Intian valtameri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intian valtameri

Intian valtameri on maailman kolmanneksi suurin vesialue, joka sijaitsee Afrikan, Aasian, Australian ja Eteläisen jäämeren välissä.[1] Bab el Mandeb yhdistää sen Punaiseenmereen, Hormuzinsalmi on reitti Persianlahdelle, Malakansalmi on tärkeä reitti Indonesiassa Tyynellemerelle, Suezin kanavaa pääsee Välimerelle ja Lombokin salmesta Tyynellemerelle.

Mitat reunamerineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinta-ala 69 876 000 km2 [2]
Keskisyvyys 3 854 m[2]
Suurin syvyys 7 455 m[2]
Suurin leveys 10 200 km[2]
Suurin pituus 9 400 km[2]
Tilavuus 269 302 000 km3 [2]

Taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian valtameri on merkittävä rahdin kuljetusreitti Lähi-idän, Afrikan ja Itä-Aasian ja toisaalta Euroopan ja Amerikan välillä. Sitä pitkin kulkee etenkin öljyä Persianlahdelta ja Indonesiasta. Kalastuksella on merkitystä rantavaltioille sekä paikallisesti että vientituotteina. Merkittävimmät saaliit ovat katkaravut ja tonnikala. Merenalaisia fossiilisten polttoaineiden esiintymiä on löydetty Saudi-Arabian, Iranin, Intian ja Länsi-Australian edustalta.[1]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasian mantereen vaikutuksesta merialueen pohjoisosassa puhaltaa koillismonsuuni joulukuusta huhtikuuhun ja lounaismonsuuni kesäkuusta lokakuuhun. Trooppisia hirmumyrskyjä, joita kutsutaan Intian valtamerellä sykloneiksi, esiintyy merialueen pohjoisosassa sekä touko-kesäkuussa että loka-marraskuussa. Etelämpänä – Madagaskarilta Pohjois-Australiaan ulottuvalla vyöhykkeellä – niitä tavataan tammi-helmikuussa.[1]

Aktiivisen vuoden 1996 syklonit meren pohjoisosissa
1996–1997 syklonit Madagaskarilla
1996–1997 syklonit Australiassa

Merivirrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merivirrat (englanniksi)

Intian valtamerellä kulkee seitsemän suurta merivirtaa. Likimain pitkin päiväntasaajaa kulkee kolme virtaa: idästä länteen pohjoinen ja eteläinen päiväntasaajanvirta, ja niiden välissä päiväntasaajan paluuvirtaus lännestä itään. Kylmä Länsi-Australian virta tuo vettä eteläiseltä jäämereltä Australian rannikkoa pitkin pohjoiseen, lämpimät Aguilhasin ja Mosambikin virrat seurailevat Afrikan rannikkoa päiväntasaajalta etelään. Niiden välissä kulkee Eteläisen Intian valtameren virta, jonka lasketaan joskus olevan osa Länsituulten virtaa.

Intian valtamereen kuuluvia vesialueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian valtameren saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisiä saarivaltioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskaan kuuluvia saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnassa olevia saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c CIA Factbook
  2. a b c d e f Hutchinson, Stephen & Hawkins, Lawrence E.: Maailman valtameret, s. 282. Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7617-8.