Antigua ja Barbuda

Antigua ja Barbuda; Antigua and Barbuda
lippu	vaakuna
Valtiomuoto	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningatar; Pääministeri	Elisabet II; Gaston Browne
Pääkaupunki	St. John’s (22 679 as.); 17°7′N, 61°51′W
Pinta-ala
– yhteensä	442,6 km² (sijalla 180)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2011)	90 156 (sijalla 199)
– väestötiheys	203,7 / km²
– väestönkasvu	1,26 % (2013)
Viralliset kielet	englanti
Valuutta	Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT (2012)	sijalla 194
– yhteensä	1,605 mrd. USD
– per asukas	18 300 USD
HDI (2013)	0,774 (sijalla 61)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	2,3 %
– teollisuus	18,3 %
– palvelut	79,4 %
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys; Yhdistyneestä kuningaskunnasta	; 1. marraskuuta 1981
Lyhenne	AG
– ajoneuvot:	AG
– lentokoneet:	V2
Kansainvälinen; suuntanumero	+1-268
Motto	Each Endeavouring, All Achieving
Kansallislaulu	Fair Antigua, We Salute Thee

Antigua ja Barbuda on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienten Antillien saariryhmässä ja sen eteläpuolella on Guadeloupe, lounaassa Montserrat, lännessä Saint Kitts ja Nevis ja luoteessa Saint Barthélemy. Maa koostuu Antiguan, Barbudan ja Redondan saarista. Sen noin 90 000 asukkaasta suurin osa asuu Antigualla. Matkailu on tärkeä elinkeino, postimerkit omaleimainen tulonlähde. Antigua ja Barbudan pääkaupunki on St. John’s.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antigua ja Barbudalla oli siboney-kulttuurin asutusta jo 2400 eaa. Venezuelan alueelta pohjoiseen levittäytyneet arawakit asuttivat saaret myöhemmin. Arawakkien jälkeen tulleet karibit ajoivat arawakit pois Pieniltä Antilleilta, mutta ilmeisesti eivät asettuneet Antigualle tai Barbudalle. Kristoffer Kolumbus rantautui saarille 1493, ja antoi suuremmalle nimeksi ”Santa Maria de la Antigua”.^[3]

Englantilaiset asettuivat saarille 1632 ja toivat afrikkalaisia orjia plantaasien työvoimaksi. Orjuus Antigualla lakkautettiin 1834, mutta entiset orjat pysyivät riippuvaisina plantaasinomistajista. Vasta toisen maailmansodan aikaan perustettu ammattiyhdistysliike paransi merkittävästi työläisten asemaa.^[3]

Vuosina 1958–1962 Antigua ja Barbuda olivat osa brittien hallitsemaa Länsi-Intian liittovaltiota. Vuonna 1967 siitä tuli itsehallinnollinen alue.^[4] Antigua ja Barbuda itsenäistyi 1. marraskuuta 1981, mutta Englannin monarkki on yhä maan valtionpäämies.^[5]

Vuonna 1995 Hurrikaani Luis tuhosi 75 prosenttia saarten asuintaloista. Hurrikaani Jose aiheutti merkittävää tuhoa 1999.^[4]

Vuosina 1998 ja 1999 monia maan pankkeja syytettiin rahanpesusta, ja joitakin suljettiin syytteiden takia. Vuosina 2003–2007 oli kiistaa Yhdysvaltojen kanssa internetin rahapeleistä.^[4]

Ammattiyhdistysjohtaja Vere Birdin Antiguan työväenpuolue (ALP) nousi valtaan paikallisvaaleissa 1951 ja hallitsi Antigua ja Barbudaa suurimman osan aikaa sen jälkeen, kunnes vuonna 2004 oppositipuolue saavutti voiton.^[5] Birdin kolme poikaa olivat mukana politiikassa, mutta Vere Jr. joutui vetäytymään virastaan vuonna 1990 aserikoksista epäiltynä ja Ivor Bird joutui 1995 vankilaan huumeiden salakuljetuksesta. Lester Bird nousi isänsä seuraajaksi 1993, ja toimi pääministerinä vuoden 2004 vaalitappioon asti.^[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antigua ja Barbuda satelliittikuvassa syyskuussa.

Antigua ja Barbudan kartta.

Antigua on matala kalkkikivinen saari. Siitä 45 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Barbuda, joka taas on tasainen ja metsäinen korallisaari. Redonda on kallioinen luoto. Saaria reunustavat koralliriutat, ja niiden rantaviiva mutkittelee muodostaen luonnonsatamia, lahdelmia ja laguuneita. Saarilla ei ole merkittäviä jokia. Korkein kohta on Boggy Peak, joka on 399 metriä merenpinnan yläpuolella. Se on jäänne sammuneesta tulivuoresta, ja kohoaa tuliperäisten kukkuloiden joukossa saaren lounaisosassa.^[6]

Trooppista ilmastoa lauhduttaa melko tasaisena puhaltava koillispasaati. Keskimääräinen sademäärä jää alle 1 000 millimetriin vuodessa. Eniten sataa syyskuusta marraskuuhun.^[6]

Eurooppalaisten tullessa saaret olivat lähes kokonaan metsien peitossa, mutta metsä raivattiin sokeri- ja puuvillaviljelmien tieltä. Sokerintuotannon loputtua kasvillisuutta on tuhonnut ylilaiduntaminen. Luontotyyppeihin kuuluu ikivihreää metsää, mangrovemetsää, pensaikkoa, ruohikkoa, suota ja koralliriuttoja.^[7] Maaeläinten joukossa on monia tulokaslajeja. Endeemiset ja uhanalaiset lajit ovat löytäneet turvapaikan Antiguan pohjoisrannikolta, jossa pesivät valkolakkikyyhky, karibianviheltäjäsorsa ja kotoperäinen harmaanruskea käärme Alsophis antiguae. Myös Redondan saarella elää paljon merilintuja ja kolme endeemistä liskolajia.^[8]

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiguan saari jakautuu kuuteen kuntaan:^[9]

Antiguan kunnat
No.	Kunta tai erillishallintoalue	Pääkaupunki	Pinta-ala km²	Väkiluku 2001
1	Saint George	Piggots	24,41	6 673
2	Saint John	St. John’s	66,96	45 346
3	Saint Mary	Bolans	63,55	6 793
4	Saint Paul	Falmouth	45,27	7 848
5	Saint Peter	Parham	32,37	5 439
6	Saint Philip	Carlisle	40,67	3 462
	Barbuda	Codrington	160,58	1 325
	Redonda	-	1,50	–
	Antigua ja Barbuda	St. John’s	435,31	76 886

Barbuda ja asumaton Redondan saari ovat molemmat erillishallintoalueita.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antigua on perustuslaillinen monarkia, jonka kuningattarena on Yhdistyneen Kuningaskunnan Elisabet II. Kuningatarta edustaa kenraalikuvernööri, vuodesta 2014 alkaen Rodney Williams.^[1]

Parlamentti on kaksikamarinen, kenraalikuvernööri nimittää ylähuoneen 17 senaattoria, kun taas edustajainhuoneen 17 jäsentä valitaan suoralla kansanvaalilla yhden edustajan vaalipiireistä. Antiguan ja Barbudan pääpuolueet ovat konservatiivinen Antiguan työväenpuolue (ALP) ja keskustalainen Yhtynyt edistyspuolue (UPP).^[1]

Maata johti sen itsenäistymisestä nyttemmin kansallissankariksi julistettu Vere Bird, jonka poika Lester Bird valittiin pääministeriksi 1994. Maaliskuussa 2004 pidetyissä parlamenttivaaleissa valtaan nousi UPP, joka sai 55,3 prosenttia äänistä ja 12 edustajanpaikkaa. Pääministeriksi valittiin Baldwin Spencer. Vuoden 2009 vaalien jälkeen UPP:llä on 9 paikkaa ja Spencer jatkaa pääministerinä.^[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä St. John’sin keskustasta.

Matkailu on tärkein elinkeino, sillä se muodostaa noin puolet bruttokansantuotteesta. Maatalous tähtää kotimaan markkinoille. Sitä rajoittaa puute vedestä ja työvoimasta, sillä matkailusta saa paremmat palkat. Vuonna 1983 maatalous työllisti 7 prosenttia ja palveluammatit 82 prosenttia työvoimasta.^[1]

Antigua ja Barbuda painattaa huomattavasti enemmän postimerkkejä kuin mitä sen väestö tarvitsisi kirjeenvaihtoonsa. Merkit on tarkoitettu matkamuistoiksi ja keräilijöille, ja niitä myydään myös arkeittain.^[10]

Saarilla on kolme lentokenttää ja 384 kilometriä päällystettyä maantietä. Ainoa varsinainen satama on St. John’s.^[1] Suurin osa Antiguan linja-autoista on minibusseja. Useimmat vanhahkot autot ovat huonossa kunnossa tieolojen takia.^[11]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa väestöstä on afrikkalaista alkuperää, ja puhuu patoisia, englannin kielen pohjalta muotoutunutta sekakieltä. Maassa on myös jonkin verran brittiläis- ja portugalilaisperäisiä asukkaita sekä pieni arabivähemmistö.^[3] Antigua ja Barbudan asukkaista 74 prosenttia on kristittyjä.^[12]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antigua ja Barbuda on tyypillinen kreolikulttuuri. Se on syntynyt intiaanien, afrikkalaisten ja eurooppalaisten (lähinnä brittiläisten) kulttuuristen perinteiden sulautuessa yhteen. Kreolikulttuurin musiikillisia ilmentymiä ovat calypso ja steelband-musiikki.^[13]

Monet maan televisio- ja radionkanavista on työväenpuolueen tai Birdin perheen omistuksessa. Ensimmäinen riippumaton radioasema sai toimiluvan 2001. Sen sijaan päivä- ja viikkolehdissä ilmaistaan mielipiteitä varsin vapaasti.^[5]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittien saarille tuoma kriketti on tärkeä urheilulaji. Sitä pelataan kaikkialla koko ajan, ja viralliset ottelut käydään torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Kausi kestää tammikuusta heinäkuuhun. Maa on tuottanut kuuluisia pelaajia, joista suurin on Vivian Richards, joka valittiin maailman parhaaksi lyöjäksi kymmenenä vuonna.^[14]^[15]

Antigua ja Barbuda on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1976. Se ei ole saanut mitaleita.^[16] Se ei ole saavuttanut mitaleita myöskään yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa, mutta Daniel Bailey sijoittui 100 metrin juoksussa neljänneksi Berliinissä 2009.^[17]

Antigua ja Barbudan jalkapallomaajoukkue on FIFA-rankingissa sijalla 100^[18], ja valtiossa on 2 200 rekisteröitynyttä jalkapalloilijaa^[19].