São Tomé ja Príncipe

São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta República Democrática de São Tomé e Príncipe
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Manuel Pinto da Costa
Pääkaupunki	São Tomé
Pinta-ala
– yhteensä	964 km² (sijalla 184)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2014)	190 428 (sijalla 186)
– väestötiheys	170 / km²
– väestönkasvu	1,89 % (2014)
Viralliset kielet	portugali
Valuutta	dobra (STD)
BKT (2013)	sijalla 214
– yhteensä	421 miljoonaa USD (PPP)
– per asukas	2200 USD
HDI (2013)	0,558 (sijalla 142)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	14,3 %
– teollisuus	15,1 %
– palvelut	70,6 %
Aikavyöhyke	UTC
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Portugalista	12. heinäkuuta 1975
Lyhenne	ST
– ajoneuvot:	?
– lentokoneet:	?
Kansainvälinen suuntanumero	+239
Motto	ei virallista mottoa
Kansallislaulu	Independência total

São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta eli São Tomé ja Príncipe on saarivaltio Afrikan rannikolla. Sen saaret sijaitsevat 225 ja 250 kilometriä Gabonista länteen. Saarista suurempi ja eteläisempi, São Tomé, on juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Saarten ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia 1400-luvulla. He toivat sinne orjia Afrikan mantereelta, ja nykyisin useimpien asukkaiden taustassa on esi-isiä sekä Euroopasta että Afrikasta. Nykyisin asukasluku on noin 170 000. Saarilla tuotettiin aluksi sokeria, sittemmin kaakaota ja 2000-luvulla öljyä.

Historia

Siirtomaa-aika

Portugalilaiset purjehtijat löysivät São Tomén ja Príncipen saaret vuosina 1470–1471. Ensimmäiset asukkaat saapuivat vuonna 1485. He olivat karkotettuja portugalilaisia ja Afrikan mantereelta tuotuja orjia. Maantieteellisen sijaintinsa ansiosta saarista tuli Afrikan ja Amerikan välisen orjakaupan välietappi. 1500-luvun alussa metsiä ruvettiin hakkaamaan sokeriruokoviljelmiksi, joiden työvoimaksi tuotiin orjia Länsi- ja Etelä-Afrikasta. Rotujen sekoittumisen tuloksena syntyi mulattiryhmä, joka vapautettiin orjuudesta.

1500-luvun puolivälissä São Tomésta vietiin sokeria enemmän kuin mistään muusta Afrikan maasta. Maaperän köyhtymisen ja orjien kapinoinnin takia sokeriruo’on tuotanto alkoi kuitenkin vähentyä. Ensimmäinen orjakapina tapahtui vuonna 1517. Vuoden 1595 kapinan johtaja Rei Amador hirtettiin, mutta hänestä on myöhemmin tullut kansallissankari.

1700–1800-luvuilla saarille perustettiin kahvi- ja kaakaoviljelmiä, joiden työvoimana toimivat orjat. Virallisesti orjuus lakkautettiin vuonna 1875, mutta käytännössä pakkotyö plantaaseilla jatkui roças-järjestelmän puitteissa. 1800-luvun loppuun mennessä siirtomaaherrat olivat muuttaneet lähes kaiken käyttökelpoisen maan kaakaoviljelmiksi.

Vuonna 1951 saarista tuli Portugalin merentakainen provinssi.

Afrikkalaisten työläisten tyytymättömyys purkautui vuonna 1953 mellakoin, joihin portugalilaiset vastasivat tappamalla yli 2 % maan väestöstä Batepán verilöylyssä. Vuonna 1960 ulkomaille muuttaneet emigrantit perustivat São Tomén ja Príncipen vapautuskomitean, joka vuonna 1972 järjestettiin São Tomén ja Príncipen vapautusliikkeeksi (Movimento de Libertação de São Tomé e Príncipe eli MLSTP). Vuonna 1972 saaret saivat autonomisen statuksen ja vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen Portugalin hallitus aloitti vapautusliikkeen kanssa neuvottelut maan itsenäistymisestä. Algerissa solmitun sopimuksen mukaisesti São Tomé ja Príncipe julistettiin itsenäiseksi 12. heinäkuuta 1975.

Itsenäisyyden aika

1970- ja 1980-luvuilla maassa vallitsi MLSTP:n hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990 toteutettujen demokraattisten uudistusten seurauksena 1991 pidettiin vapaat monipuoluevaalit. Valtaan nousi ex-pääministeri Miguel Trovoadan johtama ”Demokraattisen konvergenssin puolue” (PCD), mutta MLSTP säilyi toiseksi suurimpana puolueena. Vuoden 2001 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi ”Itsenäinen demokraattinen toiminta” (ADI) -puolueen Fradique de Menezes, jonka riveistä on myös nykyinen pääministeri Maria das Neves. Fernando Pereiran johtama sotilaskaappaus syrjäytti Menezesin ja Nevesin 16. heinäkuuta 2003, mutta viikon neuvottelujen jälkeen kaappaajat luovuttivat vallan takaisin vaaleilla valitulle hallitukselle.

Kesäkuussa 2005 pääministeri ja koko hallitus erosivat. Keskuspankin johtaja Maria do Carmo Silveira nousi pääministeriksi. Vuoden 2006 parlamenttivaalit voitti Movimento Democrático das Forças de Mudança (Muutosvoimien demokraattinen liike, MDFM), joka sai parlamentin 55 paikasta 23.

Vuoden 2009 helmikuussa hallitus sanoi paljastaneensa vallankaappausyrityksen. Oppositiojohtaja Arlecio Costa joutui lähes vuodeksi vankilaan.

Vuoden 2010 elokuussa oppositiopuolue ADI voitti parlamenttivaalit ja Patrice Trovoadasta tuli pääministeri. Trovoadan hallitus menetti joulukuussa 2012 äänestyksessä parlamentin luottamuksen ja uudeksi pääministeriksi nimitettiin Gabriel Costa.

Politiikka

São Tomé ja Príncipe on semipresidentiaalinen tasavalta. Presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Kansalliskokous valitsee pääministerin, jonka presidentti hyväksyy. Yksikamarisessa parlamentissa eli kansalliskokouksessa on 55 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille kerrallaan.

Hallinnollinen jako ja kaupungit

Pääartikkeli: Luettelo São Tomé ja Príncipen kaupungeista

Valtio on jaettu kuuteen piirikuntaan, joista viisi sijaitsee São Tomén saarella ja yksi Príncipellä. Piirikuntien johtoon äänestetään kolmen vuoden välein valtuusto, jolla on rajoitettu itsenäinen päätäntävalta paikallisasioissa.

Vuonna 2010 suurimmat kaupungit olivat São Tomé (noin 65 500 asukasta), Trindade ja Santo Amaro (molemmissa noin 8 000 asukasta).

Maantiede

São Tomén ja Príncipen saaret sijaitsevat Atlantilla 320 ja 240 kilometrin päässä Gabonin luoteisrannikosta. São Tomé on 50 km pitkä ja 32 km leveä. Príncipe on 30 km pitkä ja noin 6 km leveä. Saaret ovat jäänteitä muinaisesta tulivuoriketjusta, johon kuuluvat myös Päiväntasaajan Guinealle kuuluva Biokon saari ja Kamerunvuori. Vuoristoisten saarten korkein kohta on São Tomélla on sijaitseva Pico de São Tomé (2 024 metriä).

Ilmasto on kummankin saaren rannikoilla trooppinen ja lämpötila koko vuoden noin 27 °C. Sisämaan vuoristoissa lämpötila on vuoden ympäri noin 20 °C ja yöt ovat melko viileitä. Sadekausi kestää lokakuusta toukokuuhun. Vuotuinen sademäärä vaihtelee pohjoisten alankojen 1 000 millimetristä etelärinteiden 5 000 millimetriin.

Eristyksissä olleilla saarilla on kehittynyt harvinaisen suuria ja pieniä endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja. Näihin kuuluvat suurikokoiset linnut sãotoménkyyhky (Columba thomensis) ja saotomenmedestäjä (Dreptes thomensis eli Nectarinia thomensis) sekä begonialajit Begonia crateris ja Begonia baccata. Kaikkiaan Príncipellä on 37 ja São Tomélla 95 endeemistä kasvilajia. Saaret ovat tärkeitä lintujen suojelun kannalta. Niillä elää harvoja alkuperäisiä nisäkäslajeja. Afrikanmetsäpäästäisen sukulainen Crocidura thomensis on São Tomén ainoa endeeminen nisäkäs. Príncipellä on lepakoita. Monet saarten lajeista ovat uhanalaisia niiden pienen levinneisyysalueen takia. Ôbon kansallispuisto koostuu kahdesta osasta, yksi kummallakin saarella. São Tomé ja Príncipe yhdessä lounaassa sijaitsevan pienen Päiväntasaajan Guinealle kuuluvan Annobónin saaren kanssa muodostaa 1 036 km²:n laajuisen ekoalueen.

Talous

São Tomé ja Príncipen talous on perustunut koko itsenäisyyden ajan kaakaonviennille. Lähes 95 % ulkomaanviennistä on kaakaota. Muita maatalouden vientituotteita ovat kopra, palmuytimet ja kahvi. Valtion maatalous ei riitä tuottamaan ruokaa kansan tarpeeseen; ruoka on tuotava ulkomailta. Maanviljelyn jälkeen tärkeimmät taloudenalat ovat kalastus ja vähän pienteollisuutta. Luonnonkauniilla saarilla on mahdollisuudet houkutella turisteja. Hallitus yrittääkin kehittää turismia.

São Tomé ja Príncipe luottaa tulevaisuudessa öljyvarantoihinsa. Vuonna 2001 maa sopi kiistansa Nigerian kanssa aluevaatimuksista Guineanlahdella. Kaksi vuotta myöhemmin yhteisalue avattiin öljy-yhtiöiden huudettavaksi. Se jaettiin yhdeksään huutokaupattavaan osaan. ensimmäisen osan oikeudet menivät kansainvälisille öljy-yhtiöille 123 miljoonan dollarin hintaan, josta São Tomé ja Príncipe saa 40 % (loput menee Nigerialle). Chevron aloitti poraukset alueella 2006.

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kala ja vesivoima. Merkittävimmät vientituotteet ovat kaakao (80 %), kopra, kahvi ja palmuöljy.

Liikenne

Maassa on kaksi lentokenttää ja 320 km maantietä. São Tomé on ainoa satamakaupunki. Useimmat lentävät sinne joko Gabonista tai Portugalista. Gabonista kulkevat rahtilaivat ottavat myös matkustajia.

Väestöjakauma

Maan väestö on etnisesti sekoittunutta, vuosisatojen aikana Portugalista ja Afrikan maista muuttaneiden tai orjiksi tuotujen ihmisten jälkeläisiä. Pääasiallisena kielenä on portugali, jonka lisäksi puhutaan ainakin kolmea eri portugalin kreolia.

Uskonnollisesti asukkaista on n. 70 % katolisia ja kohtalainen määrä protestanttisten kirkkojen kannattajia. Perinteistä afrikkalaista animismia harjoitetaan vähäisessä määrin.

Väestöstä 95,5 % asuu São Toméssa ja 4,5 % Príncipen saarella.

Kulttuuri ja media

São Tomé ja Príncipen kulttuuria kutsutaan lusoafrikkalaiseksi, koska siinä on elementtejä portugalilaisten ja heidän saarille tuomiensa länsiafrikkalaisten kansojen kulttuureista. Sãotomélaiset kutsuvat puhumaansa portugalinkreolia nimillä forro, lunga santome tai dialecto, Príncipellä puhuttua murretta sanotaan ling'leksi. Lapset oppivat koulussa portugalia, ja portugalilaiset televisiolähetykset ovat vähentäneet paikallisten kielten käyttöä.

Kaupunkiasutus on rakennettu portugalilaiseen siirtomaatyyliin. Maaseudulla näkee afrikkalaistyylisiä puisia paalujen varaan rakennettuja taloja, joita ympäröi pieni vihannestarha.

Ruokakulttuuri perustuu trooppisiin vihanneksiin ja banaaneihin. Kala on yleisin proteiinin lähde. Useimmilla pihoilla kasvaa sitrushedelmäpuita.

Sananvapaus on kirjattu perustuslakiin ja sitä noudatetaan myös käytännössä. Maassa ilmestyy kolme yksityistä ja yksi valtiollinen sanomalehti. Valtio pitää yllä ainoaa radio- ja televisioasemaa, mutta yksityisten asemien perustaminen on luvalllista. Oppositio saa lähetysaikaa ilmaiseksi.

Urheilu

Pääartikkeli: São Tomé ja Príncipe olympialaisissa

São Tomé ja Príncipe on osallistunut olympialaisiin kahden tai kolmen hengen joukkueella vuodesta 1996. Se ei ole saanut mitaleita.

Maassa toimii 10 jalkapalloseuraa, joissa pelaa yhteensä 800 rekisteröityä pelaajaa.

Lähteet

• Kathleen Becker: São Tomé and Príncipe. Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622163.

Viitteet

Afrikan valtiot

  

Portugalinkielisten maiden yhteisö

Angola | Brasilia | Guinea-Bissau | Itä-Timor | Kap Verde | Mosambik | Portugali | São Tomé ja Príncipe