Kiribati

Kiribatin tasavalta Republic of Kiribati
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Anote Tong
Pääkaupunki	South Tarawa 1°28′N 173°2′E
Pinta-ala
– yhteensä	811 km² (sijalla 186)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2014)	104 488 (sijalla 195)
– väestötiheys	127,1 / km²
– väestönkasvu	1,18 % (2014)
Viralliset kielet	kiribati ja englanti
Valuutta	Kiribatin dollari Australian dollari (AUD)
BKT (2013)	sijalla 212
– yhteensä	698 miljoonaa USD (PPP)
– per asukas	6400 USD
HDI (?)	? (sijalla ?)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	8,9 %
– teollisuus	24,2 %
– palvelut	66,8 %
Aikavyöhyke	UTC+12 / UTC+14
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Britanniasta	12. heinäkuuta 1979
Lyhenne	KR
Kansainvälinen suuntanumero	+686
Motto	Te Mauri, Te Raoi ao Te Tabomoa (Hyvinvointia, rauhaa ja menestystä)
Kansallislaulu	Teirake Kaini Kiribati

Kiribatin tasavalta eli Kiribati on saarivaltio Tyynellä valtamerellä. Se koostuu 33 atollista 3 500 000 neliökilometrin alueella lähellä päiväntasaajaa. 21 saarella on asutusta. Maan nimi lausutaan paikallisittain [kiribæs], joka on sikäläinen tapa lausua pääsaariston englanninkielisen nimen Gilbert Islands lyhenne Gilberts. Valtakieli kiribati on yksi harvoista Tyynenmeren kielistä, jonka valta-asemaa englanti ei uhkaa.

Maantiede

Kiribatin kartta

Pääartikkeli: Kiribatin maantiede

Kiribati muodostuu erillisistä saarista ja saariryhmistä. Valtiolle nimen antaneet Gilbertsaaret koostuvat 16 atollista noin 1 500 kilometriä Fidžin pohjoispuolella. Phoenixsaaret koostuvat kahdeksasta atollista ja korallisaaresta noin 1 800 kilometriä Gilbertsaarilta kaakkoon. Linesaariin kuuluu yhdeksän atollin ja saarta noin 3 300 kilometriä itään Gilbertsaarilta. Banaba on muista erillään oleva saari Naurun ja Gilbertsaarten välillä. Kolme Linesaarista on Yhdysvaltain hallinnassa. Saarten yhteenlaskettu pinta-ala on 811 km²

Banaba on kohonnut korallisaari, jossa oli ennen paljon fosfaatteja, mutta ne on pääosin louhittu loppuun. Valtion korkein kohta on Banaballa oleva 81 metriä merenpinnasta kohoava nimeämätön nyppylä. Muu osa Kiribatia koostuu pienistä riutoista ja hiekkaisista saarista, jotka ulottuvat vain muutamia metrejä merenpinnan yläpuolelle. Maaperä on ohut ja kalkkipitoinen, joten maanviljely on vaikeaa.

Kiritimati (tunnettu myös nimellä Joulusaari) Linesaarilla on maailman suurin atolli.

Kansainvälinen päivämääränraja kulki aikaisemmin Kiribatin alueen kautta ja jakoi sen kahtia. Täten maan itäosissa oli eri päivämäärä kuin länsiosissa. Vuoden 1995 alussa päivämääränraja siirrettiin kulkemaan valtion aluevesien itärajaa pitkin. Tämän vuoksi asumaton Carolinen atolli, 150°25′ läntistä pituutta, on siitä lähtien ollut vuodenvaihteessa aina ensimmäinen paikka, jossa uusi vuosi alkaa. Vuosituhannen vaihtuessa sen uudeksi nimeksi suunniteltiin Millennium Islandia.

Eteläisimmillä Gilbertsaarilla, Phoenixsaarilla ja Banaballa vallitsee kuiva merellinen päiväntasaajan ilmasto, kun taas valtion pohjoisemman osan saarilla on kosteampi trooppinen ilmasto. Lämpötila on kaikkialla 24–30 °C. Sademäärässä on suuria eroja saarelta toiselle ja vuodesta toiseen: kuivimpina vuosina eräät Gilbert- ja Phoenixsaaret saavat alle 200 mm, kun taas pohjoisimmilla Gilbertsaarilla voi sataa yli 3 000 mm vuodessa.

Vuonna 2006 Kiribati perusti 184 700 neliökilometrin laajuisen meriensuojelualueen. Se on kaksi kertaa Portugalin kokoinen, ja siihen kuuluu kahdeksan asumatonta atollia. Alueella elää noin 120 korallilajia ja 500 kalalajia. Alue sijaitsee muuttoreitin varrella, joten monet merilinnut ja merikilpikonnat liikkuvat siellä usein.

Historia

Kiribatilla on merkkejä asutuksesta 3 000 vuoden takaa. Ensimmäiset asukkaat tulivat ilmeisesti Karoliineilta ja Marshallinsaarilta. Phoenixilla ja Linellä ei ollut ilmeisesti pysyvää asutusta, vaikka niilläkin on käynyt ihmisiä ennen eurooppalaisia. Muualla asukkaat muodostivat kainga-nimisiä kyläyhteisöjä, joista jokaisessa oli kokoontumispaikkana kylätalo. Kiribatilaiset tunnettiin hurjina taistelijoina, joiden keihäänkärkinä käytettiin hain hampaita.

Eurooppalaiset yhteydet alkoivat 1500-luvulla. 1800-luvulla alueelle tuli useita eurooppalaisia valaanpyytäjiä ja orjakauppiaita. Kuten muualla Oseaniassa, myös Kiribatilla eurooppalaisten mukanaan tuomat erilaiset sairaudet tappoivat useita asukkaita. Vuonna 1820 Adam Johann von Krusenstern nimesi saaret kapteeni Thomas Gilbertin mukaan Gilbertsaariksi. Yhdistynyt kuningaskunta teki niistä ja läheisistä Ellicesaarista protektoraattinsa 1892. Niiden asema muutettiin siirtokunnaksi 1916 ja autonomisiksi 1971. Japani miehitti osan saarista toisen maailmansodan aikana.

Vuonna 1945 Banaban asukkaat joutuivat lähtemään Fidžiin kuuluvalle Rabin saarelle fosfaattikaivosten ympäristötuhojen takia. Brittihallinto maksoi heille korvauksia vuonna 1981 pitkällisen oikeusjutun jälkeen.

Ellicesaarista tuli itsenäinen Tuvalu vuonna 1978 ja Gilbertsaarista Kiribati vuonna 1979. Itsenäisyys myönnettiin virallisesti 12. heinäkuuta 1979. Itsenäistymisen myötä Yhdysvallat lopetti vaateensa harvaan asuttua Phoenixsaaria ja kolmea lukuun ottamatta kaikkia Linesaaria kohtaan. Nämä liitettiin itsenäiseen Kiribatiin. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Ieremia Tabai, joka toimi virassaan vuoteen 1991 saakka lukuun ottamatta lyhyttä taukoa vuosina 1982–1983, jolloin presidenttinä toimi Rota Onorio. Tällä hetkellä presidenttinä toimii vuonna 2003 virkaansa valittu Anote Tong, joka valittiin uudelleen vuonna 2007.

Politiikka ja aluehallinto

Kiribatin parlamentin (Maneaba ni Maungatabu) 46 edustajaa valitaan neljän vuoden välein. Presidentti (Beretitenti) toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana. Maassa ei toimi varsinaisa puolueita, pikemminkin edunvalvontaryhmiä, joilla ei ole toimistoa tai organisaatiota. Tällaisia ovat Boutokaan Te Koaua Party eli BTK (puheenjohtaja Taberannang Timeon) Maneaban Te Mauri Party eli MTM (Teburoro Tito); Maurin Kiribati Pati eli MKP; ja Kansallinen edistyspuolue, National Progressive Party eli NPP (Harry Tong).

Kullakin Kiribatin 21 asutusta saaresta on oma valtuustonsa, joka huolehtii jokapäiväisistä asioista.

Talous

Kiritimati Kansainväliseltä avaruusasemalta 16.1.2002 kuvattuna

Kiribatilla on vähän luonnonrikkauksia. Sen fosfaattivarat oli jo käytetty maan itsenäistymisen aikaan. Nykyisin suurin osa maan tuotannosta ja viennistä on kookospähkinän kuivattua ydintä sekä kalaa. Viime vuosina Kiribatin talous on heilahdellut rajusti. Taloudellista kehitystä rajoittavat koulutetun työvoiman vähäisyys, heikko infrastruktuuri ja eristyneisyys kansainvälisiltä markkinoilta.

Yli viidenneksen bruttokansantuotteesta kattaa matkailu. Ulkomainen talousapu, pääosin Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja Japanilta, on oleellinen lisä bruttokansantuotteeseen, viime vuosina 20–25 %.

Saarilla on 19 lentopaikkaa, mutta vain neljällä on päällystetty kiitotie. Maantietä on 670 kilometriä. Satamia ovat Betio (Tarawan atollilla), Canton-saari ja English Harbor. Kansainväliset lennot tulevat vain Tarawalle ja Joulusaarelle.

Väestö

Pääartikkeli: Kiribatin väestö

Vuonna 2014 Kiribatin väkiluvuksi arvioitiin 104 488. Kiribatin viralliset kielet ovat englanti ja kiribatin kieli, mutta valtaosa väestöstä puhuu vain kiribatia. Se onkin yksi harvoista Tyynenmeren kielistä, jonka valta-asemaa englanti ei uhkaa.

Maan suurin uskonto on kristinusko, vaikkakin siihen usein sekoittuu paikallisia kansanuskomuksia. Vuoden 2005 väestönlaskennassa katolisia oli 55 %, protestantteja 36 %, mormoneita 3,1 %, Bahaita 2,2 %, adventisteja 1,9 % ja muita 1,8 %.

YK:n vuosituhattavoitteista vain yhtä pidetään vuoden 2007 arvion mukaan todennäköisenä ja kolmea mahdollisena tavoittaa. Todennäköinen saavutettava tavoite on ulottaa peruskoulutus kaikille. Mahdollisia ovat vähentää lapsikuolleisuutta ja parantaa odottavien äitien terveyttä sekä edistää kansainvälistymistä. Pidetään epätodennäköisenä, että sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ympäristöön tai tarttuviin tauteihin liittyvät tavoitteet saavutettaisiin. Köyhyyteen liittyvästä tavoitteesta ei ole tarpeeksi tietoa sen saavuttamisen arvioimiseksi.

Kulttuuri

Kiribatilaisten perusruoka saadaan merestä, sillä atollien luonteesta johtuen vain harvat viljelyskasvit menestyvät niillä. Kotimaisia kasviksia ovat kookospähkinät, taaro, leipäpuunhedelmät, kairapalmut ja villit viikunat. Kookospähkinän nesteestä käytetään alkoholia, jonka juomisesta on tullut joillekin ongelma. Tuontielintarvikkeet, etenkin riisi, ovat yleistymässä saarilla.

Kiribatilla ilmestyy kaksi viikoittaista sanomalehteä, Te Uekera ja hallituksen omistama Kiribati Newstar.

Radioasema Tarawan atollilla aloitti lähetykset vuonna 1952. Maassa ei ole televisiolähetyksiä, mutta videolle tallennettuina levitetään materiaalia paikallisista tapahtumista kuten itsenäisyyspäivän juhlista.

Urheilu

Kiribati osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa Ateenassa 2004. Sillä on ollut kahden ja kolmen hengen joukkueet, jotka osallistuivat yleisurheiluun ja painonnostoon.

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Kiribati Wikivoyagessa (englanniksi)

Oseanian valtiot

Kansainyhteisö