Espanja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjan kuningaskunta
Reino de España
Espanjan lippu Espanjan vaakuna
lippu vaakuna
Espanjan sijainti
Valtiomuoto parlamentaarinen monarkia
Kuningas Felipe VI
Pääministeri Mariano Rajoy
Pääkaupunki Madrid (3 162 304 as.)
40° 24' N, 3° 41' W
Muita kaupunkeja Barcelona (1 578 546 as.),
Valencia (807 396 as.),
Sevilla (709 975 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 504 645[1] km² (sijalla 50)
– josta sisävesiä 3,05 %
Väkiluku (2014) 46 771 341[2] (sijalla 27)
– väestötiheys 98,6 as. / km²
– väestönkasvu 0,1[2] % (2011)
Viralliset kielet espanja[3]
Valuutta Euro (EUR)
BKT (2013) sijalla 14
– yhteensä 1 389 miljardia USD[4]
– per asukas 30 100 USD
HDI (2013) 0,869[5] (sijalla 27)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,3[4] %
– teollisuus 25,8[4] %
– palvelut 70,9[4] %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – yhdistyi
1512
Lyhenne ES
– ajoneuvot: E
– lentokoneet: EC
Kansainvälinen
suuntanumero		 +34
Motto Plus Ultra ("Vielä pidemmälle")
Kansallislaulu Marcha Real

Espanjan kuningaskunta eli Espanja on Lounais-Euroopassa sijaitseva valtio. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin ja Isolle-Britannialle kuuluvan Gibraltarin kanssa. Koillisessa rajan takana ovat Ranska ja pieni Andorran ruhtinaskunta, ja etelässä on maarajaa Marokon kanssa (ks. Ceuta ja Melilla). Maahan kuuluvat Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Barcelona, Valencia, Sevilla, Málaga, Bilbao ja Zaragoza.

Muinaiset roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa, ja roomalaisten käyttämä latina on espanjan kielen pohjana. Islaminuskoiset maurit hallitsivat Espanjaa 300 vuoden ajan vuosina 700–1000. 1400-luvulla maata hallinneet pienet katoliset kuningaskunnat yhdistyivät vaiheittain vuoteen 1512 mennessä. Yhdistyneestä Espanjasta tuli mahtava siirtomaavalta. 1700-luvulla se menetti hallitsemansa ulkomaat Espanjassa ja 1800-luvulla siirtomaansa. Vuonna 1936 alkanutta sisällissotaa seurasi Francon sotilasdiktatuuri vuoteen 1975 asti.

Maan noin 47 miljoonasta asukkaasta kolme neljäsosaa puhuu espanjaa, vähemmistökieliä ovat katalaani, galego ja baskin kieli.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manner-Espanja satelliittikuvassa tammikuussa 2003

Espanja sijaitsee Pyreneiden niemimaalla. Pohjoisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita, korkeimmat huiput kohoavat yli 3 000 metriin.[6]

Espanjassa on 1 800 jokea, mutta monet niistä kuljettavat vain vähän vettä ja saattavat olla osan vuotta kuivillaan.[7]

Kasvillisuus ja ilmasto vaihtelevat voimakkaasti rannikon ja sisämaan välillä ja korkeuden mukaan. Kesällä on lähes kaikkialla kuumaa ja kuivaa, mutta talvella on suuria lämpötilaeroja. Vuorilla voidaan lasketella, kun taas rannikolla on paljon lämpimämpää.[8] Vuoden kylmimmän kuukauden eli tammikuun keskimääräinen alin lämpötila A Corunassa on 7,6 astetta,[9] Valladolidissa −1,2 astetta.[10]

Pohjois-Espanjassa, Biskajanlahden rannoilla sataa runsaasti, ja siellä kasvaa osittain lauhkeita ja osittain subtrooppisia lehtimetsiä. Näissä metsissä osa puustosta pudottaa lehtensä talveksi, mutta osa pitää ne ympäri vuoden. Etelä-Espanjassa, Välimeren rannoilla kasvaa välimereisiä metsiä ainavihantine tammilajeineen ja oliivipuineen. Vuorten takana, Espanjan keskiosissa on aavikoita, joissa sataa vain harvoin. Siellä kasvaa ainoastaan kivikkokasveja.

Kanariansaarten Afrikan läheisillä saarilla on vain aavikoita, mutta La Palmalla kasvaa vehmasta subtrooppista kasvillisuutta.

Pisimmät joet Korkeimmat vuoret Suurimmat saaret
Playa del Inglés saaren eteläosassa on suosittu lomakohde suomalaistenkin keskuudessa, Gran Canaria

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan historia

Varhaishistoria ja muslimivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat merkit nykyihmisestä Espanjassa ovat 35 000 vuoden takaa. Espanjan varhaisimpia nimeltä tunnettuja asukkaita olivat iberit, joiden puhuma kieli ei ollut indoeurooppalainen.[11] Ajanlaskun alkua edeltävällä vuosituhannella foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset perustivat Espanjaan kauppatukikohtia. Roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa 200-luvulla eaa. ja seuraavalla vuosisadalla käytiin ns. keltiberisodat keltiberiheimojen ja roomalaisten välillä. Roomalaisten käyttämästä latinasta periytyy espanjan kieli. Länsi-Rooman hajoamisvaiheessa 400-luvulta alkaen germaaniheimot kuten gootit ja vandaalit perustivat Espanjan alueelle lyhytikäisiä valtakuntia.[12] 700-luvulla islaminuskoiset maurit valloittivat Espanjan nopeasti. Islamilaisen Espanjan pääkaupunki Córdoba oli vaurain ja sivistynein keskus sen ajan Euroopassa.[13]

Kristinusko ja suurvalta-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Espanjan historia alkoi 1000-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat aloittivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista) islaminuskoisilta maureilta. Vuonna 1469[14] Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492 ja liittivät Aragoniaan ja Kastiliaan Granadan, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin inkvisitio, ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkotettiin maasta.[15]

1500-luvulla Espanjasta tuli vähäksi aikaa Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia. Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556–1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.[16]

Perimyssodasta sisällissotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1701–1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.[17]

Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne oli heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä. Vuonna 1898 espanjalais-amerikkalaisessa sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.[18]

Sisällissota ja Francon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniätuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin satojatuhansia ihmisiä[19]. Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. 1960-luvun alun talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla matkailu ja teollisuus saatiin lopulta nousuun.[20]

Uusi monarkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francon kuoltua Espanja palasi monarkiaksi ja kuninkaaksi tuli Francon valitsema seuraaja, Juan Carlos I. Hän nimitti Adolfo Suárezin pääministeriksi. Suárez aloitti uudistukset sallien poliittiset puolueet 1977. Samana vuonna pidettiin myös ensimmäiset vapaat vaalit. Vuoden 1978 perustuslain myötä myös historialliset alueet Baskimaa, Katalonia ja Galicia saivat itsehallinnon. Vielä 1981 Francon tukijat everstiluutnantti Antonio Tejeron johdolla yrittivät vallankaappausta vaatien autoritäärisen hallinnon palauttamista. Kaappauksen epäonnistumista pidetään kuninkaan vaikutusvallan ansiona.[20]

Espanja on kehittynyt 1970-luvulta alkaen moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi, jolle matkailu on merkittävä elinkeino. Maa liittyi 1982 Natoon ja 1986 Euroopan unioniin. EU:hun liittyminen on tuonut maalle koheesiotukia, jotka ovat auttaneet nostamaan elintasoa lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa.

Vuonna 1959 perustettu baskien vapautusarmeija Euzkadi Ta Askatasuna eli ETA on tehnyt attentaatteja vuosikymmenten ajan. Vuonna 1973 se surmasi pääministeri Luis Carrero Blancon. Vuonna 1997 baskiasiamiehen kaappaus ja murha johtivat laajoihin mielenosoituksiin. ETA on julistanut tulitaukoja 1997–1998 ja 2006–2007 sekä 2010.[21]

José María Aznar nousi pääministeriksi vuonna 1996, kun hänen puolueensa PP sai niukan vaalivoiton maltillisten baskinationalistien tuella. PP uusi voittonsa vuonna 2000 murskaluvuin. Vuonna 2004 valtaan nousi sosialistipuolue ja Jose Luis Rodriguez Zapaterosta tuli pääministeri. Hänkin pääsi toiselle kaudelle vuoden 2008 voiton jälkeen.[21] Joulukuusta 2011 alkaen pääministerinä on toiminut PP:n Mariano Rajoy.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Felipe VI vuonna 2014.

Espanja on perustuslaillinen monarkia. Parlamentti (Cortes Generales) on kaksikamarinen. Alahuoneen tai edustajainhuoneen (Congreso de los Diputados) 350 jäsentä valitaan suhteellisella vaalilla D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Ylähuoneen eli senaatin (Senado) 266 jäsenestä 208 valitaan suoralla kansanäänestyksellä, ja loput 58 nimittävät virkaan alueelliset lakia säätävät elimet. Myös he palvelevat nelivuotiskauden. Toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, jonka puheenjohtajan eli pääministerin parlamentti valitsee kuninkaan ehdotuksesta.

Espanjan hallituksessa istuva konservatiivipuolue Partido Popular PP ja sosialistipuolue PSOE ovat vuorotelleet vallassa 1980-luvulta lähtien. Toukokuun 2014 europarlamenttivaaleissa niiden haastajaksi tuli saman vuoden maaliskuussa perustettu Podemos-puolue. Sen juuret ovat toukokuussa 2011 alkaneessa talouskurin vastaisessa protestiliikkeessä.[22]

Espanja on jaettu itsehallintoalueisiin, joiden itsemääräämisvalta vaihtelee. Joillain on omat koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä, muilla taas ei. Jotkin, varsinkin nationalistipuolueiden hallitsemat alueet, pyrkivät liittovaltio- tai jopa valtioliittotasoiseen itsevaltaan. Keskushallitus on pyrkinyt rajoittamaan innokkaimpien itsehallintoalueiden valtaa.

Terrorismi on edelleen ongelma Espanjassa. ETA, baskiryhmittymä, on pyrkinyt ajamaan Baskimaan itsenäisyyttä väkivaltaisinkin keinoin.

Hallinnolliset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan kartta

Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas).[20] Itsehallintoalueet jakautuvat yhteen tai useampaan maakuntaan (provincias), joita on yhteensä viisikymmentä.[23]

Suurimpia kaupunkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki Asukasluku 2012 (arvio)[24]
1. Madrid 3 332 646
2. Barcelona 1 624 598
3. Valencia 831 261
4. Sevilla 703 029
5. Zaragoza 658 963
6. Málaga 571 731
7. Murcia 453 985
8. Las Palmas de Gran Canaria 385 973
9. Palma 419 285
10. Bilbao 351 864

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan talous
Madrid

Matkailu on Espanjalle tärkeä elinkeino. Vuonna 2012 maa oli kävijämäärältään maailman neljänneksi suosituin matkailukohde: vuoden aikana siellä vieraili 57,7 miljoonaa matkailijaa.[25]

Työttömyys on varjostanut Espanjan taloutta. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä työttömyys nousi 27,2 prosenttiiin ja työttömänä oli yli kuusi miljoonaa espanjalaista.[26] Samaan aikaan 15–24-vuotiaista nuorista työttöminä oli 57 prosenttia.[26] 70,3 % työntekijöistä työskentelee palvelusektorilla, 26,4 % teollisuudessa ja 3,3 % maataloudessa (vuoden 2012 arvio).[4]

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Espanjan rikkain kaupunki oli vuonna 2005 Madrid, jonka bruttokansantuote oli 188 miljardia dollaria. Maan toiseksi rikkain kaupunki oli Barcelona 140 miljardilla dollarilla.[27]

Merkittävimpiä teollisuuden haaroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstiilit ja jalkineet, elintarvikkeet, metallit, kemikaalit, laivat, autot, koneet ja työkalut. Espanja on maailman viidenneksi ja Euroopan kolmanneksi suurin autojen valmistaja.

Espanjalaisia yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Corte Inglés (Alicante)

CASA (lentokoneet), El Corte Inglés (vähittäiskauppa), Cepsa (öljynjalostus), Iberia (lentoyhtiö), Renfe (rautatiet), SEAT (autot), Spanair (lentoyhtiö, lopettanut toimintansa, konkurssi), Talgo (veturit ja junanvaunut), Telefónica (televiestintä), Inditex (vaateteollisuusyritys), Torres (viinitila), Derbi (moottoripyörät).

Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet, kulkuneuvot, elintarvikkeet, lääkkeet ja muut kulutustavarat. Viennin suurimmat kohdemaat ovat Ranska, Saksa, Portugali, Italia ja Britannia.[4]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, uraani, ligniitti, elohopea, lyijy, sinkki ja kupari, erilaiset teollisuusmineraalit, kuten kaoliini, sekä vesivoima ja hedelmällinen viljelysmaa.[4]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan tilastokeskuksen mukaan maan väkiluku 1. tammikuuta 2014 oli 46,7 miljoonaa.[2] Virallinen kieli on espanja, jota puhuu äidinkielenään 74 % väestöstä. Vähemmistökielet katalaani, jota puhuu 17 %, galego eli galician kieli (7 %), baskin kieli (2 %), ovat virallisia kieliä eräillä alueilla. Vuonna 2012 espanjalaisista oli 71,4 % katolilaisia, 2,7 % muita uskontoja, 14,7 % uskonnottomia, 9,4 % ateisteja ja 1,9 % ei kertonut uskonnollista vakaumustaan[28].

Siirtolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Siirtolaisuus Espanjaan

Espanja on perinteisesti ollut siirtolaisia luovuttava maa. Nykyisin maasta on kuitenkin vaurastumisen myötä tullut erittäin suosittu maahanmuuttomaa. Ihmisiä muuttaa Espanjaan etenkin Latinalaisesta Amerikasta, Itä-Euroopasta ja Afrikasta, mutta myös muun muassa Länsi-Euroopasta ja Kiinasta.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan kulttuuri
La Mezquita, entinen moskeija Cordobassa edustaa maurien kulttuuriperintöä.

Kuvataide ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan taide
Pääartikkeli: Espanjalainen arkkitehtuuri

Espanjan sijainti on tehnyt siitä kulttuurien kohtauspaikan, joten sen arkkitehtuurin kerrostumissa näkyvät maailman kulttuurihistorian monet kerrostumat. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat kulttuurin perustan. Maurit toivat islamilaisia vaikutteita. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Kevytlinjainen gotiikka kehittyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa.[29]

Gaudin mosaiikilla päällystetty lohikäärmeveistos Parc Güellissä Barcelonassa.

Espanjalaisista moderneista arkkitehdeista tunnetuin on Antoni Gaudí.[30]

Tunnettuja espanjalaisia taidemaalareita ovat olleet muun muassa Diego Velázquez (1599–1660), Francisco de Goya (1746–1828), Joan Miró (1893–1983) ja Salvador Dalí (1904–1989). Kreikassa, Kreetan saarella syntynyttä El Grecoa (1540–1614) pidetään myös espanjalaisena taiteilijana, sillä hän vaikutti Toledossa. Espanjalaisen taiteilijan Pablo Picasson lukuisista maalauksista yksi tunnetuimmista on El Guernica, joka kuvaa Espanjan sisällissodassa kenraali Francon kansallismielisten liittolaisen Saksan ilmavoimien tuhoamaa baskikaupunkia. Picasson ja Salvador Dalín maalauksiin voi tutustua Madridissa Reina Sofían modernin taiteen museossa ja Picasson kotikaupungissa Málagassa.[31][32] Pradon taidemuseossa voi tutustua mm. Velázquezin ja Goyan taideteoksiin.[33]

Unescon maailmanperintöluettelossa on 38 kulttuurikohdetta Espanjasta. Ne ulottuvat ajallisesti Altamiran luolan esihistoriallisisista maalauksista ja roomalaisaikaisista raunioista Gaudin 1900-luvun töihin Barcelonassa. Laajin kohde on 769 km pitkä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti.[34]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flamenco-tanssi ja sitä säestävä musiikki on espanjalaista, etenkin andalusialaista perinnettä. Espanjalaiset, kuten Andrés Segovia, toivat klassisen kitaran konserttilavoille. Myös monet espanjalaiset säveltäjät ovat käyttäneet kansanmusiikin aineksia töissään. Espanjalainen kevyt ooppera, zarzuela, on suosittua lähinnä espanjankielisissä maissa, mutta oopperalaulaja Plácido Domingo on tehnyt sitä tunnetuksi laajemmissakin piireissä.[35]

Elokuvat ja televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossy de Palma, Pedro Almodovar ja Penelope Cruz Cannesissa 2009.

Mykkäfilmin aikana espanjalaisilla elokuvan tekijöillä oli yhteyksiä lähinnä Ranskaan. 1928 Salvador Dalí ja Luis Buñuel tekivät Andalusialaisen koiran. Buñuel kuvasi Ranskan lisäksi Yhdysvalloissa, muut aikakauden espanjalaiset ohjaajat jäivät vaille kansainvälistä huomiota. Rafael Rivelles ja Juan Calvo saivat pieniä palkintoja Cannesin elokuvajuhlilla 1950-luvulla. Fernando Rey voitti Kultaisen palmun 1961 elokuvalla Viridiana, jonka esittämisen Franco kielsi heti. Buñuel muutti Meksikoon 1949, ja muutkin filmintekijät tekivät yhteistyötä meksikolaisten kanssa. Kun spagettiwesternit tulivat muotiin, Espanjassa kuvattiin vuorostaan Meksikoon sijoittuvia elokuvia, kuten Vain muutaman dollarin tähden. Francon aikana Espanja oli erityksissä eurooppalaisesta kulttuurista. Carlos Sauran Metsästysretki sai Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun 1966. Francon kuolema 1975 vapautti kokonaisen sukupolven, jonka kärjessä oli Pedro Almodóvar. Almodóvarin läpimurto oli Naisia hermoromahduksen partaalla, joka toi myös Carmen Mauran ja Antonio Banderasin kansainväliseen tietoisuuteen. Bigas Luna kuvasi Penélope Cruzin ja Javier Bardemin ensikohtaamisen elokuvassa Jamón Jamón. Fernando Trueba voitti Oscarin 1992 elokuvalla Belle Époque – Muutosten aika. 2000-luvulla on noussut uusi sukupolvi, joka on erityisen viehtynyt kauhuun ja fantasiaan.[36]

Javier Bardem näytteli Alejandro Amenábarin eutanasiaa käsittelevässä elokuvassa Meri sisälläni vuonna 2004. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon.[37]

Espanjalaisia televisiosarjoja ovat muun muassa Serranon perhe, Francon aika - näin sen koimme ja Naapureina Madridissa.[38]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettu espanjalainen renessanssiajan kirjailija oli Miguel de Cervantes (1547–1616), jonka pääteos El Quijote ilmestyi vuonna 1605. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanikirjallisuuden perustajana. Kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1616 ilmestyi kirjan toinen osa, Don Quijote de la Mancha. Espanjalaisista nykykirjailijoista tunnettu ja palkittu on Antonio Muñoz Molina.

Tunnettu espanjalainen runoilija oli Federico García Lorca. García Lorcan tunnettu runo on Canción de Jinete.

Kirjallisuuden Nobelin ovat saaneet José Echegaray y Eizaguirre 1904, Jacinto Benavente 1922, Juan Ramón Jiménez 1956, Vicente Aleixandre 1977 ja Camilo José Cela 1989.[39]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan virallinen kieli on espanja, jota puhutaan koko maassa. Se toimii virallisena opetus-, viestintä- ja kulttuurikielenä. Espanjan on kuitenkin kielellisesti hyvin rikas maa, jossa puhutaan useita alueellisia kieliä. Tämä johtuu siitä, että 1000- luvulla alkoi Reconquista, jossa Kastillian kuningaskunnan johdolla (tai alaisuudessa) muut paikalliset kuningaskunnat liittyivät mukaan. Tämä puolestaan johti persoonaunionin syntyyn, jonka viralliseksi kieleksi nousi kastillia - kieli, jota maan ulkopuolella kutsutaan espanjaksi. Silloisien kuningaskuntien alueilla puhuttuja kieliä puhutaan edelleen ja osa on saavuttanut itsehallintoalueella virallisen kielen aseman espanjan rinnalla.

  • Katalaani (català): parhaiten tunnettu alueellinen kieli, koska sen tärkeimmät puhuma-alueet ovat Espanjan tärkeimpiä turistikohteita: Barcelona, Valencia ja Baleaarit. Lisäksi katalaanin puhujat ovat ajaneet äänekkäästi Katalonian itsenäistymistä. Espanja pitää mm. aiheesta järjestettyä kansanäänestystä laittomana. Katalaania puhutaan myös Espanjan ulkopuolella, ja kielellä on noin 7,2 miljoonaa puhujaa sekä liki 5 miljoonaa, jotka puhuvat sitä toisena kielenään[40]. Kielelliset erot espanjaan ovat lähinnä sanastollisia. Valencian kieltä on perinteisesti totuttu pitämään samana kuin katalania, vaikkakin Valencialla ei ole pyrkimyksiä itsenäistyä.
  • Aragonia (aragonés): tärkein puhuma-alue on Espanjan ja Ranskan vastaisella rajalla Aragonian laakoissa. Aragonialla on tällä alueella virallisen kielen asema, jonka se sai 2009. Kielellä on n. 20 000 syntyperäistä puhujaa ja saman verran niitä, joille aragonia on toinen kieli. Kielen opetusta on pyritty lisäämään, ja samalla pyritty tekemään pesäeroa katalaanin kanssa, sillä kaksikieliset samaistuvat, osin vahvojen itsenäisyystoiveiden vuoksi, ennemmin katalaanin kuin aragoonian puhujiksi.
  • Galego tai galicia (galego): muistuttaa Espanjan alueellisista kielistä eniten portugalia, koska molemmat ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Galegolla on virallisen kielen asema Galician itsehallintoalueella vuodesta 1981, ja sillä on noin 3 miljoonaa puhujaa: 2,34 miljoonaa Galiciassa ja loput ulkomailla, etupäässä Portugalissa[41]. Myös Galegon puhujat ovat ajoittain pohtineet alueen itsenäistymistä. Historiansa aikana galegoa kunnioitettiin Espanjan hovissa asti runollisesti kauniina kielenä.
  • Oksitaani (lenga d'òc): on läheistä sukua katalaanille ja ranskalle. Vaikka suurin osa puhujista asuukin Ranskan puolella, Espanjassa asuu joitain puhujia. Yhteensä oksitaania puhuu noin 5 miljoonaa, eikä sillä ole virallista asemaa missään.
  • Asturia (asturianu): on läheistä sukua galegolle sekä Portugalissa puhuttavalle mirandeesille. Kielen tärkein puhuma-alueena on Galician ja Baskimaan väliin jäävä Asturian itsehallintoalue ja puhujia on noin 100 000. Kuitenkin toisena kielenään asturiaa puhuvia on yli 450 000, johon syynä lähinnä se että, suurin osa leonin puhujista (kieli lasketaan nykyään lähes poikkeuksetta asturian murteeksi) haluaa pitää asturiaa toisena kielenään ja samaistua nimenomaan leonin puhujiksi. Asturialla ei ole virallista asemaa Espanjassa, mutta valtio suojelee ja yrittää pitää kielen elossa.
  • Baski (euskara): Espanjan ainut ei-indoeurooppalainen alueellinen kieli poikkeaa monin tavoin muista mm. olemalla isolaattakieli, jolle ei ole tunnistettu sukulaiskieliä. Baskin tärkein puhuma-alue on Baskimaa, joka ulottuu Biskajanlahdella sekä Espanjan että Ranskan puolelle. Alue on jo pidemmän aikaa pyrkinyt itsenäiseksi valtioksi. Puhujia baskilla on n. 659 000 puhujaa.

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion omistama julkisen palvelun Radiotelevisión Española lähettää kahdeksaa televisiokanavaa, näistä TVE1 ja TVE2, uutiskanava, urheilukanava ja lastenkanava ovat valtakunnallisia digitv:n kanavia, lisäksi RTVE:llä on satelliitissa ja kaapelissa näkyviä lisäpalveluja. Yksityisiä kanavia ovat Antena 3, Cuatro ja Telecinco. Maassa on myös kolmetoista alueellista televisiokanavaa, joita rahoittavat aluehallinnot, ja lukuisia paikallisteelvisio-asemia.[42]

Espanjan suurimmat lehdet ovat El País, El Mundo, El Periódico, La Vanguardia ja ABC.[42] Näiden rinnalle ovat nopeasti nousseet ilmaisjakelulehdet, jotka ovat saavuttaneet yli miljoona päivittäistä lukijaa: 20 minutos, Qué!, Metro Directo ja ADN.[43]

Ruoka- ja juomakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paellaa
Pääartikkeli: Espanjalainen keittiö

Espanjalainen ja yleensä Välimeren alueen ruokavalio on kevyt ja terveellinen. Siihen kuuluu paljon kasviksia ja hedelmiä. Yhteistä maan eri kolkille ovat myös oliivit, oliiviöljy, valkosipuli ja vaalea leipä sekä ruokajuomana viini. Leipää syödään kuin Suomessa perunaa pääruoan kanssa eikä espanjalainen ymmärrä ateriaa ilman leipää. Rannikolla syödään kalaa ja äyriäisiä (marisco), mutta maan sisäosissa ja pohjoisessa ruokapöytään kuuluvat myös liharuoat, nauta, sika ja lammas. Kani (conejo) ja kana (pollo) ovat myös yleisiä espanjalaisissa kotitalouksissa. Maaseudulla ruoka on oliiviöljyssä paistettua.

Tyypillisiä espanjalaisia kansallisruokalajeja ovat esimerkiksi paella (riisiruoka, joka sisältää mm. vihanneksia, lihaa tai kalaa, paprikaa ja sahramia), gazpacho (kylmä vihanneskeitto, joka sisältää mm. valkosipulia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinietikkaa, oliiviöljyä ja leipäpaloja), sopa de ajo (valkosipulikeitto), linssikeitto ja tortilla española (espanjalainen perunamunakas). Erilaiset tapakset kuuluvat Espanjaan. Tapaksina voidaan tarjoilla vaikkapa oliiveja, lihapyöryköitä, katkarapuja, chorizo-makkaraa, kinkkukuutioita, marinoitua paprikaa tai herkkusieniä, täytettyjä artisokanpohjia, kuorittuja manteleita ja paneerattuja mustekalarenkaita.[44] Kansainvälisesti tunnettu juusto on La Manchan maakunnasta kotoisin oleva Queso Manchego.[45]

Päivän pääateria syödään tyypillisesti klo 14 maissa iltapäivällä, ja perheet kokoontuvat usein lounaalle kotiin. Aamiaista sen sijaan jokainen saattaa nauttia omaan tahtiinsa, ja illansuun tukevaksi välipalaksi voidaan ottaa tapaksia myös baarissa tai kahvilassa. Varsinainen päivällinen syödään taas perheen kesken, tyypillisesti iltakymmeneltä.[35]

Nykyisin terveellisiä elämäntapoja korostavassa kulttuurissa Espanjan tavallisin jälkiruoka (postre) on hedelmäkori, joka sisältää muun muassa appelsiinejä, omenoita, banaaneja, persikoita, päärynöitä ja tummanpunaisia kirsikoita. Ravintoloissa jälkiruokana voi olla kauden hedelmiä eli fruta del tiempo. Hedelmien ohella juusto jälkiruokana on säilyttänyt asemansa. Katalonian kuuluisin jälkiruoka on crema catalana (vanukas), joka valmistetaan munasta, kermasta ja sokerista. Toinen tunnettu jälkiruoka on "flan" eli paahtovanukas. Se voidaan maustaa sitruunalla. Flan on melko työläs valmistaa. Se voidaan tarjoilla jäätelön kera. Kolmas omaperäinen espanjalainen jälkiruoka on arroz con leche eli kylmä riisipuuro. Jäätelö (helado) on myös tyypillinen espanjalainen jälkiruoka. Churro on makea munkkitanko, joka kastetaan kuumaan kaakaojuomaan. Churro voidaan nauttia aamupalaksi kahvin kera.[46]

Kahvi tarjoillaan mustana (café solo), maitotilkan kera (café cortado) tai kuumaan maitoon sekoitettuna (café con leche).[47] Alkoholiton maitomainen horchata de chufa maistuu mantelilta ja tehdään eräästä makeasta pähkinälajista.[48]

Espanja on tunnettu viinimaana. Maailmalla tunnettuja ovat esimerkiksi Rioja viinit, cava (katalonialainen kuohuviini) ja Andalusiasta, Jerez de la Fronterasta peräisin oleva sherry eli jerez.[49] Sangría on suosittu viini- ja hedelmäjuoma, mutta sitä juovat enemmän matkailijat kuin paikalliset.[50] Ruokajuomana myös olut (cerveza) on suosittu. Espanjalaiset oluet ovat yleensä keveitä ja virkistäviä.

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Año Nuevo
6. tammikuuta Loppiainen Epifanía, Día de los Reyes Magos, Reyes Kolmen itämaan tietäjän päivä. Kansan suussa päivää kutsutaan vain lyhyesti nimellä Reyes.
19. maaliskuuta Isänpäivä San José
1. toukokuuta Vappu Día del trabajador
25. heinäkuuta Jaakob apostolin päivä Santiago Apóstol
15. elokuuta Asunción Neitsyt Marian taivaaseenastuminen
12. lokakuuta Espanjan kansallispäivä Día de la Hispanidad Espanjan suojelupyhimyksen (Virgen del Pilar) ja espanjalaisuuden päivä
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Día de todos los Santos
6. joulukuuta Perustuslain päivä Día de la Constitución Vuoden 1978 perustuslain päivä
8. joulukuuta Inmaculada Concepción Neitseellisen sikiämisen kunniaksi vietetty juhla
25. joulukuuta Joulupäivä Día de Navidad

Kansallisten juhlapäivien lisäksi Espanjan itsehallintoalueilla, kaupungeilla ja kylillä on suuri määrä erilaisia paikallisia juhlapyhiä, fiestas locales.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan Barcelona isännöi kesäolympialaisia 1992. Se osallistui kisoihin vuonna 1900 ja sitten vuodesta 1920 alkaen. Viime vuosina sillä on ollut kesäolympialaisissa noin 300, talviolympialaisissa 10–20 urheilijan joukkue.[51]

Espanjan jalkapallomaajoukkue voitti maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden vuonna 2010 ja sijoittui neljänneksi vuonna 1950. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuissa Espanja on voittanut mestaruuden vuosina 1964, 2008 ja 2012. Olympiakisojen jalkapallossa maa voitti kultaa kotikisoissaan 1992 ja hopeaa 1920 ja 2000. Maaliskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla yksi.[52] Espanjalla on myös menestynyt futsal-maajoukkue.

Moottoriurheilussa ovat menestyneet muun muassa ralliautoilija Carlos Sainz sekä Formula 1 -kuljettaja Fernando Alonso. Formula 1 -osakilpailuja on ajettu Barcelonan lähistöllä vuodesta 1991 alkaen.[53]

Espanja on menestynyt myös tenniksessä hyvin. Maa on voittanut Davis Cupin neljä kertaa[54] ja Fed Cupin viisi kertaa.[55] Maan tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu entinen maailmanlistan ykköspelaaja ja vuoden 2010 parhaaksi urheilijaksi valittu Rafael Nadal.[56][57]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helminen, Juha & Aura Korppi-Tommola & Juha Korppi-Tommola (1994), Espanja diktatuurista demokratiaan. Helsinki: Kleo ja Nykypäivä.
  • Vihma, Jyrki: ¡Olé! Herkkuja Espanjasta. W. Söderström, 1977. ISBN 9789510078723.
  • Berlitz Matkaopas Barcelona (2008), Tammi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ http://www.ine.es/prodyser/pubweb/anuario06/anu06_01entor.pdf
  2. ↑ a b c Población Total 1.1.2014 Instituto Nacional de Estadística. Viitattu 15.3.2015. (espanjaksi)
  3. ↑ The Spanish Constitution
  4. ↑ a b c d e f g The World Factbook: Spain CIA. (englanniksi)
  5. ↑ 2014 Human Development Report Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 160–163, 7/2014, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  6. ↑ External Boundaries and Landform Regions Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  7. ↑ Rivers Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  8. ↑ Country Guide Spain BBC weather
  9. ↑ Climatological Information: A Coruna WMO
  10. ↑ Climatological Information Valladolid WMO
  11. ↑ Prehistory and Connections with Other Languages The Larry Trask Archive. Viitattu 19.4.2012.
  12. ↑ Hispania Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  13. ↑ Al Andalus Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  14. ↑ Geschichte - Spanien Lexikon 1888. Viitattu 1.2.2008. (saksaksi)
  15. ↑ Ferdinand and Isabella Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  16. ↑ Charles V and Philip II Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  17. ↑ War of the Spanish Succession Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  18. ↑ The Cuban Disaster Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  19. ↑ http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/SPcasualties.htm
  20. ↑ a b c Background note Spain (arkistoitu) 2010. US Department of State. Viitattu 15.3.2015.
  21. ↑ a b Timeline Spain BBC News
  22. ↑ Uusi puolue sekoitti Espanjan politiikan. Taloussanomat 25.6.2014.
  23. ↑ Spain Statoids
  24. ↑ Spain: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. [vanhentunut linkki]
  25. ↑ UNWTO Tourism Highlights (pdf) 2013. YK:n matkailujärjestö, kopio Internet archivessa. Viitattu 1.10.2013. (englanniksi)
  26. ↑ a b Espanjalta järkyttävät työttömyysluvut 25.4.2013. Kauppalehti. Viitattu 1.10.2013.
  27. ↑ PricewaterhouseCoopers: The 150 richest cities in the world by GDP in 2005 11.3.2007. City Mayors Statistics. Viitattu 1.10.2013. (englanniksi)
  28. ↑ CIS: Barometro de april sivu 17: taulu 38 9-17.4.2012
  29. ↑ *Barral i Altet, Xavier et al.: Art and Architecture of Spain, s. 7. Boston New York Toronto London: Bulfinch, 1998. ISBN 0-8212-2456-5. (englanniksi)
  30. ↑ Antonio Gaudi: Life Story Enforex. Viitattu 15.4.2012.
  31. ↑ Reina Sofia Museum Madrid Spanish Fiestas.
  32. ↑ Dali comes to Malaga Olive Press.
  33. ↑ Prado Museum Feel Madrid.
  34. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  35. ↑ a b Spain Countries and their cultures.
  36. ↑ A short history of Spanish cinema Guardian. Viitattu 15.4.2012.
  37. ↑ Sea Inside's death debate BBC news
  38. ↑ Säpinää Serranojen tyyliin: Naapureina Madridissa 2010. YLE. Viitattu 15.4.2012.
  39. ↑ All Nobel Prizes in Literature nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 15.4.2012.
  40. ↑ About World Languages, Catalan (englanniksi)
  41. ↑ Ethnologue, Galician (englanniksi)
  42. ↑ a b Country Profile Spain BBC News
  43. ↑ Spain Newspapers G2MI. Viitattu 15.4.2012.
  44. ↑ Guide to Tapas Whole Foods. Viitattu 15.4.2012.
  45. ↑ Manchego Cheese from Spain. Viitattu 15.4.2012.
  46. ↑ Spanish Dessert Recipes and Sweet Treats Spain Recipes. Viitattu 15.4.2012.
  47. ↑ Spanish Coffee . . . the secrets Orce Serrano Hams. Viitattu 15.4.2012.
  48. ↑ What is Horchata de Chufa? About.com Spanish food. Viitattu 15.4.2012.
  49. ↑ Chris Kissack: Spanish Wine Guide winedoctor. Viitattu 16.4.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Popular Spanish Drinks spaintravelguide. Viitattu 16.4.2012.
  51. ↑ Spain in Olympics Sport reference
  52. ↑ Associations:Spain FIFA
  53. ↑ F1 Spanish Grand Prix at Barcelona’s Circuit de Catalunya Barcelona Travelogue
  54. ↑ Champions daviscup.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  55. ↑ Champions fedcup.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Nadal tekee paluun kentille Davis Cupissa YLE Urheilu. Viitattu 21.3.2011.
  57. ↑ Nadal viime vuoden paras urheilija MTV3. Viitattu 21.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espanja.
Euroopan valtiot
Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Andorran lippu Andorra | Belgian lippu Belgia | Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Islannin lippu Islanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Latvian lippu Latvia | Liechtensteinin lippu Liechtenstein | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Makedonian lippu Makedonia | Maltan lippu Malta | Moldovan lippu Moldova | Monacon lippu Monaco | Montenegron lippu Montenegro | Norjan lippu Norja | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | San Marinon lippu San Marino | Serbian lippu Serbia | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Sveitsin lippu Sveitsi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Ukrainan lippu Ukraina | Unkarin lippu Unkari | Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä | Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Georgian lippu Georgia | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kyproksen lippu Kypros | Turkin lippu Turkki | Venäjän lippu Venäjä

Kiistanalainen poliittinen asema: Kosovon lippu Kosovo | Flag of Transnistria.svg Transnistria

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot; kiistanalainen poliittinen asema: Abhasian lippu Abhasia | Etelä-Ossetian lippu Etelä-Ossetia | Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.svg Pohjois-Kypros | Flag of Nagorno-Karabakh.svg Vuoristo-Karabah

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni
Euroopan lippu
Euroopan unioni
Alankomaiden lippu Alankomaat | Belgian lippu Belgia | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Kyproksen lippu Kypros | Latvian lippu Latvia | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Maltan lippu Malta | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Unkarin lippu Unkari | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Naton jäsenmaat

Alankomaat | Albania | Belgia | Britannia | Bulgaria | Espanja | Islanti | Italia | Kanada | Kreikka | Kroatia | Latvia | Liettua | Luxemburg | Norja | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Saksa | Slovakia | Slovenia | Tanska | Tšekki | Turkki | Unkari | Viro | Yhdysvallat

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Espanja&oldid=14989806