Liikaa toistetun kliseen mukaan rock on hyvää, kun siinä on vaaraa. Jukka ja Jytämimmit -yhtyeen keikan jälkeen tuntuu viisaammalta ajatella, että rockbändi on onnistunut, jos katsojan naama on keikan jälkeen hymyilystä kipeä.
Aiemmin Jukka Nousiainen nautti mukavaa sukseeta rockin alakulttuuripiireissä Räjäyttäjät-yhtyeen jäsenenä, mutta hänen soolo-LP:nsä Huonoa seuraa teki laulaja-lauluntekijästä jopa pienimuotoisen valtakunnallisen julkkiksen. Maineen myötä myös odotukset kasvavat, ja Nousiaisen uusi kokoonpano Jytämimmit vastaa huutoon hienosti.
Mitä jytä sitten on? Laaja kattotermi pitää sisällään ison kirjon nykyisin retrolta kuulostavaa, lujaa ja intensiivisesti soitettua musiikkia perusboogiesta happobluesiin ja aina protoheavyyn asti.
Jytämimmeineen Nousiainen ammentaa koko jytän suunnattomasta kaivosta, sillä välillä trio painoi jokamiesluokan rockia kuin Hurriganes, mutta hetken päästä sooloiltiin Woodstock-sukupolven hengessä.
Bändin etukenoinen meno oli kautta linjan ihastuttavan spontaania räimettä, hauskaa mutta samalla mukaansatempaavan tehokasta rock’n’rollia. Soiton hetkittäinen haparointi tai silkka ojan kautta koukkaaminen ovat vain osa lajia.
Moista antaumuksellisuutta voisi katsoa monena iltana putkeen, siinä missä suurta osaa hyvistäkään yhtyeistä ei jaksa edes vuosittain.
”Te pidätte oudosta ja villistä kamasta”, yhdysvaltalaisen Gaslight Anthem -yhtyeen laulaja Brian Fallon kehui hetkeä myöhemmin.
Harmi vain, että juuri Jytämimmien keikan vuoksi Gaslight Anthemin hallittu, ikoniselle Amerikan-rockille kumartava melodinen punk ei tuntunut sitten miltään.
Kirjoita kommentti