Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kummeli-vitsit ovat kuin näkymätöntä happea, jota kaikki hengittävät

Kulttuuri
 
Jantso Jokelin Helsingin Sanomat

Kaikki koulussa puhuivat kummelia. Ei siitä päässyt mihinkään. Trabant Expressin ja Vintiöiden uusin jakso oli aina viikon puheenaihe. Uuno-elokuvien vitsit ja tunnuslaulu olivat pikkupoikien jokapäiväistä hupia.

Minä olin aina yhtä pihalla välituntien puheenparresta. Uunot, kummelit, pulttiboisit ja vintiöt olivat kotonani kiellettyjä. Erotiikkaa ja väkivaltaa ei juurikaan sensuroitu, mutta idiotismi oli pannassa. Isäni uskoi, että harvahampaisella junttihuumorilla oli tyhmentävä vaikutus. Meillä katsottiin Frasieria.

Eräs ala-astekaverini halusi sivistää minua ja näytti nauhalta muutamia Kummeleita. Erityisen hyvin mieleen jäi sketsi, jossa rehtori tenttaa vajaassälyistä oppilasta milloin mistäkin aiheettomasta syystä. No no no, miksi teit sen?
Kyllä se nauratti. Eikä vähiten siksi, että toisinaan tunsin olevani itse tuo vammainen. Isä saattoi kysyä saman kysymyksen, jos tein jotain tyhmää. Miksi teit sen? Aivan kuin lapsella olisi jokin syy.

Vaikka kuinka taistelimme perheenä tyhmyyttä vastaan, tuli meistäkin hetkittäin Kummelin hahmoja.

Kuinkahan moni sanonta on peräisin kummeleilta?

Ilmeisesti ainakin terrve kaveriii, asia kunnossa, normipäivä sekä tietenkin huliuliuliuli. Itse en ole oppinut mitään näistä televisiosta, vaan epäsuorasti ihmisten puheesta. Uusia junttisarjojen levittämiä ilmaisuja paljastuu minulle edelleen.

Tavallaan on harmi, että olen jäänyt kaiken tuon ulkopuolelle. Välillä se tuntuu jopa kielitaidottomuudelta.

Kummeli on kuin näkymätön happi, jota kaikki hengittävät.

Uuno Turhapuron hahmoon paneutuminen tämän viikon Nyt-liitteessä sai minut ymmärtämään paremmin junttihuumoria. Pinnallinen ilmiö ei välttämättä kerro pinnallisesta kulttuurista. Massaviihteestä on paljon kiinnostavampaa etsiä jotain samastuttavaa, väyliä oivallukseen ja ymmärrykseen.

En mitenkään jaksaisi katsoa kokonaista Uuno-elokuvaa alusta loppuun. Kummeli ei ole minusta edelleenkään hauska. Mutta junttiuskin on kulttuuria, kuten mustalaiskirjailija Veijo Baltzar on todennut. Tämän seikan sivuuttaminen on yhtä lailla sivistymättömyyttä.

Ehkä nyt olisi oikea aika kysyä asiasta isältä.

Miksi teit sen?

Jantso Jokelin jantso.jokelin@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja ja
käsikirjoittanut Putouksen 5. ja 6. tuotantokausia.