan, mutta omalla tavallaan tämä herra on varsin sympaattinen ratsastettava. Suomenhevosille tyypillistä junttimaisuutta löytyy mm. silloin, kun ori muistaa olevansa ratsastajaa vahvempi ja päättääkin itse keksiä sen, mitä tehdään seuraavaksi. Se saattaa puskea läpi ratsastajansa apujen kuuntelematta mitään, mutta toisinaan se taas osaa olla varsin yhteistyökykyinen ja miellyttämishaluinen. Ratsastustaitoa tämä ori kyllä vaatii, sillä ilmaiseksi se ei todellakaan ryhdy mihinkään. Se kaahottaisi oikein mielellään pää pystyssä eteenpäin kuuntelematta ratsastajan apuja, joten ratsastajan tulisi sen verran tietää mitä tekee, jotta saa orin sitten myös takuulla kuulolle ja tekemään jotain työtäkin hevosenruhollaan - se ei sitten välttämättä ihan helppo juttu olekaan.

Esteillä Meelis on täynnä ruutia ja se hyppää todella mielellään. Se innostuu helposti esteistä ja on erityisen rohkea hyppäämään: edes erikoisesteet tai jännittävät tilanteet eivät sitä esteradalla häiritse, vaan pikemminkin saavat orin aivan liekkeihin. Meelis nauttii vauhdista, mikä saattaa helposti kyllä mennä hieman ylikin. Ratsastajan tulisi osata hidastaa ja rauhoitella oria jo silloin, kun se vielä pysyy käsissä. Muuten peli voi olla menetetty, mistä seuraa kieltäytymisiä tai pudotuksia. Muuten Meelis on kyllä taitava ja potentiaalinen esteratsu! Myös maastoesteillä Meelis on varmajalkainen ja nokkela, eikä se ole kovin tahmea jaloistaan edes vaativassa maastossa. Hyppää tasaisesti ja varmasti, joten kiva hypättävä myös maastoon. Kouluratsastuksessa sen sijaan Meelis on hieman tahmeampi. Se ei oikein jaksaisi keskittyä mihinkään hommiin täysillä, vaan yrittää päästä tavallaan karkuun ratsastajansa alta. Vaatii todella paljon työskentelyä ratsastajalta, jotta saa orin kulkemaan hienosti oikein päin ja tekemään ihan oikeasti työtä. Kun ratsastaja sitten osaa sen, Meelis kyllä tekee mielellään. Meelis ei kuitenkaan ole mikään nopea oppimaan, vaan hermostuu helposti uusien asioiden takia, etenkin jos ei oikein ymmärrä mitä haetaan takaa.

Sukuselvitys

Riikan Touho on melko suurikokoinen, 163 cm korkea suomenhevosori. Väriltään Touho on punarautias, upein valkoisin merkein. Touho on painottunut esteratsastukseen, mutta kisannut toisinaan myös kenttäkilpailuissa, sekä ihan vain kouluratsastuksen helpoissa luokissa. Touho syntyi maalaisperheeseen, missä vietti myös aikoinaan työhevosen elämää. Ori kuitenkin myytiin pian kisaavaan kotiin, ja nyt ori onkin sitten ollut melkoinen rusettihai estekentillä. Touholta löytyy runsaasti jälkeläisiä, lähemmäs puolta sataa. Monet varsoista ovat menestyneitä omissa lajeissaan ja varsin monipuolinen kaarti hevosia onkin tästä orista saatu maailmaan. Nykyään Touho asustaa yksityisessä omistuksessa pienessä suomenhevossiittolassa.

Kilkattaja-Kalle oli 149 cm korkea, eli melko pienikokoinen suomenhevosori. Kalleksi kutsuttu ori asui virtuaalisessa Pohjois-Suomessa ja oli painottunut lähinnä rataesteratsastukseen, mutta kilpaili myös silloin tällöin maastoesteratsastuksessa melko hyvin sijoituksin. Kilpailuissa ori menestyikin erityisen hyvin koko elämänsä aikana. Kalle oli väriltään tummanrautias, rakenteeltaan melko siro ja sporttinen. Näyttelyissä Kalle nähtiin muutamaan kertaan, mutta suuret välimatkat eivät yksityistä omistajaa sen koommin houkutelleet, eikä pohjoisessa noita näyttelyitä niin runsaasti tainnut olla. Niinä kertoina kun ori on kuitenkin näyttelyissä nähty, se on pärjännyt yllättävänkin hyvin tuloksin - BIS-tittelinkin keränneenä. Jälkeläisiä Kallelta on jäänyt tähän maailmaan päälle kymmenen, joista jokainen on omalla tavallaan merkittävä hevonen vielä nykypäivänäkin.

Vaahdon Poltsi oli Antti Vaahdon kasvattama suomenhevosori, jolta löytyi säkäkorkeutta tasan 150 cm. Vaahto kasvatti melko pienikokoisia suomenhevosia pohjoisessa, missä myös Polleksi kutsuttu ori asusti koko ikänsä varsasta lähtien. Väriltään Polle oli rautias ja sen päätä koristi upea, leveä läsi. Polle oli painotukseltaan lähinnä estepainotteinen, mutta kilpaili muutamaan otteeseen myös kouluratsastuksessa, sekä kenttäkilpailuissa. Mitään erityisen huimaa menestystä tämä ori ei todellakaan ole kerännyt, mutta ainakin aktiivinen ori oli. Polle toimikin sitten lähinnä jalostusorina erittäin hyvän rakenteensa ja luonteensa ansiosta, joten jälkeläisiä orilta löytyykin pitkälti toistakymmentä ympäri Suomen kamaraa.

Sama Nainen oli hyvin, hyvin pienikokoinen suomenpienhevostamma. Nannaksi kutsuttu, kaunis tummanrautias neitonen oli nimittäin säkäkorkeudeltaan vaivaiset 135 cm korkea, mutta pienestä koostaan huolimatta tammasta löytyi enemmän luonnetta kuin monesta muusta hevosesta. Nanna oli hyvin persoonallinen ja sympaattinen poni, eikä se välttämättä ollut lepsuimmasta päästä, vaan osasi jopa hieman vaatia kokemusta käsittelijältään. Tamma oli painottunut lähinnä esteille ja kenttään, mutta kisasi toisinaan myös helpoissa luokissa kouluratsastuksessa melko hyvällä menestyksellä. Näyttelyissä Nanna ei juurikaan pärjännyt, sillä se oli rakenteeltaan myös melko hintelä pienen kokonsa lisäksi. Tästä syystä se toimi lähinnä kilparatsuna, sekä pienimuotoisesti siitoskäytössä. Jälkeläisiä Nannalla onkin tiedossa neljä, joista kaikki ovat hyvin menestyneitä nykypäivänä.

Pulputtaja syntyi hyvin synkkänä syksyiltana pienen pienelle työhevostallille, missä oli vain muutama hevonen. Synnytys oli vaikea ja Pulputtajan varsa-aika oli hyvin ankea. Se oli pieni ja heikko, eikä oikein tahtonut pärjätä muiden hevosten kanssa. Ihmisiä kohtaan varsa oli hyvin varauksellinen. Pikku hiljaa Pulputtaja kuitenkin kasvoi ja kehittyi ja alkoikin saamaan itselleen voimia, vaikka sen elinajasta ei oltukaan kovin optimistisia. Tamma varttuikin nopeaan tahtiin ja kasvoi 156 cm korkeaksi, punarautiaaksi suomenhevoseksi. Pulputtaja aloitti kilpailunsa kouluratsastuksen saralla, missä pärjäsi ihan kohtalaisen hyvin - ei sijoittunut aivan jokaisilla kerroilla, mutta ei ollut kertaakaan häntäpäässäkään. Tovin kuluttua kuitenkin huomattiin, että tamma pärjäsi esteillä paremmin ja alkoikin kisaamaan sitten siellä runsaasti erityisen hyvällä menestyksellä. Valitettavasti Pulputtaja menehtyi kuitenkin jo 14-vuotiaana.

Herrasmies oli nimensä mukaisesti erittäin hyväkäytöksinen ja kertakaikkiaan upea ori. Tämä melko suurikokoinen, 165 cm korkea ori oli väriltään näyttävän tummanpunaruunikko - erikoinen ja todellakin katseita kiinnittävä väri. Hempaksi kutsuttu ori oli ehdottomasti estepainotteinen, ori hyppäsikin erittäin hyvällä menestyksellä esteradoilla jopa 110 cm ratoja, ja sijoittuikin miltei jokaisella kilpakerrallaan. Lihaksikas ja komea ori pärjäsi myös hyvin näyttelyiden saralla, joita se kiersikin ympäri vuoden Suomen kamaralla. Ori keräili ensimmäisiä ja toisia palkintoja mukanaan monet kerrat ja palkittiin jopa valioksi. Herrasmies siirtyi pitkän kilpakauden jälkeen jalostusoriksi ollessaan 16-vuotias. Terve ja komea ori elikin upean siitoshevosen elämän jopa 22-vuotiaaksi. Tässä välissä se ehti saada kymmenittäin jälkeläisiä.

Mami-Rakas, eli Manna, oli melko työhevostyyppinen harrasteratsu. Manna syntyi ehdottoman työ - ja ravihevospainotteisista vanhemmista, mutta itse tamma ei kuitenkaan pärjännyt kummassakaan lajissa jääden melko pieni - ja hentokokoiseksi yksilöksi. Säkäkorkeutta Mannalta nimittäin löytyi ainoastaan 149 cm. Väriltään se oli melko tavallinen rautias omaten herttaisen tähtipään. Kun Mannasta huomattiin jo nuorena, ettei siitä ole työhevoseksi, se siirtyi harrastekäyttöön. Neitonen koulutettiin helppo B-tasolle kouluratsastuksessa ja se hyppäsi ratana noin 60 cm esteitä. Manna kiersi muutamissa seurakilpailuissa lähitalleillaan, mutta sen enempää sitä ei kisoissa nähty. Luonteeltaan se oli kuitenkin mitä mahtavin, joten siitoskäytössä Manna oli kolmen jälkeläisen verran. Manna menehtyi vanhuuteen, mutta tarkkaa tietoa iästä ei ole.

Romu-Riina taas on kuvankaunis ja herttainen suomenpienhevonen, jolta löytyy korkeutta 147 cm. Riinaksi kutsuttu neitonen on väriltään tummanrautias, todella kaunis ja huomiota herättävä väri. Luonteeltaan Riina on ollut aina oikein ihastuttava ja kiltti neiti. Tämä tamma on kiertänyt runsaasti kouluratsastuskilpailuita helpoissa luokissa kilpaillen, sekä toisinaan myös kenttäkilpailuissa. Riina on myös tavattu monet kerrat erilaisissa näyttelyissä, joissa tamma on pärjännyt kohtalaisen hyvin, ei kuitenkaan ole palkittu vielä sen suuremmin. Riina viettää nykyään satunnaista kilpahevosen elämää, mutta pääsääntöisesti toimii harraste - ja siitoskäytössä suomenpienhevosia kasvattavalla tallilla.

Naisten Naurattaja on ollut aina varsin nimensä mittainen oripoika. Tämä herasilmäinen, tukkajumalaksi kutsuttu ori syntyi kesäisenä aamuna. Piensuomenhevoskokoinen, eli 145 cm korkea Nakeksi kutsuttu hevosori herätti ihmisen kuin ihmisenkin huomion upealla ulkonäöllään. Punarautias karvapeite ja vaaleat jouhet saavat takuulla pään kuin päänkin kääntymään. Nakke kiersikin heti varsasta lähtien hyvillä tuloksilla näyttelykehiä, enkä ihmettele asiaa yhtään. BIS-sijoja nappaillen ori varttui ja aloitti myös kilpailemisen kouluratsastuksessa - mistä tulikin aivan menestys. Tämä ori olikin nimittäin varsinainen rusettihai koulukentillä, joten ori kiersi ympäri Suomea pitkin vuotta kilpaillen kouluratsastuksessa jopa vaativa B-tasolla saakka! Nakke on palkittu monissa eri tilaisuuksissa niin kouluratsastuksen, kuin näyttelyidenkin saralta. Nakella on tiedossa yli 20 jälkeläistä.

Kulmalan Leevi oli Leeviksi kutsuttu suomenhevosori. Leevi oli väriltään rautiaankimo, melko harvinainen ja upea väritykseltään noin muutenkin. Säkäkorkeutta Leeviltä löytyi 151 cm, joten mikään jättiläinen se ei kuitenkaan ollut. Leevi oli luonteeltaan melko itsepäinen ja toisinaan jopa hieman hankala, eikä se oikein tahtonut nöyrtyä kenenkään muun tahtoon, kuin omaansa. Tästä syystä ori vaati melkoista kurinpalautusta aina silloin tällöin tilanteesta riippuen. Painotukseltaan Leevi oli yleispainotteinen ja ori pärjäsikin lajissa kuin lajissa - se nähtiin useat kerrat kouluratsastusradoilla, rataesteillä kuin myös valjakkoajossakin. Kaikissa lajeissa ori menestyi jotenkuten, toisinaan palkintoja nappaillen ja toisinaan sitten taas ei. Melko menestynyt se kuitenkin noin loppupeleissä oli. Jälkeläisiä Leevillä on tiedossa kuusi, mutta nykyisestä olinpaikasta ei ole tietoa.

Laputan Wilmuri eli Vilma oli Suomenhevostalli Laputan kasvatti. Laputta kasvatti aikoinaan erittäin hyvällä menestyksellä ja kokemuksella suomenpienhevosia, joita myös Vilma edusti. Säkäkorkeutta Vilmalta löytyikin 145 cm, väriltään se oli punarautias ja omasi jokaisessa jalassa korkeat sukat. Vilma oli luonteeltaan erityisen herttainen ja rauhallinen pieni tamma, joka ei pienestä - eikä niin suurestakaan hetkahtanut. Se rakasti rauhaa, mutta viihtyi kuitenkin huomion keskipisteenä. Ihmisystävällisyyttä ja herkkusuumaisuutta tammasta ei puuttunut. Vilma oli painottunut melko pitkälti kouluratsastukseen, missä kilpaili helpoissa luokissa ihan kohtalaisesti menestyen. Näyttelyissä tamma kierteli muutaman kerran saaden ensimmäisiä ja toisia palkintoja, mutta kiinnostuksen loppumisen vuoksi kasvattaja ei tammaa juurikaan näyttelyissä kierrättänyt sen jälkeen. Vilma siirtyi kevyeen siitoskäyttöön ja ehti saada kaksi jälkeläistä, kunnes se myytiin yksityiseksi hevoseksi Pohjois-Suomeen.

Romu-Rautiina, eli tuttujen kesken Tiina, oli 146 cm korkea suomenpienhevostamma. Väriltään Riina oli tummanrautias ilman merkkejä, hyvin kauniin värinen. Tiina oli painottunut lähinnä koulu - ja esteratsastukseen, mutta tamma nähtiin muutamia kertoja myös valjakkokilpailuissa, sekä näyttelyissä. Yksityisessä omistuksessa oleva pienikokoinen suomitamma ei kuitenkaan menestynyt oikein missään lajissa erityisen hyvin verrattuna muihin, joten tamman kilpaura jäi melko lyhyeksi ja se siirtyi viettämään harrasteratsun elämää omistajiensa seurahevoseksi. Jälkeläisiä Tiina on saanut yhteensä viisi, joista jokainen on kuitenkin menestynyt ja nykyään erittäin upea hevonen. Tiina lopetettiin valitettavasti vanhuuden tuomiin ongelmiin tasan 20-vuotiaana, mikä oli hyvin kova paikka tamman omistajille.

Pikku-Johannes oli 155 cm korkea suomenhevosori, väriltään erikoisen tummanpunarautias. Jontuksi nimetty herra oli painottunut rataesteratsastukseen, missä se kilpaili noin 100 cm tasolla saakka. Jonttu kisasi nuorella ratsastajatytöllä, joka toimi myös orin vuokraajana tämän kasvattajalla. Jonttu olikin melko taitava kilparatsu ja parivaljakko sijoittui useat kerrat esteratsastuksessa hyvin tuloksin! Jonttu jäi kuitenkin kilpaeläkkeelle jo 11-vuotiaana, sillä sen jalat eivät enää kestäneet aktiivista kilpailua, kuten aikaisemmin. Tämän jälkeen Jonttu alkoikin toimia lähellä siitoskäytössä, eikä sitä juuri kilparadoilla nähty, kuten ei myöskään näyttelykehissä. Jälkeläisiä orilta on jäänyt tähän maailmaan kymmenisen kappaletta.

Kiiran Kelmiella eli Ella oli 150 cm korkea, melko siro ja kaunis tamma. Ella oli painottunut kouluratsastukseen ja kilpaili siinä melko ahkerasti, lähinnä helpoissa luokissa kierrellen, vaikka kapasiteettia riitti kyllä oikein hyvin myös vaativalle tasolle saakka. Helpoissa luokissa Ella oli kuitenkin oikein elementissään ja osasikin valloittaa tuomarit puolelleen upein ja lennokkain liikkein. Luonteeltaan Ella oli melko sisukas, mutta hyvällä tavalla. Se ei luovuttanut jos oli jotain päättänyt, mutta nöyrtyi kyllä ihmisen tahtoon ja teki aina parhaansa miellyttääkseen omistajaansa tai hoitajaansa. Ella olikin varsin herttainen ja suloinen tamma kaikinpuolin. Jälkeläisiä Ellalla on ainoastaan kaksi, joista molemmat ovat tammoja ja syntyneet samalla omistajalla.

Kisakalenteri

Jälkeläiset

marionettin estevalmennus 17.09.2010
Meelis tuli maneesiin kun sain esteradan koottua. Juli näytti selässä luontevalta ja osasi käsitellä oria, joka yritti hypähtää tutkimaan estepuomeja. "Lämmitelkää." Opastin orin poskihihnasta taluttaen kolmen askelen verran uralle, ja annoin heidän kävellä uraa ja ravata sitä, kun katselin heitä tarkkaavaisesti. Kymmenen minuutin kuluttua aloitimme varsinaisen harjoituksen. Olin rakentanut esteitä neljästäkymmenestä kuuteenkymmeneen senttiin, mikä olisi vallan mainiota Meelikselle. "Laukkaa, vähän ennen estettä voltti ja sen jälkeen ravissa yli!" Ohjeistin parivaljakkoa. Juli nosti laukan maneesin päästä, ja lähestyi estettä tasaisessa temmossa. Hän nyppäisi Meeliksen ohjia, jolloin ori käänsi korvansa. Vähän ennen estettä Juli ohjasi Meeliksen voltille, ja jatkoi ravissa kohti neljänkymmenen viiden sentin estettä. Ori harppasi siitä yli huiskien hännällään. Loppu rata meni saman lailla, kunnes annoin luvan lopuksi laukata radan niin lujaa kun halusivat. Juli nosti jälleen maneesin päästä laukan, ja ori laukkasi melkein vapain ohjin esteiden yli. "Mainiota, jäähdytelkää."

15.09.2010
Laskistelin tässä aikani kuluksi, että Meelikselle voisi teettää enintään kahdeksan jälkeläistä nyt elämänsä aikana. Nimi ei saisi yleistyä liiaksi suvuissa, mutta sen verran se voisi kuitenkin olla siitoksessa, että nimi jäisi edes joidenkin hevosten sukuihin näkyviin, toivottavasti hyvässä mielessä. Kunhan SLA:sta saamme tulokset, voinkin hyvällä omallatunnolla tarjota Meelistä jalostukseen myös ulkopuolisille tammoille, joskin onhan orilla jo yksi jälkeläinen tallimme ulkopuolellakin. Omaan talliin en välttämättä Ritariperhosen lisäksi aio toista varsaa ottaa, varma en kuitenkaan vielä ole. Olisihan se ihan hienoa tietysti saada Meeliksestä myös suloinen tammavarsa talliin siitoskäyttöön, jotta voisi varmistaa orin nimen pysymisen myös suvuissa.

14.09.2010
Koulutreeniä kentällä. Ilma oli tänään hyvin paljon viileämpi kuin pitkään aikaan, joten saimme tehdä oikein kunnolla hommia, eikä silti pukannut hiki pintaan heti alussa. Meelikselle homma oli selkeästi melko rasittavaa, se ei olisi millään jaksanut keskittyä hommiinsa, vaan yritti luistaa tehtävistään parhaansa mukaan. Onneksi sitten pienen muistuttelun jälkeen ori taas tajusi kumpi määrää ja ketä, ja alkoikin sitten tosissaan puurtaa ratsastajansa eteen. Hienosti ori olikin sitten kuulolla loppuajan. Laukannostot ja muut sujuivat täysin mukisematta ja Meelis oli oikein ihanteellinen ratsastettava tänään.

12.09.2010
Nyt on sitten vihdoin ja viimein Meelis ilmoitettu mukaan suomenhevosten laatuarvosteluun. Meeliksellä on sijoitukset jo kasassa ja suvustakin on nyt kirjoitettu melko kattavasti (sen verran kuin mahdollisuuksia oli), joten eiköhän oriherramme ole jo täysin valmis laatuarvosteltavaksi. Nyt sitten vain odottelemaan ja jännittämään koko tallin porukan voimin miten meille käy. Vielä kun pääsisimme valmentautumaan ennen sitä, niin olisi täydellistä. Meeliskin saisi itseään vähän parempaan kuntoon, kun on kesällä päässyt rappeutumaan hieman pullamahaksi.

06.09.2010
Huomasin tänään onnekseni, että Meeliksellä näyttää olevan jo nyt kaikki sijoitukset täynnä suomenhevosten laatuarvostelua varten! Näinollen meidän oripoikamme taitaakin olla seuraava, joka Riiviöistä lähtee SLA'uun kokeilemaan onneaan - todella mahtava fiilis! Nyt kun vielä pääsisimme valmentautumaan odotellessamme edellisen laatuarvostelun tuloksia, niin olisi täydellistä. Tällöin saisimme myös mahdollisista lisäpisteistä täydet, kun päiväkirja näyttäisi täydeltä ja hyvältä, ja saisihan Meeliskin tietysti oikein hyvää harjoitusta ettei ori pääse vallan rupistumaan. Kilpailemista tosin jatkamme mahdollisuuksien mukaan vielä tämänkin jälkeen, vaikka sijoitukset ovat jo täynnä. Vielä kun KRJ'ssä pärjäisimme paremmin, niin päästäisiin sinnekin laatuarvosteluun aikaan.

01.09.2010
Tänään tallityttömme Eve hyppäsi Meeliksellä maneesissa, itse olin avustamassa esteiden rakentamisessa sekä seuraamassa tietysti miten parivaljakolla sujuu. Meelis oli erittäin vauhdikkaalla ja eläväisellä tuulella, ja Evellä tuntui olevan aluksi hieman vaikeuksia saada oria kuulolle hommiinsa. Harjoitusesteet ori kaahotti melkoista vauhtia ilman järjen häivähdystäkään, joten päätin kasata heille aluksi vielä kavaletteja. Pikku hiljaa sitten Meelis alkoi kuunnella Eveä ja käyttäytyi asiallisesti, joten päätin rakentaa aivan normaalikokoisia esteitä pari kappaletta. 80 cm esteet Meelis ylitti täysin moitteitta, itseasiassa erittäin taitavastikin, mutta kun esteistä katosi vähääkään korkeutta, ori alkoi vetää hommaa aivan ranttaliksi. Mikä lie ollut herran ongelma, kun ei osannut edes kunnolla käyttäytyä pikkuesteillä - liekö sitten turhaa esittämistarvetta vai mitä. Tästä huolimatta Meelis hyppäsi kuitenkin melko mukavasti loppua kohden ja Eve innostuikin, että voisi ratsastella Meeliksellä jopa useamminkin, jos saa siihen mahdollisuuden - ja sehän sopii tietysti paremmin kuin hyvin.

21.08.2010
Kävimme tänään Meeliksen kanssa naapurien sänkipelloilla heittämässä kunnon rundia! Meelis oli oikein säpäkkänä ja tuntui siltä, että ori otti kyllä taatusti kaiken ilon irti vauhdin huumasta! Se nautti siitä, kun sai paahtaa melkolailla täysillä peltoa päästä päähän ja saimpa kyllä itsekin aika hyvin purettua arjen stressiä orin kanssa paukuttamiseen. Viileähkön ilman ansiosta emme olleet aivan hiestä märkiä lopettaessamme, vaikka Meelis kyllä puuskutti melkoista tahtia kävellessämme kotiin päin. Ratsastuksen jälkeen pesin hikilaikut orista ja vein sen tarhailemaan vielä loppuillaksi.

15.08.2010
Kokeilimme tänään ihan huvin ja harjoituksen vuoksi miten Meelis reagoi siihen, kun sille laitetaan kärryt perään. Olin kuullut, että ori on kyllä koulutettu ajolle ja se suorastaan nauttisikin siitä hommasta, mutta meillä sitä ei oltu vielä kokeiltu ollenkaan. No, eipä ori laittanut valjastaessa yhtään vastaan, korkeintaan hieman kummasteli outoa säätämistämme. Ulkona työnsimme kärryt perään ja - vóila! Meelis näytti suorastaan valjakkohevoselta suuret kärryt perässään, eikä edes näyttänyt hämmästyneeltä. Käskyjä ori totteli heti, vaikka varmuuden vuoksi minulla oli kaksi tallipoikaamme orin molemmilla puolilla varmistajana. Meelis liikkui kertakaikkiaan upeasti ja oli erittäin kuuliainen apuja kohtaan. Homma sujui upeasti ja uskalsin jopa kokeilla Meeliksen kanssa hieman ravia, laukkaa en viitsinyt yrittää, kun en tiennyt mitä herran kanssa oli tehty aikaisemmin ja mitä ei. Homma sujui kuitenkin sen verran upeasti, että varmasti aiomme vielä joskus myöhemminkin kokeilla ajamista orilla!

07.08.2010
Tänään Meelis hajotti tallin työntekijöiden hermoja oikein olan takaa! Orit viettivät leppoista päivää orilaitumillaan, kun Meelis-herra päätti keksiä oikein kivan jekun meidän kaksijalkaisten mieliksi: ori nimittäin villitsi koko lauman laitumella, minkä ansiosta kaikki tallimme suomenhevosorit paahtoivat lankojen lävitse ja laukkasivat pitkin maita ja mantuja. Luojan kiitos ystävällinen naapurimme soitti ja ilmoitti asiasta, sillä muuten emme varmaan olisi edes huomanneet ennen varsinaista katastrofia. Niin lähdimme koko talliporukan voimin keräämään karanneita oreja takaisin laitumelleen. Valehtelematta hommaan kului miltei koko päivä, sillä osa orilaumasta on tietenkin varsin jääräpäistä sakkia eikä anna kiinni sitten millään ilveellä. Tästä kaikesta saamme siis kiittää iki-ihanaa Meelistä, joka kylläkin sai aikaan tallin keskuudessa varsinaisen kuntoliikuntapäivän. Mahtaakohan ori vihjailla jotain tallin työntekijöiden fyysisestä ulkomuodosta?

01.08.2010
Kouluharjoittelua tänään kotikentällä loppukesän kunniaksi. Meelis oli todella omapäisellä päällä, voisi miltei kutsua känkkäränkäksi. Mikään ei oikein tuntunut olevan orin mieleen ja se laittoi vastaan kaikessa mitä yritin harjoitella. Se paahtoi menemään pää viidentenä jalkana, eikä oikein keskittynyt apuihin. Suustaan se oli kovin kova. Oli todella lähellä, etten menettänyt hermojani herran kanssa aivan totaalisesti, mutta onneksi sitten jaksoin kuitenkin rutistaa loppuun asti ja vihdoin sain kuin sainkin orin sitten tekemään kunnolla työtä, kuten siltä toivoinkin. Kovan työn takana se sitten lopulta olikin! Treenin jälkeen Meelis pääsi sitten ansaitulle iltalaitumelle.

Kouluvalmennus 20.07.2010, valmentaja Pierre
Saapuessani olitte jo alkukäyntejä ottamassa ja Meeliksestä huomasi heti, ettei sitä voisi vähempäkään kiinnostaa koko homma. Tänään ei mitään hankalaa tehtäisi, jotta työskentely olisi orille mielekästä. Koottuasi ohjat ja lähdettyäsi raviin, ori laahasi jalkojaan ja jölkytteli ympäri uraa kääntymättä minne pyydetään. Raipalla pieni läppäisy pepulle ja Meelis totteli taas, vaikkakin laiskanpuoleisesti. Pyöräytitte aluksi muutaman voltin, jotta Meelis tottelisi varmasti ohjausta. Pyysin tekemään temponvaihteluita ravissa, jotta ori heräisi. Aluksi ori meinasi nostaa laukkaa, mutta huomattuaan mitä pyydetään ori ravasi uraa pitkin mitä kavioistaan pääsi, pysyen silti hallinnassa. Olin yllättynyt, kun ori ei hidastanut suoraaan käyntiin, vaan ravasi minimini askelia eteenpäin. Sama tehtiin vielä toiseen suuntaan. Ori näytti tyytyväiseltä saadessaan ojennellaan jalkojaan vielä laukassa. Piakkoin hiljentelittekin jo käyntiin ja ori sai ojennella kaulaansa saadessaan ohjaa. Olin kaikinpuolin tyytyväinen orin työskentelyyn.

19.07.2010
Eilisen estevalmennuksen jälkeen Meelis sai viettää tänään vapaapäivää. Oripoika saikin viettää koko päivän laitumella muiden oripoikien kanssa, tosin kävin kyllä tarkistamassa aamupäivästä jo heti herran kunnon. Meelis osasi nauttia selkeästi vapaapäivästään, sillä ensinnäkään ori ei tahtonut millään antaa itseään kiinni ja toiseksi se paahtoi menemään muiden orien kanssa kunnon pukkilaukoilla pitkin maita ja mantuja. Lopulta orit jäivät seisoskelemaan laitumen portin lähelle ja syöpöttelemään rauhassa laitumen antimia, jolloin sainkin sitten rutiinitarkastukseni tehtyä. Meelis on oikein hyvässä kunnossa, eikä sille ole kasvanut edes pahemmin kesäistä heinämahaa, mikä löytyykin miltei jokaiselta muulta tallin hevoselta.

Estevalmennus 18.07.2010, valmentaja Laura M.
Alkuverkan aikana keskityimme siihen että saataisiin Meelis hiukan notkeammaksi sillä muuten hyppäämisestä ei tulisi mitään. Erilaisin ympyröin ja kiemuroin onnistuit hyvin saamaan orin notkeammaksi ja pääsimme aloittamaan hyppäämisen. Lämmittelyesteinä hypättii muutaman kerran ristikkoa ympyrällä ja noin 50 senttinen okseri suoralla uralla. Lämmittelyhypyt oli vielä hiukan kankeita ja ponnistuspaikka oli vähän hakusessa, mutta jo toinen kierros oli parempi. Päivän tehtävänä oli ympyrällä hyppääminen. Isolle keskiympyrälle sijoitetut neljä noin 60 senttistä ristikkoa tulisi hypätä kaarevalla uralla muutaman askeleen välillä. Aluksi tehtiin helpoiten vain kaksi hyppyä ympyrällä. Meelis tuntui olevan mielissään hyppäämisestä sillä hypyt oli kaarevia ja nättejä, ponnistuspaikassa olisi hiukan parannettavaa mutta ei paljoakaan. Koska kaksi estettä tuntui helpolta lisättiin toiset kaksi ympyrälle. Meeliksen vauhtia saatiin näin hieman hidastettua ja ponnistuspaikkakin alkoi löytyä paremmin. Valmennus sujui todella hyvin, jatkakaa samaan malliin ja treenailkaa vähän ympyrälläkin hyppimistä välillä ettei Meelis pääse kangistumaan!

11.07.2010
Juoksutusta kentällä. Juoksuttelin Meelistä tänään 45 minuuttia kentällä, sillä en millään näin kuumilla keleillä jaksanut itse kivuta hevosen selkään. Eipä tuntunut Meeliskään olevan hirveän energisellä tuulella, taisi kuumuus verottaa myös ylivilkkaasta orista hieman energisyyttä. Sen sijaan Meelis oli erittäin helposti käsiteltävissä ja se oli todella kuuliainen ääniavuilleni. Ori totteli kuin unelma, enkä muista koska viimeksi se olisi ollut yhtä yhteistyökykyinen, etenkään maasta käsin käsiteltäessä. Homma toimi kuin valettu ja olin Meeliksestä oikein ylpeä. Juoksutuksen jälkeen ori oli miltei kokonaan hiestä märkä, joten huuhdoin sen vielä lopuksi viileällä vedellä.

02.07.2010
Meelikselle syntyi tänään toinen jälkeläinen: erittäin upea ja näyttävä suomenhevostamma, Maimon Hilttonella! Ella syntyi Maimossa kauniina ja kesäisenä aamuna tallin omasta tammasta, Hilu-Uljaanasta. Tästä tammasta tulee todennäköisesti estekenttien uusi kehäkettu, erittäin hyvärakenteinen jo varsana, luonteesta puhumattakaan! Se on hieman arka ihmisiä kohtaan, mutta tästä huolimatta kovin sympaattisen oloinen nuori neiti. Odotukset ovat ehdottomasti korkealla.

Estevalmennus 25.06.2010 Kisakeskus Bailadorissa
Meeliksen kanssa kävit tahtojen taiston koko alkutunnin, eivätkä verryttelypuomit ja lämmittelyeste sujuneet teiltä lainkaan. Olin hetken jo epätoivon partaalla teidän kanssanne, mutta sait kuin saitkin Meeliksen avuille ja kuulolle. Kun ori oli kuolaimella se kulki varsin mallikaasti ja ties monettako kertaa tulitte puomit, mutta kyllä se kannatti orin kulkiessa ryhdikkäästi ja kauniisti yli. Radalla Meelis keskittyi hyvin, vaikkakin osaa esteistä se tuntui halveksuvan. Okseria ori kunnioitti ja vaikutti ainakin panevan parastaan. Sarjalla ori malttoi odottaa apujasi vaikkakin siitä selvästi näki halun hypätä. Viimeiselle esteelle ori tuli kaahottaen, mutta kuin ihmeen kauppalla se sujui hyvin, joskin tyylissä oli parantamisen varaa. Uusi yritys, joka oli hivenen parempi kuin ensimmäinen.

17.05.2010
Meelis on tullut nopeasti yhdeksi Riiviöiden parhaiten menestyneimmäksi suomenhevoseksi, en ole kertaakaan joutunut kyllä katumaan tämän orin ostoa. Meelis on melko hyvätapainen ja asiallinen hevonen, ja ehdottoman upea kisakaveri! Vaikka kouluratsastuksessa herra ei loistakaan kovin korkealla tasolla, omassa luokassaan se on pärjännyt erinomaisesti. Esteillä pätee sama asia, ja Meelis on sijoittunut runsaasti myös 60 cm ja 70 cm luokissa. Kyllä saa olla orista ylpeä! Kohta alkaakin olla sitten sen aika, että Meelis pääsee varsinaiseen jalostuskäyttöön ensimmäisen varsansa jälkeen.

30.04.2010
Meidän upealle Meelis-orillemme syntyi tänään ensimmäinen jälkeläinen: erittäin komea suomenhevosori Riiviöiden Ritariperhonen. Orin emä on tallimme oma piensuokkitamma Perhosvaikutus, joten myös Ritarista odotan kasvavan pienkokoista. Pieni oriherra peri selkeästi isänsä tummahkoa väriä myös itselleen, sillä aivan vaaleanpunarautiasta varsasta ei kyllä saa tekemälläkään. Varsa vaikuttaa erittäin uteliaalta ja viehkeältä herralta, joskin tuntuu olevan myös hirvittävän omapäinen ja itsekäs! Sen tämä varsa on varmastikin perinyt isältään, siitä ei ole epäilystäkään.. Toivottavasti Ritarista kasvaa joskus vielä jotain suurta, jotta se pääsee jatkamaan isänsä jalanjäljissä.

Katin kouluvalmennus 16.04.2010
Juli ja Meelis työskentelivät alkulämmittelyitään ensin vapaassa tahdissa. Meelis vaikutti jo heti alussa hyvin kankealta ja Juli joutui tekemään tosissaan työtä, että sai orin ylipäätään taipumaan kulmissa ja asettumaan ympyröillä. Käskin tehdä paljon suunnanvaihdoksia ja kiemurauria heti alkuun, jotta Meelis saisi edes vähän väännettyä itseään hevosen näköiseksi. Sitten aloimme itse hommiin, tarkoituksena harjoitella temponlisäyksiä ravissa, sekä ihan perusjuttuja, eli pysähdyksiä ja peruutuksia. Pysähdyksissä Meelis temppuili vastaan minkä ehti, mutta peruutuksissa herra meni oikein komeasti. Temponlisäyksissä Meelis oli tänään täysin elementissään ja se keskittyi hommaan aivan täysillä. Temponlisäykset onnistuivat erittäin hyvin! Valmennuksen lopuksi Juli ja Meelis saivat kävellä kunnon loppukäynnit.

07.04.2010
Tänään meille Riiviöihin muutti suomenhevosori suoraan virtuaalisesta Jyväskylästä. Romu-Miäs, eli Meelis, on vastikään 3 vuotta täyttänyt ori, johon ihastuin sillä silmäyksellä kun kuulin sen olevan myynnissä. Vietimme aikaamme ystävän kanssa Jyväskylässä hevosmessuilla, missä sitten kiinnitin silmäni tähän upeuteen. Tein heti tarjouksen kasvattajalle, joka myi orin epäilemättä minulle. Tästä alkaakin orin kanssa menestyksekäs tulevaisuus - toivottavasti.