Tämä on lupaava artikkeli.

Thaimaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Thaimaan kuningaskunta
ราชอาณาจักรไทย
(Ratcha Anachak Thai)
Lippu Vaakuna
lippu vaakuna
LocationThailand.svg
Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
(sotilashallituksen johtama)
Kuningas
pääministeri[1]		 Rama IX
Prayut Chan-o-cha
Pääkaupunki Bangkok
Muita kaupunkeja Pattaya
Udon Thani
Chiang Mai
Pinta-ala
– yhteensä 513 120[2] km² (sijalla 50)
– josta sisävesiä 0,4 %
Väkiluku (2012) 67 091 089 (sijalla 20)
– väestötiheys 126 / km²
– väestönkasvu 0,653 % (2010)
Viralliset kielet thai
Valuutta Baht (THB)
BKT (2009) sijalla 25
– yhteensä 539,3 miljardia USD
– per asukas 8 100 USD
HDI (2013) 0,722[3] (sijalla 89)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11,6 %
– teollisuus 43,3 %
– palvelut 45,3 %
Aikavyöhyke UTC+7
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
perinteinen perustamisvuosi
1238
Lyhenne TH
Kansainvälinen
suuntanumero		 +66
Motto ei mottoa
Kansallislaulu Phleng Chat (epävirallinen)

Thaimaan kuningaskunta (thaiksi ราชอาณาจักรไทย, Raatša aanaatsak thai) eli Thaimaa (thaiksi ประเทศไทย, Pratheet thai) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Maan rajanaapureita ovat Laos ja Kambodža idässä, Siaminlahti ja Malesia etelässä, sekä Andamaanienmeri ja Myanmar lännessä. Valtion pinta-ala on noin puoli miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku noin 67 miljoonaa. Thaimaan pääkaupunki on Bangkok.

Hallitusmuodoltaan Thaimaa on perustuslaillinen monarkia, joka on 22. toukokuuta 2014 tapahtuneesta sotilasvallankaappauksesta lähtien ollut sotilasjuntan hallinnoima. Maassa on edelleen voimassa sotatilalaki, joka antaa viranomaisille laajemmat valtuudet henkilötarkistuksiin ja pidätyksiin.[4] Juntan nimi on ”Rauhan ja järjestyksen kansallinen neuvosto” (NCPO) ja sitä johtaa kaappauksen toteuttanut asevoimien komentaja, kenraali Prayut Chan-o-cha, jonka aseman toimeenpanovallan edustajana kuningas on vahvistanut.[5][6] Uuden 21. heinäkuuta 2014 voimaan tulleen perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen ei vaaleilla valittava 220-jäseninen parlamentti eli kansalliskokous, jonka jäsenet NCPO valitsee ja kuningas nimittää.[7] Kansalliskokous valitsi yksimielisesti kenraali Prayut Chan-o-chan pääministeriksi 24. elokuuta 2014.[8][9] Prayuth luopui asevoimien komentajan tehtävistä 30. syyskuuta 2014.[10]

Thaimaan ajanlasku perustuu buddhalaisen kalenterin itäiseen versioon, joka on 543 vuotta gregoriaanista kalenteria edellä. Buddhalaisen kalenterin vuosi 2558 vastaa vuotta 2015. Vuosi vaihtuu kuitenkin 1. tammikuuta kuten gregoriaanisessa kalenterissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhapatsaita Sukhothaissa

Pääartikkeli: Thaimaan historia

Maan nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan ”thai” (thaiksi ไทย) merkitykset ovat ’vapaus’ ja ’itsenäisyys’ sekä maahan ja kansaan liittyen ”thai”, ”Thaimaa” ja ”thaimaalainen”.

Thaimaan vanha nimi on Siam[11] (thaiksi ประเทศสยาม, Pratheet sajaam). 24. kesäkuuta 1939 silloinen pääministeri Luang Phibulsongkhram muutti valtion nimeksi Thaimaa (thaiksi ประเทศไทย, Pratheet thai). Thaimaassa se on ollut valtion nimenä siitä lähtien. Nimi Siam oli käytössä länsimaissa lyhyesti 1945–1949. Thaimaan perustuslakiuudistus vuodelta 1949 tuntee kuitenkin vain nimen Thaimaa, joka sen jälkeen on ollut yleisesti käytössä ollut nimi Thaimaasta.[12]

Varhaishistoria ja Ayutthaya[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan aluetta ovat vuosituhansien aikana asuttaneet Kiinasta vaeltaneet kansat. Arkeologiset todisteet kertovat jatkuvasta asutuksesta ainakin 20 000 vuoden ajalta. Maan keski- ja eteläosan sankat metsät tarjosivat niin runsaasti ravintoa, että alueella ei ollut syytä siirtyä pois metsästäjä-keräilijäkulttuurista pitkään aikaan. Sen sijaan koillisella Khoratin ylängöllä riisinviljely kehittyi noin 3000 eaa. eli aikaisemmin kuin missään muualla Aasiassa. Riisinviljely vauhditti myös sosiaalisen ja poliittisen järjestelmän syntymistä.[13]

Nykyisen Thaimaan valtion juuret juontavat vuonna 1238 perustettuun Sukhothain kuningaskuntaan ja sen heikennyttyä syntyneeseen Ayutthayan kuningaskuntaan. Ayutthayan ja Sukhothain kanssa kilpaili lisäksi Lanna-kuningaskunta. Ayutthayan ensimmäinen kuningas Rama Thibodi otti theravadabuddhalaisuuden valtakunnan viralliseksi uskonnoksi erottuakseen naapurinsa Angkorin hinduista ja kokosi Dharmashastra-nimisen lakikokoelman, joka säilyi käytössä 1800-luvun lopulle. 1500-luvulta Ayutthayalla oli joitain kontakteja portugalilaisiin.[14]

Chakri-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burmalaiset tuhosivat Ayutthayan 1767, jonka jälkeen vallan keskus siirtyi Chao Phraya -joen suulle 1782 perustettuun uuteen pääkaupunkiin Bangkokiin. Alkoi edelleen kestävä Chakri-dynastian kausi kuningas Rama I:n johdolla.[14]

Ainoana Kaakkois-Aasian maana Thaimaa, silloinen Siam välttyi länsimaiden kolonisaatiolta kahden kuninkaan Mongkutin (1851–1868) ja Chulalongkornin (1868–1910) kaukokatseisen ja varovaisen ulkopolitiikan ansiosta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, vaikka maa menettikin omistuksiaan Ranskan Indokiinalle ja briteille. Chulalongkornin aikana aloitettiin länsimaisten neuvonantajien avulla maan ja kaupankäynnin modernisointi ja rakennettiin muun muassa ensimmäiset rautatiet. Vuoden 1855 Bowringin sopimus antoi briteille verovapauden kaupassa ja muita etuoikeuksia Siamin alueella. Ensimmäisessä maailmansodassa Siam oli liittoutuneiden puolella. Se osallistui Versaillesin rauhankonferenssiin ja kuului Kansainliiton perustajajäseniin.[15]

Perustuslaillinen monarkia, sotilasvaltaa ja vallankaappauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1932 verettömässä vallankumouksessa kuningas Prajadhipokin absoluuttinen monarkia lakkautettiin ja Thaimaa sai perustuslain. Vuonna 1939 maan nimi vaihdettiin Thaimaaksi (vapaiden maa.)[16]

Toisen maailmansodan aikana maata hallinnut kansallismielinen hallitus Phibunin johdolla liittoutui akselivaltojen ja Japanin kanssa ja avasi rajat Japanin miehitysjoukoille. Japanilaiset etenivät maan läpi kohti brittien hallitsemia Malaijaa, Singaporea ja Burmaa. Siam julisti sodan Yhdysvalloille 25. tammikuuta 1942, mutta suurlähettiläs kieltäytyi toimittamasta julistusta eteenpäin. Liittoutuneet miehittivät maan vuonna 1945. Japanin kukistuttua Phibunin sotilashallitus vaihtui, ja maanpakolaiskuningas Ananda Mahidol palasi maahan. Hänet kuitenkin salamurhattiin seuraavana vuonna, jonka johdosta pääministeri Pridi joutui eroamaan ja 1947 valtaan nousi sotilasvallankaappauksella sodan aikainen japanilaismyönteinen kenraali Phibun.[17] Sotilashallitukset jatkuivat vuoteen 1973.[18]

Kylmän sodan aikana Thaimaa solmi läheiset suhteet Yhdysvaltoihin, jolta se sai huomattavaa taloudellista ja teknistä apua. Thaimaa oli strategisesti tärkeä tukikohta ja puskurivyöhyke kommunismin vastaisessa taistelussa Vietnamin sodassa. Vuodesta 1965 lähtien maassa oli Yhdysvaltain joukkoja ja thai-joukot taistelivat Vietnamin sodan lisäksi jo aiemmin Korean sodassa sekä myöhemmin Persianlahden sodassa.[19] Sotatarviketeollisuus ja investoinnit infrastruktuuriin, teihin ja lentokenttiin, auttoivat nostamaan Thaimaan kansantalouden nousuun.[20]

Thaimaan sisäpolitiikkaa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana on leimannut sarja sotilasdiktatuureja ja -vallankaappauksia. Vuoden 1973 kansalaisliikehdintä pakotti Thanom Kittikachornin maanpakoon, mutta hänen paluunsa 1976 johti uuteen sotilashallintoon, joka kukisti Bangkokin opiskelijamielenosoitukset verisesti. Uusi perustuslaki säädettiin 1978, ja kenraali Prem Tinsulanonda otti vallan 1980. Hän luopui sotilasasemastaan 1983 ja hallitsi siviilinä 1983 lähtien. Hänet valittiin myös uudelleen vaaleilla 1986. Kenraali Chatichai Choonhaven korvasi Premin vuoden 1988 vaalien jälkeen. Vuonna 1991 tapahtui 17. sotilasvallankaappaus sitten vuoden 1932. Siviili Anand Panyarachun nimitettiin pääministeriksi.[18]

Maaliskuun 1992 vaaleilla valittu pääministeri Suchinda Kraprayoon, kenraali hänkin, joutui eroamaan mielenosoitusten jälkeen kuninkaan kehotuksesta, minkä jälkeisistä vapaista vaaleista lähtien maassa oli lähinnä heikkoja ja lyhytaikaisia siviilihallituksia 2000-luvun alkuun asti. Maan eteläosassa on kuitenkin ollut pitkään levotonta, ja Pattanin separatistiliike on ajoittain käynyt alueella avointa sotaa hallitusta vastaan. Aasian talouskriisi vuonna 1997 muodosti käännepisteen taloudessa. Bahtin kurssi laski voimakkaasti ja Kansainvälinen valuuttarahasto puuttui maan talouden hoitoon. Tuhansia vierastyöläisiä karkotettiin maasta.[18]

Perustamansa Thai Rak Thai -puolueen johtaja, tietoliikennemiljonääri Thaksin Shinawatra oli Thaimaan pääministerinä vuodesta 2001 lähtien. Hänet vallasta 19. syyskuuta 2006 syösseen sotilasvallankaappauksen jälkeen maa oli sotilashallinnossa tammikuuhun 2008 asti. Joulukuussa 2007 järjestetyissä vaaleissa voitti Samak Sundaravejin muodostama thaksinilainen Phak Phalang Prachachon (PPP). Samak Sundaravej syrjäytettiin pääministerin asemasta 9. syyskuuta 2008 oikeuden päätöksellä. Häntä seurasi Somchai Wongsawat, jonka oikeus erotti 2. joulukuuta 2008 vaalivilppituomion vuoksi. Samalla PPP-puolue ja sen kaksi hallituskumppania lakkautettiin ja niiden johtohenkilöt suljettiin politiikasta.[21]

Seuraava pääministeri Abhisit Vejjajiva aloitti virkakautensa joulukuussa 2008. Maaliskuussa 2009 entinen pääministeri Thaksin Shinawatra väitti julkisuudessa, että vuoden 2006 sotilaskaappauksen järjestäneet tahot olivat pelanneet Abhisitin pääministerin virkaan. Vaikka Abhisit kiisti syytökset, sadat tuhannet mielenosoittajat astuivat kaduille vaatimaan Abhisitin eroa.[22] Mielenosoitukset jatkuivat kuukausikaupalla, ja muuttuivat väkivaltaisiksi keväällä 2010. Kymmeniä kuoli ja satoja loukkaantui.[23]

Pääministeri Abhisit esitti parlamentin hajottamista 9. toukokuuta 2011 sen jälkeen, kun perustuslakituomioistuin oli vahvistanut kolmen uuden vaalilain lainmukaisuuden. Uudet vaalit pidettiin 3. heinäkuuta 2011.[24] Istuvan pääministerin päävastustajaksi on noussut Pheu Thai -oppositiopuolueen uusi puheenjohtaja Yingluck Shinawatra, joka on vankilatuomiota maasta paenneen entisen pääministeri Thaksin Shinawatran sisko.[25]. Pheu Thai voitti vaalit saaden yli puolet 500 jäsenisen parlamentin edustajapaikoista.

22. toukokuuta 2014 Thaimaan armeija otti hallitusvallan ja kumosi perustuslain. Sotilaat pidättivät mielenosoitusten ja vastamielenosoitusten johtajat kesken neuvottelujen, joissa etsittiin ratkaisua Thaimaan pitkäaikaiseen poliittiseen kriisiin. Maahan asetettiin öinen ulkonaliikkumiskielto, ja yli viiden ihmisen kokoontumiset olivat kiellettyjä. Kaikki televisio ja radiokanavat määrättiin välittämään vain armeijan tiedotteita normaalien ohjelmiensa sijaan, ja ihmisiä kehotettiin olemaan lietsomatta ristiriitoja sosiaalisessa mediassa.[26]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokratian monumentti ja oppilaita koulupuvuissaan Bangkokissa.

Thaimaa on perustuslaillinen kuningaskunta. Vaikka poliittinen valta onkin pääministerillä, kuningas saa suunnatonta arvostusta kansan keskuudessa ja on useampaan otteeseen käyttänyt moraalista arvovaltaansa ratkaistakseen poliittisia kriisejä. 2000-luvulla kuninkaan arvovalta on rapistunut, ja jotkut olivat pettyneitä kun kuningas ei puuttunut vuoden 2010 levottomuuksiin.[27]

On laitonta solvata tai kritisoida kuningasta ja sen tekeminen voi johtaa syytteisiin.[27] Hallituksen johtaja on pääministeri, jonka nimittää kuningas parlamentin alahuoneen jäsenistä. Yleensä nimitetään sen puolueen johtaja, joka muodostaa enemmistöä edustavan koalitiohallituksen.[2]

Kansallinen kokous (รัฐสภา, rathasapha) on kaksikamarinen parlamentti, joka koostuu 500-paikkaisesta edustajainhuoneesta (สภาผู้แทนราษฎร, sapha phuthaen ratsadon) ja 150-paikkaisesta senaatista (วุฒิสภา, wuthisapha). Senaattoreista 76 valitaan vaaleilla eri maakuntien edustajiksi, 74 on tuomarien ja virastojen nimittämiä. Alahuoneeseen valitaan 375 edustajaa useamman paikan vaalipiireistä ja 125 edustajaa puoluelistoilta.[2][28]

Freedom Housen vuoden 2010 raportti luokittelee Thaimaan "osittain vapaaksi" maaksi. Sen mukaan Thaimaa ei ole vaalidemokratia; vaikka vuoden 2007 parlamenttivaalit sujuivat ilman suurempia ongelmia ja palauttivat siviilivallan, ne eivät olleet tasapuoliset eivätkä vapaat.[29]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan kartta
Pääartikkeli: Thaimaan provinssit

Thaimaa jakautuu 76 provinssiin (changwat, yksikkö ja monikko), jotka on luokiteltu viideksi provinssiryhmäksi. Kunkin provinssin nimi on johdettu sen pääkaupungista.[30]

Vuonna 2000 provinssit oli jaettu 795 alueeseen (amphoe), 81 osa-alueeseen (king amphoe ja lisäksi 7 255 kuntaan (tambon), 69 855 kylään.[31]

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Thaimaan kaupungeista

Vuonna 2010 Thaimaassa arvioitiin olevan seitsemän yli 200 000 asukkaan kaupunkia. Suurin kaupunki oli edelleen Bangkok, mutta sen väkiluku oli pienentynyt vuosikymmenen aikana alle kuuteen miljoonaan.[32]

Thaimaan suurimmat kaupungit[32]
nimi 2000 laskenta 2010 arvio
Bangkok 6 320 174 5 831 835
Samut Prakan 378 694 453 176
Udon Thani 220 493 229 516
Chon Buri 182 641 203 127
Nakhon Ratchasima 204 391 201 229
Hat Yai 185 557 200 270

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan topografinen kartta.

Thaimaan maasto on vaihtelevaa. Pohjoinen osa maasta on pitkälti vuoristoista. Koillis-Thaimaa eli Isan on ylänkö, jonka itärajana toimii Mekong-joki. Keski-Thaimaa, jossa sijaitsee myös Bangkok, on Chao Phraya-joen laaksoa. Etelä-Thaimaa koostuu vain kapeasta Kran-kannaksesta, joka yhdistää Manner-Aasian Malakan niemimaahan. Joet ovat Thaimaalle keskeisiä kulkureittejä ja niiden varsilla kasvaa riisiä. Saaristossa tärkeitä maastonpiirteitä ovat mangrovesuot.[33] Thaimaan korkein huippu on Doi Inthanon, jonka korkeus merenpinnasta on 2 576 metriä.[2]

Ilmastoltaan koko maa on trooppinen ja kuuluu monsuunivyöhykkeeseen. Lähes kaikkialla saadaan tarpeeksi sadetta, mutta sadekauden pituus ja ajoitus vaihtelee maan eri osissa. Koillisosassa kuiva kausi on melko pitkä, ja kun maaperä pidättää vettä huonosti, kuivuus haittaa maanviljelyä.[34]

Joulukuussa 2004 Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttama tsunami tappoi tuhansia ihmisiä ja aiheutti merkittävää tuhoa Thaimaan länsirannalla, mukaan lukien turistien suosimilla Khao Lakin ja Phuketin alueilla.[35]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Thaimaan saarista

Thaimaan suurin saari on Ko Phuket. Se on 50 km pitkä ja 21 km leveä. Saaren yhdistää mantereeseen Sarasinin silta.[36] Toiseksi suurin on Ko Chang.[37] Saarten nimissä esiintyvä sana "ko" tai "koh" merkitsee saarta.[38]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan luonto on monipuolinen: sademetsää, vuoristoa, tasankoja, kosteikkoja ja merta. Suurista nisäkkäistä maassa tavataan tiikereitä, leopardeja, aasiannorsuja, kauluskarhuja, sambarhirviä, muurahaiskäpyjä, gibboneita, tapiireita, delfiineitä, dugongeita ja monia muita. Kasvistoon kuuluu yli 27 000 kukkivaa kasvia.[39]

Thaimaassa on 48 kansallispuistoa. Niistä vanhin on Khao Yain kansallispuisto, joka on laaja sademetsäalue noin 200 km Bangkokista. Erawanin kansallispuiston päänähtävyys on Pharatin luola. Phetran kansallispuisto kattaa saaria, koralliriuttoja ja sademetsää. Kilpikonnat pesivät Hat Nai Yankin kansallispuistossa.[40]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MBK-ostoskeskus on yksi monista Bangkokin katetuista ostosparatiiseista.

Thaimaa on teollistunut kehitysmaa. Maan talous riippuu voimakkaasti viennistä. Se on Indonesian jälkeen Kaakkois-Aasian toiseksi suurin. Thaimaa on WTO:n ja ASEAN:in jäsen ja on aktiivisesti edistänyt vapaakauppaa. Kiina, Japani ja Yhdysvallat ovat Thaimaan suurimmat kauppakumppanit.[14]

1990-luvun lopun Aasian talouskriisin jälkeen aloitettiin thaksinomiikkana (engl. thaksinomics) tunnettu talouspolitiikka.[41] Thaksin pyrki houkuttelemaan ulkomaalaisten sijoituksia ja lisäämään kotimaista kulutusta. Vuosittainen talouskasvu oli vuonna 2003 ja 2004 yli kuusi prosenttia. Poliittinen epävarmuus ja kansainvälinen lama hidastivat talouskasvua 2008. Vuosina 2010-2011 kasvu on päässyt uuteen vauhtiin.[14]

Vuonna 2010 maatalouden osuus BKT:sta oli 10 prosenttia. Noin 40 prosenttia thaimaalaista työskentelee maataloudessa. Maataloustuotteita ovat riisi, maniokki, kumi, maissi, sokeriruoko, kookospähkinät ja soijapavut. Teollisuuden osuus BKT:sta on 45,6 prosenttia. Merkittäviä teollisuudenaloja ovat elektroniikka, komponentit, tietokoneosat ja autot. Palveluiden osuus BKT:sta oli 44 prosenttia. Turismin osuus BTK:sta on noin 6 prosenttia.[2][14]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat tina, maakaasu, volframi, lyijy ja kipsi. Merkittävimpiin vientituotteisiin kuuluvat koneet, elektroniikka, tekstiilit, riisi, kala, kumituotteet ja vilja.[14] Noin puolet maailmassa valmistetuista kiintolevyistä on peräisin Thaimaasta.[42]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaassa on 105 lentokenttää, joista kahdeksalla yli kolmikilometrinen kiitotie. Rautateitä on noin neljätuhatta kilometriä. Satamakaupunkeja ovat Bangkok, Laem Chabang, Map Ta Phut, Prachuap ja Si Racha.[2]

Thaimaan valtionrautatiet toimivat neljällä linjalla: pohjoisrata, etelärata, itärata ja koillisrata. Junissa on kolme luokkaa, ja matkustaminen on usein miellyttävämpää vaikka hitaampaa kuin pitkän matkan linja-autoilla.[43]

Paikallisliikenteessä käytetään kolmipyöräisiä tuk-tuk-moottoripyörätakseja sekä avolavapakettiautosta muunnettuja lavatakseja ("songthaew"), joiden lavalla istutaan kahdessa penkkirivissä.[43]

Joilla ja kanaaleilla liikutaan pitkäperäisillä veneillä. Saarille kuljetaan 8-10 metriä pitkillä sisäkoneella varustetuilla puuveneillä. Matkailijoita varten on myös kalliimpia kantosiipialuksia.[43]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan väestönkehitys 1950–2015.

Kolme neljäsosaa Thaimaan väestöstä on etnisiä thaita. Thait jaetaan maantieteellisin ja etnisin perustein seuraaviin ryhmiin: keskiseen (36 %), thai-laoihin (32 %), pohjoiseen (8 %) ja eteläiseen (8 %). Neljäsosa väestöstä on alle 15-vuotiaita. Väestönkasvu on 0,68 % vuodessa ja odotettu elinajanennuste miehillä 70,24 vuotta ja naisilla 74,98 vuotta.[44]

Maassa on myös merkittävä kiinalaisvähemmistö, joka edustaa suhteellisen suurta osaa taloudesta. Noin 12 %:lla asukkaista on kiinalaiset sukujuuret, mutta Thaimaan kiinalaiset ovat laajalti sulautuneet valtaväestöön.[14]

Muita merkittäviä väestöryhmiä ovat malaijit (n. 3 miljoonaa) etelässä lähellä Malesian rajaa ja erinäiset vuoristoheimot (mm. hmong, mein, karen) pohjoisessa.[45]

Theravada-buddhalaisuus on Thaimaan virallinen uskonto, jota noin 94 % väestöstä tunnustaa. Muslimeja on 5-6 %, kristittyjä 1 % ja hinduja vielä vähemmän.[14] Buddhalaisuuden rinnalla harjoitetaan myös šamanismia ja henkien palvontaa.[46]

Suurin osa väestöstä asuu maaseudulla, perinteisillä riisinviljelyalueilla keskisillä, koillisilla ja pohjoisilla alueilla. Väestöstä vain 31,6 % asuu kaupungeissa, lähinnä Bangkokin alueella, mutta kaupunkiväestön osuus on kasvussa.[14]

Väestönkasvu on hidastunut tehokkaan perhesuunnitteluohjelman ansiosta vuoden 1960 3,1 prosentista alle 1 %:iin. Eliniänodote on toisaalta kasvanut. AIDS on merkittävä epidemia, noin puoli miljoonaa tai 1,4 % väestöstä kantaa HI-virusta. Vuosittain 25 000–30 000 kuolee AIDSin komplikaatioihin, näistä suurin osa on tuottavinta 20–49-vuotiasta väestöä. 1990-luvun alun aggressiivinen koulutusohjelma alensi infektioiden määrän 100 000 vuosittaisesta nykyiseen 15 000:een.[14]

Thain kieli on maan virallinen kieli ja sen Bangkokissa puhuttu keskinen murre on median ja koululaitoksen käyttämä yleiskieli, jota kaikki ymmärtävät ja osaavat puhua paikallismurteensa ohella. Yläluokka käyttää virallisissa yhteyksissä sanastoltaan yleiskielestä huomattavasti poikkeavaa thaita, jota kutsutaan rachasapiksi (ราชาศัพท์).[47]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Thaimaan kulttuuri
Tuliset thaipippurit ovat olennainen osa thaikeittiötä. Pieniä punaisia tai vihreitä chilejä kutsutaan hiirenpapana-chileiksi (thaiksi พริกขี้หนู, phrik khii nuu, Capsicum frutescens).
Kuvan moderni asuintalo on rakennettu vanhojen perinteiden mukaisesti pylväiden varaan.

Nykyaikaisen mediakulttuurin läpitunkema maa kunnioittaa edelleen vanhoja perinteitä, kuningasta, munkkeja ja valtauskontoa theravada-buddhalaisuutta, joita pidetään yhteiskunnan tukipilareina.[48]

Ruokailu on Thaimaassa osa sosiaalista kanssakäymistä. Monimuotoisen thaikeittiön perusta on thairiisi, jota höystetään tulisilla curreilla (kaeng), kasviksilla ja kalalla tai äyriäisillä. Maan pohjoisosassa ruoka muistuttaa losilaista ruokaa, ja siellä syödään enemmän lihaa ja tahmeampaa riisiä kuin muualla.[48] Vaikka chili ei kuulunut ennen Kolumbuksen matkoja thaikeittiöön, on se nykyään erottamaton osa thaikulttuuria.[49]

Thaimaassa tervehditään kättelyn sijasta wai-tervehdyksellä. Siinä avokämmenet liitetään vastakkain ja käsien sijainti kertoo, mikä on tervehtijän ja tervehdittävän sosiaalisen aseman tai ikäero. Mitä ylempiarvoisempi tervehdittävä on, sitä lähemmäksi leukaa kädet asetetaan. Arvostetuimmat henkilöt ovat buddhalaiset munkit, jolloin kädet nostetaan otsan korkeudelle - myös kuninkaalliset tervehtivät munkkeja näin. Buddhan kuvia tai patsaita tervehdittäessä wai tehdään polvillaan, kädet kohotetaan vähintään otsan tasolle, kumarrutaan syvään eteenpäin ja kämmenet painetaan lattiaan. Tämä toistetaan kolme kertaa. Tervehtimisen lisäksi wailla voidaan myös osoittaa kiitosta tai pahoittelua.[50]

Perinteinen thaimusiikki-instrumentti on ksylofonia etäisesti muistuttava ranat tai radad, jonka taitajia ja opettajia pidetään suuressa arvossa.[51] Klassisen musiikin asemaa pitää Thaimaassa pi phat, mutta syvien kansankerrosten iskelmämusiikki, luk thung, kerää suurimmat kuuntelijamäärät niin radiosoittojen kuin myydyn musiikin määrällä mitattuna. Länsimaisesta rockmusiikista on Thaimaassa kehittynyt melodinen kitarasäesteinen string (Sek Loso) ja kantaaottava phleng phya chiwit, jonka tunnetuin edustaja on Carabao eli Caravan[52]

Perinteisiin kuvataiteisiin kuuluvat buddhalaisiin temppeleihin tehdyt puu- ja kiviveistokset, maalaukset ja pronssipatsaat. Muita käsityönmuotoja ovat lakkatyöt, helmiäisupotukset, hopea- ja kultatyöt sekä puukaiverrukset. Aiemmin myös asuinrakennukset tehtiin yksinomaan puusta, mutta nykyään rakennusteollisuuden kehittyminen, väestönkasvu ja metsäpinta-alan dramaattinen pieneneminen ovat tehneet betonituotteista halpoja ja puusta kallista. Rakennustapoja on muovannut eniten tarve mukautua kuumaan ilmastoon aikana, jolloin ei vielä ollut koneellista ilmastointia. Perinteinen thaitalo nostettiin tulvimisen vuoksi pylväiden varaan. Samalla pylväiden alle syntyi suojaisa tila, joka toimii kodinhoitohuoneena ja kuumien öiden makuupaikkanakin.[48]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thainyrkkeilyä Ao Nangissa, Krabissa sijaitsevassa Etelä-Thaimaan suurimmassa nyrkkeilystadionissa.

Thaimaa on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1952. Olympialaisissa thaimaalaiset urheilijat ovat menestyneet parhaiten nyrkkeilyssä ja painonnostossa. Murtomaahiihtäjä Prawat Nagvajara on edustanut maataan myös talviolympialaisissa 2002 ja 2006.[53] Thaimaan jalkapallomaajoukkue oli joulukuussa 2010 FIFAN rankingissa sijalla 120.[54]

Thaimaan kansallisurheilulaji on kamppailulajeihin kuuluva muay thai eli thainyrkkeily. Se on muinaisesta thaimaalaisesta sotataidosta kehittynyt kamppailulaji, jossa yhdistyvät lyönnit, potkut ja pystypaini.[55]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Thaimaan hallitus: The Cabinet verkkosivu. Royal Thai Government. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f The World Factbook: Thailand CIA. (englanniksi)
  3. ↑ 2014 Human Development Report Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 160–163, 7/2014, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. ↑ Thaimaa: matkustustiedote Matkustustiedotteet, 17.12.2014. Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 30.12.2014.
  5. ↑ http://www.ratchakitcha.soc.go.th/DATA/PDF/2557/E/082/1.PDF
  6. ↑ http://www.bbc.com/news/world-asia-27572726
  7. ↑ http://englishnews.thaipbs.or.th/thailands-new-provisional-constitution
  8. ↑ ประกาศแต่งตั้งนายกรัฐมนตรี ลงวันที่ 24 สิงหาคม 2557 Nimitys pääministeriksi. Hallituskabinetin kanslia. Viitattu 29.12.2014.
  9. ↑ Prayuth officially appointed as 29th premier 25.8.2014. The Nation. Viitattu 29.12.2014.
  10. ↑ http://www.nationmultimedia.com/politics/Army-chief-retires-after-four-turbulent-years-30244421.html
  11. ↑ Thailand profile BBC News Asia-Pacific. BBC World News. Viitattu 13.5.2013.
  12. ↑ Kasetsiri
  13. ↑ Early History Thailand: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  14. ↑ a b c d e f g h i j Background Note: Thailand U. S. Department of State. Viitattu 28.1.2008.
  15. ↑ The Crisis of 1893 Thailand: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  16. ↑ Phibun and the Nationalist Regime Thailand: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  17. ↑ Return of Phibun and the Military Thailand: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  18. ↑ a b c Timeline: Thailand BBC News
  19. ↑ Thailand: Background and U.S. Relations CRS Report for Congress. 2005.
  20. ↑ The Vietnam War and Tourism in Bangkok's Development, 1960-70 Southeast Asian Studies, Vol. 39, No.2. September 2001. Kioton yliopisto.
  21. ↑ Thaimaan oppositio aikoo muodostaa maahan hallituksen YLE. Viitattu 6.12.2008.
  22. ↑ Telegraph UK: Thai protesters bring Bangkok to a halt Telegraph 8.4.2009
  23. ↑ Thaimaan hallitus uhkaa mielenosoittajia kovilla toimilla Helsingin Sanomat 2.5.2010
  24. ↑ Thai PM announces date for general election Aljazeera. 13.5.2010. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)
  25. ↑ Sister of Fugitive Ex-Premier Thaksin Chosen as Leader of Opposition Party Bloomberg.com. 13.5.2010. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Yle: Thaimaan armeija otti hallitusvallan ja kumosi perustuslain. Julkaistu: 22.5.2014 Viitattu: 22.5.2014
  27. ↑ a b Thai king sees his influence waning 2010. MSNBC. (englanniksi)
  28. ↑ Election Basics Bangkok Post. 30.6.2011. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  29. ↑ Thailand (2010) Freedom House. Viitattu 20.4.2011.
  30. ↑ Thailand Provinces Thai.nu
  31. ↑ Districts of Thailand Statoids.
  32. ↑ a b Thailand: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Viitattu 10.5.2011.
  33. ↑ Topography and Drainage Thailand: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  34. ↑ Climate Thailand: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  35. ↑ Tsunami 2004 and its impact United Nations Thailand
  36. ↑ Phuket and Patong Beach.
  37. ↑ Ko Chang Island
  38. ↑ Tao Koh Samui
  39. ↑ Eco tips Thailand WWF
  40. ↑ National Parks of Thailand Amazing Thailand. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  41. ↑ Thai economy powers ahead BBC News 2003
  42. ↑ Asukselta loppuu kiintolevyt marraskuussa Hardware.fi. Viitattu 1.11.2011.
  43. ↑ a b c Getting around Lonely Planet
  44. ↑ Thailand Board of Investments (BOI): Demographics, haettu 19.12.2007 The population of Thailand was estimated at 65,068,149 in July 2007. Approximately 25 percent are under the age of 15. This core population includes the central Thai (36% of the population), Thai-Lao (32%), northern Thai (8%), and southern Thai (8%). The population growth rate is 0.68% (2007 est.) Life Expectancy at Birth total population: 72.55 years, male: 70.24 years, female: 74.98 years (2007 est.)
  45. ↑ Ethnic groups Only Chaam. Viitattu 9.5.2011. (englanniksi)
  46. ↑ Animism in Thailand The Thai Spirit House. Viitattu 9.5.2011. (englanniksi)
  47. ↑ An Overview of Politics and Government in Thailand s.21
  48. ↑ a b c Thailand Countriens and their cultures (englanniksi)
  49. ↑ Andrew Grygus: Chilis & Other Peppers Clove Garden.
  50. ↑ Der Wai - der thailändische Gruss www.thaipage.ch. 7.2.2010. Viitattu 22.4.2011. (saksaksi)
  51. ↑ Nugranad Nugranad
  52. ↑ Music of Thailand - History Thai Music Artists Guide. Phuket Watch. Viitattu 9.5.2011. (englanniksi)
  53. ↑ Thailand in Olympics Sport reference. Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
  54. ↑ Associations: Thailand FIFA Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
  55. ↑ Sport in Thailand Khaosan Road

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thaimaa.
Aasian valtiot
Afganistanin lippu Afganistan | Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Yhdistyneet arabiemiirikunnat | Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Bahrainin lippu Bahrain | Bangladeshin lippu Bangladesh | Bhutanin lippu Bhutan | Brunein lippu Brunei | Etelä-Korea | Filippiinien lippu Filippiinit | Georgian lippu Georgia | Indonesian lippu Indonesia | Intian lippu Intia | Irakin lippu Irak | Iranin lippu Iran | Israelin lippu Israel | Itä-Timorin lippu Itä-Timor | Japanin lippu Japani | Jemenin lippu. Jemen | Jordanian lippu. Jordania | Kambodžan lippu (YK:n valvonnassa). Kambodža | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kiinan lippu Kiina | Kirgisian lippu Kirgisia | Kuwaitin lippu Kuwait | Kyproksen lippu Kyproksen tasavalta | Laosin lippu Laos | Libanonin lippu Libanon | Malediivien lippu Malediivit | Malesian lippu Malesia | Mongolian lippu Mongolia | Myanmarin lippu Myanmar | Nepalin lippu Nepal | Omanin lippu Oman | Pakistanin lippu Pakistan | Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea | Qatarin lippu Qatar | Saudi-Arabian lippu Saudi-Arabia | Syyrian lippu Syyria | Singaporen lippu Singapore | Sri Lankan lippu Sri Lanka | Tadžikistanin lippu Tadžikistan | Thaimaan lippu Thaimaa | Turkin lippu Turkki | Turkmenistanin lippu Turkmenistan | Uzbekistanin lippu Uzbekistan | Venäjän lippu Venäjä | Vietnamin lippu Vietnam
Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet

Brittiläinen Intian valtameren alueen lippu Brittiläinen Intian valtameren alue | Palestiinalaishallinnon lippu. Palestiinalaishallinto | Paracelsaaret | Spratlysaaret | Tiibetin lippu Tiibet | Taiwanin lippu Taiwan
Islamilaisen yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot
Eurooppa: Turkki · Albania
Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan
Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti
Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname
Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit
Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä
Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Thaimaa&oldid=15069351