Pajamäen sotahistoriallisen linnoitusalueen infotaulut on töhritty umpeen ja muoviruudut vasaroitu sirpaleiksi.
Planeettojen suhteita havainnollistavasta Ursan aurinkokuntamallista on sahattu maapallo irti kahteen kertaan. Aurinkoa kannatteleva lipputanko oli ennen puuta, mutta sekin sahattiin poikki.
Tykistötelineet ja bunkkerit ovat täynnä graffiteja, roskia ja hiiltynyttä puuta.
Enemmän ilkivaltaa saisi aikaan vain pommikoneella.
”Näin tässä aina käy, kun paikasta ei huolehdita”, linnoituksen historiaa tutkinut Juha Lastu toteaa.
Olemme tutkimassa Touko Laaksosen sotilasuran vaiheita Pajamäen tykistölinnoituksen raunioilla Länsi-Helsingissä. Laaksonen puolusti itsenäistä Suomea jatkosodassa tykistöpatterin johtajana. Pajamäen Patterimäki oli paikka, jossa hän astui palvelukseen.
Kävelylenkille lähteneet pajamäkeläiset eivät tunnista Laaksosta nimeltä. Vasta taiteilijanimi Tom of Finland kirkastaa kasvot.
Homoeroottisista teoksistaan kansainvälisesti tunnetulle Tom of Finlandille jatkosota oli seksuaalisen yltäkylläisyyden aikaa. Helsingistä tuli sodan aikana eräänlainen kaupungin kokoinen dark room. Sanalla tarkoitetaan pimennettyä huonetta eroottisilla klubeilla, jossa kävijät voivat harrastaa seksiä vapaasti.
Kaupungin valot oli sammutettu, ja pimeydessä hiippaili monenlaisia etsijöitä: sotilaita, merimiehiä ja leskiä. Viranomaisia ei erityisemmin kiinnostanut, mitä pimennetyillä kaduilla tapahtui. Pommi saattoi tulla niskaan koska tahansa. Koko kaupunki oli valmiustilassa.
Laaksonen on kertonut saaneensa näinä vuosina seksiä lähestulkoon niin paljon kuin halusi. Hän tuli tunnetuksi myös kovana seuramiehenä ja sotatovereiden laulattajana.
”Pajakukkulan päällä oli kenttäruokala, jonne saatiin hankittua piano. Siellä Laaksonen pääsi musisoimaan ja opettamaan muita sotilaita”, Juha Lastu kertoo.
Sotavuosilta säilyneissä kirjeissään Laaksonen puhuu musiikista intohimoisesti. Pianoa hän kaipaa aina, kun sitä ei ole lähettyvillä.
”Tää meidän patteri taitaa muuttua musiikkiopistoks. Tuntuu melkein siltä. Treenaan äijille pianon- ja mandoliininsoittoa, yhteis-, yksin- ja kuorolaulua ja taidan vielä koota orkesterinkin, koskapa välineitä on: piano, 7 mandoliinia, 2 viulua ja radio. Juu, ja vänrikki von Wrightin pajupilli!”
Laulu ja soitto raikuivat kasarmilla koko palvelusajan. Sitä eivät pysäyttäneet edes Helsingin suurpommitukset.
Laaksonen menestyi sodassa paitsi seura- ja seksielämässä myös sotilaana. Parissa vuodessa hän yleni ensin vänrikiksi ja myöhemmin luutnantiksi.
Helsingin suurpommitusten aikaan 1944 Laaksonen johti raskasta ilmatorjuntapatteria. Samana keväänä hänelle myönnettiin neljännen luokan vapaudenristi.
Loppuvuodesta 1944 Laaksonen kotiutettiin, ja hän pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Musiikki ja kuvataide veivät mukanaan, ja Tompasta tuli käsite.
Myöhemmin Laaksonen puhui sotavuosistaan niukasti. Hän ei halunnut muistella tovereiden kuolemaa.
Juovuksissa hän äityi toistuvasti muistelemaan erästä tapausta Viipurinlahdelta.
Laaksonen oli kävellyt yöllä yksin metsässä ja törmännyt yllättäen laskuvarjoa kasaavaan venäläissotilaaseen. Hän iski miestä puukolla selkään ja jätti ruumiin vatsalleen. Seuraavana päivänä hän palasi katsomaan miestä ja käänsi tämän selälleen. Mies oli Laaksosen mukaan jumalaisen kaunis: ”Olin nähnyt hänen kaltaisensa vain unelmissani.”
Siitä eteenpäin Laaksonen ampui jokaisen luotinsa sodassa tarkoituksella ohi. Puukotus vaivasi häntä koko loppuelämän.
Patterimäkeen kaavaillaan nyt uusia rakennuksia. Myös puhutun länsi-itä-suuntaisen Raide-Jokerin rata kulkee suunnitelmissa alueen läpi. Linnoitusketjuun perehtynyt Lastu suhtautuu suunnitelmiin nihkeästi.
”Jos kaavoitukset toteutuvat, se tulee kuluttamaan tätä aluetta kohtuuttomasti. Historiaa ja luontoarvoja pitäisi osata hyödyntää maksimaalisesti. Kannatan kyllä rataa, mutta kulkureitti pitäisi suunnitella vähän eri tavalla.”
Linnoitukset itsessään ovat suojeltuja, mutta alueen kaavoittaminen hajottaisi yhtenäisen alueen, kuten on käynyt jo muille linnoitusketjun kohteille. Toisaalta vandalisoitu Patterimäki ei ole tällaisenaankaan erityisen edustava.
Lastu äityy visioimaan paikalle Tom of Finland -aiheisia kansanjuhlia. Paikka voisi olla pyhiinvaelluskohde Laaksosen ystäville.
”Kenttäpappi vihki aikanaan pareja sotilasruokalassa. Nyt täällä voitaisiin pitää ihan toisenlaisia häitä. ”
Patterimäellä on arvoa myös luontokohteena. Kukkulalla kasvaa harvinaisia kasveja, ja kallioiseen maaperään kelottuneet puut ovat houkutelleet paikalle tikkoja ja palokärkiä.
”Lintujen konsertti on täällä usein huumaava”, kotiseutuharrastaja Paula Kauppinen sanoo.
Nytkin mustarastas lennähtää tykistötelineen päälle ja päästää pitkän kujerruksen. Sitten se pomppii bunkkeriin saniaisten sekaan ja katoaa. Suomen rakastetuin laulaja ei ole synnynnäinen muusikko, vaan oppii laulun lahjan lajitovereiltaan.
Lähteet: John Lagerbohm (toim.): Sata sotakohtaloa. Otava 2011; Marko Tikka, Ilari Taskinen & Seija-Leena Nevala-Nurmi (toim.): Kirjeitä sodasta. Postimuseo 2015.
Kirjoita kommentti