Wilhelm Keitel
Wilhelm Keitel | |
---|---|
Wilhelm Keitel |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. syyskuuta 1882 Bad Gandersheim, Saksa |
Kuollut | 16. lokakuuta 1946 (64 vuotta) Nürnberg, miehitetty Saksa |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) | Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
Palveluvuodet | 1901–1945 |
Komentajuudet | Wehrmacht |
Taistelut ja sodat | |
Sotilasarvo | Sotamarsalkka |
Wilhelm Bodewin Johann Gustav Keitel (22. syyskuuta 1882 Hannover – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg) oli saksalainen sotamarsalkka ja OKW:n (Oberkommando der Wehrmacht) komentaja toisessa maailmansodassa.
Keitel värväytyi armeijaan 1902 ja hänet ylennettiin vänrikiksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän oli sotilasarvoltaan kapteeni. Keitel haavoittui vakavasti kranaatista syyskuussa 1914. Pian hänet nimitettiin pataljoonan komentajaksi ja hän palveli 199. jalkaväkirykmentissä vuonna 1917.
Sodan jälkeen Keitel liittyi oikeistolaisiin vapaajoukkoihin. Keitel oli edelleen armeijan palveluksessa. Wilhelm Keitel ylennettiin everstiluutnantiksi helmikuussa 1929.
Kun Adolf Hitleristä tuli valtakunnankansleri 1933, hän nimitti Keitelin ystävän Werner von Blombergin puolustusministeriksi. Blomberg esitteli Keitelin Hitlerille. Hitler kertoi elintilan hankkimissuunnitelmansa asevoimien johtajille marraskuussa 1937. Blomberg kuului suunnitelmaa vastustaneisiin, joten hänestä hankkiuduttiin eroon Blomberg–Fritsch-kriisin avulla. Tilalle Hitler tarvitsi uskollisen, natsimyönteisen ja nöyristelevän upseerin. Hän valitsi Keitelin. Helmikuussa 1938 Keitel nimitettiin OKW:n (Wehrmachtin ylin johto) päälliköksi. Upseeritoverit käyttivät Keitelistä nimitystä ”LaKeitel”, lakeijan mukaan.[1] Kun Ranskan kukistumisen johdosta uusia kenraalisotamarsalkkoja nimitettiin peräti kaksitoista, Keitel oli yksi näistä ”tusinoittain halvemmalla” nimitetyistä (kuten moni nuorempi upseeri kommentoi nimitystä).[2]
Sodan aikana hänestä tuli yksi OKW:n keskeimmistä henkilöistä. Sotaonni kääntyi Stalingradin taistelun myötä ja puna-armeijan lopulta saarrettua Berliinin. Ennen itsemurhaansa Hitler pyysi Keiteliä auttamaan suuramiraali Karl Dönitziä armeijan mobilisoimisessa. Saksan antautumisen jälkeen toukokuussa 1945 Keitel vangittiin.
Wilhelm Keiteliä syytteet Nürnbergin oikeudenkäynnissä olivat: 1. Osallistuminen salaliittoon rauhaa vastaan, 2. Rikokset rauhaa vastaan, 3. Sotarikokset ja 4. Rikokset ihmiskuntaa vastaan. Wilhelm Keitel todettiin Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syylliseksi kaikkiin neljään syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan 1946. Hänet teloitettiin hirttämällä saman vuoden lokakuussa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Snyder, Louis L.: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1. (englanniksi)
- Killen, John: Luftwaffe. Helsinki: WSOY, 1969.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolemaan tuomitut: Martin Bormann[a 1] | Hans Frank | Wilhelm Frick | Hermann Göring[a 2] | Alfred Jodl | Ernst Kaltenbrunner | Wilhelm Keitel | Joachim von Ribbentrop | Alfred Rosenberg | Fritz Sauckel | Arthur Seyss-Inquart | Julius Streicher |
|
Vankeuteen tuomitut: Walther Funk (elinkautinen) | Rudolf Hess (elinkautinen) | Erich Raeder (elinkautinen) | Baldur von Schirach (20 v.) | Albert Speer (20 v.) | Konstantin von Neurath (15 v.) | Karl Dönitz (10 v.) |
|
Syyttömiksi todetut: Hans Fritzsche | Franz von Papen | Hjalmar Schacht |
|
Muut: Gustav Krupp von Bohlen und Halbach[a 3] | Robert Ley[a 4] |
|
|