Puoli kuudelta aamulla rouva Filomena Pereira päästi Puppyn ulos.
Hiljaisella asuinalueella Patnemin kylässä oli pimeää. Kuluisi vielä puolitoista tuntia ennen kuin aurinko nousisi Goalla, Arabianmeren rannalla Intiassa.
Oli 28. tammikuuta 2015.
Pian pihalta kuului Puppyn vimmainen haukunta. Rouva Pereira avasi ulko-oven ja astui kylätielle.
Sekarotuinen koira – oikealta nimeltään todellakin Puppy eli Pentu – räksytti pihalla täysin poissa tolaltaan.
Hämärästä huolimatta rouva Pereira näki, että tien laidassa makasi joku. Mies oli kyljellään. Pään ympärille oli levinnyt verilammikko. Miehen kädet olivat koukussa pään edessä: kuin hän olisi kuolinhetkellään suojannut päätään.
"Pojan kallo oli murtunut, ja verta oli paljon", Pereira kertoo talonsa kuistilla.
Pereira kiiruhti naapuritaloon ja herätti kanadalaisen Patrice Henuset'n. Tämä taas haki paikalle naapurustossa vuosia asuneen brittiläisen Joanna Lester-Georgen. Sitten hälytettiin poliisi kolmen kilometrin päästä Canaconasta; partio saapui hieman kuuden jälkeen. Ensiraportin mukaan vainaja oli jo kylmä eli hän oli ollut kuolleena useamman tunnin.
Kyläläiset eivät tunnistaneet vainajaa. Paikallinen hän ei siis ollut.
Huhut alkoivat kuitenkin levitä. Pian selvisi, että yöllä lähibaarista oli kadonnut nuori eurooppalainen turisti. Jo noin kahdeksalta aamulla 21-vuotias amerikkalainen Malaurie Murden kävi Canaconan poliisilaitoksella ja tunnisti kuolleen miehen valokuvasta.
Hän vahvisti, että menehtynyt nuori mies oli Suomesta ja hänen nimensä oli Felix Dahl.
Ruumiin löytöpaikalla kaikki ei sujunut kuten olisi pitänyt. Poliisi ei eristänyt paikkaa, ja uteliaat saattoivat kävellä vapaasti ruumiin ympärillä. Aivan kuin joku poliisissa olisi päättänyt, ettei kuolemaa tutkita mahdollisena henkirikoksena.
"Poliisi sanoi myöhemmin, että poika on vain kaatunut pahasti ja kuollut", rouva Pereira sanoo.
Hän ei usko poliisin selitystä. Rouva Pereira epäilee, että Felix Dahl tapettiin jossain muualla ja pudotettiin hänen talonsa edustalle.
Artikkeliin liittyvät
Goa on noin sadan kilometrin kaistale Intian länsirannikkoa. Goan rannat ja vapaamielinen ilmapiiri ovat jo 1960-luvulta lähtien houkutelleet länsimaisia reppureissaajia.
Nyt Goalla käy lähes kolme miljoonaa turistia vuosittain. Sinne on rakennettu myös luksushotelleja ja perhelomaparatiiseja. Edelleen sen rannoilta löytyy hiljaisia hippikoloja vakiokävijöille, kuten muusikko Pelle Miljoonalle.
Täysin salonkikelpoista Goasta ei ole tullut. Se tunnetaan edelleen rähjäisyydestä, biletys- ja päihdekulttuurista ja selvittämättömistä henkirikoksista. Viime vuosina erityisesti venäläiset ja israelilaiset ovat ottaneet Goan turistibisnestä haltuunsa. Se näkyy kirjaimellisesti: kyrilliset ja hepreankieliset baarinnimet ovat lisääntyneet.
Felix Dahl saapui hitaasti rappeutuvaan rantaparatiisiin, jossa tapahtuu väkimäärään nähden paljon rikoksia.
Dahl oli turhautunut opintoihinsa Helsingin ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa Hankenissa ja väsynyt tiukkaan työputkeen kännykkäliittymien myyjänä Kannelmäessä ja Kampissa.
Goalle hän saapui chillaamaan, kuten edellisvuonnakin. Kukapa kaksikymppinen ei vaihtaisi loppusyksyn pimeyttä Arabianmeren aaltoihin.
Dahlin äidin Minna Pirhosen mukaan poika oli tavanomaista levottomampi luonne, mutta mitään persoonallisuushäiriötä ei ollut diagnosoitu.
Jo Goan pääkaupungin Panajin lentokentällä Dahl tutustui 29-vuotiaaseen kanadalaismieheen. Yhdessä he päätyivät tekemisiin kahden saman ikäpolven intialaismiehen kanssa.
Nelikon suunnitelmissa oli pieni yhteinen asuntobisnes. He matkustivat Jaipurin miljoonakaupunkiin.
Dahl kertoi myöhemmin ruotsalaiselle isälleen Tommy Dahlille, että toinen intialaismiehistä oli ostanut kaupungista asunnon 20 000 dollarilla.
Miehet sisustivat sen yhdessä "eurooppalaistyyliseksi". Kämppä myytiin eteenpäin 40 000 dollarilla, ja Dahl kertoi isälleen, että hän halusi voitosta viisitoista prosenttia.
Nuori kauppatieteen ylioppilas oli intoa täynnä. Hän ei tyytyisi löhöämään, vaan tekisi Intiassa myös liiketoimia. Tuskinpa Dahl vain ymmärsi, mihin oli lähtemässä. Kun Intiassa tehdään liiketoimintaa, kyse on poikkeuksetta monimutkaisista suhdeverkostoista ja reviireistä.
Ei ole tiedossa, että Dahl olisi saanut dollariakaan asuntokaupan tuotoista. Saattoi käydä päinvastoin. Äidin hallussa olevien tilitietojen mukaan Dahlin pankkitili hupeni puolentoista kuukauden aikana lähes 3 000 euroa.
Se on iso summa Intiassa nuorelle reppureissaajalle, etenkin, kun Dahl ehkä asui Jaipurissa kämpässä, jota he kunnostivat. Isän mukaan Felix kertoi oman osuutensa kämpän sisustuskuluista olleen 500 dollaria.
Johonkin paloi siis rahaa.
Juhlivatko uudet ystävät Dahlin piikkiin? Vai lypsikö joku hänen rahansa? Se ei olisi Intiassa tavatonta.
Hänen äitinsä Minna Pirhonen, isänsä Tommy Dahl ja tätinsä Sanna Cutter aloittivat omat tutkimuksensa heti, kun he kuulivat Felixin kuolemasta. He ovat luoneet kovaa painetta viranomaisiin ja luvanneet 100 000 rupiaa (noin 1 400 euroa) sille, joka "paljastaa syyllisen ja toimittaa tarpeeksi todistusaineistoa syytteiden nostamiseksi tappajaa vastaan".
Dahlin äiti on tuskastunut sekä Intian viranomaisten että suomalaisviranomaisten toimintaan. Hän otti yhteyttä Helsingin Sanomiin siinä toivossa, että kuolemantapauksen yksityiskohtainen julkinen selvitys veisi tutkintaa eteenpäin. Omaiset haluavat kuolemasta lisää tietoa siinäkin tapauksessa, että tapahtumista paljastuisi kiusallisia tai kipeitä asioita.
Joulukuussa 2014 Dahl viestitti vanhemmilleen, että hän oli palannut Jaipurista eteläisellä Goalla sijaitsevalle Agondalle. Hän vaihteli asuinpaikkaansa. Välillä Dahl asui Ocean View -hostellissa, toisinaan hän nukkui rannalla tai punkkasi paikallisen tuttavan – kutsutaan häntä vaikka Jose Juareziksi – bungalowissa. (Goalla asuvien intialaisten nimet ovat usein juuriltaan portugalilaisia, sillä Goa oli vuoteen 1961 Portugalin siirtomaavallan alla.)
Vielä tammikuun alkupuolella Dahlin asiat olivat päältä katsottuna kunnossa. Hänen isänsä ja pikkuveljensä olivat käyneet Agondassa joulukuussa, tyttöystävä vuodenvaihteessa. Dahl suunnitteli pieniä turistibisneksiä. Tammikuun alussa hän houkutteli Facebook-sivullaan suomalaisia ja ruotsalaisia nuoria Goalle ja lupasi järjestää huokeaa majoitusta, skootterin vuokrausta ja "UG-bileitä, joista turistit ei yleensä tiedä".
UG tarkoittaa undergroundia eli pienen piirin alakulttuuria.
"Hän puhui juhlien järjestämisestä Butterfly-rannalla", sanoo Ocean View -hostellissa työskennellyt Saiesh Desai.
Dahl haaveili jäävänsä Goalle. Häntä ei kiinnostanut paluu sen enempää Hankenin luentosaleihin kuin myymään matkapuhelimia.
Mitä Dahl oikeastaan teki Goalla? Oliko hän sekoilemassa, kuten osa Goan
nuorista turisteista? Käyttikö hän huumeita, joita sai helposti ja halvalla?
Agondassa tammikuussa käynyt suomalainen valokuvaaja tapasi Dahlin. Hän kertoi myöhemmin äidille, että poika poltti Goalla kannabista. Sen sijaan Dahlin ei nähty käyttävän kovempia huumeita, hän ei edes ryypännyt. (Suomessa viikkoja kuoleman jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa elimistöstä löytyi vain nikotiinia, parasetamolia ja feniramiinia, jota käytetään allergialääkkeissä.)
Samaa sanoo moni muu Dahlin Goalla tavannut. Kaikki oli ok. Poika pohdiskeli tulevaisuuttaan ja toiveitaan: Opiskeliko hän väärää alaa?
Mikä elämässä on oleellista?
Voisiko se olla yhtä Goaa?
Dahl oli sekaantunut johonkin vaaralliseen. Maanantaina 26. tammikuuta alkoi hallitsematon tapahtumavyöry. Päivällä Dahl soitti äidilleen ja puhui outoja. Hän sanoi – sen kummemmin selittämättä –, ettei hän syytä äitiä mistään. Että äiti on kasvattanut hänet hyvin.
"En ymmärtänyt, mistä on kyse, ja kun kysyin, hän sanoi kaiken olevan hyvin. Että hän on onnellinen Goalla", Minna Pirhonen sanoo.
Alkuillalla Dahl sai kyydin noin kymmenen kilometrin päähän Patnemin rannalle. Mountain Palms -nimisen ravintolan lähellä Dahl järjesti "kohtauksen", kertoo moni silminnäkijä.
Kuvaukset tapahtumista vaihtelevat, mutta niitä yhdistää se, että Dahl oli sekaisin. Yksi kertoo, että Dahl yritti tappaa kulkukoiran ja väitti koiran ottaneen hänen passinsa ja rahansa. Ravintolan tarjoilija tuli estämään Dahlia pahoinpitelemästä koiraa – ja kovakouraisen tarjoilijan väitetään joutuneen useaksi päiväksi putkaan. Toisessa versiossa tappelu taas syntyi siitä, että kaksi miestä olisi häirinnyt Dahlia seksuaalisesti.
Poliisipartio hälytettiin paikalle. Se ajoi Dahlin yöllä takaisin Agondaan. Dahlilla oli kehossaan useita haavoja ja pintanaarmuja.
Ocean View -hostellissa majoittunut norjalainen valokuvaaja Knut Bry oli tavannut Dahlin ensimmäisen kerran kaksi päivää aiemmin. Dahl oli ollut Bryn mukaan "hyvin tavallinen ruotsalais-suomalainen poika".
Tiistaina tilanne oli aivan toinen. Dahl oli muuttunut. "Hän oli hyvin hämmentynyt ja peloissaan jostakin tai jostakusta, mutta siinä mielentilassa hän ei kyennyt selittämään, mistä", Bry kertoo.
"Hän kysyi, uskonko, että hän olisi elossa vielä seuraavana päivänä. Se ei ole kovin tavallinen kysymys, ja vastasin, että mikset olisi."
Niin, miksei olisi? Liittyikö Dahlin kuolema edellisillan rantatappeluun?
Bry sanoo, että Dahl oli sekaisin, mutta sitä hän ei osaa sanoa, oliko kyse päihteistä vai mielenterveysongelmista.
Dahl kysyi, pystyisikö Bry auttamaan häntä palaamaan kotiin. Oli vain ongelma. Dahl ei tiennyt, onko hänen passinsa tallella. Sen jälkeen Bry ei nähnyt enää Felix Dahlia.
Ocean View -hostellilta Dahl lähti tuttavansa Jose Juarezin kanssa paikallisen lääkärin Jose Tavaresin vastaanotolle. Sinne Dahl saapui ilman paitaa.
Tavares antoi Dahlille reseptin antibiootteihin, punaista antiseptistä geeliä haavoihin ja vasta-ainetta mahdolliseen jäykkäkouristusmyrkytykseen siltä varalta, että kulkukoira oli purrut häntä edellisiltana rannalla. Tavares kertoi myöhemmin Dahlin äidille, että hän ehdotti ahdistunutta nuorta miestä menemään psykiatrille.
Ehkäpä Tavaresilla olisi vielä jotakin oleellista kerrottavaa.
Hän vastaa puhelimeen, mutta menee mykäksi. Hän on hiljaa pitkiä toveja eikä halua sanoa sanaakaan.
"En muista tapausta. Minulla on niin paljon potilaita."
Kun Tavaresille ehdottaa tapaamista, hän lyö luurin korvaan.
Voi olla, että Tavares haluaa vain pysyä mahdollisimman etäällä kuolemantapauksesta ja etenkin sitä selvittäneestä korruptoituneesta Goan poliisista.
Sen täytyy olla hätävale, ettei Tavares edes muista Dahlia.
liity Felix Dahlin tapaukseen.
Suomalaismiehen kuolema on tunnettu tapaus Etelä-Goalla. Jopa hänen äitinsä – joka ei ole uskaltanut käydä paikan päällä selvittämässä kuolemaa – on pieni julkkis Patnemissa.
Dahl oli sekaisin, kertoo hostellilla työskennellyt Udesh Desai. Oli jo ilta. Jostain syystä Dahl ja Juarez lähtivät Agondasta autolla kymmenen kilometrin päähän Patnemiin. He menivät baariin nimeltä Mini Goa. Se on lähellä rantaa, jossa Dahl edellisiltana aiheutti "kohtauksen".
Menivätkö he selvittämään jotakin? Tapaamaan jotakuta?
Mini Goassa Dahl ja Juarez olivat puoli kahteentoista. Kun Juarez kävi vessassa, Dahl oli hänen mukaansa kadonnut.
Sen jälkeen alkaa pimeys.
Yön tapahtumista kukaan ei tiedä.
Tai sitten kukaan ei halua tai uskalla kertoa, mitä Dahl teki kahden tunnin ajan kello 23.30 jälkeen.
Goalta emme Jose Juarezia löydä, mutta hän vastaa myöhemmin puhelimeen.
Mitä yöllä tapahtui?
"En voi kertoa puhelimessa, tule tapaamaan minua", Juarez sanoo.
Olen valitettavasti jo Suomessa. Voimmeko puhua puhelimessa?
"Se ei ole minun ongelmani. Sinä olet journalisti, ja jos haluat tietää jotain, sinun on tavattava minut, ei soitettava puhelimeen."
Mitä tapahtui kahdentoista jälkeen?
"Ei minulla ole aikaa nyt. Teen töitä", Juarez sanoo tympääntyneesti ja sulkee puhelimen.
Vasta puoli kahdelta yöllä Dahl nähtiin seuraavan kerran. Patnemissa asuvalla Joanna Lester-Georgella oli illallisjuhlat kotonaan muutamien satojen metrien päässä Mini Goa -baarista.
"Ihmiset lähtivät kahdeltatoista. Joimme ystäväni Coryn kanssa vielä kuistilla teetä, kun näin paidattoman miehen kävelevän hyvin nopeasti taloni ohitse peltojen ja metsän suuntaan", Lester-George kertoo.
Hän istuu talonsa kuistilla ja osoittaa reittiä, josta Dahl kulki. Lester-George huusi tälle: "Oletko ok?"
Dahl kääntyi.
Hän oli noin kymmenen metrin päässä ja tuijotti silmiin. Lester-Georgen mukaan "siellä ei ollut ketään", tuijotus oli täysin tyhjä.
Dahl lähti kävelemään kovaa vauhtia tietä pitkin pimeään, samaan suuntaan, josta hän myöhemmin löytyi kuolleena. Noin kahdelta yöllä Lester-Georgen ystävä Cory Goldberg lähti vuokra-asuntoonsa rouva Pereiran taloon. Eli juuri siihen taloon, jonka edestä Dahl löytyi.
Cory Goldberg ei huomannut rakennuksen edustalla mitään erityistä, eikä kukaan naapureista kertonut kuulleensa mitään poikkeavaa.
Yö oli hiljainen.
Kunnes puoli kuudelta rouva Pereira päästi Puppyn ulos.
Poliisiesimies Filomeno Costa vaikuttaa tympääntyneeltä tapaukseen. Hän sanoo, ettei tutkintaa jatketa, ellei tule uusia vihjeitä. Tapaus on kuitenkin auki.
"Kaikki ihmiset, joita joku on epäillyt, on todettu syyttömiksi", Costa sanoo.
Costa ottaa tapauksen kuulustelupöytäkirjat esiin ja plärää niitä aikansa. Niitä on paksu nippu.
Aamuyön tapahtumissa on yksityiskohta, joka mietityttää Dahlin äitiä.
Juarezin kerrotaan palanneen Dahlin kuolinyönä aamuviideltä Ocean View -hostelliin. Hän pyysi vastaanotosta Dahlin tietokoneen (joka oli jätetty sinne panttina Dahlin veloista hostellille) ja ilmoitti, että hänen täytyy ottaa yhteyttä Felixin äitiin.
Viideltä Juarez oli siis ilmeisen varma siitä, että Dahlille on tapahtunut jotain todella vakavaa. Tuskinpa hän muuten sanoisi ottavansa yhteyttä pojan äitiin Euroopan pohjoisilla perukoilla Suomessa. Äitiin, jota hän ei tunne lainkaan.
Aivan kuin Juarez olisi tiennyt Dahlin kuolemasta tunteja ennen poliisia. Tai sitten hän oli aidosti huolissaan Dahlista, joka oli kadonnut sekavassa tilassa.
"Tarkistamme asian", poliisipäällikkö Costa sanoo, kun häneltä kysyy asiasta.
Lupausta ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Intiassa se ei vielä tarkoita, että poliisi todella tarkistaisi asian.
Canaconan poliisi toteaa Dahlin tapauksen tutkintapöytäkirjassa, että kyse on tapaturmasta. Dahl kuoli, koska hän "kaatui kadun reunalta".
Väitteessä ei ole oikein tolkkua, sillä kadun reunus on alle kymmenen senttiä korkea. Kaiken lisäksi Dahlilta löytyi takaraivosta viisi lähes identtistä sormenpäänkokoista haavaa.
Kun poliisipäällikkö Costalta kysyy, kuinka hiekkatiellä kompastumalla on mahdollista saada viisi kuolettavaa haavaa takaraivoonsa, hän hämmästyttää ja lyö asian läskiksi.
"Ihan näin meidän kesken... Jos minulta kysyt, uskon, että poika teki takaperinvoltin, löi päänsä ja kuoli."
Takaperinvoltin?
"Kyllä. Hän teki takaperinvoltin." ("Yes. He backflipped.")
Goan poliisilla on poikkeuksellisen huono maine. Jopa osavaltion poliisipäällikkö T. N. Mohan myönsi viime marraskuussa lehtihaastattelussa häpeävänsä alaistensa korruption laajuutta.
Väitetään, että Goan poliisi jopa toivoo henkirikoksia. Niillä voi rahastaa: Poliisi selvittää murhaajan ja kiristää tältä rahaa. Sitten teko vaietaan.
Ei ole todisteita, että Dahlin tapauksessa olisi kyse siitä.
Costa ei kuitenkaan vaikuta sitoutuneen tutkintaan. Hän tekee myös selväksi, ettei pidä journalisteista, ja sanoo, ettei poliisilta tule tukea, jos Dahl-tapauksen selvittely muuttuu vaaralliseksi.
"Jos ette kestä vaaraa, on parempi lähteä", hän urahtaa.
Tapaus on myös Suomen keskusrikospoliisin (krp) tutkinnassa. Tosiasiassa krp on voimaton ennen kuin se saa Intiasta virallisen vastauksen oikeusapupyyntöön.
Se on hidas tie.
Asioiden eteneminen junnaa myös suomalaisten takia. Toukokuun 20. päivänä, lähes neljä kuukautta kuoleman jälkeen, oikeusapupyyntö ei ollut saapunut edes Suomen ulkoministeriöstä Suomen Delhin-suurlähetystöön.
"Se tulee ehkä ensi viikolla kirjallisesti kuriirilla. Sitten me pistämme sen eteenpäin Intian ulkoministeriöön", sanoo Delhin-lähetystön hallinnollinen avustaja Eija Frangen-Coker.
"Me olemme tässä lähinnä postitoimisto."
Lähetystö kokee tehtäväkseen vain Dahlin tapauksen virallisten papereiden välittämisen Suomen ja Intian välillä. Se antaa hieman surullisen kuvan diplomaattien innosta auttaa epäselvissä oloissa kuolleiden suomalaisten omaisia.
Dahlin lisäksi kun on muitakin.
Helmikuussa 2011 Arambolissa Goalla katosi 21-vuotias suomalaismies. Hän löytyi kuolleena. Huhtikuussa 2012 kuoli 27-vuotias suomalaismies hyppäämällä korkealta Delhin kansainvälisen lentoaseman parkkihallissa. Intian poliisin mukaan kuolinpäivän aamuna sekava mies oli tuotu Suomen suurlähetystöön.
Saman vuoden marraskuussa löytyi 30-vuotias suomalaismies kuolleena hotellihuoneesta Shimlassa Pohjois-Intiassa. Syyksi arveltiin huumeiden yliannostusta.
Vaikka vuonna 2014 ulkomailla kuoli yli 500 suomalaista, ulkoministeriöstä arvioidaan, että mahdollisia henkirikoksen uhreja näistä oli alle kymmenen.
Ensi sijassa ongelma on kuitenkin Intian viranomaisissa. Heitä eivät niin kiinnosta pienen ja syrjäisen Suomen tarpeet. Eivät he välttämättä edes vastaa Suomen oikeusapupyyntöön.
"Hyvin harvoin", Frangen-Coker vahvistaa.
Kello 11.45 ruumis tuotiin sairaalaan lähimpään kaupunkiin Margaoon. Ruumiinavauksen teki oikeuslääkäri Avinash Pujari. Hän suorastaan säpsähtää, kun etukäteen ilmoittamatta saavumme hänen toimistoonsa.
Pujari ilmoittaa, ettei hänellä ole oikeutta sanoa asiasta sanaakaan. Silti hän sanoo – joko tarkoituksellisesti tai vahingossa – tärkeän yksityiskohdan.
"Ruumiinavauksen muistiossa oleva kuolinsyy ei ole minun tekemäni, vaan Canaconan poliisin."
Intialainen oikeuslääkäri ei siis koskaan väittänyt, että Dahl kuoli kaatumisesta johtuviin vammoihin. Se on poliisin täysin ei-lääketieteellinen väite. Mitään muuta Pujari ei suostu sanomaan.
Margaosta Dahlin ruumis kuljetettiin 430 kilometrin päähän Mumbaihin, Intian toiseksi suurimpaan kaupunkiin.
Palsamoija John Pinton liike on Bycullan kaupunginosassa. Hän kertoo, että Dahlin ruumis pestiin ja käsiteltiin palsamointikemikaaleilla, jotka estävät ruumiin mädäntymistä. Näin tehdään erityisesti omaisia varten.
Pinto kertoo oleellisen asian.
"Olosuhteet ruumishuoneella Margaossa ovat surkeat", hän sanoo. "Siellä ei ole oikeaa lämpötilaa, siellä on sähkökatkoksia, ja he saattavat säilyttää ruumiita muiden ruumiiden päällä, jolloin ne vahingoittuvat."
Pinto siis sanoo, että Dahlin ruumis olisi voitu pitää paremmassakin kunnossa.
Sillä olisi saattanut olla merkitystä.
Pinto arvasi, että ruumista tultaisiin tutkimaan Suomessa.
Se on tärkeä dokumentti. Lausunto kaataa intialaispoliisien teorian.
Suomalainen oikeuslääkäri toteaa, että vammojen tulkintaa vaikeuttivat Margaossa tehty ensimmäinen ruumiinavaus ja Mumbaissa tehty palsamointi. Silti esimerkiksi kallonpohjan murtumista oli edelleen mahdollista päätellä paljon.
"Nämä jo itsessään tekevät kaatumisen, kompastumisen tai liukastumisen mahdottomaksi vammamekanismiksi", oikeuslääkäri kirjoittaa.
Verenvuotoa oli myös suoliliepeessä, munuaiskapselissa ja kylkiluiden takana. Lausunnon mukaan myös nämä viittaavat siihen, että vammat ovat syntyneet jostain muusta kuin kaatumisesta.
Suomalaisen oikeuslääkärin lausunto ottaa selkeän kannan, että Canaconan poliisin väite "tapaturmaisesta kaatumiskuolemasta" on virheellinen. Todennäköisimmäksi "vammamekanismiksi" oikeuslääkäri arvioi liikennekuoleman: "Tähän kuuluu myös auton töytäisemäksi joutuminen joko tapaturmaisesti tai tarkoituksella."
Ajoiko joku Goan yössä harhailleen Dahlin yli? Jos ajoi, miksi kuski pakeni? Harkitusti vai paniikissa?
Toinen teoria lähtee siitä, että Dahl surmattiin kylmäverisesti kylätiellä: häntä lyötiin tylpällä esineellä takaraivoon, kuten äiti uskoo. Jostainhan pojan takaraivoon oli syntynyt viisi sormenpään kokoista vammaa.
On kolmaskin: Dahl tapettiin jossain muualla ja ruumis kuljetettiin Filomena Pereiran talon eteen.
Surmateorioille on myös mahdollisia motiiveja, esimerkiksi edellispäivän tappelu rannalla tai Dahlin mahdollinen sotkeentuminen paikallisten bisneksiin.
Dahlin isä on "lähes sataprosenttisen varma" siitä, että pojan kuolema liittyy asuntokauppaan, jonka neljän miehen porukka teki Jaipurissa. Siinä oli kyse parikymppisille miehille isoista summista.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei yksikään ihminen ole ollut Dahlin tapauksesta pidätettynä. Se taas ei välttämättä kerro muusta kuin siitä, ettei Dahlin kuolemantapaus liikauta Intian poliisia.
Seuraavaksi Dahlin äiti harkitsee palkkaavansa intialaisen asianajajan ja tekevänsä virallisen rikosilmoituksen. Valitettavasti myös tämä on pitkä ja vaikea tie. Mutta ei äidillä ole vaihtoehtojakaan.
Viranomaistie kun ei etene.
Henkirikosten tutkinnassa aika on vihollinen. Silminnäkijöiden muistot vääristyvät, ja heitä voidaan painostaa tai johdattaa harhaan. Eivätkä omaiset voi laskea mitään Goan poliisin varaan.
Surutyö pitäisi tehdä kaiken keskellä. Ruotsissa asuva isä Tommy Dahl sanoo kärsineensä niin paljon, että hänen "kyyneleensä ovat lopussa". Hän toivoo, muttei pidä todennäköisenä, että mysteeri vielä selviäisi. Tuskaan ei voi jäädä makaamaan. Hän koettaa päästä elämässä eteenpäin.
"On aika keskittyä heihin, jotka ovat vielä elossa", hän sanoo.
Äiti Minna Pirhonen ei ole siihen vielä valmis. Hänellä on tehtävä: selvittää poikansa kuolema.
Kun äidin työura tutkijana yliopistolla on seuraavalla vuosikymmenellä ohi, hän voi heittäytyä täysipäiväisesti tutkimaan, mitä tapahtui hänen pojalleen Felix Valdemar Dahlille varhain aamuyöllä 28. tammikuuta 2015.
Kirjoita kommentti