Aruba
|
Aruba
|
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
 |
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | itsehallinnollinen alue | ||
|
|
|||
| Monarkki kuvernööri Pääministeri |
Willem-Alexander Fredis Refunjol Mike Eman |
||
|
|
|||
| Pääkaupunki | Oranjestad |
||
|
|
|||
| Muita kaupunkeja | San Nicolaas | ||
|
|
|||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 180[1] km² (sijalla 218) | ||
| – josta sisävesiä | hyvin pieni | ||
|
|
|||
| Väkiluku (2013) | 109 153[1] (sijalla 191) | ||
| – väestötiheys | 606,4 / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,39 % (2013) | ||
|
|
|||
| Viralliset kielet | hollanti, papiamento | ||
|
|
|||
| Valuutta | Aruban floriini (AWG) | ||
|
|
|||
| BKT (2009) | sijalla 186 | ||
| – yhteensä | 2 516 miljoonaa USD[1] | ||
| – per asukas | 25 300 USD[1] | ||
|
|
|||
| HDI (?) | ? (sijalla ?) | ||
|
|
|||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 0,4 % | ||
| – teollisuus | 33,3 % | ||
| – palvelut | 66,3 % | ||
|
|
|||
| Aikavyöhyke | UTC-4 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
|
|
|||
| Itsenäisyys – emämaa – itsehallinto |
Alankomaat 1. tammikuuta 1986 |
||
|
|
|||
| Lyhenne | AW | ||
|
|
|||
| – ajoneuvot: | ARU | ||
| – lentokoneet: | P4 | ||
|
|
|||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+297 | ||
|
|
|||
| Motto | "One Happy Island." | ||
|
|
|||
| Kansallislaulu | Aruba Dushi Tera | ||
Aruba on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva saari Karibianmerellä Venezuelan edustalla.[2] Sen asukasluku on 103 000 (2004) ja suurin kaupunki Oranjestad. Aruba on 193 neliökilometrin laajuinen melko tasainen saari. Saaren ilmasto on kuiva ja kuuma. Caquetio-intiaanit asuttivat Aruban noin vuonna 1000, ja espanjalaiset saapuivat sinne vuonna 1499. Eurooppalaiset jättivät Aruban pitkäksi aikaa rauhaan, kunnes Alankomaille vuonna 1636 siirtyneestä saaresta löydettiin 1820-luvulla kultaa. Kultaryntäys kesti noin sata vuotta, minkä jälkeen saari vaurastui öljynjalostusteollisuuden ansiosta. Nykyään matkailu on tärkein elinkeino.
Sisällysluettelo
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aruba sijaitsee Karibianmerellä Länsi-Intian saaristossa noin 29 kilometrin päässä Venezuelan Paraguanán niemimaasta. Saari on pinta-alaltaan 193 neliökilometriä ja noin 30 kilometriä pitkä ja 8 kilometriä leveä.[3] Aruba on tasainen saari, joka tunnetaan valkeista hiekkarannoistaan. Saarella ei ole jokia, ja sen korkein kohta on Mount Jamanota, 188 metriä.[1] Länsi- ja etelärannat ovat ovat suojaisampia kuin karut pohjois- ja itärannat.
Aruban ilmasto on trooppinen. Päivän keskilämpötila on käytännössä ympäri vuoden 28 asteen tienoilla.[4] Köppenin ilmastoluokituksessa Aruba sijaitsee puolikuivassa aroilmastossa. Saarella on selvä jako sade- ja kuivaankauteen. Sadekausi kestää syyskuulta tammikuulle ja kuivakausi helmikuulta kesäkuulle.[5] Sateet ovat kuitenkin vähäisiä ympäri vuoden, ja vuotuinen sädemäärä on vain noin 450 millimetriä.[4]
Aruba sijaitsee Karibian hurrikaanivyöhykkeen eteläreunoilla, ja vain noin kerran sadassa vuodessa trooppinen hurrikaani aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa saarella.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aruban ensimmäiset asukkaat elivät saarella noin 4 000 vuotta sitten. Vaikka heistä ei ole löytynyt paljoakaan todisteita, puolinomadiset ihmiset elivat todennäköisesti pienissä ryhmissä ja käyttivät ravinnokseen kalaa, kotiloita ja kilpikonnia. Caquetio-intiaanit saapuivat saarelle noin vuonna 1000. Hekin olivat kalastajia, mutta he myös viljelivät maata.[6]
Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat saarelle vuonna 1499. Alonso de Ojeda näki saaren todennäköisesti tutkiessaan Etelä-Amerikan pohjoisrannikkoa. Hän ei kunnolla dokumentoinut löytöään, mutta kutsui saarta nimellä ”la isla de los gigantes” (”jättiläisten saari”). Nimi olisi periaatteessa sopinut kaikkiin Karibian saariin, sillä niiden intiaaniasukkaat olivat tuolloin keskipituista eurooppalaista pidempiä.[7] Ojedan retkikunnassa oli mukana myös Amerigo Vespucci, joka palattuaan Espanjaan kerskui löytäneensä muun muassa Etelä-Amerikan pohjoisrannikon saaret. Häntä onkin joskus pidetty ABC-saarien löytäjänä.[8]
Espanjalaiset jättivät saaren pitkälti rauhaan, sillä sen ilmasto oli liian kuiva viljelyyn eivätkä he löytänyyt saarelta etsimäänsä kultaa. Saaresta tuli kuitenkin merirosvojen piilopaikka.[9] Kahdeksankymmenvuotisen sodan aikana 1636 Alankomaat otti Aruban, Bonairen ja Curaçaon haltuunsa. Niitä hallittiin alkuun Hollannin Länsi-Intian kauppakomppanian alaisuudessa. Yhdistyneen kuningaskunnan otti 1805 Aruban Napoleonin sotien aikana, kun Ranska oli vallannut Alankomaat. Napoleon kukistettiin Wateroon taistelussa 1815, ja Alankomaat sai Aruban takaisin 1816.[8]
Aruban vauraus sai alkunsa kultaryntäyksestä, joka alkoi 1820-luvulla.[2] Kultaryntäys päättyi 1916, kun kaivoksen pitäminen ei enää kannattanut.[9] Aruban talous hiipui hetkellisesti, ja se perustui lähinnä aaloeiden viljelyyn. Pian kuitenkin löydettiin 30 mailin päästä Venezuelan Maracaibojärveltä öljyä. Aruba nähtiin sopivaksi paikaksi jalostaa öljyä, joten saarelle rakennettiin 1924 öljynjalostamo.[8] Jalostamo houkutteli saarelle työntekijöitä Amerikoista ja Euroopasta. Se tuotti parhaimmillaan 400 000 barrelia öljyä päivässä. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ottivatkin jalostamon kohteekseen, ja vuonna 1942 saksalaissukellusvene U-156 upotti neljä öljytankkeria satamassa. Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi puolustaa saarta eikä sinne tehty enää onnistuneita hyökkäyksiä.[10]
Sodan jälkeen talous keskittyi edelleen öljynjalostukseen, mutta saarella alkoi tulla myös turisteja. Saaren viranomaiset alkoivat panostaa turismiin kuitenkin vasta 1985, jolloin jalostamo suljettiin maailmanlaajuisen öljyn ylituotannon takia. Saaresta tulikin nopeasti merkittävä turismikeskus, ja vaikka jalostamo avattiin uudelleen 1991 saarelaiset ovat jatkaneet panostusta myös turismiin.[10]
Aruballa alettiin haaveilla itsenäisyydestä jo 1970-luvulla, äänestäjät olivat vuonna 1977 itsenäisyyden kannalla. Aruba erosi 1986 Alankomaiden Antilleista ja siitä tuli Alankomaiden kuningaskunnan autonominen osa. Tällöin alkanut prosessi, joka tähtäsi täyteen itsenäisyyteen 1996 keskeytettiin kuitenkin vuonna 1994 Aruban pyynnöstä.[11]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Aruba on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva itsehallinnollinen alue.[10] Aruban valtionpäämies on Alankomaiden monarkki, jota saarella edustaa kuuden vuoden välien valittava kuvernööri. Aruban hallitusta johtaa pääministeri. Yksikamarinen, 21-jäseninen parlamentti valitaan suorilla kansanvaaleilla neljän vuoden välein.[1]
Aruballa on edelleen tiiviit suhteet Alankomaihin ja muihin Alankomaihin kuuluviin Karibianmeren saariin. Vaikka Aruba hoitaa itsehallinnollisesti sisäiset asiansa, Alankomaiden kuningaskunta on edelleen vastuussa puolustus- ja ulkomaanpolitiikasta.[12]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aruban elintaso on Karibian alueen korkeimpia, työttömyys ja köyhien osuus pieni. Noin 70% bruttokansantuotteesta tulee turismista ja sen liitännäiselinkeinoista. Aikaisemmin merkittävä teollisuudenala öljynjalostus lopetettiin vuonna 2009.[1]
Matkailun raju kasvu viime vusikymmenellä on vetänyt perässään muitakin talouden aloja. Aruballa käy vuosittain yli 1,5 miljoonaa turistia, kolme neljäsosaa heistä on yhdysvaltalaisia.[1]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aruballa oli vuoden 2010 väestönlaskun mukaan 101 484 asukasta. Asukasmäärä oli kasvanut kymmenessä vuodessa 12 prosenttia.[13] Kreolikieli papiamento on saaren puhutuin kieli, ja sitä puhuu 68,6 prosenttia kansasta. Seuraavaksi puhutuimpia kieliä ovat espanja (13,6 %), englanti (7,0 %) ja hollanti (6,0 %).[14] Pääuskonto on katolisuus, johon kuuluu 80,8 prosenttia kansasta. Protestantteja on 7,8 prosenttia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Social Atlas Aruba 2010. Central Bureau of Statistics, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2013). (englanniksi)
- Sullivan, Lynne M.: Aruba, Bonaire & Curaçao. Edison, New Jersey: Hunter Publishing, 2006. ISBN 1-58843-572-5. Google-kirjat (viitattu 9.5.2013). (englanniksi)
- The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2013). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i The World Factbook.
- ↑ a b Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 387. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
- ↑ Geography of Aruba Visit Aruba. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Weather and Climate Visit Aruba. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Climate Data Aruba Departamento Meteorologico Aruba. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Sullivan, s. 56.
- ↑ Sullivan, s. 57.
- ↑ a b c Sullivan, s. 58.
- ↑ a b Aruba: History Aruba Tourism Authority. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Sullivan, s. 59.
- ↑ Regions and territories: Aruba 20.12.2011. BBC. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Government & Politics Visit Aruba. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Social Atlas Aruba 2010, s. 2.
- ↑ Social Atlas Aruba 2010, s. 26.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taunila, Leila: Aruba viekoittelee kuherruskuukauden viettäjiä ts.fi. 21.12.2011. TS-Yhtymä Oy.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aruba Wikimedia Commonsissa- Background note 2010 US Dept. State (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mantereen maat: Belize | Costa Rica | El Salvador | Guatemala | Honduras | Meksiko | Nicaragua | Panama
Saarivaltiot: Antigua ja Barbuda | Bahama | Barbados | Dominica | Dominikaaninen tasavalta | Grenada | Haiti | Jamaika | Kuuba | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Trinidad ja Tobago
Epäitsenäiset alueet: Anguilla | Aruba | Brittiläiset Neitsytsaaret | Caymansaaret | Curaçao | Guadeloupe | Martinique | Montserrat | Navassa | Puerto Rico | Sint Maarten | Turks- ja Caicossaaret | Yhdysvaltain Neitsytsaaret
