Sieltä se keppi lähtee ja lentää, lentää – vähän liiankin pitkälle.
Vasta viime hetkellä Michael Monroe saa muutettua yläilmoihin heittämänsä mikrofonitelineen suuntaa ja estettyä sen iskeytymisen illan sankarin, kitaristi Slashin, selkään.
Slash katsoo olkansa yli eikä ole moksiskaan. Päinvastoin. Ensimmäistä kertaa illan aikana hän suostuu sanomaan jotain mikrofoniin ja esittelee vierailijan. Lavalla on sähköä ja melkein vaaran tuntua, kun kaksi vanhaa veteraania, Hanoi Rocksin laulaja ja Guns N'Rosesin kitaristi, jakavat hetkellisesti huomion.
Suomalaiskatsojille tässä ei ole mitään uutta, sillä näin on käynyt myös muutamalla edellisellä Slashin Suomen-keikalla. Monroen energialataus on silti tervetullutta, sillä Slashin omasta taustabändistä vastaavaa karismaa saa hakea.
Muuten konsertti olikin Slashin näytös.
Hänen soolotuotantonsa on muodollisesti pätevää, keskitempoista ja melodista hardrockia, jossa jännittävintä on se, että kitaristi saa anteliaasti tilaa sooloilleen. Niitä kelpaa kuunnella, sillä Slashin soitto on edelleen monimuotoista, kekseliästä ja ajateltua. Esimerkiksi Anastasiassa hän pääsi esittelemään koko arsenaaliaan kaksikaulaisen kitaransa voimalla: seesteisestä introsta Brian Mayn suuntaan kumartavaan tilutteluun ja väkevään rokkiriffittelyyn.
Välillä mentiin myös yli. Guns N'Rosesin Rocket Queenissa Slashin soolo kellotti hyvinkin yli kymmenen minuuttia, joiden aikana ehti jo unohtua, että tämä kaikki ylitsepursuavuus oli saanut alkunsa ihan kelvollisesta kappaleesta.
Illan sankaria vain korosti lava-asetelma. Taustalla soittanut The Conspirators tuntui kuin alitajuisesti kertyvän yhteen nippuun, ja Slash sai patsasteltavakseen koko lavan toisen puoliskon.
Jos jättimäinen käsi olisi napannut hänet silinterihattuineen lavalta, jäljelle olisi jäänyt vain keskimääräistä taitavampi cover-yhtye. Solisti Myles Kennedy on osaava hevilaulaja, mutta Slashin edellisten bändikaverien –Axl Rose ja Scott Weiland – yllätyksellisyyttä ja erikoislaatuisuutta hän ei tavoita.
Kaksituntiseksi venyneen konsertin pääpaino oli odotetusti Slashin kolmessa sooloalbumissa. Guns N'Rosesin klassikkoita ripoteltiin matkan varrelle säästeliäästi, ja esimerkiksi Welcome to the Jungle hypättiin nyt yli. Velvet Revolveria edusti varsinaisen setin päätöskappale Slither.
Ilta oli pitkä, ja 4 000 hengen yleisö joutui odottamaan huippukohtaa tuskallisen kauan. Vasta encorekappale Paradise Cityn konfettisateessa myös yleisön puolella alkoi näkyä riehaantumisen merkkejä.
Nämä kappaleet kuultiin Slashin konsertissa:
1. You're a Lie
2. Night Train (Guns N'Roses)
3. Avalon
4. Standing in the Sun
5. Back from Cali
6. Wicked Stone
7. Shadow Life
8. Mr Brownstone (Guns N'Roses)
9. You Could Be Mine (Guns N'Roses)
10. Dr Alibi (vieraana Michael Monroe)
11. We're All Gonna Die (vieraana Michael Monroe)
12. Beneath the Savage Sun
13. The Dissident
14. Rocket Queen (Guns N'Roses)
15. Bent to Fly
16. World on Fire
17. Anastasia
18. Sweet Child O' Mine (Guns N'Roses)
19. Slither (Velvet Revolver)
20. Paradise City (Guns N'Roses)
Kirjoita kommentti