Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Venäjän päivänä on valittava, mitä lippua kantaa

Sunnuntai
 
Pekka Hakala Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtaja.

Matkustin äskettäin valokuvaajan auton kyydissä Moskovasta pohjoiseen. Nytkytimme Toyotalla ruuhkassa, vierekkäin venäläisen tilausbussin kanssa.

"Kiertoajeluja koululaisille", luki keltaisen bussin kyljessä. Voiton tiet oli mainostetun kiertoajelun nimi. Venäjän kaksoiskotka oli kääritty bussin kylkimaalauksessa Yrjönnauhaan.

Myönnän, että masennuin. Suurelle enemmistölle ulkomaalaisista ja pienelle vähemmistölle venäläisistä mustaoranssi nauha ei edusta kivaa isänmaallisuutta vaan synkeää yltiönationalismia.

Minulla on selitys siihen, miksi olen eri mieltä venäläisten enemmistön kanssa. Ne eivät ole tehneet isänmurhaa, minä olen, 1970-luvulla.

Sukupolveni enemmistön mielestä kuului asiaan pilkata sotaveteraaneja, lottia ja Karjalan evakoita, poliittisesta kannasta riippumatta.

Asenne oli perua suurilta ikäluokilta, minua vähän vanhemmilta. Koulukavereiden isoveljiltä, jotka kasvattivat tukan ja hommasivat sähköskeban. Isosiskot järkyttivät minihameilla. Sitten vastustettiin Vietnamin sotaa ja kulttuuri-imperialismia, tai joitain. Pääasia että isien pyhät arvot saivat kyytiä.

Neuvostoliitossa ei samaan aikaan tapahtunut mitään, koska koko sukupolvi jäi väliin. Järjestelmä ei antanut mitään urputustilaa. Jos joku Vladimir Vysotski yritti olla edes Neukkulan Irwin Goodman, niin turpaan tuli. Ja nyt nyökytellään taas tahdissa että niskanikamat rutisevat.

Sen raikkaammalta tuntui, kun palasimme kuvaajan kanssa Moskovaan pohjoisen suunnasta. Rauhan valtakadulla liehuivat Venäjän liput, iloisen valko-sini-punaisina. Syy oli perjantaina vietetty Venäjän päivä.

Venäjän päivää vietetään 12.kesäkuuta, koska Neuvostoliittoon kuuluneen Venäjän federaation ensimmäinen kansanedustajien kongressi hyväksyi federaation suvereeniusjulistuksen kyseisenä päivänä vuonna 1990.

Sattumoisin Boris Jeltsin voitti seuraavana vuonna samalla päivämäärällä federaation ensimmäiset presidentinvaalit. Tämä kaikki tapahtui silloin, kun Neuvostoliitto oli vielä olemassa ja Venäjä oli sen osa.

Kesäkuun 12. päivä onkin varsinainen Boris Jeltsinin päivä. Siis sen presidentin, joka oli vallassa ennen nykyistä Venäjän presidenttiä. Jeltsinin, sen nykyisin haukutun juopon, joka päästi kuulemma valloilleen anarkian ja köyhyyden ja joka antoi tälle touhulle vastenmielisen valenimen "demokratia". Venäjän lippuja nähtiin runsaasti muun muassa murhatun oppositiojohtajan Boris Nemtsovin muistoksi järjestetyllä surumarssilla.

Ehkäpä en ole ainoastaan masentunut vaan vielä pahantahtoinenkin. Mutten hämmästyisi, jos joku Venäjän parlamentin jäsen vielä esittäisi, että Venäjän päivän viettäminen pitäisi lopettaa. Seuraavaksi voitaisiin sitten kieltää Pietari Suuren Euroopasta matkima trikolori. Sitten voitaisiin tapella siitä, tuleeko tilalle Romanov-suvun musta-kelta-valkoinen lippu vai Neuvostoliiton punalippu.

Viikkoa ennen Venäjän päivää vietettävän Suomen puolustusvoimain lippujuhlan (lue: Mannerheimin syntymäpäivän) tämä hippi voi jättää keskisormi pystyssä väliin koska tahansa. Mutta uraa, 12.6. on Venäjän päivä!

Pekka Hakala pekka.hakala@hs.fi
Leninin sanotaan nimittäneen läntisiä kommunisteja hyödyllisiksi
idiooteiksi. HS:n Moskovan-kirjeenvaihtaja ei ole sellainen.

Haluatko lukea koko artikkelin ja vielä 5 lisää?

Jatka lukemista täyttämällä täyttämällä seuraavat tiedot:

* Pakolliset kentät

Uusimmat