Mauritius

Mauritiuksen tasavalta République de Maurice
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Kailash Purryag
Pääkaupunki	Port Louis
Pinta-ala
– yhteensä	2 040 km² (sijalla 180)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2013)	1 322 238 (sijalla 155)
– väestötiheys	588 / km²
– väestönkasvu	0,776 % (2010)
Viralliset kielet	englanti, ranska, kreoli
Valuutta	Mauritiuksen rupia (MUR)
BKT (2009)	sijalla 130
– yhteensä	16,65 miljardia (PPP) USD
– per asukas	13 000 USD
HDI (2013)	0,771 (sijalla 63)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	4,9 % %
– teollisuus	24,6 % %
– palvelut	70,5 % %
Aikavyöhyke	UTC+4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Britanniasta	12. maaliskuuta 1968
Lyhenne	MU
– lentokoneet:	3B
Kansainvälinen suuntanumero	+230
Motto	Stella Clavisque Maris Indici (Intian valtameren tähti ja avain)
Kansallislaulu	Motherland

Mauritiuksen tasavalta eli Mauritius on saarivaltio Intian valtameressä 900 kilometriä Madagaskarista itään. Yhdessä Réunionin ja Rodriguesin kanssa Mauritiuksen saari muodostaa Maskareenien saariryhmän.

Yhteiskunnallisesti Mauritius on Afrikan maaksi poikkeuksellinen. Koko itsenäisyyden ajan siellä on vallinnut toimiva monipuoluedemokratia, ja maassa on melko pitkälle kehittynyt hyvinvointi.

Maantiede, ilmasto ja luonto

Mauritius on koralliriuttojen ympäröimä tuliperäinen saari. Keskiylänköä reunustavat vuoret. Mauritiuksen korkein kohta on Mont Piton, jonka korkeus on 828 metriä.

Mauritiuksella on trooppinen, merellinen ilmasto. Lämpötila ja kosteus ovat korkeita ympäri vuoden. Sateita saadaan läpi vuoden, eniten joulukuusta huhtikuuhun. Trooppiset syklonit saattavat iskeä saarille sadekauden aikana.

Eläimistö

Mauritiuksendodo.

Mauritiuksendodo eli drontti oli yksi Mauritiuksen endeemisistä eliölajeista, joita ei esiinny missään muualla. Eurooppalaisten saavuttua saarelle tämä laji alkoi harvinaistua ja lopulta se hävisi sukupuuttoon. Viimeiset drontit kuolivat 1600-luvun lopulla. Drontti on vielä nykyäänkin ylpeyden aihe Mauritiukselle. Se näkyy monesta asiasta, esimerkiksi Mauritiuksen vaakunassa on drontti.

Muita vain tällä saarella eläviä lintulajeja ovat muun muassa mauritiuksentuulihaukka, mauritiuksenkyyhky, mauritiuksenkaija, mauritiuksenkäpinkäinen, mauritiuksenbulbuli, mauritiuksenrilli ja mauritiuksenkutoja. Drontin ohella sukupuuttoon kuolleita ovat esimerkiksi mauritiuksensinikyyhky, mauritiuksenluhtakana ja Mascarenotus sauzieri -pöllölaji.

Mauritiuksella luonnostaan tavattavia nisäkkäitä ovat muun muassa etelänmerinorsu ja lepakkolajit Taphozous mauritianus, Pteropus niger ja Mormopterus acetabulosus. Pteropus subniger-hedelmälepakko on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen tuomina saarella elävät muun muassa mustakaulajänis, rotat, hännätöntanrekki, hiiripäästäinen, mungo, timorinhirvi ja villisika.

Mauritius satelliittikuvassa

Mauritiuksen kartta

Historia

Arabien ja malaijien oletetaan tunteneen saaren jo 900-luvulla. Eurooppalaisista saaren löysi ensimmäisenä portugalilainen Afonso de Albuquerque 1500-luvun alussa. Portugali ei kuitenkaan ryhtynyt asuttamaan saarta. Alankomaalaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1598 amiraali Wiljbrand von Waerwijickin etsiessä huoltosatamaa Itä-Intian reitin kauppalaivoille. Tuolloin nimi Mauritius annettiin saarelle Alankomaiden käskynhaltijan Morits Oranialaisen mukaan. Saari palveli Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian tukikohtana. Tuolloin saarella vielä asui mauritiuksendodoja, jotka hävitettiin sukupuuttoon 1600-luvun loppuun mennessä. Alankomaalaiset eivät pystyneet asuttamaan saarta pysyvästi. Heidän lähdettyään 1700-luvun alussa saarta hallitsivat Madagaskarin merirosvot, kunnes ranskalainen Guillame Dufresne d'Arcel otti saaren haltuun kuningas Ludvig XIV:n nimissä vuonna 1715.

Vuodesta 1721 lähtien Ranska hallitsi ja alkoi viljellä saarta. Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1814 Pariisin rauhansopimus toi saarelle brittivallan. Vuoden 1835 jälkeen saarelle tuotiin intialaisia työläisiä, kun orjuus lopetettiin.

Saari sai autonomian vuonna 1948 ja täydellisen itsenäisyyden vuonna 1968, mutta tasavallaksi se julistettiin vasta vuonna 1992. Ensimmäiseksi presidentiksi äänestettiin Cassam Uteem. Vuonna 2002 hän erosi, koska ei halunnut allekirjoittaa uusia terrorisminvastaisia lakeja. Hänen sijalleen nousi Karl Offman. Sir Anerood Jugnauth oli pääministerinä vuodesta 2000, ja lokakuussa 2003 hänet valittiin presidentiksi.

Jugnauth erosi vuonna 2012 ja hänen seuraajakseen valittiin parlamentin puhemies Kailash Purryag.

Politiikka

Mauritius on parlamentaarinen demokratia, jonka valtionpäämies on presidentti, jolla ei ole kovin paljon valtaa. Kansalliskokous äänestää presidentin ja varapresidentin viisivuotiskaudelle, saman ehdokkaan korkeintaan kahdelle kaudelle. Presidentti nimittää pääministerin, jolla on ylin poliittinen valta, mutta joka on vastuussa kansalliskokoukselle.

Parlamentti on yksikamarinen kansalliskokous, johon valitaan 62 kansanedustajaa yleisillä vaaleilla ja 8 henkeä etnisten vähemmistöjen kiintiöedustajiksi. Vaalikausi on viisi vuotta ja äänioikeuden ikäraja 18 vuotta.

Hallinnollinen jako

Mauritiuksen saari itsessään jakautuu yhdeksään alueeseen (district). Suluissa asukasluku vuonna 2008:

1. Black River (73 000)
2. Flacq (138 000)
3. Grand Port (114 000)
4. Moka (80 000)
5. Pamplemousses (135 000)
6. Plaines Wilhems (381 000)
7. Port Louis (130 000)
8. Rivière du Rempart (108 000)
9. Savanne (70 000)

Mauritiuksen tasavaltaan kuuluu myös kolme muuta saarta ja saariryhmää riippuvuusalueena (dependency):

• Agalega-saaret (289 asukasta)
• Cargados Carajos Shoals (asumattomia)
• Rodrigues (38 000 asukasta)

Talous

Mauritiuksen talous on yksi Afrikan menestyneimmistä, ja ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti on maanosan korkeimpia. Talouden perustana ovat turismi, tekstiilit, sokeri ja talouspalvelut. Viime vuosina myös tietoteollisuus ja kalastus ovat lisänneet merkitystään.

Mauritiuksella on viisi lentokenttää, joista yhden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Port Louis on ainoa merkittävä satamakaupunki.

Väestö

Mauritiuksen asukkaat koostuvat monista aineksista. Saarelle tuotiin afrikkalaisia orjia, ja vuosina 1834–1924 maahan muutti runsaasti intialaisia. Saaren nykyisistä asukkaista noin 68 prosenttia on taustaltaan intialaisia. Loput ovat: eurooppalaisia 2 prosenttia, kreoleja 27 prosenttia, kiinalaisia 3 prosenttia. Maassa harjoitetaan myös useita uskontoja. Suurin uskontokunta on hindulaisuus 52 prosenttia, muut ovat: kristittyjä 28,3 prosenttia, joista katolilaisia 26 prosenttia, protestantteja 2,3 prosenttia, ja muslimeja on 16,6 prosenttia.

Mauritiuksella käytetyt kielet ovat englanti, morisyen, ranska, hindi, urdu, hakka, bhodžpuri, tamili. Mauritiuksella puhutaan väestön keskuudessa julkisesti yleensä ranskasta jalostunutta paikallista kreolia.

Kulttuuri

Mauritiuksen omaleimainen kansantanssi ja sitä säestävä musiikkityyli on nimeltään sega. Sitä esitetään perinteisesti paikallisilla instrumenteilla: triangelia, rumpua ja marakassia muistuttavilla soittimilla. Alkuperäinen mauritiuslainen kielisoitin bobre on väistynyt tavallisempien kitaroiden tieltä.

Mauritiuksella on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Aapravasi Ghat ja Le Mornen kulttuurimaisema.

Urheilu

Mauritius on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964. Parhaiten on menestynyt Bruno Julie, joka sai pronssimitalin nyrkkeilystä vuonna 2008. Mauritiuksen jalkapallomaajoukkue sijoittuu FIFAn rankingissa elokuussa 2010 sijalle 183. Maassa toimii 70 jalkapalloseuraa, ja niissä pelaa 17 000 rekisteröityä pelaajaa.

Lähteet

Afrikan valtiot

  

Kansainyhteisö