Kassandra

mustankimo trakehnertamma, 164 cm

Kassandran minulle muuttaminen tapahtui perinteisimmällä tavalla mitä on mahdollista. Olin kimoa trakehnertammaa vailla ja tuttuni mainitsi hänellä olevan 3 vuotiaan kimon tamman joka olisi myytävänä sopivalle ihmiselle. Kassandran luonne ei ole parhaimmasta päästä ja sen takia sitä ei ollut aiemmat katsomassa käyneet uskaltaneet ostaa. Minulle tamma sopi kuin hanska käteen ja niin Kassandra sai muuttaa Rosenhofiin.

Kassandra on luonteeltaan hieman arka ja se herkästi väärinkäsitetään vihaiseksi. Kassandran kanssa avainsanoja ovat rutiinit ja tutut ihmiset. Vieraan ihmisen lähestyessä Kassandraa vetää se herkästi korvat luimuun ja napsii ilmaa hampaillaan. Jos tämän jälkeen vielä lähestyminen jatkuu Kassandran mielestä epämiellyttävällä tavalla (ilman lahjontaa) niin se rupeaa nostamaan uhkaavasti takajalkaansa ja kääntää takapuoltansa ihmistä kohti. Lempeästi juttelemalla ja rauhallisin mutta samalla päättäväisin liikkein Kassandra jättää uhkailut uhkailuiksi ja antaa vieraan ihmisen tulla lähelle. Mikäli olet lähestynyt Kassua ilman lahjoja, on hyvä keino tamman lepytykseksi rapsuttaa sen harjanjuurta hieman sään yläpuolelta. Kun Kassandran luottamuksen on ansainnut on jatkossa helpompaa lähestyä tammaa.

Satuloitaessa Kassandraa olisi suotavaa kiristää satulavyötä rauhallisesti vähän väliä. Se on herkkä vatsastaan ja osoittaa mieltään jos hänen herkkyyttä ei kunnioiteta. Selkään pääsee helpoiten kun menee joko jakkaran päältä tai pyytää kaverin punttaamaan selkään. Kassandra on tunnettu lentävistä lähdöistään ja ratsastajalla olisikin syytä olla heti ohjat tuntumalla kun yksi jalka on jalustimessa.

Ratsastettaessa Kassandra helposti tikittää eteenpäin kaula pystysuoraan ylhäällä silmänvalkuaiset vilkkuen. Kun tamman saa kuulolle ja myötäämään niskastaan on se mitä ihanteellisin kouluratsu. Jos ei huomioida herkkyyttä ”kilahtaa” jännittävistä asioista. Tämän takia Kassandran kanssa ratsastetaan tuulisella säällä vain maneesissa ettei kaikki aika mene heiluvien oksien kyttäilyyn. Kassandran rentoutuessa on sen askeleet mitä miellyttävimmät, se on herkästi eteenpäinpyrkivä ja tarvitseekin enemmän pidättämistä kuin eteenpäin patistamista. Lisäykset ovat lähteä käsistä mutta reilummalla pidätyksellä nekin luonnistuvat hyvän numeron arvoisesti. Kassandran bravuuri on tarkkuutta vaativat jokaisella askeleella tehtävät laukanvaihdot ja laukkavoltit jotka tehdään itsensä ympäri.

Sukuselvitys

Isä Adrian on 168cm korkea mustankimo trakehnerori pitkän linjan kouluratsastuslinjaisesta trakehnersuvusta. Se on menestynyt hyvin kansainvälisissä GP-tason kouluratsastuskilpailuissa ja treenaa ahkerasti kotimaassaan Saksassa huippuvalmentajien ohjeistuksella. Adrianin bravuureiksi ovat nousseet erityisesti sen tarkkuus ja askellajit, mikä on nostanut orin pykälä pykälältä huipulle. Se on luonteeltaan orimainen mutta oikein miellyttävä ratsastaa ja toimii omalla moottorilla. Hyvän rakenteensa ansiosta Adriania on käytetty myös muutamissa näyttelyissä, missä se on menestynyt hyvin. Ori on toiminut siitosorina vasta muutaman kauden kilpailunsa ohella ja sen tämänhetkiset jälkeläiset ovat osoittaneet hyvää potentiaalia kouluratsastuksessa. Tulevaisuudessa ori on omistajan mukaan tarkoitus kantakirjata sekä kisata ahkerasti.

Isänisä Vinzenz oli mustankimo 170cm korkea trakehnerori. Se oli pienen ratsastuskoulun kasvatti, josta lähti maailmalle osoitettuaan potentiaalia kouluratsastuksessa. Ori kisasikin pitkälle eläkeikään kohoten Intermediaire-luokkiin ja jatkaen siitä rennompaa työskentelyä. Ori ruunattiin muutaman potentiaalisen jälkeläisen jälkeen. Vanhuudenpäivillään se vietti rentoa harrastehevosen elämää rikkaan muksun ensihevosena hyvän ja yhteistyökykyisen luonteensa ansiosta. Vinzenz kuoli vanhuuteen 30 vuotiaana vietettyään rikkaan elämän.

Isänemä Aloysiu oli 166cm korkea rautias trakehnertamma joka kisasi kouluratsastuksessa GP-tasolla muutaman vuoden, ennen kuin menehtyi traagisessa ratsastusonnettomuudessa. Tamma oli luonteeltaan innokas, mutta tasainen ja miellyttämishaluinen mikä teki siitä hyvän ja luotettavan kisakumppanin. Tamman erityinen vahvuus oli pitkään treenatut askellajit ja niiden vaihdot. Aloysiu kerkesi varsoa kaksi varsaa ennen onnettomuuttaan, joille se periytti hyvää luonnettaan, potentiaalia kouluratsastukseen sekä näyttävät askellajit.

Emä Kasimira on ruunikonkimo 165cm korkea trakehnertamma. Se oli omistajansa ensimmäinen kasvatustyön hedelmä, sen sukuun kuului kovan luokan kenttätäykkäreitä sekä koulupainotteisia trakehnereita. Tamma kisasi kouluratsastuksessa GP-tasolla sekä kenttäratsastusta omistajansa iloksi. Kouluratsastuksessa sen erityinen vahvuus oli takaosan työskentely ja voltit, kenttäratsastuksen avulla tamman kunto oli myös todella hyvä. Luonteeltaan Kasimira oli täykkäriverensä puitteissa herkkä ja menohaluinen, mutta tasainen ja miellyttämishaluinen. Muutamien meriittien jälkeen se siirtyi siitostammaksi ja saattoi maailmaan kuusi oikein potentiaalista puoliverivarsaa, joille se periytti potentiaalia niin koulu- kuin kenttäratsastukseenkin tulisen luonteensa lisäksi.

Emänisä Louis oli 170cm korkea tummanruunikko trakehnerori, joka menestyi hyvin kenttäratsastuksessa CIC4-tasolla. Sen isä oli laukkahevossuvusta, mikä näkyi myös orin toiminnassa. Erittäin räjähdysherkkä ori loisti kenttäratsastuksessa monen vuoden ajan ja olikin kotimaansa tähtiä. Kilpailukauden välissä se kiersi muutamissa näyttelyissä ja ihastutti tuomarit erittäin kevyellä ja atleettisella ulkomuodollaan ja saikin pian tarvittavat meriitit kantakirjaa varten. Louis kantakirjattiin toiselle palkinnolle, jonka jälkeen se jatkoi kenttäratsastuksen parissa kisaamista parin vuoden ajan. Ori aloitti siitosuransa menestyksekkäästi ja onkin vaikuttanut paljon kenttäratsujen suvussa.

Emänemä Kreszentia oli mustankimo 166cm korkea trakehnertamma. Venäjältä Saksaan tuotu kouluratsun lupaus murskasi unelmat loukattuaan jalkansa kilpailuissa, eikä siitä enää kilpahevosta saanut. Menestyksekkäästä GP-tason kilpaurasta huolimatta tamma myytiin eläkekotiin rikkaalle pariskunnalle, missä se varsoi yhden vahinkovarsan naapurisiittolan orille. Luonteeltaan tamma oli vilkas ja tammamainen ja erittäin miellyttävä ja vastaanottavainen. Iän myötä vanha jalkavamma alkoi vaivata tammaparkaa yhä enemmän ja se laitettiin ikiuneen 18 vuoden iässä.Sukuselvityksestä kiitos alaeralle!

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Valmennukset

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Bertta
Mustankimo trakehnertamma Kassandra ei ollutkaan ainakaan tämän kouluratsastusvalmennuksen perusteella niin unelma kuin miltä se näytti, ennen kuin tamman ratsastaja, Pulmu sai sen rentoutumaan alkuverryttelyiden johdosta juuri ennen kuin käskin ratsukon aloittaa laukan. Tällä kerralla tarkoitus oli siis saada hevonen mahdollisimman rennoksi, taipuisaksi ja ratsastajaansa kuuntelevaiseksi. Kassandra oli etenkin alkuvalmennuksesta erittäin vilkkaan ja hieman jäykänkin näköinen, joten käskin Pulmun taivutella sitä esimerkiksi keskiympyrällä ja tehdä avo-, sekä sulkutaivutuksia maneesin molemmilla pitkillä sivuilla. Kummallakin lyhyellä sivulla piti taas tehdä pääty-ympyrä ja muutamat pysähdykset ravista. Kun vihdoin niin hevonen kuin ratsastaja olivat hikisiä ja hyvin lämmiteltyjä, sekä tietysti taipuisiakin, kehotin Pulmua alkaa työstämään Kassandraa ja saada se luonnolliseen ja tottakai samalla myös rentoon muotoon, jotta Kassandra voisi itse muokkailla siitä rehellisen peräänannon. Kuten jo tässä vaiheessa voi todeta, tänään keskityimme Pulmun ja Kassandran kanssa vain ihan perusasioihin. Loppuvalmennuksesta oli tarkoitus tehdä piristykseksi tästä ainakin joidenkin mielestä tylsästä taivuttelu-rentoustreenistä myös muutamat laukanvaihdot! Ensimmäinen niin sanotusti virallinen tehtävä kuului näin; tehtävä alkaa vasemman kierroksen suuresta keskiympyrästä käynnillä. Ympyrän molemmissa pitkien sivujen puoleisissa ”päädyissä” piti tehdä pysähdykset ja aina lyhyiden sivujen puolilla piti kääntyä oikealle ja tehdä vähän niinkuin toinenkin ympyrä siihen, joka piti tehdä ravilla. Toisellakin ympyrän lyhyen sivun puoliskolla piti tietysti tehdä samalla lailla. Näin yksi ympyrä muuttui ikään kuin kolmeksi ympyräksi. Tätä samaa tehtävää tehtiin myös toisinkin päin, eli aloitettiin oikean kierroksen keskiympyrältä ja käännyttiin aina vasemmalle lyhyiden sivujen kohdalla. Aluksi ratsukolla oli tämän tehtävän kanssa aika paljonkin hiomista, mutta Kassandran herkkyyden ansiosta varsinkin pysähdykset ja ravi-käynti-siirtymät onnistuivat oikein hyvin. Rentoutta Pulmun ja Kassandran meno olisi toki vielä hiukkasen kaivannut!

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Murke
Punttasin Pulmun kauniin mustankimon tamman Kassandran selkään. Tänään kokoaisimme ja lisäisimme ravia ja laukkaa. Pulmu lähti verryttelemään Kassandraa uraa pitkin. Tamma vaikutti hieman hermostuneelta. Se pärisi ja katseli milloin mitäkin kulmia ja katsomoa. Raviverryttelyn alkaessa Kassandra ei vieläkään ollut täysin rentoutunut, vaan kulki pää taivaissa ja hieman vastusteli pidättäviä apuja. Käskin Pulmun tehdä paljon siirtymisiä. Ensimmäinen tehtävä oli mennä lyhyillä sivuilla hiljaista harjoitusravia ja pitkillä sivuilla reippaampaa kevyttä ravia. Jokaiseen kulmaan tuli ratsastaa tarkasti ja lyhyen sivun keskelle hitaassa harjoitusravissa voltti. Ensimmäisten tehtävien aikana Kassandra rentoutui ja laski päätään alas. Enää se ei edes yrittänyt kaahata, vaan kulki upeasti esitellen hienoja kouluratsun askeleita. Ravitempojen vaihtelujen jälkeen aloimme tulla hieman pohkeenväistöä. Ensiksi Kassandra ei meinannut reagoida väistävään pohkeeseen ollenkaan, mutta Pulmun muistuttaessa raipalla hieman, se alkoi väistämään upeaa väistöä. Seuraavaksi nostettiin hieman laukkaa keskiympyrällä. Kassandra laukkasi hienosti, eikä liiasta innostuksesta enää ollut tietoakaan. Laukassa halusin nähdä miten Kassandra laukkaa koottua laukkaa. Aluksi se ei millään meinannut lyhentää askeltaan keskilaukasta koottuun. Pulmu sai hieman taas muistutella Kassandraa, että mitenkä se tehtiinkään. Kuitenkin ratsukko sai pian onnistunutta koottua laukkaa, jonka jälkeen siirryttiin raviharjoituksiin. Ensin ravissa aloitettiin lisätyn ravin työstäminen. Aluksi tamma ei meinannut ravata liidokkaasti, vaan meni vaan hyvin reipasta ravia pää taivaissa. Hetken päästä rentouduttuaan Kassandra alkoi vastata paremmin siihen mitä haettiin ja lisäykset sujuivat hyvin. Sitten olikin kootun ravin vuoro. Se sujui ratsukolta, kuin itsestään, enkä havainnut mitään epäkohtia. Sitten olikin jo loppuverryttelyjen vuoro. Annoin ratsukon mennä itsenäiset loppuverryttelyt.