Juha Blomberg
Blomis!
26:4
Suvaitsemattomuudella on historiassa kauhea jälki
Kaari Utrio on kuljettanut kirjoissaan naisia läpi vuosisatojen. Hän on onnistuneesti yhdistänyt faktan ja fiktion tavalla, joka on koukuttanut lukijoita jo vuosikymmenien ajan. Miksi juuri historialliset romaanit? Utrio arvioi kirjoittajana olevansa kuin entisajan tarinankertoja. - Ennen kirjoitusmerkkien olemassa oloa keräännyttiin nuotion ympärille, jossa kuunneltiin lennokkaita tarinoita. Koen olevani tälläinen nuotiopiirin tarinoitsija. Kertojan tarkoitus ei ollut kääntää itseään ylösalaisin, eikä kaivaa omaa napaansa, saati sitten muuttaa maailmaa. Ainoa tarkoitus oli nuotion ympärillä olevien ihmisten viihdyttäminen - koen olevani tällainen kertoja. Kellontarkka kirjoittaja vai inspiraation vietävissä? Lähes 50 vuotta ammattikirjailijana toiminut Utrio noudattaa tarkkaa aikataulua työpäivässään. - En voi jäädä odottamaan inspiraatiota. Minulle työ on raakaa, mutta mieluisaa ja hauskaa. Jos ajattelee, ettei romaanin valmistuminen ole yhdestä päivästä kiinni, ja sitten tällaisia päiviä alkaa vain kertymään niin siitä syntyykin yhtäkkiä hoppu. Minulla kirjailijan vuodenkierto menee niin, että käsikirjoitukseni pitää olla viimeistään toukokuussa valmiina, jotta syksyllä kirja on lukijoiden käsissä. Viimeisessä kirjassaan Paperiprinssi Utrio kirjoittaa seikkaperäisesti paperin valmistamisesta. Tarinan sankarina on raajarikko merikapteeni, joka perii paperiruukin. Ensin piti tutkia paperin valmistusta ja sitten perehtyä merikapteenin ammattiin ja löytöretkeilijän hommiin. Tutkimustyö uuden kirjan aihepiiriin kestää lähes vuoden ja sen jälkeen tehdään henkilöt sekä luodaan miljööt - piirretään ne ihan paperille. Kun pohjatyöt on tehty, sitten vaan hypätään pää edellä kylmään veteen ja aloitetaan varsinainen kirjoittaminen. Se on aina kova paikka. Mitä jos tarina ei etene? Utrio kertoo jokaisen kirjailijan joskus kokevan ettei tarina etene. - Tiedän että tämä pimeä vaihe menee ohi, mutta viekö se päivän vai viikon, sitä en tiedä. Perinteisin keinoin kirjailija Utrio saa tilanteen rauhoittumaan. - Saunominen ja metsälenkit tyynnyttävät mieleni. Saan kävelylenkeillä "metsähoitoa", joka on eri asia kuin metsänhoito. Miksi naisen asema sekä perheiden historia ovat usein kirjojesi aiheina? Utrio kertoo opiskelleensa historiaa Helsingin yliopistossa 60-luvulla. - Olin pettynyt opiskelussa siihen, että tavallisten ihmisten elämää ei historiassa juurikaan käsitelty. Opiskelu oli pelkästään vallan, talouden ja taiteen historiaa. Kleopatra, Englannin Elisabeth ja Itävallan Maria Teresia olivat opiskelussa mukana, mutta miksi pois jätettiin toinen puoli ihmiskunnasta, täysin historian kirjoituksen ulkopuolelle. Perin naisasia ajattelun isoäidiltäni. Alkuvaiheessa siihen ei liittynyt naisen aseman parantamista, vaan silkkaa uteliaisuutta: mitä naisille on tapahtunut? Olen vanhan ajan naisasianainen ja ihailen Minna Canthia. Keskusteluhetken päätteeksi puhuttiin suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. - Suvaitsemattomuudella on historiassa kauhea jälki, paljon pahoja asioita on sen nimissä tehty. Toivon että suvaitsevaisuus, toisten ihmisten huomioon ottaminen ja empatia lisääntyisivät. Kirjailija Kaari Utrio oli Sanna Pirkkalaisen vieraana Kaikki kotona -lähetyksessä tiistaina 18.8.2015.
