Siivoaminen on turhaa, sanoo Maria Turunen.
"Ihminen voi kuurata ja kuurata, mutta jos on koiria ja lapsia, ilo on lyhyt. Katso nyt, viime viikolla siivosin kaksi päivää, eikä se näy missään", Turunen, 40, nauraa.
Hänen kotonaan Itä-Helsingin Kivikossa vastassa on kolme koiraa, joiden karvat seilaavat pitkin nurkkia. Siivouskomero on täynnä rojua, joten imuri lojuu eteisen käytävällä. Keittiön kaappien päälle on laskeutunut paksu kerros pölyä.
Töölössä asuvan Kaisa Rahikan, 25, asunnossa näyttää tyystin toisenlaiselta. 40 neliön kaksion sisustus on minimalistinen, tavarat ovat siististi paikoillaan ja lattialla on vain yksi pieni matto. Pinnat kiiltävät puhtaina, ja vaikka sohvalla makoilee kissa, karvoja ei juuri näy.
Rahikka ei osaa olla kotona siivoamatta.
"Siivoan joka päivä tultuani töistä kotiin, enkä voi rentoutua ennen kuin on täysin siistiä. Varsinkin vessan pitää olla aina puhdas", Rahikka kertoo.
Yksi vaatii täydellistä puhtautta, mutta toinen pystyy helposti elämään sotkun keskellä. Mikä selittää sen, että ihmisillä on niin erilaiset siisteyskäsitykset?
Haitallista perfektionismia tutkineen psykologi Risto Valjakan mukaan synnynnäinen temperamentti vaikuttaa asiaan.
"Tunnollisuus ja järjestyksen tarve ovat synnynnäisiä piirteitä, jotka vaikuttavat siihen, miten reagoimme eri asioihin. Vauva voi esimerkiksi olla syödessään onnellisesti likainen suusta varpaisiin, mutta jos likaa joutuu käsiin, menee tämä pois tolaltaan", Valjakka kertoo.
Vaikka temperamentti on synnynnäinen, suuret tapahtumat, kuten lasten saaminen, voivat muuttaa tapojamme.
"Mukaudumme ympäristöömme ja opimme toisiltamme. Se on hyvin lohdullinen ajatus."
Usein siivoustavat opitaan kotoa. Osa irrottautuu vanhempien tavoista täysin, osa taas jatkaa niitä kritiikittä.
Valjakan mukaan kummassakin on kyse siitä, että itsenäistymistä ei ole tapahtunut.
"Molemmissa toimitaan suhteessa vanhempien tapaan elää. Parasta olisi löytää aivan oma tapa suhteessa lähiympäristöön."
Andy-pesuaineen pistävä tuoksu. Sitä Maria Turunen ei voi sietää, koska mieleen tulvivat muistot lapsuudesta.
Siivouspäivä.
Joka perjantai huonekalut vietiin pihalle ja siivoustarvikkeet otettiin esiin. Sitten kuurattiin lattiasta kattoon.
"En muista, että olisin ikinä nähnyt kotona pölyä. Aina olivat Artekit ojossa ja Arabiat kiilsivät kaapeissa", Turunen muistelee.
Vielä kymmenen vuotta sitten Turunen siivosi samalla innolla kun äitinsä: matot, petivaatteet ja verhot vietiin tuulettumaan joka viikko.
"Olin luonteeltani varsinainen stressipallo, aina piti olla suorittamassa jotain."
Kun Turunen tajusi toistavansa äitinsä tapoja, siivousinto lopahti. Oma osuutensa oli myös avioerolla ja kahden hoitoalan työn tekemisellä.
"Päätin, että nyt tämä loppuu. Miksi kulutan voimavarojani turhaan jynssäämiseen, kun sen ajan voin olla lasten tai koirien kanssa? Uuteen imuriin tarkoitetut rahat olen käyttänyt ulkomaanmatkoihin."
Turusen lisäksi 92 neliön asunnossa asuu hänen kaksi teini-ikäistä tytärtään. Tyttärillä on vielä äitiäänkin rennompi asenne siivoamiseen.
"Koiran ripuli matolla pyyhkäistään rätillä ja päälle laitetaan hajuvettä. Koirankakka sohvalla hoituu sillä, että päälle laitetaan viltti. Astiat homehtuvat huoneisiin", Turunen kuvailee.
"Mutta ainakaan he eivät hengaile iltoja metroasemilla", hän lisää.
Tärkeintä on se, että lapset viihtyvät kotona.
"Muistan miten ihanaa lapsena oli mennä serkkujen luokse kylään, koska siellä sai tehdä majoja ja kaikkea muuta, mitä kotona ei saanut, koska paikkojen piti olla tip top. Siksi olen antanut lasteni muuttaa olohuoneen sirkusesityskentäksi tai rakentaa Bratz-nukkemaailman keittiön pöydälle. Siisteys ei saa tappaa luovuutta ja elämäniloa."
Risto Valjakan mukaan luovat ihmiset saattavat sietää sotkuisuutta, koska he usein suuntaavat huomionsa ulkoisten ärsykkeiden sijaan sisäisiin asioihin.
Myös yrittäjäpersoonat voivat kestää sotkua paremmin: he sietävät usein muita enemmän epävarmuutta, joten ympäristöäkään ei koeta tarpeelliseksi kontrolloida.
Siistit ihmiset taas ovat usein temperamentiltaan tunnollisia, he pitävät aikatauluista kiinni ja haluavat asioiden menevän oikein jokaisella elämän osaalueella.
Liikaa on liikaa, niin siisteydessä kuin sotkuisuudessakin. Liiallinen sotkuisuus voi liittyä masennuksen tuomaan aloitekyvyttömyyteen.
Liiallisen siivoamisen kautta taas saatetaan yrittää hallita sisäistä kaaosta, välttää syyllisyydentunnetta tai luoda valheellista turvallisuuden tunnetta. Siisteillä ihmisillä voi olla liiallinen kontrollin tarve ylipäätään.
Joillekin siivous voi myös olla muiden töiden välttelemistä.
"Stressaantuneina ihmiset tekevät enemmän rituaaleja ja harhauttavat huomiotaan näennäistekemisellä. Opiskeluaikoina tenttikausina imuri hurisi naapureilla ja itsellä paljon enemmän kuin normaalisti", Valjakka sanoo.
Kaisa Rahikka ei ole aina välittänyt siivoamisesta. Kotitöistä syntyi riitaa siisteyttä rakastavan äidin kanssa. Muutettuaan pois kotoa Rahikka silti huomasi ostelevansa samoja laadukkaita mikrokuituliinoja kuin äitinsä.
"Juttelen siivoamisesta paljon äidin ja kavereiden kanssa. Joskus siivoamme yhdessä toistemme koteja tai katsomme kun toinen siivoaa. Se on rentouttavaa."
Suursiivouksia Rahikka ei harrasta. Kaappien sisällä saa olla sotkuista ja lakanoita ei tarvitse tuulettaa, kunhan ulospäin näyttää siistiltä. Vessassa käydessään hän pyyhkäisee hanan puhtaaksi melkein joka kerta.
Joskus Rahikka miettii, meneekö siivoushulluus liian pitkälle.
"En tiedä mistä se johtuu, että kotona ei osaa vain olla edes vapaapäivänä. Ehkä siivoaminen on minulle terapiaa. Muillakin elämän osa-alueilla olen jämpti luonne, teen paljon muistilistoja ja pidän aikatauluista kiinni."
Psykologin vastaus kuuluu näin: huolestua kannattaa, jos siisteys tai epäsiisteys muuttuvat arkea häiritseväksi taakaksi itselle tai lähiympäristölle. Siivousintoilu on myös tärkeää erottaa pakko-oireisesta häiriöstä.
"Pakko-oireisessa häiriössä tehdään rituaaleja, joilla poistetaan ahdistuksen tunne. Hammastahnan täytyy osoittaa tiettyyn suuntaan, tai joku läheinen kärsii", Risto Valjakka sanoo.
Parisuhteessa siivoamisesta voi tulla valtakamppailun areena.
Siisteyttä rakastava Rahikka kertoo hyväksyvänsä sen, että avopuoliso ei siivoa yhtä paljon.
"Meillä on pieniä sääntöjä, kuten että viimeisenä noussut petaa sängyn, mutta kyllä minä siivoan silti paljon enemmän. Aluksi tämä aiheutti riitoja ja jäkätin aiheesta, koska ajattelin, että kotitöiden pitäisi mennä tasan. Nyt ymmärrän, että jos asetan vaatimukset liian korkealle, minun pitää siivota itse."
Psykologin mielestä erilaiset siivouskäsitykset omaaville pariskunnille on tärkeää, että kumpikin joustaa.
"Jos kompromissia ei siivouksen suhteen löydy, voi turvautua niin sanottuun "miesluolaan", jossa saa elää kuin pellossa. Tai miksei niinkin, että muuten on sotkuista, mutta siisteyttä vaativalla on oma pesäkkeensä", Valjakka ehdottaa.
Jos siivoamisesta tulee jatkuvasti riitaa, kannattaa pohtia, muhiiko taustalla jotain vakavampaa.
"Lattialla lojuvista sukista tappeleminen voi tuntua turvallisemmalta kuin oikeasti liittoa uhkaavien asioiden puheeksi ottaminen", Valjakka sanoo.
Siivoamiseen liittyvät kysymykset ovat tulenarkoja, koska liitämme siisteyden moraaliin, sanoo kulttuurihistorian tutkija Ilana Aalto. Kodin siisteys saatetaan yhdistää esimerkiksi vanhempana onnistumiseen.
"Se on hyvin perustavanlaatuinen ajatus, että koti ilmentää ihmistä. Kytkös on vahva varsinkin naisilla, jotka on historiallisesti liitetty kodin ylläpitoon."
Aalto pitää Paikka kaikelle -nimistä blogia, jossa hän pohtii suomalaisten siisteyskäsityksiä kulttuurin näkökulmasta. Blogi on osa lapsiperheiden tavaratulvaan liittyvää tutkimusprojektia.
Siisteyden ihannointi nousee esiin esimerkiksi huoltajuuskiistoissa, joissa usein vedotaan kodin sotkuisuuteen.
"Vaikka nykyään ajatellaan, että tunnesiteen pitäisi olla se tärkein juttu, vanhemmuudessa onnistumista mitataan ulkoisilla puitteilla, joiden pitäisi olla toissijaisia asioita", Aalto sanoo.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että siistissä kodissa eletään kulissielämää.
"Varsinkin netin keskustelupalstoilla siisteys vertautuu onnellisuuden puutteeseen vähintään yhtä usein kuin kunnollisuuteen."
Onko tarve moralisoida kenties syntynyt evoluution saatossa?
"Joidenkin teorioiden mukaan metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä oli tärkeää kiinnittää huomiota ruuan hygieenisyyteen, koska se oli yksi suuri kuolleisuuden syy. Tämä on saattanut muuttua yleiseksi inhoksi likaa kohtaan", Aalto kertoo.
Samaa arvelee psykologi Risto Valjakka.
"Kun nukkuu pimeässä luolassa ja susi on ovella, niin toki se auttaa jos tietää, missä keppiä säilytetään."
Taustalla voi olla myös 1800-luvulla ymmärretty hygienian merkitys tautien ehkäisemisessä. Suomessa Martat ovat olleet merkittävä siisteyden edistäjä.
Joissain kulttuureissa siisteyden kautta laitetaan kokonaisia ihmisryhmiä järjestykseen.
"Intian kastijärjestelmässä alimman kastin ihmiset tekevät likaisimmat työt. Myös meillä likaisuus liitetään alaluokkaisuuteen ja siisteys keskiluokkaiseen kunnollisuuteen", Aalto kertoo.
Siisteyttä rakastava Kaisa Rahikka myöntää, että sotkuisuuteen liittyy häpeää.
"Kerran olin kipeänä, ja kaveri kävi ostoksilla puolestani. Kyllä se hävetti, että sänky oli petaamatta."
Maria Turunen taas kertoo vähät välittävänsä siitä, mitä muut hänen kodistaan ajattelevat.
"Kyllä kaverit tietävät, minkälaista meillä on. Varmaan he sydämessään hykertelevät, että ihanaa, sillä on taas paskaisempaa kuin meillä!"
Vaikka siivousintoilijat tuntuvat edelleen olevan moraalisesti niskan päällä, Aallon mukaan sotkuisten vastarintaa on havaittavissa.
Facebookin Family Living – The True Story -ryhmässä ihmiset jakavat kuvia likaisista kodeistaan. Ryhmässä on jo miltei 50 000 ihmistä.
"Jakamalla kuvia voidaan nauraa sotkulle ja näyttää, että emme ole huonoja ihmisiä, vaikka meillä on tällaista."
Kirjoita kommentti